Uruguay

Uruguayn itäinen tasavalta República Oriental del Uruguay
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Tabaré Vázquez
Pääkaupunki	Montevideo (1 633 000 as.)
Muita kaupunkeja	Salto (103 622 as.), Paysandú (80 352 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	176 215 km² (sijalla 88)
– josta sisävesiä	1,5 %
Väkiluku (2014)	3 332 972 (sijalla 132)
– väestötiheys	19,4 / km²
– väestönkasvu	0,26 % (2014)
Viralliset kielet	espanja
Valuutta	Uruguayn peso (UYU)
BKT (2013)	sijalla 91
– yhteensä	56,27 mrd. USD
– per asukas	16 600 USD
HDI (2013)	0,790 (sijalla 50)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	9,2 %
– teollisuus	22,3 %
– palvelut	68,5 %
Aikavyöhyke	UTC−3
– kesäaika	UTC−2
Itsenäisyys  – Brasiliasta  – tunnustettu	25. elokuuta 1825 27. elokuuta 1828
Lyhenne	UY
– ajoneuvot:	ROU
– lentokoneet:	CX
Kansainvälinen suuntanumero	+598
Motto	Libertad o muerte (esp.: Vapaus tai kuolema)
Kansallislaulu	Orientales, la Patria o la tumba

Uruguayn itäinen tasavalta (esp. República Oriental del Uruguay) eli Uruguay (esp. Uruguay) on valtio Etelä-Amerikan itärannikolla Atlantista haarauvan Rio de la Plata -lahden rannalla. Sen rajanaapurimaat ovat Brasilia pohjoisessa ja Argentiina. Uruguayn pinta-ala on 176 215 neliökilometriä ja asukasluku 3,3 miljoonaa. Väestö on lähes kokonaan eurooppalaisten, enimmäkseen espanjalaisten ja italialaisten, siirtolaisten jälkeläisiä.

Uruguay oli Espanjan siirtomaa ja itsenäistyi 1800-luvun alkupuolella. Se oli 1900-luvun alkupuolella suhteellisen hyvinvoiva maa. 1930-luvulla tapahtunut laskusuhdanne kuitenkin johti levottomuuksiin, sissisotaan ja sotilasvaltaan, mutta vuodesta 1985 siviilivalta on pyrkinyt olojen vakauttamiseen ja nykyäänkin Uruguay on aineelliselta hyvinvoinniltaan poikkeuksellinen Etelä-Amerikassa: siellä ei mm. ole hökkelikyliä eikä slummeja kuten muualla Etelä-Amerikassa ja ammattiyhdistysoikeudet ovat kunniassa.

Uruguayta on kutsuttu yhden kaupungin ja sitä ympäröivän karjatilan maaksi. Lähes puolet väestöstä asuu pääkaupungissa Montevideossa. Karja- ja lammasfarmit käsittävät 80 % pinta-alasta, ja karjatalous on perinteisesti ollut tärkein elinkeino.

Maantiede

Uruguay satelliittikuvassa tammikuussa

Uruguay on Etelä-Amerikan mantereen toiseksi pienin maa (Surinamen jälkeen). Sen maasto koostuu pääosin tasangoista ja matalista kukkuloista (cuchilla), rannikko on viljavaa alankoa. Suurin osa maasta on ruohomaata, joka soveltuu hyvin lehmien ja lampaiden kasvatukseen. Maan korkein kohta on Cerro Catedral, jonka korkeus on 514 metriä. Maan lounaisosassa on Rio de la Plata, läntisen rajan muodostaa Uruguayjoki. Lisäksi maassa virtaa Río Negro ja Atlantin rannikolla on useita laguuneja. Rantaviivan pituus on 660 kilometriä.

Uruguayssa on lauhkea ilmasto, jossa vuodenajat poikkeavat toisistaan selvästi mutta ääriolosuhteet ovat harvinaisia. Keväät ovat kosteita ja tuulisia, kesät lämpimiä, syksyt leutoja ja talvet koleita ja kosteita. Maan luoteisosa on kauempana vesistöistä, ja siellä kesät ovat kuumempia ja talvet kylmempiä kuin muualla maassa. Koska maasto on tasaista, säärintamat kulkevat sen yli esteettä. Ajoittain esiintyy pamperoja (viileä ja toisinaan erittäin kova tuuli, joka puhaltaa pohjoiseen Argentiinan pampatasangoilta).

