Dionysos
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Dionysos (muinaiskreikaksi Διόνυσος, roomalaisten Bacchus) on viinin, traagisen taiteen, päihtyneen hurmion, ja hedelmällisyyden jumala antiikin Kreikan mytologiassa.
Sisällysluettelo
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimen alkuosa viittaa todennäköisesti ylijumala Zeukseen, jonka genetiivimuoto on kreikaksi Dios; loppuosan merkitys on epävarma, mutta se saattaa viitata Nysa-vuoreen, jolla Dionysos varttui. Dionysos tunnettiin myös nimillä Eleutherios ("Vapauttaja") ja Soter ("Pelastaja"). Toisinaan hänestä käytettiin myös nimeä Lyaios, joka myös tarkoittaa "Vapauttajaa". Nimitys johtui siitä, että Dionysoksen ajateltiin vapauttavan ihmisen huolista ja murheista.
Mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dionysoksen synnytti kuolevainen Semele Zeuksen hedelmöittämänä. Erään myytin mukaan Zeuksen mustasukkainen puoliso Hera huijasi Semeleä pyytämään Zeusta näyttäytymään todellisessa luonnossaan; Semele ei kestänyt näkyä vaan paloi. Zeus ehti kuitenkin pelastaa poikansa ja sijoitti tämän reiteensä. Myöhemmin Zeus lähetti Heran pelossa Dionysoksen Kreikan ulkopuolelle nymfien hoitoon. Vartuttuaan Dionysos keksi viinin mahdin ja lähti vaeltamaan Aasiaan johtaen kulkuetta, jossa marssi viinistä hurmaantuneita satyyrejä, sileenejä ja nymfejä. Dionysoksen kerrotaan muuttaneen veden viiniksi Dionysoksen ja Ariadnen häissä.
Kultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dionysosta kunnioitettiin juhlatilaisuuksilla, joita kutsuttiin orgioiksi tai bakkanaaleiksi. Termit mysteria, telete ja orgia viittasivat kreikkalaisten mysteerien kulttijuhliin, rituaaleihin ja vihkiytymistilaisuuksiin. Dionysoksen rituaalit tarjosivat kreikkalaisille vapautuksen arkipäivästä. Rituaalien päämääränä oli parusia, jumaluuden läsnäolo, jossa itse jumala ja jumaluuden palvoja samaistuivat toisiinsa.
Ateenasta ei löydy todisteita hillittömästä Dionysoksen palvontarituaalista, jota ns. mainadinen myytti edustaa. Ateenassa esiintynyt Dionysoksen palvonta oli luonteeltaan rauhallista. Euripideen mukaan Dionysokseen palvontaan liittyi myös rituaaleja, jotka olivat saaneet vaikutteita "barbaareilta". Pääosaa näissä tilaisuuksissa näyttelivät viinistä hurmioituneet lähes alastomat naiset, mainadit, jotka karjuivat, tanssivat ja repivät kappaleiksi eläimiä.
Dionysoksen kunniaksi järjestetyistä menoista kehittyivät dityrambit ja kreikkalainen teatteri.
Taiteessa Dionysos kuvataan usein pitkähiuksiseksi nuorukaiseksi tai pieneksi sylilapseksi. Toisinaan Dionysos kuvataan naismaiseksi, pulleaksi nuorukaiseksi, jonka yllä on pantterin talja.
Dionysos ja traaginen erehdys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kreikkalainen tragedia sai alkunsa Dionysoksen palvontaan liittyvistä tanssi- ja lauluesityksistä, ja sillä oli tärkeä uskonnollinen rooli. Tragedia kuvaa ihmisiä, jotka kohtaavat jonkin murheellisen tapahtuman. Aristoteleen Runousoppi on länsimaisen kirjallisuuden tärkein kreikkalaista tragediaa käsittelevä teos. Kreikan kielen sana hamartia, joka Uudessa ja Vanhassa testamentissa on käännetty sanalla "synti", tarkoittaa kreikkalaisen tragediakirjallisuuden yhteydessä "traagista erehdysta". Aristoteleen Runousopin suomennos noudattaa tätä käännöstraditiota.
Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, jonka seurauksena tragediasankari ajautuu kertomuksessa surulliseen kohtaloon. Kyseessä teko, jonka sankari suorittaa täysin vapaaehtoisesti. Teko on traaginen sen vuoksi, että vapaaehtoisuudesta huolimatta sankari on olosuhteiden tai oman tietämättömyytensä armoilla. Aristoteleen mukaan traaginen erehdys on teko, joka toisinaan ansaitsee muilta ihmisiltä moittimista ja toisinaan ei ansaitse. Traaginen erehdys ei johdu pelkästään sankarin luonteen huonoudesta vaan myös olosuhteiden pakosta.
Dionysoksen palvonta liittyi kiinteästi Ateenan kaupungissa suoritettuun Farmakos-riittiin, joka oli yksi muinaisista puhdistautumiskäytännöistä. Mikäli kaupunkia kohtasi jokin onnettomuus, kaupunkilaiset veivät joukostaan yhden miehen uhrattavaksi. Uhratun oli määrä kantaa syntipukin tavoin kaupunkilaisten jumalia kohtaan suorittamat rikokset ja puhdistaa kaupunki. Syntipukkiriitti ja tragedia ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Sanalla tragedia tarkoitettiin alun perin "pukkilaulua".
Aristoteleen mukaan tragedian päämäärä on katharsis, emotionaalinen puhdistuminen. Tragedian kautta katsojat saattoivat puhdistua kielteisistä tunteista. Seuratessaan tragedian hahmoja ihmiset pystyivät samaistumaan heihin. Nähdessään näytelmän henkilöiden kärsivän ihmiset käsittelivät omaa suruaan ja kokivat tunteensa jalostuneemmalla tavalla. Uusi testamentti käyttää samaa puhdistautumista tarkoittavaa sanaa kuin Aristoteles viitatessaan "synneistä puhdistautumiseen".
Friedrich Nietzsche on painottanut filosofiassaan tragedian merkitystä. Nietzschen mukaan ihmiselämään liittyy perustavalla tavalla traagisuus. Myös psykologi Sigmund Freud tutki ihmisen psyykeä lähtökohtanaan kreikkalainen tragediakirjallisuus.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyry, Katja & Pentikäinen, Juha (toim.): Uskonnot maailmassa. Helsinki: WSOY, 1999.
