Kreikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helleenien tasavalta
Ελληνική Δημοκρατία
(Ellinikí Dimokratía)
Kreikan lippu. Kreikan vaakuna.
lippu vaakuna
Kreikan sijainti kartalla.
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Prokopis Pavlopoulos
Vassiliki Thanou[1]
Pääkaupunki Ateena
38°00′N, 23°43′E
Muita kaupunkeja Thessaloniki, Patras, Lárisa, Iraklion
Pinta-ala
– yhteensä 131 957[2] km² (sijalla 95)
– josta sisävesiä 0,867 %
Väkiluku (2011) 10 815 197[3] (sijalla 76)
– väestötiheys 80,91 / km²
– väestönkasvu 0,083[2] % (2011)
Viralliset kielet kreikka
Valuutta euro (EUR)
BKT (2013) sijalla 51
– yhteensä 267 miljardia USD[2]
– per asukas 23 600 USD
HDI (2013) 0,853[4] (sijalla 29)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 3,3[2] %
– teollisuus 17,9[2] %
– palvelut 78,9[2] %
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
– Osmanien valtakunnasta
Julistautui 25. maaliskuuta 1821, tunnustettu 1829
Lyhenne GR
– ajoneuvot: GR
– lentokoneet: SX
Kansainvälinen
suuntanumero		 +30
Motto Ελευθερία ή θάνατος (Eleftheria i thanatos – Vapaus tai kuolema)[5]
Kansallislaulu Imnos eis tin Eleftherian

Kreikka, Kreikan tasavalta eli Hellas, virallisesti Helleenien tasavalta (kreik. Ελληνική Δημοκρατία, Ellinikí Dimokratía), on valtio Etelä-Euroopassa, Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saariryhmän kreikkalaiset saaret. Kreikan naapurimaat ovat Albania, Makedonia, Bulgaria ja Turkki. Väkiluku on noin 10,8 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki on Ateena.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan kartta.
Kreikka satelliittikuvassa maaliskuussa 2003.

Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Egeanmeren saaret, Kreeta ja Jooniansaaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.

Kreikan sisämaa on vuoristoista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2 985 m) ja Parnassos (2 459 m). Jokia Kreikassa on vähän. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella; Aliakmon, Aheron, Vistritza, Peneios, Arta, Akheloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia.

Kreikassa vallitsee välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mantereinen. Kesä on lämmin tai kuuma, sateeton ja lähes pilvetön kausi kestää kolme kuukautta. Merituulet vilvoittavat saaristossa, mutta suurkaupungeissa kuten Ateenassa helle voi käydä pakahduttavaksi. Sateet ajoittuvat lähinnä talveen. Lunta voidaan saada kaikkialla Kreikassa, mutta saaristossa se on harvinaista. Alavilla alueilla se ei jää maahan juuri koskaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä välivuodenaikoja jolloin sää on vaihtelevaa.[6]

Kreikan sään erityispiirre on auringonpaisteen suuri määrä. Sitä saadaan talvellakin viitisen tuntia, kesällä jopa 12–14 tuntia päivässä. [6]

Kuukausittainen keskimääräinen vuorokauden maksimi- ja minimilämpötila sekä sademäärä eri puolilla Kreikkaa[6]
Mittauspiste T H M H T K H E S L M J Vuosi
Ateena
(kuiva itä)		 13 °C
6 °C
62 mm		 14 °C
7 °C
37 mm		 16 °C
8 °C
37 mm		 20 °C
11 °C
23 mm		 25 °C
16 °C
23 mm		 30 °C
20 °C
14 mm		 33 °C
23 °C
6 mm		 33 °C
23 °C
7 mm		 29 °C
19 °C
15 mm		 24 °C
15 °C
51 mm		 19 °C
12 °C
56 mm		 15 °C
8 °C
71 mm
Naxos
(saaristo)		 15 °C
10 °C
91 mm		 15 °C
10 °C
73 mm		 16 °C
11 °C
69 mm		 20 °C
13 °C
19 mm		 23 °C
16 °C
12 mm		 26 °C
20 °C
11 mm		 27 °C
22 °C
2 mm		 28 °C
22 °C
1 mm		 24 °C
18 °C
11 mm		 20 °C
15 °C
45 mm		 17 °C
12 °C
48 mm		 15 °C
8 °C
93 mm