Uruguayn kasvillisuus muistuttaa Argentiinaa ja Brasilian eteläosaa. Jokivarsilla kasvaa metsää, muualla on ruohikkoista laidunmaata. Suurikokoiset eläimet ovat harvinaisia.

Historia

Pääartikkeli: Uruguayn historia

Varhaisvaiheet ja siirtomaa-aika

Charrua-intiaaneja vuoden 1833 matkakertomuksessa.

Toisin kuin muualla Latinalaisessa Amerikassa, Uruguay ei ole kuulunut maineikkaiden muinaiskulttuurien valtapiiriin. Maan pohjoisosasta on löydetty kivikautisia jäänteitä kymmenentuhannen vuoden takaa. Ne kertovat metsästäjä-keräilijäkulttuureista. Noin neljätuhatta vuotta sitten alueelle tulivat charruat ja tupi-guaranit, jotka metsästivät, kalastivat ja keräilivät luonnon antimia. Pienempiä ryhmiä olivat jarot, boranet ja chanat, jotka tunsivat myös maanviljelyn ja keramiikan valmistuksen taidon.

Juan Díaz de Solís purjehti Río de la Platalle 1516, mutta intiaanit surmasivat hänet. Eurooppalaista asutusta ei syntynyt yli vuosisataan. Vuonna 1680 Brasilian portugalilaiset perustivat Nova Colonia do Sacramenton Río de la Platan suuhun. Espanjalaiset perustivat 1726 Montevideon linnoituksen ja valtasivat maan Portugalilta. Samassa yhteydessä suuri osa alkuperäisväestöstä tapettiin. Espanjalaiset aloittivat myös karjankasvatuksen. Maa liitettiin 1776 Espanjan La Platan varakuningaskuntaan, jonka pääkaupunki oli Buenos Aires.

Itsenäisyys

Kun Napoleon syrjäytti Espanjan kuninkaan vuonna 1808, La Platan varakuningaskunta julistautui itsenäiseksi, mutta Montevideo pysyi uskollisena Espanjan kruunulle ja kapinoi Buenos Airesia vastaan. 1800-luvun alun historiaan kuului brittien, espanjalaisten, portugalilaisten ja siirtomaiden joukkojen kamppailu alueesta. Vuonna 1811 José Gervasio Artigas aloitti kapinan espanjalaisia vastaan. Diktaattorina hallinneen Artigasin syrjäyttivät portugalilaiset, ja vuonna 1821 Portugali liitti Provincia Oriental del Rio de la Platan, nykyisen Uruguayn Brasiliaan. Maakunta julistautui itsenäiseksi 25. elokuuta 1825 Juan Antonio Lavallejan johtaman 33:n (Treinta y Tres Orientales) kapinan jälkeen, mutta päätti muodostaa liittovaltion Argentiinan kanssa. Liittolaiset voittivat kolmivuotisen sodan Brasiliaa vastaan ja Uruguay tunnustettiin itsenäiseksi brittien tuella Montevideon sopimuksella vuonna 1828.

Ensimmäinen perustuslaki tuli voimaan 1830. Uruguayta hallitsi tämän jälkeen liuta valittuja tai nimettyjä presidenttejä, ja se ajautui useisiin konflikteihin naapurivaltioidensa kanssa. Vuonna 1838–1865 käytiin sisällissota punaisten (Colorado) ja valkoisten (Blanco) välillä, josta ovat peräisin nykyiset Colorado-puolue ja kansallispuolue. Vuosina 1865–1870 Uruguay soti Argentiinan ja Brasilian rinnalla Paraguayta vastaan kolmoisliiton sodan.

1900-luku

Presidentti José Batlle y Ordóñez

Jo 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Uruguaysta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota. Maahan muutti suuri määrä siirtolaisia Euroopasta vuoteen 1930 asti. Lyhyen sotilasvallan jälkeen Colorado-puolueen José Batlle y Ordóñez oli presidenttinä 1903–1907 ja 1911–1915. Hän teki suuren joukon poliittisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia. Säädettiin minimipalkka, ensimmäisinä maailmassa säädettiin kahdeksan tunnin työaikalait, ilmaista koulutusta tarjottiin kaikille, sukupuolten tasa-arvoa edistettiin ja kirkko irrotettiin valtiosta. Lait eläkkeistä ja työttömyysturvasta hyväksyttiin myöhemmin.

