Tämä on lupaava artikkeli.

Malesia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Malesia
Malesian lippu Malesian vaakuna
lippu vaakuna
Malesian sijainti
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas Abdul Halim
Pääministeri Najib Tun Razak
Pääkaupunki Kuala Lumpur[1] (hallinnollinen)
Putrajaya[1] (lainsäädännöllinen)
Muita kaupunkeja Johor Bahru
Ipoh
Kota Kinabalu
George Town
Pinta-ala
– yhteensä 329 847[2] km² (sijalla 66)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2014) 30 090 491[3] (sijalla 43)
– väestötiheys 78 / km²
– väestönkasvu 1,47[2] % (2014)
Viralliset kielet malaijin kieli
Valuutta ringgit (MYR)
BKT (2013) sijalla 30
– yhteensä 525 miljardia USD[2]
– per asukas 117 500 USD
HDI (2011) 0.761[4] (sijalla 61.)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,2[2] %
– teollisuus 40,6[2] %
– palvelut 48,1[2] %
Aikavyöhyke UTC+8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
31. elokuuta 1957
Lyhenne MY
– lentokoneet: 9M
Kansainvälinen
suuntanumero		 +60
Motto Bersekutu Bertambah Mutu (Yhtenäisyys on voimaa)
Kansallislaulu Negaraku

Malesia on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen pääkaupunki on Kuala Lumpur. Malesian väkiluku on noin 30 miljoonaa ja pinta-ala 329 847 neliökilometriä. Malesian naapurimaat ovat Thaimaa, Indonesia, Singapore ja Brunei. Maan virallinen kieli on malaiji.

Malesia muodostuu kahdesta toisistaan selvästi erillään sijaitsevasta alueesta. Länsi-Malesian muodostaa Malakan niemimaan eteläosa, entinen Malaija, kun taas Itä-Malesiaan kuuluu Borneon saaren pohjoisosa Bruneita lukuun ottamatta.

Malesian suurin väestöryhmä on malaijit, mutta kiinalaisvähemmistö on hallinnut maan taloutta. Lisäksi maassa on merkittävä intialaisvähemmistö.[5] Malesian pääuskonto on islam (60 %). Muita uskontoja ovat muun muassa buddhalaisuus (19 %), kristinusko (9 %), hindulaisuus (6 %), konfutselaisuus, taolaisuus, sikhiläisyys ja luonnonuskonnot.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian maantiede

Fyysinen maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian kartta

Malesia muodostuu kahdesta osasta, jotka yhdistyivät Malesian liittovaltioksi vuonna 1963.[6] Maan pinta-ala on 329 847 km², josta 132 090 km² on maan mantereisella osalla Länsi-Malesiassa, Borneon saarella Malesialle kuuluvan alueen pinta-ala on 198 847 km².[7][8] Länsi-Malesia sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä, se ulottuu etelässä Johorensalmelle ja Singaporensalmelle, pohjoisessa sen rajanaapurina on Thaimaa. Länsi-Malesian itäpuolella on Etelä-Kiinan meri ja länsipuolella Malakansalmi ja Andamaanienmeri.[6][9]

Itä-Malesian muodostavat Sabahin ja Sarawakin osavaltiot Borneon saaren pohjoisosassa. Sarawakin osavaltion ja Etelä-Kiinan meren välissä on Brunei ja eteläpuolella Indonesialle kuuluva Kalimantan. Pohjois-Borneon pohjoispuolella on Etelä-Kiinan meri ja itäpuolella Sulunmeri ja Celebesinmeri. Itä- ja Länsi-Malesian välissä on enimmillään 2 000 ja lähimmillään noin 650 kilometriä Etelä-Kiinan merta. Itä-Malesian rannikkoseudulla on laajat mangroverantaiset tasangot. Rannikolta sisämaahan päin maasto on korkeaa kukkulamaastoa, joka muuttuu sisämaassa korkeaksi vuoristoksi.[6] Borneon vuorijonot kulkevat itä-länsi ja koillinen-luode suuntaisesti, ja ne muodostavat Malesian ja Indonesian rajan.[10]

Malesian korkein vuoristo on Banjaran Crocker Itä-Malesiassa Sabahin osavaltiossa. Vuoristossa sijaitsee maan korkein vuori, 4 095 m Kinabalu, sekä maan kolmanneksi korkein vuori Mount Tambuyukon. Sabahissa sijaitsee myös Malesian ainoa toimiva tulivuori, Bombalai, jonka arvellaan purkautuneen viimeksi noin 27 000 vuotta sitten.[11][12]

Malesian mantereen puoleisella niemimaan jakaa kahtia Banjaran Titiwangsan vuorijono, joka kulkee etelästä pohjoiseen, se on myös maan mantereisen osan suurin vuoristo.[6][9] Vuoret ovat geologisesti hyvin vanhoja ja eroosio on pyöristänyt niiden muotoja.[13] Vuorijono erottaa niemimaan kapean itäisen rannikkovyöhykkeen ja lännen hedelmälliset alluviaalitasangot.[6][9] Maan rannikkoalueilla virtaa monia pieniä jokia.[6]

Malesiaan kuuluu monia saaria, jotka ovat suosittuja turistikohteita. Tunnetuimmat saaret ovat Malakan niemimaan länsipuolella olevat Langkawi, Pulau Pinang ja Pangkor, sekä itäpuolella olevat Perhentian-saaret, Redang ja Tioman[14][15]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teeviljelmiä Cameronin ylängöllä.
Tiheää viidakkoa Borneossa.

Malesia sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, 1. ja 6. pohjoisen leveyspiirin välillä, joten maassa vallitsee päiväntasaajan trooppinen ilmasto, jossa lämpötilat ovat korkeat ja sateet yleisiä ympäri vuoden. Ilman suhteellinen kosteus on 90-95 prosenttia. Lämpötila on yleensä yli 30°C, eikä lämpötila laske koskaan alle 20°C:n.[13][16] Huhtikuusta syyskuuhun puhaltaa lounaismonsuuni, marraskuusta helmikuuhun koillismonsuuni.[16]

Ilmastossa on eroa myös maan itä ja länsiosan välillä, sillä lännessä puhaltavat välillä mantereiset tuulet, toisin kuin Borneolla vallitsevassa meri-ilmastossa. Paikallisia eroja on myös rannikkoseutujen ja sisämaan ylänköalueiden välillä. Ylängoillä on hieman viileämpää ja sateisempaa ja lämpötilojen vaihtelu on suurempaa.[10]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

75 prosenttia maasta on metsien peitossa ja 60 prosenttia siitä on luonnontilaista trooppista sademetsää tai mangrovemetsää.[17][18] Metsät ovat paikoin tuhoutuneet, kun metsää on raivattu viljelysten tieltä 1960-luvulta lähtien.[10][19] Luonnontilaisten metsien lisäksi maan talousmetsissä kasvatetaan kumipuuta ja öljypalmua. Cameron Highlandsin alue on tunnettu teeviljelmistään.[15]

Malesian eliökunnan monimuotoisuus on yksi maailman monipuolisimmista. Metsien suuria eläinlajeja ovat muun muassa sumatransarvikuono, malaijikarhu, malakantiikeri, orangit ja nenäapina. Borneolla kasvaa maailman suurin kukka rafflesia. Sen lisäksi Malesiassa tavataan ainakin 15 000 putkilokasvilajia.[18][20]

Alkuperäisen metsäluonnon ja eliöstön monimuotoisuuden suojelemiseksi Malesiaan on perustettu useita kansallispuistoja. Ne ovat suosittuja matkailukohteita, kuten maan suurin Taman Negaran kansallispuisto, Bakon kansallispuisto Borneon rannikolla, Niahin kansallispuisto luolineen sekä Tanjung Datun kansallispuisto, jossa on sekä koralliriuttoja että luonnontilaista sademetsää.[18] Gunung Mulun kansallispuisto ja Kinabalun kansallispuisto ovat Unescon maailmanperintökohteita.[21][22]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian historia

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakan niemimaalle saapui ensimmäinen varsinainen muuttoaalto nykyisen Etelä-Kiinan alueelta 3000 eaa. Varhaiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä ja heitä kutsutaan protomalaijeiksi.[23][15] Noin vuonna 300 eaa. alueelle saapui deuteromalaijeja ja protomalaijit siirtyivät heidän tieltään sisämaahan. Deuteromalaijeja pidetään nykyisten malaijien kantaisinä.[23][24]

