Marshallinsaaret
|
Marshallinsaarten tasavalta
Aolepān Aorōkin M̧ajeļ Republic of the Marshall Islands |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
 |
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
|
|
|||
| Presidentti | Christopher Loeak | ||
|
|
|||
| Pääkaupunki | Majuro |
||
|
|
|||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 181 km² (sijalla 187) | ||
| – josta sisävesiä | ei merkittävästi | ||
|
|
|||
| Väkiluku (2014) | 70 983[1] (sijalla 204) | ||
| – väestötiheys | 326 / km² | ||
| – väestönkasvu | 1,72 % (2014) | ||
|
|
|||
| Viralliset kielet | marshalli, englanti | ||
|
|
|||
| Valuutta | Yhdysvaltain dollari (USD) | ||
|
|
|||
| BKT (2014) | sijalla 215 | ||
| – yhteensä | 486 miljoonaa USD[1] | ||
| – per asukas | 8 700 USD | ||
|
|
|||
| HDI (?) | - (sijalla -) | ||
|
|
|||
| Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |||
| – maatalous | 14 % | ||
| – teollisuus | 16 % | ||
| – palvelut | 70 % | ||
|
|
|||
| Aikavyöhyke | UTC+12 | ||
| – kesäaika | ei käytössä | ||
|
|
|||
| Itsenäisyys – Yhdysvalloista |
21. lokakuuta 1986 |
||
|
|
|||
| Lyhenne | |||
|
|
|||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+692 | ||
|
|
|||
| Motto | ei mottoa | ||
|
|
|||
| Kansallislaulu | Forever Marshall Islands | ||
Marshallinsaaret (Marshallit) eli Marshallinsaarten tasavalta on saarivaltio Tyynessä valtameressä. Se sijaitsee Naurun ja Kiribatin pohjoispuolella, Mikronesian itäpuolella ja Yhdysvaltain hallitseman Waken saaren eteläpuolella.
Marhallinsaarilla on vuodesta 1986 liitännäisvaltiosopimus Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen taloudellinen tuki Marshallinsaarille on huomattavaa. Sillä on myös sotilastukikohta Kwajaleinin saarilla. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat teki saarilla ydinkokeita.
Sisällysluettelo
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marshallinsaaret koostuu 29 atollista ja viidestä erillään olevasta saaresta. Tärkeimmistä atolleista ja saarista muodostuu kaksi ryhmää: Ratak-ketju ja Ralik-ketju (tarkoittaa "auringonnousu"- ja "auringonlasku"-ketjuja). Maan keskikorkeus on vain kaksi metriä merenpinnan yläpuolella.[2]
Kaksi kolmannesta väestöstä asuu joko Majurolla (joka on myös pääkaupunki) tai Ebeyellä. Kaukaisimmilla saarilla on vähän asutusta työpaikkojen vähäisyyden ja huonon taloudellisen kehityksen vuoksi.
Ilmasto on kuuma ja kostea, sadekausi kestää toukokuusta marraskuuhun. Eteläisillä saarilla sataa jopa 400 mm vuodessa, pohjoisessa vain 50 mm vuodessa. Pasaatituulet vallitsevat koko vuoden. Taifuunit vaivaavat saaria melko harvoin, mutta niitä heikompia trooppisia myrskyjä esiintyy etenkin maalis-huhtikuussa ja loka-marraskuussa.[2]
Maa-alueella elää vain yksi endeeminen jyrsijälaji. Meressä elämä on monipuolista: 240 levälajia, 180 korallilajia, 37 merinisäkäslajia (valaita ja delfiineitä), kaikki maailman merikilpikonnalajit ja yli 800 lajia kaloja.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marshallinsaarten historiasta ajalta ennen eurooppalaisten saapumista on säilynyt vain vähän varmaa tietoa. Mikronesialaisten arvellaan asuttaneen saaret noin toisella vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua.[4]
Ensimmäinen saaret havainnut eurooppalainen oli espanjalainen tutkimusmatkailija Alonso de Salazar, joka vieraili niillä vuonna 1529. Saarille ei hänen jälkeensä tiettävästi tullut vierailijoita satoihin vuosiin. Vuonna 1788 englantilainen kapteeni John Marshall saapui saarille, jotka nykyisin kantavat hänen nimeään.[5]