Laajat metsäpalot aiheuttavat lähes vuosittain ongelmia loppukesästä. Vuonna 2007 ne johtivat kuolemantapauksiin ja vuonna 2009 laajoihin evakuointeihin.[7]

Kreikassa on kymmenen kansallispuistoa: Mikri Prespan järvi, Zagorohorian ja Pindoksen kansallispuistot, Olympoksen, Parnasson, Oitin ja Parnithan vuoret, Sounionin kansallispuisto, Ainoksen kansallispuisto Kefaloniálla ja Samarián rotko Kreetalla.[8]

Kreikassa on tavattu yli 5500 kasvilajia ja 900 eläinlajia. Niiden joukossa on uhanalaisia lajeja kuten valekarettikilpikonna ja munkkihylje.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreikan historia

Antiikin Kreikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. Kreikkaan syntyivät Euroopan varhaisimmat korkeakulttuurit, ensin minolainen ja sen jälkeen ensimmäinen tunnettu kreikankielinen kulttuuri, mykeneläinen kulttuuri. Varhaisten kulttuurien romahtamista seurasivat Kreikan pimeät vuosisadat, mutta niiden jälkeen kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa syntyi uusi ja kukoistava kulttuuri. Tämän aikakauden Kreikasta käytetään termiä antiikin Kreikka. Kreikkalaisista kaupunkivaltioista huomattavimpia olivat Ateena ja Sparta, mutta niitä oli runsaasti nykyisen Kreikan ulkopuolellakin, erityisesti Vähä-Aasian länsirannikolla, Etelä-Italiassa (Magna Graecia) sekä muuallakin Välimeren rannikoilla. Myöhemmin Makedonian valtakunta valloitti ensin koko Kreikan ja sitten Aleksanteri Suuren johdolla koko Lounais-Aasian ja Egyptin, minkä jälkeen kreikkalainen kulttuuri levisi laajalle myös näille alueille.

Ajanlaskun alkuun mennessä Kreikasta ja valtaosasta koko kreikkalaista maailmaa tuli osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle Bysantille. Bysantin valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto. Bysantti kukistui lopullisesti vuonna 1453 ja Kreikasta tuli pian osa Osmanien valtakuntaa.

Nykyinen Kreikan valtio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikka itsenäistyi Turkista vapaussodan jälkeen 1832. Se oli kuningaskunta vuoteen 1924. Itsenäistynyt Kreikka oli aluksi huomattavasti nykyistä pienempi. Vuosina 1912–1913 käytiin ensimmäinen ja toinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Turkille kuuluneet Etelä-Makedonia ja Egeanmeren saaret sekä jo aiemmin itsenäiseksi julistautunut Kreeta. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, erityisesti Smyrnan (nykyisen İzmirin) seudulla Turkissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti näiden kreikkalaisalueiden liittämistä Kreikkaan (Megali idea). Sèvresin rauhansopimuksen jälkeen alueet olivatkin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei sopimusta allekirjoittanut. Niinpä Kreikka joutui vuosina 1919–1922 sotaan entistä emämaataan Turkkia vastaan. Turkissa tämä sota tunnetaan Turkin itsenäisyyssotana. Sodan jälkeen tehty rauhansopimus merkitsi pakollista väestönvaihtoa. Noin kaksi miljoonaa Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan.

Toisessa maailmansodassa Kreikka joutui saksalaisten miehittämäksi. Miehityksen seurauksena yli 100 000 ihmistä kuoli nälkään. Lisäksi miehitysaikana yli 50 000 juutalaista vietiin Kreikasta Auschwitzin keskitysleiriin ja Thessalonikissa asuneista yli 50 000 juutalaisesta valtaosa surmattiin keskitysleireissä tai kaupungin urheilustadionilla.[10] Sodan jälkeen maassa käytiin Neuvostoliiton tukemien kommunistien ja Yhdysvaltain tukemien antikommunistien välillä vuoteen 1949 kestänyt sisällissota, jonka kommunismin vastustajat voittivat. Tämä johti vuosikymmeniä kestäneeseen jakoon, jossa vasemmistolaiset ja oikeistolaiset kyräilivät toisiaan. Vuonna 1967 sotilasjuntta syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntta kaatui vuonna 1974 ja seuraavana vuonna Kreikasta tuli tasavalta. Vuonna 1981 Kreikasta tuli EEC:n jäsen.[7]