Vuonna 1909 parannettiin satamaa, ja Montevideosta tuli sen ansiosta La Platan toisella puolella sijaitsevan Buenos Airesin kilpailija alueen tärkeimpänä kaupan keskuksena.

1900-luvun alkupuolella Uruguayn yhteiskunnalliset uudistukset, tuottava vienti ja rauhalliset olot vakauttivat maan talouden ja poliittisen ilmapiirin. Uruguayn kehittynyt yhteiskuntajärjestelmä ja vakaa demokratia toivat sille tunnetun lempinimen ”Amerikan Sveitsi”. Onpa 1920- ja 1930-lukujen Uruguayta kutsuttu jopa maailman ensimmäiseksi hyvinvointivaltioksi.

1930-luvun alun suurta lamaa seurasi lyhyt sotilasvallan kausi ja oppositiopuolueet kiellettiin vuoden 1933 vallankaappausyrityksen jälkeen. Vuoden 1951 uuden perustuslain mukaan presidentin virka korvattiin yhdeksänmiehisellä neuvostolla. Uruguayn vaurauden aikaa seurasi laskusuhdanne. Paljolti maataloustuotteisiin perustunut vienti ei enää tuottanut entiseen tapaan, ja maa alkoi köyhtyä. Tämä toi Uruguayhin uutta poliittista epävakautta.

Laskusuhdanne vei entisen hyvinvoinnin, ja reaktiona syntyi levottomuuksia, tärkeimpänä sissiliike Tupamaros, joka aloitti kampanjansa 1962. Presidentti Juan María Bordaberry aloitti 1971 kovat toimet sissejä vastaan, ja turvautui vallankaappaukseen armeijan tuella, mutta joutui vuonna 1973 sen syrjäyttämäksi. Armeija nimitti presidentiksi aluksi Aparicio Méndezin, ja vuonna 1981 kenraali Gregorio Álvarezin. Sotilashallitus laati myös uuden perustuslain, jonka kansanäänestys hylkäsi marraskuussa 1980. Siviilivalta palautettiin vasta 1985, vuosi laajalle levinneiden väkivaltaisten sotilasvaltaa vastustavien mielenosoitusten jälkeen. Yli 200 uruguaylaista siepattiin ja surmattiin kaksitoistavuotisen sotilasvallan aikana.

Vuoden 1984 parlamenttivaaleissa voitti Colorado-puolueen johtaja Julio María Sanguinetti, joka pyrki vakauttamaan taloutta ulkomaankaupalla ja houkuttelemalla ulkomaisia investointeja, sekä vakiinnuttamaan demokratian pitkän sotilasvallan jälkeen. Vuonna 1989 hyväksyttiin kansanäänestyksessä armahduslaki, joka armahti suurimman osan sissien ja sotilasvallan aikaisista teoista.

Presidentti Luis Alberto Lacalle

Kansallispuolueen Luis Alberto Lacalle voitti presidentinvaalit 1989 ja oli presidenttinä 1990–1995. Hän pyrki vapauttamaan kauppaa ja Uruguaysta tuli Mercosur-talousliiton perustajajäsen 1991. Lacallen yksityistämiset herättivät vastarintaa ja jotain hänen uudistuksiaan hylättiin kansanäänestyksessä. Lacalle valittiin uudelleen presidentiksi 1994 vaaleissa. Mikään puolue ei saanut enemmistöä parlamenttiin, joten kansallispuolue liittoutui Sanginettin Colorado-puolueen kanssa koalitiohallitukseksi. Vuoden 1999 aikana päävientialueet ajautuivat taantumaan, joka jatkui vuoteen 2003 ja vaikutti Uruguaynkin talouteen.

Vuoden 1999 vaalit pidettiin uudella järjestelmällä. Huhtikuussa puolueet valitsivat presidenttiehdokkaansa, ja 31. lokakuuta pidetyissä vaaleissa valittiin parlamentti edustajat, ja koska kukaan presidenttiehdokkaista ei saanut enemmistöä, marraskuussa järjestettiin toinen kierros, jolla Colorado-puolueen Jorge Batlle Ibáñez voitti kansallispuolueen tuella Frente Amplion Tabaré Vázquezin..

2000-luku

Batllen hallitus toimi Colorado- ja kansallispuolueiden tuella, kunnes Blancot vetivät tukensa ministerinsä hallituksesta marraskuussa 2002. Batlle joutui koko kautensa käsittelemään maan lähihistorian vakavinta talouskriisiä, mikä johti köyhyyden lisääntymiseen ja siirtolaisuuden lisääntymiseen.

