Bahrain

Bahrainin kuningaskunta; مملكة البحرين; (Mamlakat al-Baḥrain)
lippu	vaakuna
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Kuningas; Pääministeri	Hamad ibn Isa Al Khalifa; Khalifa ibn Salman Al Khalifa
Pääkaupunki	Manama (140 616 as.);
Muita kaupunkeja	Al Muharraq (58 254 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	760 km² (sijalla 187)
– josta sisävesiä	merkityksetön
Väkiluku (2014)	1 314 089 (sijalla 157)
– väestötiheys	1686 / km²
– väestönkasvu	2,57 % (2013)
Viralliset kielet	arabia
Valuutta	Bahrainin dinaari (BHD)
BKT (2012)	sijalla 110
– yhteensä	33,63 miljardia USD (PPP)
– per asukas	29 200 USD
HDI (2013)	0,815 (sijalla 44)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	0,4 %
– teollisuus	51,3 %
– palvelut	48,4 %
Aikavyöhyke	UTC+3
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys; – Britanniasta	; 1971
Lyhenne	BH
– ajoneuvot:	BRN
– lentokoneet:	A9C
Kansainvälinen; suuntanumero	+973
Motto	ei mottoa
Kansallislaulu	Bahrainona

Bahrainin kuningaskunta eli Bahrain on pääosin autiomaan peittämä saarivaltio Persianlahden lounaisosassa. Bahrain on moderni arabimaa, joka on erikoistunut öljynjalostukseen ja kansainväliseen pankkitoimintaan. Bahrain on lentoliikenteen merkittävä solmukohta, ja telakkateollisuus on myös merkittävää.

Bahrainin valtio sijaitsee pienellä saarella Persianlahdella. Kuningas Fahdin pengertie yhdistää Bahrainin Saudi-Arabiaan ja toinen, pidempi silta Qatariin on suunnitteilla.

Manama on moderni kaupunki, muodin ja talouden keskus.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahrainin kartta

Bahrain muodostuu 33 saaresta, jotka ovat pääosin alavaa aavikkoa. Suurin saarista on nimeltään Bahrain, ja se käsittää 83 % valtion pinta-alasta. Se on pohjois-eteläsuunnassa 48 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 16 km leveä.^[3] Sen korkein kohta on 122 m korkea Jabal al-Dukhan.^[1] 92 % Bahrainin pinta-alasta on hiekkaerämaata, ja vain 1 % viljelykelpoista maata. Viljelymaa keskittyy valtion pohjoisosaan. Sen lähivesillä on runsaasti kalaa.^[4]

Vuoden 2010 arvion mukaan maassa on kolme yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia.^[5]

**Bahrainin suurimmat kaupungit^[5]**
nimi	2001 laskenta	2010 arvio
Manama	143 035	157 474
Al-Riffa	79 550	121 566
Al-Muharraq	91 307	109 695

Bahrain on vihreämpi kuin monet naapureistaan Persianlahden alueella. Useimmat kasvilajit ovat sopeutuneet suolaiseen ympäristöön ja aavikon olosuhteisiin. Erilaiset palmut ovat yleisimpiä puita. Pensaikkoalueilla elää sinne erityisesti sopeutuneita lajeja, kuten mehikorvakasvilaji Zygophillum qatarense. Itäosan rannikon savikoilla talvehtii monia muuttolintuja.^[6]

Bahrainin talvi on leuto, kesä kuuma ja kostea. Pääosa sateista tulee marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana.^[7] Kuivuus ja hiekkamyrskyt ovat sen vaarallisimpia sääilmiöitä.^[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että sumerilaiset asuttivat Bahrainin pääsaarta jo ennen vuotta 2000 eaa. Se tunnettiin nimellä Dilmun, ja se toimi kauppapaikkana sumerien ja Induksen laakson välillä. 300-luvulla se liitettiin sassanidien imperiumiin. 600-luvulla alueen valloittivat muslimit, jotka väistyivät portugalilaisten tieltä 1500-luvulla. Persialaiset veivät maan portugalilaisilta 1602. Nykyisen hallitsijasuvun esi-isä Ahmad ibn Al Khalifah syrjäytti persialaiset vuonna 1783. 1800-luvulla Britannia teki Bahrainin kanssa useita sopimuksia, joilla se lupasi suojata maata turkkilaisilta.^[8]

Vuonna 1913 Ottomaanien valtakunta ja Britannia allekirjoittivat sopimuksen, jolla tunnustettiin Bahrainin itsenäisyys. Maa jäi kuitenkin Britannian suojeluvaltioksi.^[9] Britannia vastasi saaren ulko-ja puolustuspolitiikasta. Bahrainin hallitsijalle jäi tehtäväkseen hoitaa saaren sisäpolitiikka.