Deuteromalaijit elivät rannikkoalueilla ja jokien varsilla, ja he saivat kulttuuriinsa vaikutteita Malakansalmella kulkeneilta intialaisilta ja kiinalaisilta kauppiailta. Deuteromalaijit myös solmivat kauppasuhteita vierasmaalaisten kanssa. Ajanlaskun alussa hindulaisuus ja buddhalaisuus levisivät Malesian alueelle Intian suunnalta tulleiden kauppiaiden mukana.[25] Sanskritin kirjoitusjärjestelmän malaijit omaksuivat 400-luvulla.[26][27]

Varhaiset kuningaskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malaijien ensimmäinen merkittävä kauppaa harjoittanut kuningaskunta oli Sumatralta lähtöisin oleva Srivijayan imperiumi. Srivijaya hallitsi 700-luvulta lähtien Malakansalmen laivaliikennettä ja merkittävää osaa Malakan niemimaan eteläosasta. Srivijayan mukana Malakan niemimaalle levisi myös malaijin kieli.[25][15][28] Valtakunnan pääkaupunki oli Sumatralla sijaitseva Palembang.[29][30]

1000-luvun alussa Shrivijaya kohtasi ulkoisia uhkia kun muut alueen kuningaskunnat Jaavan ja Intian suunnasta yrittivät horjuttaa sen valta-asemaa. Muiden kuningaskuntien kanssa käytyjen sotien takia valtakunta heikkeni ja sen alueelle alkoi muodostua pienempiä kuningaskuntia. Suurimpana niistä Kedirin kuningaskunta Jaavalle, jonka kanssa se jakoi Malaijien saaristossa valta-asemansa 1100-luvulla.[30][31]

Srivijayan valtakunta alkoi taantua 1200-luvulla ja sen valta-asema vähitellen hiipui. Valtakunnalla oli toistuvasti konflikteja jaavalaisten kuningaskuntien kanssa, lisäksi Srivijayan kauppavalta alueella oli heikentynyt, koska valta jakaantui alueella tasaisemmin eri valtakuntien kesken.[31][28]

Srivijayan valtakunta liitettiin 1200-luvulla Majapahitin valtakuntaan, joka hallitsi myös seuraavalla vuosisadalla suurinta osaa nykyisestä Malesiasta ja Indonesiasta.[32] Vuonna 1377 Majapahitin laivasto valloitti myös Palembangin, joka oli viimeisiä jäänteitä Shrivijayan valtakunnasta.[33] Palembangin prinssi Paramesvara pakeni Sumatralta ja yritti taistella Majapahitin hallintoa vastaan. Hän perusti ensin uuden tukikohtansa Temasekiin, nykyiseen Singaporeen, mutta Temasek osoittautui liian turvattomaksi ja hän pakeni Temasekista vuonna 1398 nykyisen Malakan alueelle, mihin hän perusti uuden valtakeskuksen.[34][33][35][30]

Sulttaanikuntien aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1402 Paramesvara perusti Malakansalmen länsirannikolle Malakan sulttaanikunnan. Kapinoidessaan Majapahitien valloituksia vastaan Paramesvara loi hyvät suhteet kiinalaisiin ja Malakan sulttaanikunta pääsi Kiinan Ming-dynastian keisarin suojelukseen.[30][25][34] Majapahitien valtakausi alueella alkoi hiipua 1300-luvulla sisäisten kiistojen takia ja sen hallitsemat alueet alkoivat itsenäistyä. Malakan niemimaalle syntyi useita pieniä kaupunkivaltioita, jotka harjoittivat elinkeinoinaan kauppaa ja merenkulkua.[32][33][36]

Islam saapui alueelle arabialaisten, sekä Pohjois- ja Etelä-Intiasta tulleiden muslimikauppiaiden mukana.[25][37] Myös Malakan sulttaanikunnassa kuningas Paramesvara kääntyi islaminuskoon ja Malakan alunperin hindulais-buddhalainen kuningaskunta muuttui sulttaanikunnaksi. Islamista oli myös kaupallista hyötyä, sillä islamilaiseen sulttaanikuntaan saapui enemmän muslimikauppiaita Persian ja Intian suunnalta. Malakasta käsin islam levisi myös muualle Kaakkois-Aasiaan.[34][37][26][38] Malakka kasvoi nopeasti merkittäväksi satamakaupungiksi ja se hallitsi suurta osaa Malakan niemimaasta. Malakan sulttaanikunnan valtakausi alueella kesti hieman yli sata vuotta, sen menestyksen aikaa pidetään Malesian historiassa kansakunnan alkuna.[23][34]

Siirtomaavallan alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalilaisen A Famosan linnoituksen jäänteitä Malakassa.

1500-luvun alussa eurooppalaiset saapuivat Kaakkois-Aasiaan etsimään muun muassa mausteita. Portugalilaiset pyrkivät saamaan itselleen monopoliaseman maustekaupassa ja vuonna 1510 Afonso de Albuquerquen johtamat portugalilaiset hyökkäsivät Malakan sulttaanikuntaan.[39][15] Malakka kukistui vasta kuukauden mittaisen meri- ja maataistelun jälkeen.[15][40] Malakan kukistuttua Malakan sulttaani pakeni niemimaan eteläosiin, mihin hän perusti Johoren sulttaanikunnan.[38]

Malakasta kehittyi Portugalin hallintokeskus Kaakkois-Aasiassa, ja maa sai hallintaansa Malakansalmen. Portugalilaisten vaikutus Malakan niemimaan alueella jäi valloituksista huolimatta vähäiseksi. Portugalin yrittäessä haalia maustekaupan monopolia itselleen ja yrittäessään estää islamin leviämistä muslimikauppiaat hajaantuivat muihin alueen satamiin. Malakan väkimäärä väheni portugalilaisten alaisuudessa merkittävästi. 1480-luvulla kaupungissa asui noin satatuhatta ihmistä ja 1500-luvulla asukasluku väheni noin 25 000:een.[40][41]

Johore yritti valloittaa Malakkaa portugalilaisilta takaisin, mutta kaikki yritykset epäonnistuivat. Malakan heikennyttyä osa niemimaasta joutui Sumatralta tulleen Acehin sulttaanikunnan vallan alle.[42] Nykyisen Itä-Malesian alue Borneon saarella eli omaa elämäänsä eristyksissä mantereesta. Borneolla Sulun sulttaanikunta ja Brunein sulttaanikunta kiistelivät Borneon hallinnasta.[41]

Hollantilaisten ajasta on Malakan kaupungin Dutch Squarella perintönä kuvernöörin hallintorakennus Stadthuys ja kirkko.

1600-luvulla alueelle saapuivat hollantilaiset. Hollannin Itä-Intian kauppakomppania hallitsi Jaavan ja Sumatran välissä olevaa Sundasalmea, joka oli Malakansalmen ohella merkittävä reitti Kaakkois-Aasiasta länteen. Vuonna 1641 Hollanti valtasi Malakan portugalilaisilta.[40][23]

Hollantilaisten pääkaupunki Kaakkois-Aasiassa oli Jaavalla sijaitseva Batavia, nykyinen Jakarta. Bataviaan rakentui maan kaupan keskus ja Malakka jäi toissijaiseen asemaan. Hollantilaiset eivät kohdistaneet Malakan niemimaahan suurta mielenkiintoa, eivätkä he puuttuneet sulttaanikuntien sisäisiin asioihin.[15][43]

Sulttaanikunnat olivat pieniä ja suhteellisen heikkoja, minkä ansiosta eurooppalaiset ja muut kaakkoisaasialaiset onnistuivat kasvattamaan valtaansa alueella. Johoren sulttaanikuntaan virtasi Sulawesin suunnalta Hollannin vallan alta paenneita bugislaisia, jotka käyttivät Malakan niemimaalla merkittävää valtaa 1700-luvulle tultaessa.[43][41][44] Sumatran suunnalta tuli minangkabaulaisia, jotka asettuivat niemimaan länsirannikolle. Myöhemmin minangkabaulaisten elinalueelle muodostui Negeri Sembilanin sulttaanikunta.[43][42][45]

