Maailman kauppajärjestö
| World Trade Organization (engl.) Organisation mondiale du commerce (ransk.) |
|
|---|---|
.svg) |
|
| Perustettu | 1995 |
| Päämaja | Geneve, Sveitsi |
| Jäsenet | 159 jäsenvaltiota[1] |
| Viralliset kielet | englanti, ranska, espanja |
| Puheenjohtaja | Roberto Azevedo (Brasilia) |
| Sivusto | www.wto.org |
Maailman kauppajärjestö (engl. World Trade Organization, WTO; ransk. Organisation mondiale du commerce, OMC; esp. Organización Mundial de Comercio, OMC) on kauppapoliittista yhteistyötä koskeva hallitusten välinen kansainvälinen järjestö, jonka päämaja sijaitsee Sveitsin Genevessä.[2] WTO:n tärkein tavoite on kaupan vapauttaminen. Järjestössä laaditaan tavara- ja palvelukauppaa sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia perussääntöjä, jotka sitovat kaikkia osanottajavaltioita.
Maailman kauppajärjestöön kuuluu nykyisin 159 jäsenvaltioita,[3] jotka yhdessä muodostavat yli 95 % koko maailman kaupasta.[4]
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa 1. tammikuuta 1995.[2] Se korvasi vuodesta 1947 asti toimineen GATTin (General Agreement on Tariffs and Trade) ja on kaupankäynnin osalta tärkein kansainvälinen elin. GATT oli perustettu toisen maailmansodan jälkimainingeissa väliaikaiseksi 23 maan järjestelyksi, jossa oli mukana Yhdysvallat ja Länsi-Euroopan maita. Vuosina 1947–1994 järjestettiin yhteensä kahdeksan GATT-neuvottelukierrosta, joiden myötä järjestöön liittyi lisää valtioita. Suomi liittyi GATT:iin vuonna 1950.[5]
Uruguayn kierros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
WTO:n viimeinen neuvottelukierros alkoi Uruguayn Punta del Estessa vuonna 1986, ja sitä kutsutaan Uruguayn kierrokseksi. Uruguayn kierrokseen osallistui yhteensä 123 maata.[6] Neuvottelut päättyivät vuoden 1994 huhtikuussa, kun ministerit useimmista GATTiin osallistuvista 125 maasta allekirjoittivat Marokon Marrakeshissa sopimuksen, jossa sovittiin myös WTO:n perustamisesta.
Uruguyan kierros kesti siis seitsemän ja puoli vuotta, mikä oli yli puolet suunniteltua kauemmin. Neuvotteluissa sovittiin lähes kaikesta mahdollisesta kaupankäynnistä hammasharjoista huviveneisiin. Siitä tuli suurin koskaan järjestetty neuvottelukierros.[6]
Balin minisopimus 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joulukuun 2013 kokouksessaan Balin saarella Indonesiassa WTO:n 159 jäsenmaata solmivat ensimmäisen kauppasopimuksen vuoden 1995 ja WTO:n perustamisen jälkeen. Teollisuusmaiden järjestön OECD:n laskelmien mukaan kaupankäynnin kustannukset laskevat sen jäsenmaissa sopimuksen ansiosta 10 % ja muissa maissa 13–16 %. Sopimus näytti viime metreillä kaatuvan Kuuban vastustukseen. Se halusi sopimustekstin avulla puuttua vuosikymmeniä kestäneeseen Yhdysvaltain Kuuban kauppasaartoon.[7]
Tämä kaupan helpottamista koskeva sopimus tuottaa arviolta 700 miljardia euroa ja 21 miljoonaa uutta työpaikkaa. Kansainvälisen kaupan professori Pertti Haaparanta ei esittänyt lukuja mutta arvioi, että vaikutus voi olla hyvin suuri, koska "kaupan esteet ovat paljon suurempia kuin tullit." Hänen mukaansa sopimus on merkittävä ja eri toimialat ja kehitysmaiden vientihyödykkeet hyötyvät siitä yhtä lailla. Se auttaa kehitysmaita pääsemään rikkaiden maiden markkinoille. Haaparanta toivoo, että sopimus poistaa EU:n turhat kansalliset ja hallinnolliset säännöt. Sopimus oli WTO:n ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Haaparannan mukaan valtiot suostuivat sopimukseen parantaakseen talouskasvua. [8]
Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestöllä on kolme päätavoitetta. Ensimmäinen ja tärkein tavoite on maailmankaupan vapauttaminen.[9] Sen perusperiaate on, että jos maa myöntää jollekin toiselle maalle tullietuuksia, sen on myönnettävä samat etuudet kaikille allekirjoittajamaille. Tätä kutsutaan suosituimmuustullikohteluksi.
Toinen tavoite on WTO:n toimiminen kauppaneuvottelujen foorumina.[9] Neuvottelujen perinteinen aihe on se, missä määrin osanottajamaiden olisi annettava kantaa tuontitulleja. GATTin aikana neuvottelut laajennettiin koskemaan tariffien lisäksi muitakin kauppaan liittyviä kysymyksiä, kuten tuontirajoituksia, vientitukia, syrjiviä käytäntöjä ja polkumyyntiä. Polkumyynnillä tarkoitetaan sitä, että joku yrittää myydä tavaroita tuotantokustannuksia alhaisemmilla hinnoilla saadakseen kilpailuetua. Tämä on WTO:n säännöissä yleensä kielletty. WTO käsittelee myös palveluja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia (GATS- ja TRIPS-sopimukset).