Vuoden 2009 loppupuolella Kreikan talous luisui akuuttiin kriisiin. Lokakuun 2009 ennenaikaisten vaalien jälkeen pääministeriksi tuli PASOK-puolueen Georgios Papandreu. Toukokuussa 2010 euroalueen valtiot ja IMF myönsivät Kreikalle 110 miljardia euroa lainaa viideksi vuodeksi maan talouden pelastamiseksi. EU-maiden osuus tästä oli 80 miljardia.[11] Papandreu erosi marraskuussa 2011 maan ajauduttua velkakriisissään umpikujaan ja muodostettiin Loukás Papadímoksen johtama kokoomushallitus.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan parlamentti on yksikamarinen ja koostuu 300:sta nelivuotiskaudelle valitusta kansanedustajasta. Enemmistö parlamentissa vaihteli aiemmin kahden valtapuolueen, PASOKin (sosiaalidemokraatit) ja Uuden demokratian (oikeisto), välillä. Vuoden 2015 parlamenttivaaleista lähtien maan suurin puolue on kuitenkin ollut vasemmistolainen Syriza. Kreikan parlamentti nimeää Kreikan presidentin.[12]

Kreikan parlamenttitalo Ateenan keskustassa.

Kreikan valtionpäämies on vuodesta 2015 ollut presidentti Prokopis Pavlopoulos. Hänellä ei ole kovin paljon poliittista valtaa. Pääministerinä toimii Syriza-puolueen Aléxis Tsípras (2015–).

Kreikan ulkopolitiikkaa on jo vuosien ajan leimannut kysymys Kyproksesta ja suhteet Turkkiin. Sillä on ollut kiistoja pohjoisen naapurinsa Makedonian kanssa maan nimestä vuodesta 1992 alkaen.[13]

Kreikan asevoimat muodostuvat maavoimista (Ellinikos Stratos, ES), merivoimista (Ellinikos Polemiko Navtiko, EPN) ja ilmavoimista (Elliniki Polimiki Aeroporia, EPA). Kaikki 19–45-vuotiaat miehet ovat asevelvollisia, miesten varusmiespalvelus kestää vuoden, naiset voivat hakeutua palvelukseen vapaaehtoisina. Vuonna 2005 maa käytti 4,5 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin.[2]

Kreikka on Naton jäsen vuodesta 1952. Se vastustaa aktiivisesti Makedonian jäsenhakemusta. Se osallistuu Naton rauhanturvaoperaatioihin Afganistanissa ja Kosovossa sekä merirosvouden torjuntaan Afrikan sarven lähivesillä.[14]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreikan hallinnolliset alueet

Kreikka on jaettu hallinnollisesti seitsemään hajautetun hallinnon alueeseen (apokentroméni diíkisi), jotka jakautuvat edelleen 13 alueeseen eli periferiaan (periféria). Alueet jakautuvat edelleen 74 alueyksikköön (periferiakí enótita) ja nämä 325 kuntaan (dímos).[3][15] Vuoden 2010 loppuun saakka alueet jaettiin 51 prefektuuriin (nomós). Lisäksi Kreikan alaisuudessa on Pyhän Vuoren autonominen munkkivaltio Athos, joka on itsehallinnollinen luostarivaltio.

Kreikan alueet ja itsehallintoalueet ovat:

Kartta Numero Alue Pääkaupunki Pinta-ala (km2)[16] Väkiluku[3]
GreeceNumberedPerepheries.png 1 Attika Ateena 3 808 3 827 624
2 Keski-Kreikka Lamía 15 549 547 390
3 Keski-Makedonia Thessaloniki 18 811 1 880 058
4 Kreeta Iraklion 8 336 623 065
5 Itä-Makedonia ja Traakia Komotiní 14 157 608 182
6 Epeiros Ioánnina 9 203 336 856
7 Jooniansaaret Korfu 2 307 207 855
8 Pohjois-Egean saaret Mytilíni 3 836 199 231
9 Peloponnesos Trípoli 15 490 577 903
10 Etelä-Egean saaret Ermoúpoli 5 286 308 975
11 Thessalia Lárisa 14 037 732 762
12 Länsi-Kreikka Patras 11 350 679 796
13 Länsi-Makedonia Kozáni 9 451 283 689
- Athos (autonominen) Karyés 390 1 811

