P

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Pp.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

P (p) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 16. kirjain. P-kirjaimen nimi on suomen kielessä pee ja äännearvo [p].

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista P-kirjainta vastaa pii (Π, π), kyrillisessä kirjaimistossa lähes samannäköinen kyrillinen П (п).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimen pii varhaisesta muodosta.[1]

P suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

P-kirjaimella merkitään suomen kielessä konsonanttia [p], joka on soinniton bilabiaalinen tenuisklusiili.

P-konsonantti ei esiinny suomen yleiskielessä sanan lopussa[2] paitsi jäännöslopukkeellisessa sanassa p-alkuisen sanan edellä. Esimerkiksi mene pois ääntyy menep pois. Murteissa p-konsonantti voi esiintyä sanan lopussa muutenkin: Useissa länsimurteissa loppu-t assimiloituu p:ksi, kun seuraava sana alkaa p:llä (suurep puut). Savolaismurteissa taas esiintyy p eräiden verbien yksikön kolmannen persoonan muodon lopussa, esim. juop (yleiskielessä juo).[3]

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille P.svg

P p
ASCII 80 112
Unicode U+0050 U+0070

P-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana P. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  2. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.1 Klusiilit p, t, k, d, (b, g)) 2001. Viitattu 18.8.2014.
  3. Kalevi Wiik: Sano se murteella (2006), s. 169, 359
  4. a b c d e f g Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.6.2013.