Pohjoisimmat sulttaanikunnat Kedah, Terengganu ja Kelantan vapautuivat Acehin vallasta 1640-luvulla, mutta ne jäivät 1700-luvulla Bangkokin vallan alle.[41] Perakin sulttaanikunta liittoutui hollantilaisten kanssa siamilaisia vastaan. Hollantilaiset olivat kiinnostuneita alueen tinavarannoista, ja Perak antoi Hollannin Itä-Intian kauppakomppanialle monopoliaseman tinan ostamiseen, vastineeksi suojelusta Siamia vastaan.[41]

Nykyisen Itä-Malesian alueella Brunein sulttaanikunta nousi Malakan kukistumisen jälkeen hallitsevaan asemaan. Se hallitsi 1500-luvulla suurta osaa Borneon saaresta.[41]

Brittiläinen Malaija ja Brittiläinen Borneo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit saapuivat Malakan niemimaalle 1700-1800 luvun vaihteessa. Ensimmäinen brittien satama perustettiin Penangin saarelle vuonna 1786, kun Francis Light allekirjoitti Kedahin sulttaanin Abdullahin kanssa sopimuksen alueen hallinnasta, vastineeksi suojelusta Siamia vastaan.[22][15] Britit nimesivät saaren Prince of Wales Islandiksi ja pääkaupunki George Town nimettiin Walesin prinssin mukaan. Penang kasvoi hyvin nopeasti, sillä britit pyrkivät politiikallaan houkuttelemaan alueelle maahanmuuttajia. Alueelle saapui tuhansittain kiinalaisia, intialaisia, malaijeja ja sumatralaisia.[15]

Brittien vaikutus Malaijien saaristossa kasvoi 1800-luvun alussa, kun maa sai Napoleonin sodissa voiton Ranskasta ja Hollannista.[40] Vuonna 1811 britit valloittivat hollantilaisten hallitsemat siirtomaa-alueet Malakan niemimaalla ja Malaijien saaristossa. Kun sota päättyi, Jaava palautettiin hollantilaisille ja Jaavan kuvernööri Thomas Stamford Raffles perusti uuden brittien kauppatukikohdan Singaporen saarelle vuonna 1819.[46][15][47]

Vuonna 1824 solmittiin Lontoossa Britannian ja Hollannin välillä sopimus, joka ratkaisi maiden välit. Britit luopuivat Länsi-Sumatralla sijainneesta Bengkulusta ja kaikki nykyisen Indonesian alueella sijainneet alueet jätettiin hollantilaisille. Hollanti luopui Malakasta ja suostui brittien hallintaan Singaporessa ja Malakan niemimaalla. Vuonna 1926 britit perustivat hallinnoimistaan alueista Singaporesta, Penangista ja Malakasta hallinnollisen kokonaisuuden, Salmisiirtokunnat. Sen pääkaupungiksi tuli ensin Penang, ja vuonna 1832 Singaporesta tehtiin pääkaupunki.[46][15][48]

Borneolla elettiin erillään Malakan niemimaan tapahtumista. Alue ei koskaan ollut hollantilaisten vaikutuspiirissä ja brittiläiset saapuivat saarelle 1800-luvulla. Saaren pohjoisin osa, nykyinen Sabah, oli Espanjan siirtomaan Sulun sulttaanikunnan hallussa. Loput alueet nykyisen Itä-Malesian alueesta kuuluivat Brunein sulttaanikuntaan.[26] Brittiläinen James Brooke saapui saarelle 1841 ja hänen aikeenaan oli ottaa alue Britannian haltuun. Brittihallitus ei ollut kuitenkaan kiinnostunut alueesta.

Brunein sulttaanilla oli kiistoja Sarawakin kapinallisia vastaan brittien saapumisen aikoihin. Brooke liittoutui sulttaanin kanssa ja kapina kukistettiin. Sulttaani antoi kiitokseksi Brooken hallintaan palan maata ja teki tästä Kuchingin rajahin. Vuonna 1846 hänen arvonimestään tuli perinnöllinen ja näin sai alkunsa valkoisten rajahien dynastia. Myöhemmin Brooke laajensi aluettaan ja lopulta hänen maa-alansa kattoi koko nykyisen Sarawakin alueen. Brooke nimitti alueen hallintoon paikallisväestöä, mutta Brooken suku hallitsi aluetta kuin henkilökohtaista maataan.[43][49][15]

Vuonna 1888 brittihallitus otti viimein alueen suojelukseensa, koska Saksan keisarikunta esitti aluevaatimuksia Borneolla ja Ranska oli saanut pysyvän jalansijan Indokiinassa. Alueen sisäpolitiikka säilyi edelleen Brooken suvulla.[49] Britit saivat hallintaansa myös Borneon pohjoisimman osan 1880-luvulla. Pohjois-Borneon kauppakomppania neuvotteli alueluovutuksista Brunein ja Sulun sulttaanien kanssa ja britit saivat määräysvallan alueella, josta muodostettiin Pohjois-Borneo.[15][49][50]

Liittoutuneet ja liittoutumattomat malaijivaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malakan niemimaa 1900-luvun alussa.
  Liittoutumattomat Malaijilaisvaltiot (UMS)
  Liittoutuneet malaijilaisvaltiot (FMS)
  Salmisiirtokunnat

1870-1880 -luvuilla Britannia luopui politiikasta, jonka mukaan brittihallinto ei puuttunut sulttaanikuntien asioihin. Malakan niemimaa oli merkittävä tinan tuottaja ja tinan kysyntä oli kasvussa Suezin kanavan avaamisen myötä. Malaijivaltiot olivat epävakaita ja kärsivät sisäisistä kiistoista ja britit pyrkivät vakauttamaan valtioiden tilanteen kaupallisten etujensa takia. Brittiläiset pelkäsivät myös saksalaisten tuloa alueelle, mikä saattaisi uhata brittien ylivalta-asemaa.[49][43]

Vuonna 1876 britit perustivat Liittoutuneiden malaijivaltioiden valtioliiton, joka toimi brittihallinnon alaisuudessa.[15][49] Valtioliittoon liittyivät Perak, Negeri Sembilan, Selangor ja Pahang. Liittoutuneiden malaijivaltioiden valtioliiton pääkaupungiksi tuli Kuala Lumpur, jossa brittihallinnon edustajat pitivät asemapaikkaansa. Muut Malakan niemimaan sulttaanikunnat säilyivät liittoutumattomina malaijivaltioina.[49][43]

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Japani hyökkäsi Kaakkois-Aasian maihin valloittaakseen eurooppalaisten siirtomaa-alueet. Japani aloitti Tyynenmeren sodan joulukuussa 1941 hyökäämällä Pearl Harboriin Yhdysvaltain laivastotukikohtaan, missä japanilaiset tuhosivat suuren osan Yhdysvaltain laivastosta.[51]

Seuraavaksi japanilaisjoukot etenivät muualle Kaakkois-Aasiaan.[51] Japanilaiset nousivat maihin lähellä Kota Bharun kaupunkia Brittiläisen Malaijan itärannikolla ja aloittivat Malaijan taistelun. Britannia oli kiinni Euroopassa käytävässä sodassa, eivätkä Malaijalla olleet joukot kyenneet estämään japanilaisten etenemistä. Helmikuuhun 1942 mennessä Japani oli valloittanut koko Malakan niemimaan ja Borneon. Singaporen taistelun jälkeen japanilaiset miehittivät myös Singaporen[51][15]

Japanilaiset nimittivät alueen hallintoon paikallisväestöä Aasia aasialaisille -propagandansa turvin, mutta todellisuudessa japanilaisten tarkoitus oli hallita Aasiaa yksinään ja todellista valtaa käyttivät japanilaiset. Japanilaisten hirmuvalta todisti propagandaväitteet valeeksi, sillä japanilaisten miehityksen aikana etenkin kiinalaisväestöä teloitettiin tuhansittain.[36][51] Japanin miehityksen aikana Malaijassa kärsittiin nälänhädästä ja epidemioista. Kaakkois-Aasian kansat nousivat kapinaan valloittajia vastaan, mutta Japanin hallinto ei kukistunut vastarintaan, vaan Japani vetäytyi Kaakkois-Aasiasta kun atomipommit putosivat Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945. Japanin miehityksen aika kesti Malaijalla kolme ja puoli vuotta.[52][51]