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreikan talous

Vuonna 2011 arvioitu BKT asukasta kohden oli 27 600 USD. Todellinen kasvu vuonna 2011 oli −6 % ja inflaatio 2,9 %. Työttöminä oli samana vuonna 17 % väestöstä.[2] Valuutta on euro, aikaisemmin drakma. Kreikka pääsi mukaan talous- ja rahaliittoon, vaikka sen julkisen sektorin alijäämä oli sallittua kolmea prosenttia suurempi.[17]

Ithakassa kasvava oliivipuu, jota on väitetty yli 1500-vuotiaaksi.

Kreikka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat muun muassa oliiviöljy, oliivit ja viini. Myös matkailu on huomattava tulonlähde.

Kreikka on maatalousmaa huolimatta maan vuoristoisesta luonteesta, kesien kuivuudesta ja eroosion voimakkuudesta. Suurin osa maasta on kuitenkin niittyä ja karua vuoristolaidunta, joka soveltuu vain lampaiden ja vuohien pitoon. Siksi viljelysmaa onkin sijoittunut alangoille, kukkuloille ja vuorten alemmille rinteille. Thessalian ja Boiotian tasangoilla on ammoisista ajoista viljelty viljaa ja pidetty karjaa kun taas Attika on ollut kivistä aluetta ja sen sisämaassa viljeltiin oliiveja ja viinirypäleitä. Oliivit ovat tärkeitä vientituotteita, mutta sen lisäksi oliiviöljyn kotimainen kysyntä on merkittävää.[18]

Vuohipaimen Samoksen saarella.

Polttoaineet, koneet, kulkuvälineet ja kemikaalit ovat tärkeimmät tuontitavarat. Vientitavaroita ovat elintarvikkeet, juomat, teollisuustuotteet, petrokemian tuotteet, kemikaalit ja tekstiilit. Kreikka on vanhastaan tunnettu merenkulkuvaltio ja sen kauppalaivasto, 860 alusta, on maailman 12. suurin.[2] Lisäksi nykyään matkailu on huomattava tulonlähde ja koko ajan nousussa. Vuonna 2008 se muodosti 18 % maan kansantulosta.[17]

Koska keinokasteluun sijoitetut varat ovat vähäisiä, on viljelysmaat sijoitettu rannikolle, jossa sademäärät ovat runsaammat muuhun maahan verrattuna. Kreikassa viljellään myös tupakkaa, vaikka sitä ei juurikaan lähde ulkomaan vientiin. Kokonaisuutta katsottaessa joutuu Kreikka kuitenkin tuottamaan suurimman osan tarpeistaan ulkomailla. Metsätaloutta ei maasta juurikaan löydy, mutta lampaiden ja vuohien kasvatusta sen sijaan kaikista osista.lähde? Vuonna 2009 maatalous työllisti 12,4 % työvoimasta ja toi 3,4 % kansantuotteesta.[2] Maataloustuotteiden jalostus lasketaan kuitenkin teollisuuden tilastoihin, ja elintarviketeollisuus on maan merkittävimpiä teollisuudenaloja.

Tärkeitä teollisuustuotteita ovat elintarvikkeiden ja juomien lisäksi öljyjalosteet, kivennäisaineet, perusmetallit, kemiantuotteet, tekstiiliteollisuuden materiaalit, metalliteollisuuden lopputuotteet ja vaatteet. Näiden jalostusaste on tyypillisesti varsin alhainen.[17]

Kreikan energiatarpeesta vuonna 2004 katettiin 53% öljyllä, 30% kiinteillä polttoaineilla. Uusiutuvien energialähteiden osuus oli 15% ja se oli voimakkaassa kasvussa. Kotimaisesta tuotannosta peräti 84% oli kiinteitä polttoaineita eli lähinnä ruskohiiltä.[19]

