Tämä on lupaava artikkeli.

Gambia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Gambian tasavalta
Republic of The Gambia
Gambian lippu Gambian vaakuna
lippu vaakuna

Gambian sijainti kartalla.

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Yahya Jammeh

Pääkaupunki Banjul
13°28′N 16°36′W

Muita kaupunkeja Serrekunda

Pinta-ala
– yhteensä 10 380 km² (sijalla 158)
– josta sisävesiä 11,5 %

Väkiluku (2014) 1 925 527[1] (sijalla 148)
– väestötiheys 153,5 / km²
– väestönkasvu 2,23[1] % (2014)

Viralliset kielet englannin kieli

Valuutta dalasi (GMD)

BKT (2013) sijalla 172
– yhteensä 3,678 miljardia USD[1]
– per asukas 2 000 USD

HDI (2013) 0,441[2] (sijalla 172)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 30,1[1] %
– teollisuus 16,3[1] %
– palvelut 53,6[1] %

Aikavyöhyke UTC 0
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Yhd. kuningaskunnasta

18. helmikuuta 1965

Lyhenne GM

Kansainvälinen
suuntanumero
+220

Motto Progress, Peace, Prosperity (Kehitys, rauha, vauraus)

Kansallislaulu For The Gambia Our Homeland

Gambian tasavalta eli Gambia on valtio Länsi-Afrikassa. Se on pinta-alaltaan Manner-Afrikan pienin maa ja alueeltaankin erikoisen muotoinen, sillä sen rajat myötäilevät Gambiajoen juoksua. Joki virtaa maan läpi ja laskee Atlantin valtamereen. 80 kilometrin pituista rantaviivaa lukuun ottamatta Gambiaa ympäröi joka puolelta Senegal, jonka kanssa yhteistä rajaa on 740 kilometriä.

Gambian tasavalta oli Kansainyhteisön jäsen vuosina 1965–2013. Se on edelleen Afrikan unionin jäsen ja kuului aiemmin Brittiläiseen imperiumiin. Maa itsenäistyi vuonna 1965 viimeisenä brittien siirtomaana Afrikassa. Maan pääkaupunki on Banjul.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gambian maantiede

Gambian tasavalta on pieni ja kapea valtio Länsi-Afrikassa. Gambia on leveimmillään alle 48 kilometriä ja jakautuu Gambiajoen ympärille. Joki on 1 130 kilometriä pitkä ja ulottuu latvoiltaan myös Senegalin ja Guinean alueille. Gambia on melkein Senegalin enklaavi ja se on pinta-alaltaan Manner-Afrikan pienin valtio.[1]

Gambian kartta

Kaupungistuminen on nopeaa.[1] Vuoden 2010 arvion mukaan maassa oli kuusi yli 30 000 asukkaan kaupunkia. Väestönlaskentatiedot ovat vuodelta 1993, ja 20 vuodessa kaupungistuminen on ollut huomattavaa.[3]

Gambian suurimmat kaupungit[3]
nimi 1993 laskenta 2010 arvio
Serekunda 194 987 391 096
Brikama 41 761 94 838
Bakau 28 882 64 518
Lamin 10 668 34 930
Banjul 42 326 32 921
Nema Kunku 9 838 32 213

Gambiassa vallitsee tyypillinen länsiafrikkalainen ilmasto: kuuma sadekausi kestää kesäkuusta marraskuuhun ja kuivempi viileämpi kausi marraskuusta toukokuuhun.[4]

Useimmat suuret eläimet, kuten elefantit, on metsästetty sukupuuttoon. Gambiajoen kansallispuistossa elää vielä virtahepoja. Yleisimmin tavattavat nisäkkäät ovat apinoita: paviaaneja ja pienempiä apinoita kuten ruostegueretsa, husaariapina ja silkkiapinoita. Jokisuulla elää delfiineitä. Lintujen runsaslajisuus on harvinaista näin pienelle alueelle: niitä on tavattu 560 lajia.[5]