Malaijan itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan päätyttyä maa palasi brittihallinnon alaisuuteen. Eurooppalaisten siirtomaavalta koki ulkopuolista arvostelua Yhdysvaltain ja nationalistien taholta, ja Britanniassa kasvoi ajatus itsehallinnon myöntämisestä siirtomaille. Britit kehittivät itsehallintoon tähtäävän suunnitelman ja huhtikuussa 1946 Britannia perusti Malaijan liiton. Malaijan liittoon liitettiin Malakan niemimaan 9 sulttaanikuntaa ja Salmisiirtokunnat.[53]

Malaijan liiton perustaminen sai aikaan vastalausemyrskyn. Brittiläisten ylivaltaa Malaijan liitossa ja kiinalaisenemmistöisen Singaporen kuulumista valtioliittoon arvosteltiin rajusti. Seurauksena liiton perustamisesta malaijinationalistit perustivat Yhtyneiden malaijien kansallisjärjestön (United Malays National Organization, UMNO), jonka tavoitteena oli kumota Malaijan liiton perustaminen.[53][15]

Britit pelkäsivät tilanteen kärjistymistä levottomuuksiksi ja Malaijan liitto purettiin. Tilalle perustettiin helmikuussa 1948 Malaijan federaatio, johon Singapore ei kuulunut. Malaijan kiinalaiset pelkäsivät asemansa heikentymistä, koska Singapore jäi federaation ulkopuolelle. Etenkin Malaijan kommunistisen puolueen (KPM) kiinalaisten tyytymättömyys kasvoi, sillä federaatio edusti heille brittien ja yläluokkaisten malaijien hallintoa. KPM perusti ammattiyhdistyksiä ja järjesti maassa lakkoja brittihallinnon vastustamiseksi, lakot kärjistyivät usein väkivaltaisiksi.[53]

Malaijan federaation ja kommunistisissien välisten jännitteiden takia alkoi Malaijan kriisi kesäkuussa 1948, jossa KPM aloitti terrorin ja sissisodan Malaijan federaatiota ja brittihallintoa vastaan. Maahan julistettiin kriisin takia poikkeustila.[53][54] Britit pääsivät tilanteessa voitolle vuonna 1952, mutta poikkeustila kesti vuoteen 1960 asti. UMNO:lle ja brittiläiselle siirtomaahallinnolle KPM:n kukistuminen oli suuri voitto kommunismin vastaisessa taistelussa, sillä brittien tavoitteena oli luoda Malaijaan yhtenäinen ja monikansallinen kommunismin vastainen valtio.[53]

Vuoden 1955 vaalien jälkeen pääministeriksi nousi Tunku Abdul Rahman. Hänen johtamansa koalitiohallitus oli vahvasti kommunisminvastainen, mitä arvostettiin länsimaissa suuresti. 31. elokuuta 1957 Malaijan liittovaltio julistettiin itsenäiseksi.[53][15]

Malesian liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian sopimus (1963)

Vuonna 1961 Malaijan liittovaltion pääministeri Tunku Abdul Rahman ehdotti valtioliittoa, johon kuuluisivat Malaijan liittovaltio, sekä edelleen Britannian hallinnoimat Singapore, Sarawak, Pohjois-Borneo ja Brunei. Britannia kannatti valtioliittoa, sillä Malaijan liittovaltion hallintoa arvostettiin kommunisminvastaisuuden vuoksi. Brittiläiset pelkäsivät kommunistien suosion nousua Singaporen kiinalaisten keskuudessa, eivätkä britit olleet näin halukkaita myöntämään Singaporelle itsenäisyyttä. Singaporessa taas katsottiin että maan selviytyminen itsenäisenä olisi vaikeaa. Borneolla sijaitsevia alueita taas uhkasivat Indonesian laajentumispyrkimykset.[53][36]

Singapore, Sarawak ja Pohjois-Borneo liitettiin Malaijaan 16. syyskuuta 1963, ja valtioliiton nimeksi tuli Malesian liittovaltio. Pohjois-Borneosta muodostettiin Sabahin osavaltio. Brunei jäi valtioliiton ulkopuolelle, koska maa ei halunnut jakaa öljyvarannoista syntynyttä omaisuutta muiden kanssa.[53][15][55]

Malesian liittovaltion ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Malesian valtion perustamista ei hyväksytty Indonesiassa, sillä maan presidentti Sukarno katsoi että Borneon saarella olevat osavaltiot Sarawak ja Sabah kuuluivat Indonesian vaikutuspiiriin ja maa yritti ottaa ne hallintaansa. Indonesia katkaisi diplomaattisuhteet Malesiaan ja aloitti Malesiaa vastaan Konfrontasiksi kutsutun väkivaltaisen konfliktin, jossa aseellisia yhteenottoja käytiin vuosina 1963-1966. Konfrontasi päättyi Sukarnon hallinnon kaatumiseen vuonna 1966.[56]

Kiinalaisenemmistöisen Singaporen liittäminen Malesiaan toi myös sisäisiä kiistoja. Entisen Malaijan alueella valtapuolue UMNO:n poliitikot pelkäsivät Singaporen kiinalaisväestöä ja sen valtapuolueen PAP:n ja Singaporen pääministerin Lee Kuan Yewn suuren suosion leviämistä koko Malesian kiinalaisväestön keskuudessa. Singaporessa taas ei oltu valmiita hyväksymään sitä, että Singaporeen leviäisi malaijien ylivalta. Vuoden 1963 vaaleissa Malesiaa hallinnut UMNO ei onnistunut saamaan jalansijaa kiinalaisvaltaisessa Singaporessa, eikä Singaporea hallinnut PAP menestynyt malaijienemmistöisessä Malesiassa.[56]

Singaporessa maan eliitti ei myöskään hyväksynyt sitä, että Malesiaan maksetuilla verovaroilla rahoitettiin Malesian köyhimpiä alueita. Singaporen malaijiväestö taas oli toivonut, että Malesiaan liittyminen toisi heille samoja polittisia ja yhteiskunnallisia etuoikeuksia, mitä oli ollut Malaijan liittovaltion malaijienemmistöllä.[53][56] Konfrontasin jatkuessa Kuala Lumpurissa vaadittiin myös suurempaa osuutta Singaporen tuloista, jotta voitiin ylläpitää kasvaneita maanpuolustusmenoja. Poliittiset jännitteet Singaporen ja Kuala Lumpurin välillä olivat suuret.[56]

Kun Singaporessa puhkesi väkivaltaisia yhteenottoja malaijien ja kiinalaisten kesken heinäkuussa 1964, Malesian mannermaalla katsottiin että Singaporen erottaminen valtioliitosta oli ainoa ratkaisu pitkään rotukiistaan.[53] Malesian malaijiväestö pelkäsi myös kiinalaisten vallan kasvua mannermaalla, sekä Itä-Malesian Sabahissa ja Sarawakissa.[56] Ristiriidat johtivat siihen että kesällä 1965 Malesian valtiopäivät sääti lain, jolla Singapore erotettiin Malesiasta.[36] Erottamisen jälkeen Singaporesta tuli itsenäinen valtio.[53][57]

Myös muualla maassa kasvoivat jännitteet etnisten ryhmien välillä. Maan hallituksen noudattama politiikka pyrki yhdistämään Malesian eri väestönosat, mutta monikulttuurisuusaate sai yhä vähemmän tukea ja oppositiopuolueiden suosio kasvoi.[58] Vuonna 1969 levottomuudet kärjistyivät väkivaltaisuuksiksi Kuala Lumpurissa. Kiinalaisväestön ja malaijiväestön välisissä etnisissä mellakoissa sai surmansa lähes 200 ihmistä. Verilöylyn jälkeen maahan julistettiin hätätila, maan parlamentti hajotettiin ja Tunku Abdul Rahman erosi pääministerin paikalta. Hänen virkaansa astui varapääministerinä toiminut Abdul Razak. Abdul Razak kuoli kesken virkakautensa vuonna 1976 ja hänen tilalleen valittiin Hussein Onn.[15][43][22]