Kreikka hyväksyttiin eurojärjestelmään vuonna 2001, ja euro tuli käyttöön vuoden 2002 alusta.[20] EU:n komissio selvitti myöhemmin, että Kreikka oli kaunistellut tilastojaan päästäkseen euroon mukaan. Valtiontalous oli velkainen jo vuosia ennen finanssikriisin kärjistymistä.[21] Vuoden 2009 loppupuolella Kreikan talous luisui akuuttiin kriisiin. Budjetti oli reilusti alijäämäinen ja maa on ottanut runsaasti ulkomaista velkaa.[22] Keväällä 2010 muut EU-maat ja IMF päättivät lainata rahaa Kreikan pelastamiseksi. [23] Tukea saadakseen Kreikka suostui leikkaamaan valtion menoja rajusti, tavoitteena 24 miljardin euron säästöt. Pakettiin kuuluu tavoite eläkeiän huomattavasta nostamisesta sekä veronkorotuksista ja virkamiesten palkkojen jäädyttämisestä.[24]

Vuonna 2013 työttömyys oli Euroopan pahin, 26,8 %, ja helmikuussa 2014 28 %. Nuorisosta työttömänä oli peräti 60 %.[7]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikassa on 81 lentokenttää, 2 548 km rautateitä ja 117 533 km maanteitä. Kuusi kilometriä pitkä Korintin kanava lyhentää merimatkaa maan ympäri kiertämiseen verrattuna 325 kilometrillä. Tärkeimmät satamakaupungit ovat Agioitheodoroi, Aspropyrgos, Pachi, Piraeus ja Thessaloniki. [2] Saarten välistä lauttaliikennettä hoitavat lukuisat pienet lauttayhtiöt. Mantereen päässä Pireuksesta lähtevät yleensä lautat Kreetalle, Kyklideille, Dodekanesiaan ja Egeian meren itäosaan, kun taas Patraksesta on yhteyksiä Italiaan ja Joonianmeren saarille.[25]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2014 arvioitiin, että Kreikassa on 10 775 557 asukasta. Vuosittainen väestönkasvu oli 0,01 %.[2] Väestötiheys on 81 asukasta/km². Kaupungeissa asuu 61 % väestöstä.

Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä kreikkalaisina. Virallisten lukujen mukaan vain yksi prosentti asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin kreikkaa.[2] Maassa on kuitenkin pieniä määriä turkkilaisia, pomakkeja, romaneja, vlaheja, slaaveja sekä albaaneja. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albaaneista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä noin 300 000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia. Kun Espanja ja Italia ovat lisänneet rajavalvontaa, yhä useammat laittomat maahanmuuttajat tulevat Länsi-Eurooppaan Albanian ja Kreikan välisen rajan yli.[26]

Kreikan väestöstä 98 prosenttia on kastettu ortodoksiseen kirkkoon. Kreikassa on myös noin 1,3 prosentin suuruinen muslimivähemmistö,[2] joka koostuu suurimmaksi osaksi turkkilaisista. Lisäksi on pieniä määriä katolilais- ja juutalaisyhteisöjä.

Kansanterveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä kreikkalaisten naisten että varsinkin miesten elinajanodote on selvästi yli Euroopan keskitason. Yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2002 olivat aivo- ja sydäninfarktit.[27] Välimeren ruokavalio, johon kuuluvat muiden muassa pähkinät ja oliiviöljy yhdistettynä runsaaseen kalan ja vihannesten syömiseen on todettu kokonaisuutena terveelliseksi, mutta siitä ei ole voitu osoittaa yksittäistä sairauksia torjuvaa osaa.[28] Kaupungistumisen myötä ruokailutavat ovat muuttuneet, ja ylipaino on kasvava ongelma.[29]

Vuonna 2009 maassa oli 8 800 HIV/AIDS-potilasta.[2]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikassa toimii 24 yliopistoa ja korkeakoulua. Niistä vanhin on vuonna 1837 perustettu Ateenan yliopisto, joka oli myös Balkanin ja Itäisen Välimeren alueen ensimmäinen yliopisto.[30] Suurin on Thessalonikin Aristoteles-yliopisto, jossa on yli 95 000 opiskelijaa.[31]

Vuonna 2011 lukutaitoisia oli yli 15-vuotiaista miehistä 98,4 %, naisista 96,3 %.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kreikkalainen kulttuuri
EU-jäsen antiikkisilla perinteillä.

Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan arkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntien kulttuuriin.