Espanja julisti saaret omikseen vuonna 1874. Saksalainen kauppayhtiö kuitenkin asettui saarille vuonna 1885 ja saarista tehtiin Saksan Uuden-Guinean protektoraatti muutamia vuosia myöhemmin. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani valloitti saaret ja hallitsi niitä Kansainliiton mandaatilla.[4]
Toisessa maailmansodassa Yhdysvallat valloitti saaret 1944 ja lisäsi ne Tyynenmeren alueisiinsa.[4] Yhdysvallat alkoi tehdä ydinkokeita saarilla heti sodan jälkeen ja jatkoi toimintaa aina 1960-luvulle saakka. Ydinkokeita tehtiin eniten (67) vuosien 1946 ja 1958 välillä.[6] Tämän vuoksi monet Marshallinsaarten asukkaat kärsivät ionisoivan säteilyn haitoista ja asiasta vaaditaan edelleen korvauksia.[7]
Vuonna 1979 Marshallinsaarten tasavalta allekirjoitti liitännäisvaltiosopimuksen Yhdysvaltain kanssa. Sopimus astui voimaan 1986. Marshallinsaarten ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Amata Kabua, joka toimi virassaan vuosina 1979–1996. Myöhemmin presidentteinä ovat toimineet Kunio Lemari (1996–1997), Imata Kabua (1997–2000), Kessai Note (2000–2008) sekä Litokwa Tomeing (2008–2009)[8], Jurelang Zedkaia (2009-2012) ja Christopher Loeak (vuodesta 2012).[9]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marshallinsaarten presidentti toimii sekä valtion päämiehenä että hallituksen johtajana. Presidentin valitsee parlamentti keskuudestaan, ja presidentti nimittää sitten hallituksensa. 33-jäsenisen parlamentin (Nitijela) jäsenet valitaan vaaleilla neljän vuoden välein.[1]
Korruptio on maassa suuri ongelma, Transparency International ei ole luokitellut Marshallinsaaria. Vuoden 2007 vaaleissa oli paljon epäselvyyksiä. Naisten sosiaalinen ja taloudellinen syrjntä on myös ongelma. Perheväkivalta liittyy usein alkoholiin. Vuodesta 2000 alkaen viidennes lapsista on syntynyt teiniäideille, ja sukupuolitautien määrä murrosikäisillä on suuri. [8] Parlamentissa on 33 jäsenen joukossa vain yksi nainen, 12-henkisessä "Houde of Iroij"issa oli vuonna 2010 neljä naista. Joitakin naisia on myös muissa korkeissa viroissa kuten opetushallinnossa ja ulkoasiainvirastossa.[10]
Atollit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Atollin nimen perässä on suluissa sen asukasuku vuonna 2011. Asutuilla atolleilla on oma ISO-luokitus, joten ne ovat periaatteessa lääniä tai maakuntaa vastaavia ylimmän tason hallintoyksiköitä. Niiden pienen koon takia niitä voi kuitenkin helpommin pitää kuntina.[11]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarivaltion taloudelle Yhdysvaltain taloudellinen tuki on tärkeää. Pienillä maatiloilla harjoitetaan omavaraisviljelyä, päätuotteet ovat kookospähkinät ja leipäpuun hedelmät. Muita viljelykasveja ovat tomaatit, taaro, melonit ja muut hedelmät. Teollisuustuotanto rajoittuuu käsityöläisyyteen, kalanjalostukseen ja kookospähkinöiden jatkojalostukseen.[1]
Ulkomaanvaluuttaa maa saa matkailusta, jonka parissa työskentelee noin 10 % väestöstä ja sitä pidetään maan taloudellisen kehityksen parhaana mahdollisuutena. Saarilla ei ole juurikaan luonnonrikkauksia, joten tuonti ylittää viennin reilusti. Yhdysvallat antaa Marshallinsaarille vuosittain miljoonien Yhdysvaltain dollarin avustuksen vuoteen 2023 asti. Sen jälkeen valtioiden yhteisistä sijoituksista muodostuneen rahaston pitäisi alkaa tuottaa riittävästi.[1] Vuonna 2010 Yhdysvaltojen apu kattoi yli 60 % valtion budjetista. Yhdysvalloilla on sotilastukikohta Kwajaleinin atollilla.[4]
Kalatuotteet ovat maan suurin vientituote, pakastettua kalaa viedään laivoilla Aasiaan ja tuoretta lentäen Japaniin ja Havaijille. Vuonna 2008 avattu kalankäsittelylaitos työllistää 600 henkeä.[4]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marshallinsaarelaiset ovat mikronesialaista alkuperää, nämä puolestaan saapuivat Aasiasta useita tuhansia vuosia sitten. Englanti ja marshallin kieli ovat maan viralliset kielet.[12]