Vuoden 1969 verilöylyn jälkeen Razakin ja Onnin johtaman maan hallituksen politiikka muuttui. Valtapuolue UMNO:n rinnalle perustettiin laaja rintama useasta vähemmistöpuolueesta ja maassa rajoitettiin yhteiskunnallista keskustelua rotuun ja kieleen liittyvistä asioista. Maan politiikka pyrki tasaamaan eroja rikkaamman kiinalaisen väestönosan ja vähävaraisemman malajiväestön välillä, mikä johti malaijiväestöä suosivaan politiikkaan.[43][15] Politiikka johti myös siihen että kiinalaisväestöä muutti 1970-luvulla pois Malesiasta.[58]

Talouskasvun aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1981 vaalien jälkeen maan pääministeriksi nousi Mahathir Mohamad. Mahathirin aikana Malesiaan laadittiin pitkän tähtäimen kehityssuunnitelma, jonka tavoitteena oli luoda Malesiasta täysin teollistunut maa vuoteen 2020 mennessä.[58][15] Maassa kehitettiin runsaasti raskasta teollisuutta ja teollisuustuotteiden vienti kasvoi. Mahathirin virkakauden aikana Malesia koki taloudellisen nousukauden; köyhyysrajan alapuolella elävä väestönosa kutistui 50 prosentista alle kymmeneen prosenttiin ja bruttokansantuote kolminkertaistui.[23][22][25][59]

Mahathirin pääministerikaudella Malesian hallinto muuttui autoritaariseen suuntaan. Mahathir hallitsi ilman varteenotettavaa oppositiota ja hallinnon arvostelijoita ja toisinajattelijoita pidätettiin.[23][22][58] Mahathirin suosio kuitenkin säilyi maan talouskasvun ja malaijienemmistöä suosivan politiikan takia, kuitenkin hän noudatti myös varovaista politiikkaa, jotta suosio intialaisen ja kiinalaisen väestönosan keskuudessa säilyi.[23][58]

Aasian talouskriisin aikaan vuonna 1997 Malesian talous romahti, mikä johti Mahathirin hallinnon suosion putoamiseen ja opposition suosion kasvuun. Maan politiikkaa arvosteli myös varapääministeri Anwar Ibrahim. Hänet erotettiin varapääministerin paikalta ja myöhemmin hänet vangittiin tekaistuin syyttein. Anwar tuomittiin vuonna 1999 kuudeksi vuodeksi vankeuteen korruptiosta ja seuraavana vuonna hän sai yhdeksän vuoden lisätuomion homoseksuaalisuuden harjoittamisen takia. Anwar vapautettiin vuonna 2004 tuomioistuimen kumottua hänen tuomionsa.[23][22][58]

Mahathir erosi vapaaehtoisesti pääministerin tehtävästään vuonna 2003, oltuaan 22 vuotta pääministerinä. Hänen seuraajakseen nimettiin Abdullah Ahmad Badawi.[23][22][43] Anwar palasi vapautumisensa jälkeen politiikkaan ja johti opposition vaalivoittoon vuonna 2008. Huonon vaalimenestyksen takia Abdullah Badawi väistyi virasta ja pääministeriksi tuli hänen entinen varamiehensä Najib Razak vuonna 2009.[22][55][60]

Myös Najib Razakin pääministerikaudella maa on kohdannut talousvaikeuksia kansainvälisen finanssikriisin vuoksi. Malesia on kuitenkin selvinnyt Aasian maista parhaiten talouden taantumasta ja talous on ollut hienoisessa kasvussa.[61][62]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian politiikka
Putrajaya on liittovaltion hallinnolle suunniteltu uusi pääkaupunki.

Perustuslaki määrittelee Malesian kuningaskunnaksi, ja kuningas on myös maan korkein uskonnollinen johtaja. Kuningas valitaan viiden vuoden kaudeksi yhdeksän Malakan niemimaan perinnöllisen sulttaanin joukosta. Kuninkaan rooli on lähinnä edustuksellinen ja toimeenpanovalta on keskittynyt pääministerille. [63] Kiertävällä kuninkuudella haluttiin luoda vakautta, ilman että annettiin ylivaltaa yhdellekään liittovaltion hallitsijasuvuista.[25]

Malesian parlamentti on kaksikamarinen. Senaatin 70 jäsenestä kuningas nimittää 44 ja osavaltiot nimittävät kukin kaksi. Kansanneuvoston 222 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla vähintään viiden vuoden välein.[2] Ennen uuden kansanneuvoston valitsemista kuninkaan pitää hajottaa edellinen kansanneuvosto. Kuningas voi halutessaan kieltäytyä hajottamasta kansanneuvostoa, mutta voi hajottaa sen ainoastaan pääministerin pyynnöstä.[64]

Malesiaa on itsenäistymisestä asti hallinnut United Malays National Organisation (UMNO) ja sen liittolaispuolueet, jotka muodostavat Barisan Nasional (Kansallinen rintama) -koalition. Tärkeimpiä UMNO:n liittolaisia ovat kiinalaisia edustava Malaysian Chinese Association (MCA) ja intialaisia edustava Malaysian Indian Congress (MIC). Tärkeimmät oppositiopuolueet muodostavat Pakatan Rakyat (Kansanliitto) ryhmän, johon kuuluu islamistinen PAS, paljolti kiinalaisia edustava Democratic Action Party (DAP), People's Justice Party (Parti Keadilan Rakyat) PKR ja Sarawak National Party (SNAP). Merkittäviä riippumattomia puolueita ovat Sabah Progressive Party (SAPP) ja State Reform Party (STAR) [63][2]

Malesiassa on monipuoluejärjestelmä ja vaalit ovat suhteellisen rehellisiä, mutta oppositio on syyttänyt hallitusta muun muassa itsenäisen median tukahduttamisesta ja poliittisten vastustajien vangitsemisesta. Yleinen äänioikeus koskee 21 vuotta täyttäneitä.[2]

Malesia liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin vuonna 1957.[65]

Malesian osavaltiot ja territoriot.

Malesian osavaltiot ja territoriot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian osavaltiot ja territoriot

Malesia on liittovaltio, joka on jakautunut 13:een osavaltioon (Negeri) ja kolmeen liittovaltion territorioon (Wilayah Persekutuan). Osavaltiot ovat jakautuneet kahdelle alueelle; Länsi-Malesiassa sijaitsee 11 osavaltiota, sekä kaksi territoriota, Itä-Malesiassa sijaitsee kaksi osavaltiota ja yksi territorio.[6]


Osavaltio Pääkaupunki Väkiluku[66] Pinta-ala(km²)[67]
Osavaltiot
 Johor Johor Bahru 3 233 434 19 210
 Kedah Alor Setar 1 890 098 9 500
 Kelantan Kota Bharu 1 459 994 15 099
 Malakka Malakka 788 706 1 664
Flag of Negeri Sembilan.svg Negeri Sembilan Seremban 997 071 6 686
 Pahang Kuantan 1 443 365 36 137
 Penang George Town 1 520 143 1 048
 Perak Ipoh 2 258 428 21 035
 Perlis Kangar 227 025 821
 Sabah Kota Kinabalu 3 120 040 73 631
 Sarawak Kuching 2 420 009 124 450
 Selangor Shah Alam 5 411 324 8 104
 Terengganu Kuala Terengganu 1 015 776 13 035
Liittovaltion territoriot
 Kuala Lumpur - 1 627 172 243
 Labuan Victoria 85 272 91
 Putrajaya - 67 964 49

Suurimmat kaupungit ja metropolialueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian suurin kaupunkimainen tiheä asutuskeskus on Klangin laakso, joka käsittää Kuala Lumpurin suurkaupunkialueen. Alueeseen luetaan kuuluvaksi Selangorin osavaltiossa sijaitsevat Kuala Lumpuria lähinnä olevat piirikunnat. Alueen suurimmat kaupungit ovat Petalingin piirikunnassa sijaitsevat Shah Alam, Petaling Jaya ja Subang Jaya, sekä Klangin piirikunnassa sijaitseva Klang. Klangin laakson väkiluku on noin 6,1 miljoonaa. Pelkästään Kuala Lumpurin suurkaupunkialueen väkiluku on noin 1,6 miljoonaa.[68][69]

