Ruotsin talous
Ruotsin talous perustuu voimakkaasti metalli- ja kemianteollisuuteen. Ennen teollistumista talous perustui rautamalmiin ja puuhun. Mineraalit ovat Ruotsille tärkeitä ja maa tuottaakin suurimman osan Euroopan malmivaroista. Merkittäviä vientituotteita ovat koneet, rauta, malmi, moottoriajoneuvot sekä metsätaloustuotteet.
Puutavara, vesivoima ja rautamalmi ovat Ruotsin ulkomaankauppaan suuntautuvan talouden perustana.[1] Palvelualoilla on kuitenkin yhä tärkeämpi osuus maan taloudessa. Vuonna 2010 palvelusektori tuotti 71,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllisti 70,7 prosenttia työvoimasta.[1] Julkinen sektori muodostaa taloudesta suuren osan ja työllistää noin 30 prosenttia työvoimasta (2009).[2] Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat sinkki, rautamalmi, kupari, lyijy, hopea, uraani ja puu. Merkittävimmät vientituotteet ovat vuorostaan koneet, moottoriajoneuvot, metsätaloustuotteet, rauta, teräs ja kemikaalit.[1] Työttömyyden on ennustettu pienenevän vuoden 2010 8,4 prosentista 7,5 prosenttiin 2011 ja edelleen 6,7 prosenttiin vuonna 2012.[3]
Maatalous tuottaa vain 1,9 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää prosentin työvoimasta. Se tuottaa ohraa, vehnää ja sokerijuurikasta sekä lihaa ja maitoa.[1] Maatilat ovat keskittyneet maan etelä- ja keskiosiin. Rakennemuutoksen myötä tilakoko on suurentunut keskimäärin 32 hehtaariin, tiloja on enää 75 000 (alle neljäsosa 1950-luvun tilamäärästä) ja monet ovat erikoistuneet. Myös metsätalous on merkittävää, ja maa on Kanadan jälkeen maailman toiseksi suurin havupuusta tehdyn sahatavaran viejä.[4]
Yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2010 Ruotsin liikevaihdoltaan suurimmat yritykset olivat Volvo, Vattenfall, Ericsson, Skanska, SCA, H&M, TeliaSonera, Electrolux ja ICA.[5] 2000-luvulla monet yhtiöt ovat siirtyneet yhä enemmän kansainväliseen omistukseen, mikä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen. Esimerkiksi Saab Automobile siirtyi General Motorsille ja sieltä hollantilais-venäläiseen omistukseen.[6] Volvo Cars siirtyi jo aiemmin Ford Motor Companyn kautta kiinalaisille.[7] Toisaalta ruotsalaiset yhtiöt ovat yhdistyneet naapurimaiden saman alan yhtiöiden kanssa muodostaen kansainvälisessä mitassa suurempia ja kilpailukykyisempiä yrityksiä, kuten Stora Enso, TeliaSonera, TietoEnator ja Nordea.[8]
Ydinvoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsilla on 10 ydinreaktoria sähköntuotantoon, kolme Forsmarkissa Uppsalassa lähellä Tukholmaa, kolme Oskarshamnissa (kiehutusvesireaktoreja) Smålandissa ja neljä Ringhalsissa (kolme painevesireaktoria ja yksi kiehutusreaktori) Hallandissa lähellä Göteborgia. Juutinrauman rannalla Malmön ja Helsingborgin välillä sijaitsevan Barsebäckin yksiköt suljettiin 1999 ja 2005. Suhde ydinvoimaan on ongelmallinen: kansanäänestyksessä 1980 hyväksyttiin ydinvoimasta luopuminen vuoteen 2010 mennessä, mutta päätös kumottiin vuonna 1997. Ydinvoimalla tuotetaan noin 50 prosenttia sähköstä, eli 65–70 TWh vuodessa.[9][10][11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d The World Factbook: Sweden CIA. (englanniksi) Viitattu 27.3.2010
- ↑ Main Swedish business sectors Sweden se
- ↑ Outlook 2011-2012
- ↑ Ruotsi Maaraportti (s. 17) Finpro.
- ↑ De 10 största företagen i Sverige 2010 Ekonomi Fakta
- ↑ Kiinalaiset haluavat edelleen Saabin Tuulilasi 29.11. 2011
- ↑ Aisopimus tehtiin jo - Kiinalaiset ostavat Volvon Ilta-Sanomat 18.6.2009
- ↑ Suomi-Ruotsi johtamismaaottelu - Puheenvuoroja yrityskulttuurien eroista (kirjaesittely) Gummerus
- ↑ OKG- Frågor och svar
- ↑ Forsmark - Frågor och svar
- ↑ Ruotsin oppositio lupaa sulkea ydinvoimalat Verkkouutiset / STT 20.3.2009
¹Kaikki 27 EU:n jäsenmaata ovat WTO:n jäseniä:
Alankomaat • Belgia • Britannia • Bulgaria • Espanja • Irlanti • Italia • Itävalta • Kreikka • Kypros • Latvia • Liettua • Luxemburg • Malta • Portugali • Puola • Ranska • Romania • Ruotsi • Saksa • Slovakia • Slovenia • Suomi • Tanska • Tšekki • Unkari • Viro