James Island Gambiajoessa noin 30 kilometriä joen suulta oli merkittävä Länsi-Afrikan orjakaupan keskus. Se kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintöluettleoon.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset kirjalliset maininnat Gambiasta löytyvät Hanno Merenkulkijan Länsi-Afrikan matkan kuvauksesta 470 eaa.[4] ja 800-ja 900-luvuilta arabikauppiaiden muistiinpanoista.[7] Maa oli osa alueen monia afrikkalaisia kuningaskuntia.[4]

Portugalilaiset saapuivat Gambian rannikolle 1400-luvulla, jolloin alue kuului Malin kuningaskuntaan. Portugalin kruununtavoittelija Antonio myi oikeudet kauppaan Gambia-joella englantilaisille 1588, ja 1618 Englannin kuningas Jaakko I antoi oikeudet kauppakomppanialle, joka perustettiin Gambian ja Kultarannikon (nyk. Ghana) kauppaa varten. 1600-ja 1700-lukujen aikana Englanti ja Ranska taistelivat vallasta Gambian ja Senegalin alueella, kunnes Versaillesin sopimuksella 1783 Gambia määriteltiin kuuluvaksi Britannialle.[7]

Orjakauppa Gambian alueella oli mittavaa 1500-luvulta aina 1800-luvun alkuun asti ja alueelta vietiin kaikkiaan jopa kolme miljoona orjaa Amerikkaan. Orjakauppa Brittiläisessä imperiumissa kiellettiin 1807, mutta kiellon voimaansaattaminen Gambiassa oli hidasta.[7]

1816 britit perustivat tukikohdan Bathurstiin (nyk. Banjul) ja 1889 Gambiasta tuli Britannian kruununsiirtomaa. Orjuus Gambiassa lakkautettiin 1906. Gambian itsehallinto laajeni asteittain ja 18. helmikuuta 1965 Gambia itsenäistyi perustuslaillisena monarkiana (Englannin monarkki säilyi valtionpäämiehenä). Vuonna 1970 maa muuttui tasavallaksi ja presidentiksi nousi siihenastinen pääministeri[8] Dawda Kairaba Jawara.[7] Maan demokratia joutui kriisiin 1981 Kukoi Samba Sanyangin johtaman verisen vallankaappausyrityksen seurauksena, mutta senegalilaisten joukkojen tuella kapina kukistettiin viikon taistelujen jälkeen. Niissä sai surmansa viisisataa ihmistä.[9]

Kaappausyrityksen jälkimainingeissa Senegal ja Gambia muodostivat Senegambian valtioliiton 1982, mutta Gambia vetäytyi liitosta 1989. Heinäkuussa 1994 sotilaskaappaus syrjäytti demokraattisesti valitun presidentti Jawaran ja maan johtoon nousi 29-vuotias luutnantti Yahya Jammeh. Jammeh valittiin presidentiksi vaaleissa, joihin kolmen suurimman puolueen osallistuminen oli kielletty. Puolueet sallittiin taas 2001. Jammeh valittiin toiselle kaudelle 2001 ja kolmannelle 2006. Jammehin valtakaudella on ollut useita syytöksiä vallankaappausyrityksistä, mutta hän on pysynyt vallassa.[9]

Vuonna 2005 kiistat Senegalin kanssa johtivat rajan sulkemiseen mikä vahingoitti molempien maiden taloutta. Vuonna 2006 Senegalista tuli tuhansia pakolaisia pakoon levottomuuksia.[9]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuoden 1994 sotilasvallankaappausta Gambia oli yksi vanhimmista monipuoluedemokratioista Afrikassa. Vapaita vaaleja oli pidetty viiden vuoden välein sen itsenäisyydestä lähtien. Vallankaappauksen jälkeen presidentti Jawaran People's Progressive Party -puolueen poliitikkoja kiellettiin osallistumasta politiikkaan ja tämä kielto oli voimassa kesäkuuhun 2001 asti.[9]

Presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Hän nimittää ministerit. Pääministeriä ei ole. Presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudelle, joiden määrää ei ole rajoitettu. Vuonna 2006 Jammeh valittiin uudelleen 67,3 prosentilla äänistä. Vastaehdokkaista Ousainou Darboe sai 26,6 % ja Halifa Sallah 6 % äänistä.[1]

Myös yksikamarinen parlamentti valitaan viisivuotiskausille. Presidentti nimittää viisi jäsentä, 48 valitaan vaaleilla. Vuoden 2007 vaaleissa valitussa parlamentissa presidentin johtamalla APRC-puolueella on 47 paikkaa, UDP:llä 4, NADD:illa 1 ja yksi edustaja on sitoutumaton.[1]

Hallinnolliset alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gambia on jaettu viiteen osaan (subdivision), jotka ovat Central River, Lower River, North Bank, Upper River ja Western. Lisäksi Banjul, maan pääkaupunki, muodostaa oman hallintoalueensa.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gambian talous nojaa perinteisesti omavaraisviljelyyn, ja maapähkinöitä on kasvatettu vientiin. Seismisillä tutkimuksilla on päätelty, että merialueilla saattaa olla öljyä tai maakaasua.[7] Merkittävimmät vientituotteet ovat maapähkinät, kala, puuvilla ja palmunytimet. Lisäksi maa saa paljon valuuttatuloja matkailusta.[1] Tärkeimmät vientikumppanit ovat Intia, Iso-Britannia ja Ranska.[1]

Gambia on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Ghanan, Nigerian, Sierra Leonen ja Guinean kanssa Gambia on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutan Econ käyttöön ottoa.[10]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailu alkoi Gambiassa vuonna 1965, kun 300 ruotsalaista matkailijaa saapui maahan risteilyllä.[11] Risteilyn oli järjestänyt ruotsalainen Bertil Harding yhdessä matkanjärjestäjä Vingresorin kanssa. Gambia nähtiin erinomaisena maana paeta kylmää pohjoisen talvea, ja auringon ja rantojen lisäksi eurooppalaiset pystyivät nauttimaan paikallisesta afrikkalaisesta kulttuurista.[12] Matkailijoiden määrä kasvoi nopeasti, ja vuonna 1976 heitä kävi maassa yhteensä 25000.[13] Nykyään Gambian talous nojaa vahvasti matkailuun, ja hallitus pyrkii tukemaan sen kasvua.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maassa on yksi lentoasema. Laivaväylää on 390 km Gambiajoessa. Pienet merikelpoiset alukset pääsevät etenemään siitä 190 km.[1] Suurin osa lentomatkustajista tulee charter-lennoilla, ja ainoa reittilentoyhteys Euroopasta on Brysselin kautta. Maan sisäistä liikennettä hoitavat minibussit ja taksit. Ne kulkevat yleensä joen etelärantaa seurailevalla huonokuntoisella maantiellä.[14]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2014 arvion mukaan Gambiassa on 1,9 miljoonaa asukasta, ja väestönkasvu 2,2 % vuodessa.[1]

Etnisesti gambialaiset jakautuivat eri afrikkalaisiin kansoihin, joista suurimmat olivat vuoden 2003 väestönlaskennan mukaan:[1]

Uskonnollisesti 90 % gambialaisista on muslimeita, 9 % kristittyjä ja noin 1 % perinteisen animismin harjoittajia. Vuonna 2010 jo 58 % gambialaisista asui kaupungeissa ja urbanisoitumisen arvioitiin jatkuvan 3,7 prosentin vuosivauhdilla.[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,9 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 8 200 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 2 300 henkeä, mutta sitä sai vain noin 18 % heistä, alle 500 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2004 lääkettä sai alle kymmenen prosenttia tarvitsijoista.[15]

Vuonna 2007 presidentti Jammeh herätti epäuskoista hämmästystä, kun hän ilmoitti osaavansa parantaa AIDS:n yrteillä ja banaaneilla.[16]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gambialainen tyttö.