Toiseksi suurin asutuskeskus on suur-Penangin alue, joka käsittää Penangin osavaltion ja osia Kedahin osavaltiosta. Suurin kaupunki alueella on George Town Penangin saarella. Yhteensä suur-Penangin alueen asukasluku on noin 2,3 miljoonaa. Muita suuria asutuskeskittymiä ovat Malakan niemimaan eteläkärjessä sijaitseva Johor Bahrun alue, jonka väkiluku on noin 1,3 miljoonaa, sekä Itä-Malesian suurin väestökeskittymä Kuchingin kaupunki esikaupunkialueineen.[68][69]

Malesian suurimmat kaupungit ovat Kuala Lumpur, Johor Bahru ja Ipoh.[70]


Malesian suurimmat kaupungit[70]

KL at night.jpg
Kuala Lumpur

Johor Bahru City.jpg
Johor Bahru

 # Kaupunki Osavaltio Väkiluku

Ipoh, Perak.jpg
Ipoh

Shah Alam Lake Gardens, Selangor.jpg
Shah Alam
1 Kuala Lumpur  Kuala Lumpur (liittovaltion territorio) 1 475 337
2 Johor Bahru  Johor 916 409
3 Ipoh  Perak 704 572
4 Shah Alam  Selangor 671 282
5 Petaling Jaya  Selangor 638 516
6 Kuching  Sarawak 617 887
7 Kota Kinabalu  Sabah 462 963
8 Kuala Terengganu   Terengganu 343 284
9 Malakka  Malakka 331 790
10 Alor Setar  Kedah 295 624
11 Miri  Sarawak 280 518
12 George Town  Penang 227 972

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian talous
Kuala Lumpurin maamerkki Petronasin kaksoistorni oli valmistuttuaan vuonna 1998 maailman korkein rakennus.

Itsenäistymisestään asti Malesia on ollut yksi Aasian taloudellisesti menestyneimmistä valtioista. Nykyisin se on yksi maailman suurimmista puolijohdekomponenttien, elektroniikan ja tietotekniikan viejistä.[63]

Vuonna 2009 Malesian varmistuneet öljyvarat olivat neljä miljardia barrelia. Lähes kaikki öljyntuotanto on maan merialueilla, jossa on kolme kenttää: Malaisin, Sarawakin ja Sabahin öljykentät. Kansallinen öljy-yhtiö Petronas dominoi koko öljysektoria. Maassa toimii kuusi jalostamoa. Öljy ja maakaasu ovat merkittäviä vientituotteita.[71][25]

Malesia on luonnonvaroiltaan rikas maa. Merkittävimpiä luonnonvaroja ovat mm. tina, öljy, puu, kupari, maakaasu ja rautamalmi. Malesia on maailman suurin luonnonkumin, palmuöljyn ja tinan ja trooppisen puun tuottaja, lisäksi maatalous tuottaa mm.kaakaota, riisiä, trooppisia hedelmiä, kalaa ja kookospähkinää.[63][6]

1970-luvulta lähtien maassa on pyritty vähentämään maan riippuvuutta maatalouden raaka-aineviennistä, ja käynnistetty teollistamisohjelma. Elektroniikkateollisuus onkin nykyään yksi maan tärkeimmistä vientituotteista, Malesia on maailman suurin tietokoneiden kovalevyjen valmistaja. Myös raskas teollisuus on kasvanut, Malesialaisvalmisteinen auto Proton on myös tärkeä vientituote. Merkittävimmät vientituotteet Malesiassa ovat öljy, koneet, elektroniikka ja tina.[25][6][2]

Maan talous oli ennätyksellisen nousujohteinen 1980-luvulta 1990-luvulle. Ennen vuosituhannen vaihdetta maassa koettiin talouden taantuma, mikä aiheutti Malesian valuutan ringgitin arvon laskemisen ja talouskasvun hidastumisen. Talouden taantuma aiheutti myös pääministeri Mahathir Mohamadin vastaista liikehdintää, tämän tartuttua valuuttakeinotteluun ja pääomaliikkeiden säätelyyn.[25][6]

Malesia on esimerkillinen maa siinä suhteessa, että taloudelliset ja sosiaaliset ristiriidat erilaisten etnisten taustojen omaavien kansalaisten välillä on pystytty ratkomaan rauhanomaisesti. Koulutus- ja sosiaalipolitiikassa on suosittu köyhempää malaijienemmistöä, ja julkisissa tehtävissä on etniset kiintiöt. Tämä on johtanut köyhyyden vähenemiseen ja talouskasvun hedelmien jakaantumisen tasaisemmin kansalaisten kesken. Malesian nopeaa talouskasvua kuvaa vuonna 1998 valmistunut Petronas Towers, joka oli valmistuttuaan maailman korkein rakennus.[25][6]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian väestö
Malesian uskonnollinen jakauma

Malaijit muodostavat 50,1 % väestöstä. Kiinalaisia on 22,6 %, alueen alkuperäisasukkaita 11,8 %, intialaisperäisiä (pääasiassa tamileja) 6,7 % väestöstä ja muita on 0.7 % . Loput noin 8,2  ovat maassa ilman kansalaisuutta.[2]

Virallisen malaijin kielen lisäksi englanti on yleisessä käytössä muun muassa mediassa. Lisäksi maassa puhutaan useita eri kiinan kielen murteita, intialaisista kielistä tamilia, telugua, malajalamia, punjabia, sekä thain kieltä. Maan itäosan etniset vähemmistöt puhuvat useita paikalliskieliä, joista suurimmat ovat iban ja kadazan.[2]

Uskonnollisesti malaijit ovat muslimeja, kiinalaisten keskuudessa on taolaisia, buddhalaisia ja kungfutselaisia ja intialaiset ovat pääosin hinduja. Maassa on myös jonkin verran kristittyjä. Maan perustuslakiin on kirjattu malaijien uskonnoksi islam. Heitä koskee šarialaki.[72] Islamista poiskääntyminen edellyttää lupaa šaria-oikeudelta, eikä sitä käytännössä myönnetä. Ihmiset, jotka ovat virallisesti muslimeiksi luokiteltuja, eivät myöskään saa harjoittaa muuta uskontoa. Tämä on aiheuttanut uskonnollisia konflikteja. Maassa on käyty oikeutta siitä, saavatko muut kuin muslimit käyttää sanaa Allah.[73] Alkuvuodesta 2011 Malesiassa oli levottomuuksia muslimien ja kristittyjen välillä, jolloin 11 kirkkoa tuhopoltettiin.[74]

Vuonna 2001 puhkesi etnisiä levottomuuksia Kuala Lumpurin hökkelikylissä malaijien ja köyhien etnisten intialaisten välillä. Levottomuudet olivat pahimmat vuoden 1969 jälkeen. Kuusi ihmistä sai surmansa, kymmeniä loukkaantui ja lähes kaksisataa pidätettiin.[75]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Malesian kulttuuri

Erityispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moskeija Kuchingissa.
Kiinalainen temppeli George Townissa.

Malesian alue on ollut varhaisista ajoista Kiinan ja Intian välisen kaupan tärkeä keskus. Meriteiden risteyksessä olevan sijaintinsa ansiosta maa on saanut vaikutteita intialaisesta- ja kiinalaisesta kulttuurista, sekä myöhemmin arabialaisesta ja eurooppalaisesta kultturista.[25] Malesialainen kulttuuri on hyvin monimuotoista ja vaihtelee väestöryhmän ja alueiden mukaan. Kansallinen kulttuuri on vasta muodostumassa, toistaiseksi maassa on erillinen malaijikulttuuri, kiinalaisten kulttuuri, intialainen kulttuuri ja eurooppalainen kulttuuri sekä alueen alkuperäisten asukkaiden kulttuurit.[9] Vuonna 1971 maan kulttuuriministeriö määritteli kansallisen kulttuuripolitiikan perusperiaatteet:[76]

  • kansallisen kulttuurin tulee pohjautua alueen alkuperäiskansojen kulttuuriin
  • kansalliseen kulttuuriin voidaan sisällyttää muualta tuoduista kulttuureista sellaisia elementtejä, jotka arvioidaan sopiviksi ja järkeviksi
  • islam on tärkeä osa kansallista kulttuuria

Intialais- ja kiinalaistaustaiset malesialaiset ovat kokeneet nämä periaatteet omaa kulttuuriaan syrjiviksi.[76]