Vasemmistolaisten puolueiden Frente Amplio, josta jo 1999 tuli suurin puolue, löi vuoden lokakuun 2004 vaaleissa molemmat perinteiset puolueet ja sen presidenttiehdokas Tabaré Vázquez valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella, jolla hän sai 50,4 prosenttia äänistä. Hän määräsi tuntien kuluessa virkaan astumisestaan suhteet palautettavaksi Kuubaan ja solmi Venezuelan kanssa energiasopimuksen ja määräsi hyvinvointipaketista vähentämään köyhyyttä. Vázquezin aikana useita diktatuurin aikaisia johtajia tuomittiin teoista joita aiempi armahdus ei koskenut. Vázquezin aikana suhteet Argentiinaan kiristyivät Uruguayhin maiden rajalle rakennettavan suuren sellutehtaan vuoksi. Joulukuussa 2006 Uruguay maksoi kokonaisuudessaan miljardivelkansa kansainväliselle valuuttarahastolle.

Marraskuun 2009 presidentinvaalit voitti Frente Amplio -puolueen Jose Mujica. Helmikuussa 2010 entinen presidentti Juan Maria Bordaberry tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen murhista ja perustuslain rikkomisesta vuoden 1973 vallankaappauksen yhteydessä.

Katolilaisenemmistöisen Uruguayn parlamentin ylähuone eli senaatti hyväksyi tietyin edellytyksin lailliset abortit lokakuussa 2012. Uruguay on kolmas Latinalaisen Amerikan maa, jossa abortti on laillinen. Kaksi muuta ovat Kuuba ja brittien entinen siirtomaa Guyana.

Vuoden 2014 vaaleissa Frente Amplio -puolue säilytti ehdottoman enemmistönsä parlamentissa ja puolueen ehdokas Tabaré Vázquez valittiin presidentiksi toisella kierroksella.

Politiikka

Uruguay on presidentiaalinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Uruguayn perustuslaki on vuodelta 1967. Presidentinvaalit järjestetään viiden vuoden välein, samalla valitaan myös varapresidentti. Samaa presidenttiä ei voida valita kahdelle peräkkäiselle kaudelle. Presidentti nimittää 13 ministeriä.

Uruguayn parlamentti on kaksikamarinen. Sen osat ovat 30+1-jäseninen senaatti (Cámara de Senadores), jossa on 30 vaaleilla valittua jäsentä, ja jonka puheenjohtajana toimii varapresidentti, sekä 99-jäseninen edustajainhuone (Cámara de Representantes). Jäsenet molempiin kamareihin valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden välein.

Perinteiset puolueet ovat vasemmistolainen/liberaali Colorado-puolue (punapuolue) ja oikeistolainen ja konservatiivis-traditionalistinen Kansallispuolue-valkoiset. Vuoden 2004 vaaleissa 31. lokakuuta valtaan nousi kuitenkin vasemmistolainen Frente Amplio-Encuentro Progresista-Nueva Mayoria (laaja rintama), joka koostuu sosialisteista, entisistä tupamaros-sisseistä, kommunisteista ja sosiaalidemokraateista ja perinteisistä puolueista lähteneistä. Se on hallinnut Montevideota vuodesta 1990, ollut suurin puolue vuodesta 1999 ja sillä on ollut kaksi peräkkäistä presidenttiä, vuonna 2004 valittu Tabaré Vázquez ja vuonna 2009 valittu Jose Mujica. Uruguayn politiikkaa on leimannut kaupunkien liberaalien asukkaiden sekä maaseudun konservatiivisten karjatilallisten välinen vastakkainasettelu. Ensiksi mainittuja on edustanut Colorado-puolue ja viimeksi mainittuja Blanco-puolue.

Departementit

Uruguay koostuu 19 departementista (departamento):

Talous

Uruguayn taloutta hallitsee vientiin keskittynyt maatalous. Maatalous tuottaa noin 12 % BKT:sta ja muodostaa 70% viennistä.

Uruguayn talous kärsi 1999–2002 Argentiinan ja Brasilian kriisien aikaisen vähentyneen kysynnän vuoksi; näihin maihin suuntautuu lähes puolet Uruguayn viennistä. Vuodesta 2003 talouskasvu saatiin taas käyntiin, ja vuosina 2004-2008 talous kasvoi keskimäärin 6,5% vuodessa. Vuoden 2009 maailmanlaajuinen lama ei ollut Uruguayssa paha, ja hallitus ennustaa vuosille 2011-2015 keskimäärin neljän prosentin vuosittaista kasvua.