Lähes kaikki saarten asukkaat ovat kristittyjä, suurin osa protestantteja.[12]
Ylipainoisuus ja diabetes ovat Marshallinsaarilla yleisiä vaivoja. Arviolta 28 % yli 15-vuotiaista sairastaa diabetesta. Yli 35-vuotiaista diabeteksesta kärsii jo lähes 50 %. Lähes 75 % naisista ja yli puolet miehistä on ylipainoisia.[13] Saarilla esiintyy myös lepraa.[14]
Koulutus on periaatteessa ilmaista ja pakollista 18 vuoden ikään asti, mutta noin viidennes lapsista ei käy peruskoulua. Syihin kuuluvat syrjäseuduilla liian pitkä koulumatka, tai vanhempien varattomuus. Kouluruokailu ei ole ilmaista.[10]
Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marshallinsaarelaiset olivat aikanaan hyviä merenkulkijoita, ja he käyttivät suunnistuksessa apunaan tähtiä ja alkukantaisia kepeistä ja kuorista kyhättyjä merikarttoja. He ovat myös hyviä kanootinrakentajia.[12]
Ennen kristittyjen lähetyssaarnaajien tuloa kaikki saarelaiset olivat runsaasti tatuoituja. Saarelaisilla oli myös tapana venyttää korvalehtensä pitkiksi.[12]
Marshallinsaaret on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 2008 lähtien 4–5 urheilijan joukkueella. He ovat osallistuneet uintiin, yleisurheiluun ja taekwondoon.[15]
Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marshallinsaarten ainoa viikoittainen sanomalehti on Marshall Islands Journal, jonka uutiset ovat sekä englannin että paikallisen marshallin kielillä. Hallitus julkaisee myös yhtä kuukausittaista lehteä, Marshall Islands Gazettea.[16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e The World Factbook: Marshall Islands CIA. (englanniksi)
- ↑ a b Geography Embassy of Marshall Islands. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Undersea Fauna Easy Voyage
- ↑ a b c d e Background note (archived) 2012. US Department of State. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ Timeline: Marshall Islands BBC News
- ↑ U.S. Nuclear Testing Program in the Marshall Islan Nuclear Claims Tribunal
- ↑ Marshall Islands Nuclear Claims Tribunal (englanniksi)
- ↑ a b Freedom in the World 2009 - Marshall Islands Refworld UNHCR
- ↑ Marshall Islands Chiefa Coins. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ a b 2010 Human Rights Report: Marshall Islands 2010. US Dept State. Viitattu 10.10.2014.
- ↑ Municipalities of the Marshall Staoids
- ↑ a b c d Culture Embassy of Marshall Islands. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Defeating Diabetes: Lessons From the Marshall Islands By Brenda Davis, RD
- ↑ Country profile Republic of the Marshall Islands 2000 by World Health Organization; Leprosy in the Western Pacific Region
- ↑ Marshall Islands Olympics Sport Reference
- ↑ Marshall Islands country profile BBC News
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Yokwe.net: Everything Marshall Islands (englanniksi)
- Washington D.C:n Marshallinsaarten-suurlähetystön sivut (englanniksi)
| Australia | Fidži | Kiribati | Marshallinsaaret | Mikronesia | Nauru | Palau | Papua-Uusi-Guinea | Salomonsaaret | Samoa | Tonga | Tuvalu | Uusi-Seelanti | Vanuatu |
| Epäitsenäiset alueet
Amerikan Samoa | Ashmore- ja Cartiersaaret | Baker ja Howland | Cookinsaaret | Guam | Havaiji | Jarvis | Johnstonin atolli | Joulusaari | Kingmanin riutta | Kookossaaret | Korallimeren saarten territorio | Midwaysaaret | Niue | Norfolkinsaari | Palmyran atolli | Pitcairn | Pohjois-Mariaanit | Pääsiäissaari | Ranskan Polynesia | Rotuma | Tokelau | Uusi-Kaledonia | Wake | Wallis ja Futuna |