Virallisten kansallisten symbolien valitseminen ilman, että joku väestönosa tuntisi itsensä ulkopuoliseksi on ollut vaikeaa. Kenties siksi näitä symboleita haetaan luonnosta: merikilpikonnat, kiinanruusu ja oranki. Moderneja kansallisen ylpeyden aiheita ovat kotimainen Proton-auto ja Petronas-tornit.[9]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian kirjallinen perinne alkaa alkuperäisväestön suullisesta perinteestä: kansansaduista, kansanrunoista ja sananlaskuista. Perinne on saanut vaikutteita suurista intialaisista eepoksista. Kirjoittaminen aloitettiin islamin tulon myötä. Malaijisulttaanit palkkasivat 1400- ja 1500-luvuilla kirjurit kirjoittamaan muistiin historiallisia tapahtumia, ja näitä kirjoituksia sitten kopioitiin laajalti. Kiinalaiset ja intialaiset toivat oman kirjallisen traditionsa mukanaan, mutta alkoivat tuottaa paikallista kirjallisuutta vasta 1800-luvulla.[77]

1800-luvun alussa unshi Abdullah bin Abdul Kadir julkaisi ensimmäisiä perinteestä poikkeavia teoksiaan, mutta vasta 1920-luvulla alkoi ilmestyä laajemmin romaaneita ja novellikokoelmia. Varsinainen kotimaisen kirjallisuuden kultakausi alkoi 1990-luvulla.[78] Shahnon Ahmad tunnetaan satiireistaan.[79] Khadijah Hashim kirjoittaa romaaneita ja lastenkirjoja. Monia hänen teoksistaan on sovitettu televisioon.

Perinteisiä kansantaiteen muotoja ovat varjonukketeatteri ja leijojen lennättäminen.[80]

Ruoka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesian monien kansojen joukossa on edustettuina maailman suuria keittiöitä, ja malesialaisessa ruokavaliossa on niiden ominaispiirteitä tallella. Sekä riisiä että nuudeleita syödään paljon, usein mausteisen kastikkeen kanssa. Merkittäviä ruokalajeja ovat mm. Laksa ja Nasi lemak. Trooppisia hedelmiä on paljon, niistä omaleimaisin on voimakkaasti haiseva durian.[9]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtiollinen yleisradioyhtiö tuottaa kahta televisiokanavaa ja suuren osan radio-ohjelmista. Kaupallisia televisiokanavia on kolme. Mediaa säännöstellään tarkasti, ja esimerkiksi suutelu- ja kiroilukohtaukset poistetaan.[5]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964. Se on saanut yhteensä kuusi mitalia, kolme hopeaa ja kolme pronssia. Mitaleista viisi on sulkapallosta ja yksi uimahypystä.[81]

Malesian jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan osallistunut MM-kisoihin. Aasian kisoissa se on jäänyt kolme kertaa ensimmäiselle kierrokselle vuosina 1976, 1980 ja 2007. Maassa on 110 jalkapalloseuraa ja niissä yhteensä 9 930 rekisteröityä pelaajaa.[82]

Malesiassa ajetaan vuosittain Formula 1 -sarjan osakilpailu Malesian Grand Prix Sepang International Circuitin moottoriradalla.[83]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b The World Fact Book (East & Southeast Asia :: Malaysia) Government:: Malaysia. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 29.6.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Malaysia CIA. (englanniksi)
  3. ↑ Malaysia Population Clock 20.6.2014 11:20. Department of Statistics. Viitattu 20.6.2014.
  4. ↑ Human Development Report 2011 United Nations. Viitattu 29.12.2012.
  5. ↑ a b Malaysia country profile BBC News
  6. ↑ a b c d e f g h i j k Könemann: Geographica. Australia: Random House Australia Pty ltd, 2006. ISBN 978-3-89731-916-5. (suomeksi)
  7. ↑ Maritime Claims CIA The World Factbook. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  8. ↑ Saw, Swee-Hock: The population of Peninsular Malaysia, s. 1-2. WSOY, 2007. ISBN 978-981-230-730-9. Julkaisupaikka = Saksa Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2014).
  9. ↑ a b c d e f Countries and Their Cultures, Malaysia everyculture.com. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Marshall Cavendish Corporation, World and Its Peoples: Malaysia, Philippines, Singapore, and Brunei
  11. ↑ Bombalai Smithsonian Insititution. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Bombalai volcano Volcano Live. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  13. ↑ a b Maailmalla Aasia, WSOY
  14. ↑ Islands of Malaysia wonderfulmalaysia.com. Viitattu 31.8.2014. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Lehtipuu, Markus: Malesia, Singapore, Bali, s. 284-288. Keuruu: Otava, 2006. ISBN 952-9715-16-1.
  16. ↑ a b BBC Weather, country guide Malaysia bbc.com. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  17. ↑ Tropical Forest Mapping and Monitoring in Malaysia (pdf) Global Observation of Forest Cover Workshop. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  18. ↑ a b c National parks Tourism Malaysia. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  19. ↑ The Malaysian Rainforest WWF. Viitattu 30.8.2014. (englanniksi)
  20. ↑ Alexander, James: Malaysia Brunei & Singapore, s. 46-50. Saksa: New Holland Publishers, 2006. 1-86011-309-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.8.2014).
  21. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d e f g h Malaysia, Singapore & Brunei. Lonely Planet. Teoksen verkkoversio.
  23. ↑ a b c d e f g h i Maailmalla s.106-107
  24. ↑ Taman Negara Rain Forest and Tourism TED Case Studies. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d e f g h i j k Kiljunen, Kimmo: MMM Valtiot ja liput, s. 405-408. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7. (suomeksi)
  26. ↑ a b c Malaysia Country Study Guide Washington D.C.: USA International Business Publications. (englanniksi)
  27. ↑ Mühlhäusler, Peter; Tryon, Darrell T; Wurm, Stephen A: Atlas of languages of intercultural communication in the Pacific, Asia and the Americas Walter de Gruyer & Co.. (englanniksi)
  28. ↑ a b Barwise & White, s.71-74
  29. ↑ Srivijaya: A primer – Part 1 southeastasianarchaeology.com. (englanniksi)
  30. ↑ a b c d The Kingdom of Srivijaya ancientworlds.net. (englanniksi)
  31. ↑ a b The Early Kingdoms 27.6.2012. malaysiahistory.net. (englanniksi)
  32. ↑ a b Barwise & White, s.78-80
  33. ↑ a b c Beginnings to 1500: The Old Kingdoms and the Coming of Islam gimonca.com. Viitattu 5.9.2014. (englanniksi)
  34. ↑ a b c d Barwise & White, s.80-83
  35. ↑ World of Temasek worldoftemasek.com. Viitattu 4.9.2014. (englanniksi)
  36. ↑ a b c d Heikkilä-Horn, Marja-Leena: Kaakkois-Aasia eilen ja tänään. Helsinki: Yliopistopaino, 1991. ISBN 951-570-084-1.
  37. ↑ a b Barwise & White, s.89-92
  38. ↑ a b History U.S. Library of Congress. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  39. ↑ Empire in Asia U.S. Library of Congress. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  40. ↑ a b c d Barwise & White, s.93-104
  41. ↑ a b c d e f Barwise & White, s.119-124
  42. ↑ a b Barwise & White, s.124-127
  43. ↑ a b c d e f g h i Marshall Cavendish Corporation, World and Its Peoples: Malaysia, Philippines, Singapore, and Brunei
  44. ↑ Riau-Johor http://malaysiafactbook.com/. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  45. ↑ Negeri Sembilan malaysiafactbook.com. Viitattu 6.9.2014. (englanniksi)
  46. ↑ a b Barwise & White, s.138-141
  47. ↑ Founding and Early Years U.S. Library of Congress. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  48. ↑ A Flourishing Free Port U.S. Library of Congress. Viitattu 5.2.2012. (englanniksi)
  49. ↑ a b c d e f Barwise & White, s.142-149
  50. ↑ How Brunei lost its northern province 21.9.2008. Brunei Times. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  51. ↑ a b c d e Barwise & White, s.170-182
  52. ↑ Lehtipuu, s.284-282
  53. ↑ a b c d e f g h i j k Barwise & White, s.211-221
  54. ↑ Aftermath of War U.S. Library of Congress. Viitattu 25.8.2014. (englanniksi)
  55. ↑ a b Malaysia profile bbc.com. Viitattu 7.9.2014. (englanniksi)
  56. ↑ a b c d e Road to independence U.S. Library of Congress. Viitattu 25.8.2014. (englanniksi)
  57. ↑ Singaporen historia Suomen suurlähetystö. Viitattu 25.8.2014.
  58. ↑ a b c d e f Barwise & White, s.244-254
  59. ↑ Barwise & White, s.262-267
  60. ↑ Hanhinen, Hanna: Malesian pääministeri herättelee joukkojaan tulevia parlamenttivaaleja varten 29.11.2012. Yle Uutiset. Viitattu 9.9.2014.
  61. ↑ Keppola, Erika: Taloussanomat 9.7.2013. Taloussanomat. Viitattu 9.9.2014.
  62. ↑ Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa Suomen suurlähetystö. Viitattu 9.9.2014.
  63. ↑ a b c d Background Note: Malaysia (03/02/12) US Department of State ]
  64. ↑ Powers of the king (Sivusto on luettu archive.org:n kautta) allMalaysia.info. 10.4.2012. Viitattu 21.12.2014.
  65. ↑ United Nations Country profile United Nations. Viitattu 19.1.2015.
  66. ↑ Laporan Kiraan Permulaan 2010 Jabatan Perangkaan Malaysia. Viitattu 24.1.2011.
  67. ↑ Laporan Kiraan Permulaan 2010 Jabatan Perangkaan Malaysia. Viitattu 24.1.2011.
  68. ↑ a b Population Distribution and Basic Demographic Characteristics, 2010 Department of Statistics, Malaysia. Viitattu 19.4.2012. (englanniksi)
  69. ↑ a b Key Summary Statistics For Local Authority Areas, Malaysia 2010 Department of Statistics, Malaysia. Viitattu 19.4.2012. (englanniksi)
  70. ↑ a b List of cities, Malaysia (2010) (PDF) Department of Statistics, Malaysia. Viitattu 28.11.2013. (englanniksi)
  71. ↑ Malaysia Oil US Energy Information Administration
  72. ↑ Minority Muslims defend the constitution against Sharia Asian News 2006
  73. ↑ Can Christians Say 'Allah'? In Malaysia, Muslims Say No Time 8.1.2010
  74. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/05/malesian_kristittyja_syytetaan_salaliitosta_2576608.html
  75. ↑ Malaysia clampdown after ethnic unrest BBC 13.3.2001
  76. ↑ a b Badaruddin Mohamed: Formulation of National Cultural Policy Universiti Sains Malaysia, Penang, Malaysia
  77. ↑ Mohd Taib Osman Literary Heritage Malaysian Encyclopedia
  78. ↑ Modern Literature Malaysian Encyclopedia
  79. ↑ Shahnon Ahmad Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  80. ↑ Sports in Malaysia Asia Rooms
  81. ↑ Malaysia in Olympics Sport Reference
  82. ↑ Association: Malaysia FIFA
  83. ↑ F1 Malaysian Grand Prix Asia Web (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malesia.
Aasian valtiot
Afganistanin lippu Afganistan | Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lippu Yhdistyneet arabiemiirikunnat | Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Bahrainin lippu Bahrain | Bangladeshin lippu Bangladesh | Bhutanin lippu Bhutan | Brunein lippu Brunei | Etelä-Korea | Filippiinien lippu Filippiinit | Georgian lippu Georgia | Indonesian lippu Indonesia | Intian lippu Intia | Irakin lippu Irak | Iranin lippu Iran | Israelin lippu Israel | Itä-Timorin lippu Itä-Timor | Japanin lippu Japani | Jemenin lippu. Jemen | Jordanian lippu. Jordania | Kambodžan lippu (YK:n valvonnassa). Kambodža | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kiinan lippu Kiina | Kirgisian lippu Kirgisia | Kuwaitin lippu Kuwait | Kyproksen lippu Kyproksen tasavalta | Laosin lippu Laos | Libanonin lippu Libanon | Malediivien lippu Malediivit | Malesian lippu Malesia | Mongolian lippu Mongolia | Myanmarin lippu Myanmar | Nepalin lippu Nepal | Omanin lippu Oman | Pakistanin lippu Pakistan | Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea | Qatarin lippu Qatar | Saudi-Arabian lippu Saudi-Arabia | Syyrian lippu Syyria | Singaporen lippu Singapore | Sri Lankan lippu Sri Lanka | Tadžikistanin lippu Tadžikistan | Thaimaan lippu Thaimaa | Turkin lippu Turkki | Turkmenistanin lippu Turkmenistan | Uzbekistanin lippu Uzbekistan | Venäjän lippu Venäjä | Vietnamin lippu Vietnam
Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet

Brittiläinen Intian valtameren alueen lippu Brittiläinen Intian valtameren alue | Palestiinalaishallinnon lippu. Palestiinalaishallinto | Paracelsaaret | Spratlysaaret | Tiibetin lippu Tiibet | Taiwanin lippu Taiwan
Malesia
Malesia
Osavaltiot:
  Johor  Kedah  Kelantan  Malakka  Negeri Sembilan  Pahang  Perak
 Perlis  Penang  Sabah  Sarawak  Selangor  Terengganu
Liittovaltion territoriot:  Kuala Lumpur  Labuan  Putrajaya
Kansainyhteisö
Antigua ja Barbudan lippu Antigua ja Barbuda | Australian lippu Australia | Bahaman lippu Bahama | Bangladeshin lippu Bangladesh | Barbadoksen lippu Barbados | Belizen lippu Belize | Botswanan lippu Botswana | Brunein lippu Brunei | Dominican lippu Dominica | Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka | Fidžin lippu Fidži | Ghanan lippu Ghana | Grenadan lippu Grenada | Guyanan lippu Guyana | Intian lippu Intia | Jamaikan lippu. Jamaika | Kamerunin lippu Kamerun | Kanadan lippu Kanada | Kenian lippu Kenia | Kiribatin lippu Kiribati | Kyproksen lippu Kypros | Lesothon lippu Lesotho | Malawin lippu Malawi | Malesian lippu Malesia | Malediivien lippu Malediivit | Maltan lippu Malta | Mauritiuksen lippu Mauritius | Mosambikin lippu Mosambik | Namibian lippu Namibia | Naurun lippu Nauru | Nigerian lippu Nigeria | Pakistanin lippu Pakistan | Papua-Uuden-Guinean lippu Papua-Uusi-Guinea | Ruandan lippu Ruanda | Saint Kitts ja Nevisin lippu Saint Kitts ja Nevis | Saint Lucian lippu Saint Lucia | Saint Vincent ja Grenadiinien lippu Saint Vincent ja Grenadiinit | Salomonsaarten lippu Salomonsaaret | Sambian lippu Sambia | Samoan lippu Samoa | Seychellien lippu Seychellit | Sierra Leonen lippu Sierra Leone | Singaporen lippu Singapore | Sri Lankan lippu Sri Lanka | Swazimaan lippu Swazimaa | Tansanian lippu Tansania | Tongan lippu Tonga | Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago | Tuvalun lippu Tuvalu | Ugandan lippu Uganda | Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti | Vanuatun lippu Vanuatu | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Islamilaisen yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot
Eurooppa: Turkki · Albania
Lähi-itä: Syyria · Libanon · Palestiina · Irak · Kuwait · Bahrain · Qatar · Jordania · Jemen · Saudi-Arabia · Yhdistyneet arabiemiirikunnat
Aasia: Iran · Malesia · Indonesia · Tadžikistan · Bangladesh · Pakistan · Malediivit · Brunei · Afganistan · Uzbekistan · Kazakstan · Kirgisia · Azerbaidžan
Afrikka: Marokko · Algeria · Tunisia · Libya · Egypti · Sudan · Komorit · Tšad · Niger · Mali · Mauritania · Senegal · Gambia · Guinea-Bissau · Guinea · Sierra Leone · Norsunluurannikko · Benin · Togo · Nigeria · Gabon · Kamerun · Uganda · Mosambik · Somalia · Djibouti
Etelä-Amerikka: Guyana · Suriname
Ehdokasmaat: Intia · Filippiinit
Liitännäis- ja tarkkailijavaltiot: Bosnia ja Hertsegovina · Keski-Afrikan tasavalta · Thaimaa · Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta · Venäjä
Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Malesia&oldid=15171221