Bahrainista löydettiin öljyä vuonna 1902, mutta poraus alkoi vasta vuonna 1931, ja tuotannon alettua seuraavana vuonna maa modernisoitui nopeasti. Se hyötyi 1970-luvun öljykriisistä ja hinnan noususta, ja monipuolisti talouttaan niin että se selvisi varsin hyvin, kun hinnat romahtivat 1980-luvun lopulla^[8]

Bahrain oli Britannian suojeluvaltio vuoteen 1971 jolloin maa itsenäistyi. Sitä ennen Iran yritti monta vuotta vaatia aluetta itselleen väittämällä että Bahrain olisi Iranin 14. maakunta.

Itsenäisyyden jälkeen sunnalaiset ja šiialaiset ovat käyneet kiistoja keskenään. Vastustaakseen šiialaisia Bahrain on solminut puolustussopimuksia Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden valtioiden kanssa.^[4] Bahrainin suhteita naapurimaahan Qatariin ovat haitanneet rajakiistat eräistä vähäisistä maa-alueista.^[10]

1970-luvulla alkaneen Libanonin sisällissodan myötä Bahrainista tuli arabimaiden pankkitoiminnan keskus Beirutin sijaan. Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1979 šiiaenemmistö yritti vallankaappausta useasti hallitsevaa sunnieliittiä vastaan. Vuonna 1994 syntyi vakavia mellakoita naisten osallistuttua erääseen urheilutapahtumaan. Pitkin 1990-lukua ja kesällä 2008 maassa oli mellakoita, pääasiassa pääkaupungin ulkopuolella, joista tiukasti sensuroitu media pääasiassa vaikeni. Bahrainissa uskotaan Iranin lietsovan levottomuuksia.^[4]

Bahrain liittyi liittoutuneisiin voimiin Irakia vastaan Kuwaitin miehityksen jälkeen elokuussa 1990. Sen lentäjät tekivät iskuja Irakiin. Maassa on Yhdysvaltain viidennen laivaston tukikohta.^[4] Kuningas Hamad ibn Isa Al Khalifa nousi valtaan 1999 ja lupasi demokratiauudistuksia.^[4]

Vuonna 2001 päätettiin kansanäänestyksellä siirtyä perustuslailliseen monarkiaan. Vuoden 2002 parlamenttivaalit olivat ensimmäiset yli 30 vuoteen, ja niissä myös naiset saivat asettua ehdolle. Vuoden 2004 vaaleissa šiiaoppositio sai yli 40 % äänistä, ja šiiamuslimi Jawad bin Salem al-Oraied nimettiin varapääministeriksi. Lokakuun 2010 parlamenttivaaleissa šiiapuolue paransi asemiaan niukasti.^[9]

Helmikuussa 2011 Manamaan kertyi tuhansia mielenosoittajia Tunisian ja Egyptin tapahtumien innoittamina.^[9] 27. helmikuuta Obaman hallinto asettui kuningas Khalifan tueksi.^[11] Maaliskuun puolivälissä maahan tuli tuhat saudiarabialaista sotilasta hallituksen tueksi^[12] ja Arabiemiraateista 500. Maa julistettiin kolmen kuukauden ajaksi poikkeustilaan.^[13] Seuraavana päivänä turvallisuusjoukot hajottivat mielenosoitukset.^[14]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahrain on perustuslaillinen monarkia. Kuningas on ylin hallitsija, ja hänen sunnimuslimeihin kuuluvan sukunsa jäsenet pitävät hallussaan merkittäviä poliittisia ja sotilaallisia virkoja. Maassa on ollut pitkään jännitteitä sunnien ja šiiaopposition välillä. Parlamentissa on 40 jäsentä.^[15]

Manamassa on sijainnut vuodesta 1948 Yhdysvaltain 5. laivaston tukikohta.^[16]

Maakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahrain on jaettu 5 maakuntaan (arab. محافظة‎, muḥāfaẓä):^[17]