Kreikkalainen keittiö on maantieteellisistä ja historiallisista syistä tyypillisen välimerellinen. Se käyttää perinteisesti alueen raaka-aineita: tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, tomaatteja ja sitruunoita sekä kalaa. Kreikkalainen salaatti, horiatiki, sisältää kasvisten lisäksi fetaa.[32]

Antiikin Kreikan kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan kulttuuri

Antiikin Kreikan kulttuurilla (700 eaa. – 400 jaa.) on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Antiikin Kreikkaa kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi. Kirjallisuudessa oli hallitsevana eepillinen runous, jota edusti muun muassa Iliaan ja Odyseeian kirjoittaja Homeros. Kreikkalaisen tragedian suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, komedian puolestaan Aristofanes. Soittimina kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat. Rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat.

Bysanttilainen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bysanttilainen kulttuuri

Bysanttilainen kulttuuri (n. 400–1453) tarkoittaa Bysantin valtakunnassa eli Itä-Roomassa kukoistanutta kulttuuria. Siinä yhtyy itämaisia ja hellenistisiä aineksia. Tuon ajan rakennustaiteen suurimmat monumentit ovat Kreikan nykyrajojen ulkopuolella, mutta esimerkiksi mosaiikkeja on myös Kreikan monissa kirkoissa.

Uudempi Kreikan kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisista kirjailijoista kaksi on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon: Giorgos Seferis vuonna 1963 ja Odysseas Elytis vuonna 1979.[33] Elokuvaohjaaja Mihalis Kakogiannis on ollut viidesti Oscar-ehdokkaana. Hänen tunnetuin työnsä on Kerro minulle, Zorbas vuodelta 1964.[34] Eurovision laulukilpailussa kreikkalainen Helena Paparizou voitti vuonna 2005.[35]

Maailmanperintökohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo maailmanperintöluettelon kohteista Kreikassa

Kreikassa on 17 Unescon maailmanperintöluettelon kohdetta:[36]

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikan käytetyin uutismedia on televisio. Vuonna 2009 se oli pääasiallinen uutiskanava 78 prosentille kreikkalaisista. Se oli aiemmin valtion monopoli, mutta 1980-luvun loppupuolen jälkeen kaupalliset asemat ovat vieneet suuren markkinaosuuden. Radiotoiminnan sääntely on vähäistä. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Eleftherotypia, Ta Nea ja Kathimerini.[37]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikka oli antiikin olympialaisten kotimaa, ja siksi luonnollinen valinta ensimmäisten modernien olympialaisten isäntämaaksi. Se isännöi myös vuoden 2004 kesäkisoja, Maa on osallistunut kaikkiin kesäolympialaisiin ja useimpiin talviolympialaisiin vuodesta 1936 alkaen.[38] Kreikassa järjestetään vuosittain rallin MM-sarjaan kuuluva Akropolis-ralli, joka on yli 50 vuotta vanha ja yksi maailman rankimpia autokilpailuja.[39]