Uruguayn talous on varsin valtiojohtoista, ja valtio omistaa kokonaan tai pääomistajana rautatiet, lentoyhtiön, öljynjalostamot, vakuutusyhtiöt sekä veden, sähkön, puhelinten ja postin toiminnot.

Eräs Uruguayn merkittävimmistä teollisuuslaitoksista ja suurin ulkomainen investointi maassa on Fray Bentosin kaupungissa sijaitseva UPM-Kymmenen sellutehdas, jonka Metsä-Botnia käynnisti syksyllä 2007.

Merkittävimmät vientituotteet ovat lihakarja, soija, riisi, puutavara, maitotuotteet ja maltaat.

Uruguayssa käy vuosittain noin kaksi miljoonaa turistia, joista suurin osa suuntaa rannikolle. Montevideon itäpuolella on pitkiä hiekkarantoja, joille syntyneistä rantalomakohteista osa muodostaa Ciudad de la Costan kaupungin. Matkailijoita tulee etenkin Argentiinasta mutta myös Brasiliasta ja Chilestä.

Liikenne

Uruguayssa on 58 lentopaikkaa, joista vain Montevideon Carrascon lentoasemalla on yli kolmen kilometrin kiitotie. Montevideosta lennetään yleensä Buenos Airesin, Rio de Janeiron tai São Paulon kautta jatkolennoille. Suoria lentoja on myös Paraguayhin ja Chileen.

Kansallinen rautatieyhtiö hallitsee yli 1600 kilometrin rautatieverkkoa. Montevideo on ainoa satamakaupunki.

Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat suosittuja ja hyvin hoidettuja, ja tiestö on hyvässä kunnossa.

Väestö

Uruguayn virallinen kieli on espanja. Maassa puhutaan myös portuñoliksi ja brazileroksi kutsuttuja espanjan ja portugalin sekoituksia lähellä Brasilian vastaista rajaa.

Noin 88 % väestöstä on eurooppalaista alkuperää, mestitsejä on kahdeksan prosenttia ja mustia neljä prosenttia. Suurin uskonto on katolisuus (47 %), protestantteja ja muita kristittyjä on 11 % ja juutalaisia 0,3 %. 23 % ei kuulu mihinkään uskontokuntaan.

Uruguayn lukutaitotaso on hyvin korkea, 98 %. Samoin kaupungistumisaste on iso, vuonna 2010 arvioitiin 92 prosentin asuvan kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkuu edelleen. Uruguaylaisista 70 prosenttia asuu maan 700 km pitkällä rannikolla, joka jatkuu Río de la Platan estuaarista Atlantin rannikolle.

1,4 miljoonan asukkaan Montevideo on ainoa suuri metropoli. Kaksi muuta kaupunkia, Salto ja Ciudad de la Costa ovat yli sadantuhannen asukkaan kaupunkeja. Yli 20 000 asukkaan kaupunkeja oli vuonna 2010 kaikkiaan 27.

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 0,6 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 10 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 3 100 henkeä, mutta sitä sai vain hiukan yli puolet heistä, noin 1 800 henkeä.

Koulutus

Uruguayssa toimii viisi yliopistoa: Montevideon yliopisto, Uruguayn katolinen yliopisto, Tasavallan yliopisto, Etelän autonominen yliopisto ja yksityinen ORT Uruguay. Vuonna 1849 perustetussa Tasavallan yliopistossa (esp. Universidad de la República) on yli 80 000 opiskelijaa. Montevideon yliopisto perustettiin 1986, ja se erikoistui aluksi oikeustieteen opetukseen. ORT on yksityinen monessa maassa toimiva yliopisto. Katolinen yliopisto muodostettiin 1986 yhdistämällä monia katolisia oppilaitoksia. Se toimii Montevideon lisäksi Saltossa ja Maldonadossa. Etelän autonominen yliopisto (esp. Instituto Universitario Autónomo del Sur) kehittyi Informatiikan ammattikorkeakoulun ympärille.

Kulttuuri

Uruguayn kulttuuri on yhtenäinen ja kansallistunne vahva.

Grillattua lihaa ja makkaraa tarjolla Montevideon ostoskeskuksessa.