1.	Pääkaupunkialue Al-Manāmah
2.	Keskiosa Al-Wusṭā
3.	Al-Muharraq
4.	Pohjoisosa Ash-Shamālīyah
5.	Eteläosa Al-Janūbīyah

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2013 väkilukuarviossa, 1,281 miljoonaa, on mukana yli 235 000 henkeä joilla ei ole Bahrainin kansallisuutta. Arabia on virallinen kieli, muita kieliä ovat englanti, farsi ja urdu.^[1]

Bahrainissa suurin osa väestöstä on muslimeja, vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 70,3 %.^[1]

Vuonna 2010 aikuisista 94,6% oli lukutaitoisia.^[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahrainin on kiittäminen vauraudestaan öljy- ja maakaasuvarojaan sekä öljynjalostustaan. Kun varannot alkoivat ehtyä 1970-luvulla, hallitus on panostanut talouden monipuolistamiseen. Bahrain onkin nyt yksi Persianlahden johtavia pankki- ja tietoliikennekeskuksia.^[1]

Bahrain on niin rikas valtio, että sen tuloveroprosentti on nolla.^[18]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manaman lentoasema sijaitsee Manaman kaupungin pohjoispuolella al-Muharraqin saarella. Se pyrkii vahvistamaan asemaansa alueellisena ja tulevaisuudessa myös mannertenvälisten lentojen solmukohtana.^[19]

Tärkein rahtisatama on Mian Salmanin satama. Muharraqin saarella on pieni venesatama. Lisäksi suurilla telakoilla ja öljy- ja alumiiniyrityksillä on omat satamansa.^[20]

Bahrainin Saudi-Arabiaan yhdistävä Kuningas Fahdin pengertie rakennettiin vuosina 1968-1981. Silta on suunniteltu laajennettavaksi kapasiteetiltaan yli kaksinkertaiseksi.^[21] Suunnitteilla on myös ystävyyden silta, joka yhdistäisi Bahrainin Qatariin.^[22] 40 km pituisesta sillasta on tehty periaatepäätös jo vuonna 2005, ja keskusteluja jatkettiin taas 2013.^[23]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahrainilaiset ovat osa arabimaailmaa. Sunni- ja šiiamuslimien välillä on jännitteitä, ja identiteetti muotoutuu paljolti islamin suuntauksen mukaan. Bahrainilainen runous noudattaa paljolti klassisia arabiperinteitä. Tunnettuja runoilijoita ovat Qasim Haddad, Ibrahim al'Urayyid ja Ahmad Muhammed Al Khalifah.^[8]

Tunnetuin bahrainilainen perinneruoka machbous on lihaa tai kalaa riisin kanssa. Halva on perinteinen makeinen. Myös samosa-piiraat ovat suosittuja.^[8]

Bahrainilaisten miesten perinneasu thobe on edelleen käytössä, mutta varakkaat ihmiset teettävät thobeensa länsimaisia piirteitä kuten rintataskuja. Miehet käärivät päänsä huiviin. Naiset käyttävät päällysvaatteenaan mustaa viittaa ja päässään huivia, jossa ohuempi harso peittää myös kasvot.^[8]

Useimmat avioliitot ovat edelleen järjestettyjä, mutta nykyisin sulhanen ja morsian usein tapaavat jo ennen häitä. Aiemmin tytöt naitettiin noin 12-vuotiaina, nykyisin odotetaan usein että he ehtivät käydä koulunsa loppuun. Häät ovat suurellisia, vieraita on usein yli 500.^[8]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bahrain on toinen kahdesta Lähi-idän maasta, jossa ajetaan Formula 1 -kilpailuja. Bahrain International Circuit -radalla on ajettu osakilpailuja vuodesta 2004 lähtien. Toinen Lähi-idän kisapaikka on Abu Dhabin Grand Prix Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa vuodesta 2009 lähtien.^[24] Vuoden 2012 osakilpailua Bahrainissa varjostivat opposition voimakkaat mielenosoitukset sitä vastaan ja niinpä ulkopuolisten pääsy kilparadalle estettiin.

Bahrain on osallistunut olympialaisiin 4–14 urheilijan joukkueella vuodesta 1984. Se saavutti ensimmäisen olympiamitalinsa Lontoossa 2012, kun Maryam Yusuf Jamal sijoittui 1 500 metrin juoksussa pronssille.^[25]

Bahrainin jalkapallomaajoukkueen paras saavutus on ollut neljäs sija vuoden 2004 Aasian mestaruuskilpailuissa. Maaliskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 96.^[26]