Jalkapallo on Kreikan suosituin joukkueurheilulaji. Maan mestaruudesta on pelattu vuodesta 1927 alkaen. Jalkapallomaajoukkue on päässyt Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnaukseen vuosina 1994, 2010 ja 2014. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuiden lopputurnauksen Kreikka voitti vuonna 2004. Huhtikuussa 2013 se oli FIFA:n rankingissa sijalla 12.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kreikan uusi pääministeri on korkeimman oikeuden tuomari ja leikkauspolitiikan vastustaja Yle uutiset. 28.8.2015. Viitattu 30.8.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p The World Factbook: Greece CIA. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  4. ↑ 2014 Human Development Report Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 160–163, 7/2014, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  5. ↑ Tämä oli ennen kaikkea vuonna 1821 ottomaaneja vastustavien vallankumouksellisten motto. Ei niin käytetty nykypäivänä.
  6. ↑ a b c Country Guide Greece BBC Weather
  7. ↑ a b c Greece timeline BBC. Viitattu 6.1.2013. (englanniksi)
  8. ↑ Parks, Reserves, and Other Protected Areas in Greece parks.it. Viitattu 6.1.2013.
  9. ↑ Flora & Fauna Environment Greece - Zante Viitattu 6.1.2013.
  10. ↑ Ekholm, Dan: Kreikka vaati yhä sotakorvauksia ja pakkolainan takaisinmaksua Saksalta Yle.fi. 17.3.2015. Yle. Viitattu 2.5.2015.
  11. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2010/05/1119322/imf-hyvaksyi-kreikka-lainan
  12. ↑ Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7.
  13. ↑ Background Note: Greece (Previous Editions) US Department of State. Viitattu 19.12.2014.
  14. ↑ NATO Greece - Ministry of Foreign Affairs. (englanniksi)
  15. ↑ Kreikan alueet EuroVoc. Multilingual Thesaurus of the European Union. Viitattu 1.9.2014.
  16. ↑ Administrations of Greece Statoids. Viitattu 1.9.2014.
  17. ↑ a b c Maaraportt: Kreikka joulukuu 2008. Finpro.
  18. ↑ Olive oil market ripe for Greece 2002
  19. ↑ Greece energy mix fact sheet (PDF) 2007. European Commission. Viitattu 6.1.2013.
  20. ↑ Greece joins eurozone BBC 2001
  21. ↑ Kreikka euroalueen heikoin lenkki Helsingin sanomat 30.4.2010
  22. ↑ Kreikan talouskriisi jo omaa luokkaansa YLE 9.12.2009
  23. ↑ EU-maat pääsivät sopuun Kreikan avustamisesta Ilta-Sanomat 26.3.2010
  24. ↑ Kreikka suostui erittäin raskaaseen säästöpakettiin Helsingin Sanomat 30.4.2010
  25. ↑ Greek Ferries Ferries in Greece
  26. ↑ Greece struggles to curb influx of illegal immigrants 10/2007. International Herald Tribune.
  27. ↑ Mortality Country Fact Sheet WHO 2006
  28. ↑ Greek diet can lengthen life Daily Mail
  29. ↑ Obesity is a Disease Athens News (englanniksi)
  30. ↑ History University of Athens
  31. ↑ University The Aristotle University of Thessaloniki
  32. ↑ Kreikkalainen keittiö Valio
  33. ↑ Kostas Myrsiades: Odysseus in the poetry of Giorgos Seferis TriCollege Library. Viitattu 6.1.2013.
  34. ↑ Cypriot-born ”Zorba” filmmaker Michalis Kakogiannis passes away 2011. Alfa Cyprus. Viitattu 6.1.2013.
  35. ↑ Helena Paparizou: En kopioinut Ruslanaa 2005. MTV3. Viitattu 6.1.2013.
  36. ↑ Unesco
  37. ↑ Greece Country Profile BBC News
  38. ↑ Grece in Olympices Sport reference
  39. ↑ Rally Acropolis Discover Greece. Viitattu 19.12.2014.
  40. ↑ Associations:Greece FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikka.
Euroopan valtiot
Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Andorran lippu Andorra | Belgian lippu Belgia | Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Islannin lippu Islanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Latvian lippu Latvia | Liechtensteinin lippu Liechtenstein | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Makedonian lippu Makedonia | Maltan lippu Malta | Moldovan lippu Moldova | Monacon lippu Monaco | Montenegron lippu Montenegro | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | San Marinon lippu San Marino | Serbian lippu Serbia | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Sveitsin lippu Sveitsi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Ukrainan lippu Ukraina | Unkarin lippu Unkari | Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä | Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Georgian lippu Georgia | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kyproksen lippu Kypros | Turkin lippu Turkki | Venäjän lippu Venäjä

Kiistanalainen poliittinen asema: Kosovon lippu Kosovo | Flag of Transnistria.svg Transnistria

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot; kiistanalainen poliittinen asema: Abhasian lippu Abhasia | Etelä-Ossetian lippu Etelä-Ossetia | Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg Pohjois-Kypros | Flag of Nagorno-Karabakh.svg Vuoristo-Karabah

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni
Euroopan lippu
Euroopan unioni
Alankomaiden lippu Alankomaat | Belgian lippu Belgia | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Kyproksen lippu Kypros | Latvian lippu Latvia | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Maltan lippu Malta | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Unkarin lippu Unkari | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Naton jäsenmaat

Alankomaat | Albania | Belgia | Britannia | Bulgaria | Espanja | Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norja | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Saksa | Slovakia | Slovenia | Tanska | Tšekki | Turkki | Unkari | Viro | Yhdysvallat

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kreikka&oldid=15173595