Vaikka Gambiassa elää monia etnisiä ryhmiä, niiden välit ovat varsin hyvät, eikä uskonnollisten ryhmienkään välillä ole ollut suurempia yhteenottoja. Eri ryhmät elävät sekaisin, eikä mikään osa ole vain yhden heimon valta-aluetta. Siksi eri ryhmien tavat ja perinteet ovat sekoittuneet muodostaen yhtenäisen gambialaisen kulttuurin.[4]

Perinteisiin gambialaisiin ruokalajeihin kuuluvat eräänlainen liharisotto benachin, kana-papuata base nyebe, höyrytetyt hirssijauhopallot chere, maapähkinävoissa paistettu kana tai liha riisin kanssa domodah ja maapähkinöistä ja riisistä keitetty makea puuro chura-gerteh.[4]

Tabaski on vuoden suurin islamilainen juhla. Sitä vietetään samaan aikaan kun islamilaiset tekevät pyhiinvaelluksen mekkaan. Tabaskissa perheenisät uhraavat lampaita sen muistoksi, miten Abraham oli valmis uhraamaan poikansa.[17]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gambian ainoa televisiokanava on valtion omistuksessa. Yksityisiä sanomalehtiä on neljä, niitä valvotaan tiukasti ja kritiikkiä ei suvaita.[18]

Gambian hallitusta on syytetty sananvapauden rajoittamisesta. Vuonna 2002 hyväksytty laki perusti komission, jolla on valta jakaa toimittajalupia ja vangita toimittajia. Vuonna 2004 hyväksytty toinen laki mahdollisti vankeusrangaistusten antamisen herjaamisesta sekä perui kaikki lehti-, televisio- ja radioluvat pakottaen mediayritykset uudelleenrekisteröitymään viisi kertaa kalliimmalla hinnalla kuin aikaisemmin.[19][20]

Pian jälkimmäisen lain hyväksymisen jälkeen toimittaja Deyda Hydara, yksi uuden lain julkisista vastustajista, murhattiin. Ainoat maanlaajuiset radiokanavat ovat tiukasti hallituksen kontrolloimia.[19]

Toimittajat ilman rajoja on syyttänyt ”presidentti Yahya Jammehin poliisivaltiota” toimittajien murhista, tuhopoltoista, laittomista pidätyksistä sekä tappouhkauksista.[21]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gambia on osallistunut olympiakisoihin vuodesta 1984 alkaen. Se ei ole saanut mitaleita.[22]

Gambiassa toimii 51 jalkapalloseuraa. Gambian jalkapallomaajoukkue oli toukokuussa 2011 FIFAn rankingissa sijalla 103.[23]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r The World Factbook: Gambia CIA. (englanniksi)
  2. 2014 Human Development Report Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 160–163, 7/2014, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  3. a b Gambia: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  4. a b c d e Gambia Countries and Their Cultures
  5. Gambian Wildlife & Animals Access Gambia
  6. James Island and Related Sites Unesco
  7. a b c d e Background Note Gambia (Previous Editions) 22.4.2011. US Department of State. Viitattu 28.12.2014.
  8. Kimmo Kiljunen: Maailman maat–liput ja historia, artikkeli Gambia.
  9. a b c d Timeline: The Gambia BBC News
  10. Ecowas Targets 2020 for Single Currency All Africa 2009
  11. Gambia Tourism & Travel Information Access Gambia. Viitattu 8. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  12. The Way Forward Tejan Nyang, Study Coordinator. Tourism Development
  13. Lonely Planet: The Gambia & Senegal
  14. Getting there Getting around
  15. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Gambia 2008 WHO. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  16. The Gambia country profile BBC News
  17. Tobaski Feast Day Access Gambia
  18. Gambia Country Profile BBC News
  19. a b Country Profile: The Gambia BBC. Viitattu 8. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  20. President tightens media laws in The Gambia Mail & Guardian. Viitattu 8. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  21. Gambian vuosikatsaus 2005 Toimittajat ilman rajoja. Viitattu 8. syyskuuta 2007. (englanniksi)
  22. Gambia Sport references
  23. Gambia FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gambia.
  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta The Gambia Wikivoyagessa (englanniksi)