Uruguaylaiseen ruokavalioon kuuluu paljon lihaa, varsinkin naudanlihaa. Varsinkin maaseudulla syödään myös lammasta. Italialaisten vaikutuksesta pasta on suosittua varsinkin sunnuntairuokana. Mate-kasvin lehdistä valmistettua teenkaltaista yrttijuomaa matea juodaan metallisella suodatinpillillä.

Uruguayn elokuvateollisuus tunnetaan ennen kaikkea dokumenteista. 1960-luvulla Mario Handler ohjasi Cinéma Vérité -tyylisiä elokuvia, joilla hän pyrki kiinnittämään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Handler lähti maanpakoon 1972 ja elokuvat keskittyivät vähemmän arkoihin aiheisiin. 2000-luvulla kansainväliset rahoittajat ovat tuoneet uutta kasvua, ja vuonna 2003 Juan Pablo Rebellan Whisky palkittiin Cannesissa.

Colonia del Sacramenton vanhakaupunki on Unescon Maailmanperintöluettelossa.

Uruguaylaisia kirjailijoita

• José Enrique Rodó, esseisti
• Florencio Sánchez, näytelmäkirjailija
• Horacio Quiroga, novelleja
• Juana de Ibarbourou, näytelmiä
• Maria Eugenia Vaz Ferreira, runoilija
• Delmira Agustini, runoja
• Juan Carlos Onetti, novellisti
• Idea Vilariño, runoja
• Felisberto Hernandez, esseitä ja novelleja
• Mario Levrero, novelleja
• Mario Benedetti, runoja ja novelleja
• Jacobo Langsner, näytelmiä
• Jorge Majfud, esseitä ja romaaneja
• Eduardo Galeano, romaaneja

Urheilu

Uruguayn voittoisa jalkapallomaajoukkue vuoden 1930 kotikisoissa.

Uruguayn suosituin urheilulaji on jalkapallo. Muita suosittuja lajeja ovat muun muassa koripallo, tennis, pyöräily, golf ja ratsastus. Uruguay ja Argentiina pelaavat säännöllisesti maaotteluita poolossa. Koripalloliigassa pelaa 26 joukkuetta. Uruguayn koripallomaajoukkue on voittanut 11 kertaa Etelä-Amerikan-mestaruuden, viimeksi vuosina 1995 ja 1997.

Uruguayn jalkapallomaajoukkue lukeutuu historiallisesti maailman menestyksekkäimpiin. Uruguay voitti kaikkien aikojen ensimmäisen maailmanmestaruuden kotikisoissaan vuonna 1930 ja toisen mestaruutensa vuonna 1950. Olympiajalkapallossa se on voittanut kultaa vuosina 1924 ja 1928. Etelä-Amerikan-mestaruuden Uruguay on voittanut 15 kertaa, viimeksi vuonna 2011. FIFA-rankingissa Uruguay oli korkeimmillaan toisena kesäkuussa 2012. Lokakuussa 2013 sen sijoitus oli kuudes, 349 pistettä ykkösenä olevaa Espanjaa jäljessä.

Uruguayssa järjestettiin siis jalkapallon ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut vuonna 1930. Turnauksen päänäyttämönä toimi Montevideon Estadio Centenario.

Uruguayn menestyneimmät seurajoukkueet ovat montevideolaiset Nacional ja Peñarol. Peñarol on voittanut Uruguayn mestaruuden 48 ja Nacional 43 kertaa. Samoin ne ovat voittaneet Copa Libertadoresin yhteensä kahdeksan kertaa ja Intercontinental Cupin kuusi kertaa.

Lähteet

• Uruguay (Tiscali) (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Uruguay Wikivoyagessa (englanniksi)
• Presidencia de la República Oriental del Uruguay - Presidentin virallinen sivusto (espanjaksi)
• Uruguayn hallitus Portal
• Ministerio de turismo (espanjaksi)
• Perustietoja Uruguaysta suomeksi
• Del Uruguay - Uruguaylainen musiikkiportaali (espanjaksi)
• Teledoce - Uruguayn tv-uutiset (espanjaksi)
• El Observador - Uruguaylainen sanomalehti (espanjaksi)
• Futbol.com.uy - Uruguayn jalkapallouutiset (espanjaksi)

Etelä-Amerikan valtiot

Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Guyana | Kolumbia | Paraguay | Peru | Suriname | Uruguay | Venezuela

Epäitsenäiset alueet: Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret | Falklandinsaaret | Ranskan Guayana

Väli-Amerikka | Pohjois-Amerikka | Latinalainen Amerikka