Kolmantena tavoitteena ja tehtävänä voidaan pitää riitojenratkaisua. WTO pyrkii ratkaisemaan kauppasuhteissa syntyneitä eturistiriitoja. Lisäksi WTO:n sopimukset ovat usein tulkinnanvaraisia, joten järjestö pyrkii ratkaisemaan syntyneet riidat sovinnollisesti yhteisesti sovitun oikeudellisen pohjan avulla.[9]
WTO:n sopimukseen sisältyy 29 eri järjestelyä.
Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
WTO:n päätöksenteko on pääasiassa konsensukseen perustuvaa,[10] eli uudet sopimukset edellyttävät jäsenmaiden yksimielisyyttä. Tärkeimmistä asioista päättävät jäsenmaat yhdessä. Itse päätöksenteossa ovat mukana joko ministerit tai heidän lähettiläänsä tai delegaationsa.[10]
Yksimielisyyteen perustuva päätöksenteko periytyy GATTin ajoilta, mutta WTO-sopimus antaa mahdollisuuden myös äänestämiseen, mikäli konsensus ei ole mahdollinen. Äänestyksessä jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni.[10]
Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pääsihteeri | Virkakausi | Maa |
|---|---|---|
| Peter Sutherland | 1. heinäkuuta 1993 – 1. toukokuuta 1995 |  Irlanti |
| Renato Ruggiero | 1. toukokuuta 1995 – 1. syyskuuta 1999 |  Italia |
| Mike Moore | 1. syyskuuta 1999 – 1 syyskuuta 2002 |  Uusi-Seelanti |
| Supachai Panitchpakdi | 1. syyskuuta 2002 – 1. syyskuuta 2005 |  Thaimaa |
| Pascal Lamy | 1. syyskuuta 2005 – 1. syyskuuta 2013 |  Ranska |
| Roberto Azevêdo | 1. syyskuuta 2013 – |  Brasilia |
WTO ja Euroopan unioni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan unionin jäsenvaltiot harjoittavat yhteistä ulkomaan kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi ne esiintyvät yhtenä ryhmänä WTO:ssa. Euroopan komissio edustaa Euroopan kauppaetuja WTO:n kokouksissa. Euroopan unioni on WTO:n itsenäinen jäsen, kuten sen 27 jäsenvaltiotakin.
Jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
WTO:n toimintaa kaupan vapauttamisessa on arvosteltu, koska sen on katsottu hyödyttävän ennen kaikkea kansainvälisiä suuryhtiöitä ja rikkaita kansantalouksia. Periaatteessa jokainen maa tietysti toimii vapaaehtoisesti WTO:ssa, mutta WTO-kriitikot usein väittävät, että poisjääminen aiheuttaisi vain ”kauppasaarron” muiden maiden taholta. WTO:n päätöksenteossa on myös katsottu suurten ja rikkaiden talouksien (ennen kaikkea Yhdysvallat, Euroopan unioni, Japani) olevan käytännössä hallitsevia ja pystyvän sanelemaan säännöksiä ihmiskunnan enemmistöä edustaville köyhille maille.
WTO-sopimuksia on myös arvosteltu siitä, että huolimatta sopimusten laajoista vaikutuksista, niistä on käyty vain vähän demokraattista keskustelua jäsenmaissa ja tavallisten kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat olleet olemattomat.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Members and Observers WTO. Viitattu 18.12.2011.
- ↑ a b What is the WTO? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Members and Observers 23.7.2008. WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Fergusson, Ian F.: The World Trade Organization: Background and Issues (PDF) 9.5.2007. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
- ↑ Naiset ja talouden globalisaatio Suomen UNIFEM. Viitattu 13.10.2009. (suomeksi)
- ↑ a b Maailman kauppajärjestön historia Havannasta Marrakeshiin 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.
- ↑ WTO sai aikaan sovun - ensimmäistä kertaa sitten järjestön perustamisen 7.12.2013. Yle.fi. Viitattu 8.12.2013.
- ↑ "Kauppaa vapaaksi", Suomen Kuvalehti 50/2013, 13.12.2013, sivu 9.
- ↑ a b c Kolme päätavoitetta 2006. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.9.2009.
- ↑ a b c Whose WTO is it anyway? WTO. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- George, Susan: Maailman kauppajärjestö kuriin. (Remettre l’OMC à sa place, 2001.) Suomentanut Jorma Penttinen. Julkaistu yhdessä Suomen Attacin kanssa. Tampere: Vastapaino, 2003. ISBN 951-768-121-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailman kauppajärjestön kotisivu. (englanniksi) (espanjaksi) (ranskaksi)
¹Kaikki 27 EU:n jäsenmaata ovat WTO:n jäseniä:
Alankomaat • Belgia • Britannia • Bulgaria • Espanja • Irlanti • Italia • Itävalta • Kreikka • Kypros • Latvia • Liettua • Luxemburg • Malta • Portugali • Puola • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • Slovakia • Slovenia • Suomi • Tanska • Tšekki • Unkari • Viro
