Alan García

Alan Gabriel Ludwig García Pérez
Perun presidentti
28. heinäkuuta 2006 - 28. heinäkuuta 2011
Varapresidentti	Luis Giampietri Lourdes Mendoza
Edeltäjä	Alejandro Toledo
Seuraaja	Ollanta Humala
28. heinäkuuta 1985 - 28. heinäkuuta 1990
Varapresidentti	Luis Alberto Sánchez Luis Alva Castro
Edeltäjä	Fernando Belaúnde Terry
Seuraaja	Alberto Fujimori
Tiedot
Syntynyt	23. toukokuuta 1949
Puolue	Alianza Popular Revolucionaria Americana - APRA
Puoliso	Carla Buscaglia Pilar Nores
Allekirjoitus

Alan Gabriel Ludwig García Pérez (s. 23. toukokuuta 1949, Lima), asianajaja ja poliitikko, oli Perun presidenttinä 1985–1990 ja 2006-2011. García on keskusta-vasemmistolaisen Partido Aprista Peruanon (APRA) johtaja. 4. kesäkuuta 2006 presidentinvaaleissa hän voitti toisella kierroksella Ollanta Humalan ja aloitti toisen kautensa 28. heinäkuuta 2006. Humala voitti täpärästi kesäkuussa 2011.

García on syntyisin keskiluokkaisesta perheestä, jolla oli vahvat suhteet sosiaalidemokraattiseen APRA-puolueeseen (Alianza Popular Revolucionaria Americana). Garcían isä Carlos García Ronceros toimi puolueen pääsihteerinä, kun Manuel A. Odrían hallitus (1948–1956) oli julistanut sen laittomaksi. Garcían isä pidätettiin, eikä nähnyt perhettään viiteen vuoteen.

Poliittinen ura

García Pérez opiskeli lakia Limassa, suoritti tohtorintutkinnon Espanjassa ja opiskeli sosiologiaa Ranskassa. Hän ryhtyi politiikkaan kun kenraali Bermúdez päätti paluusta demokratiaan 1978. García Pérez valittiin 1980 parlamenttiin Limasta ja 1982 APRAn pääsihteeriksi. Hän voitti presidentinvaalit huhtikuussa 1985 saaden 45 % äänistä ensimmäisellä kierroksella, yli kaksi kertaa seuraavan kilpailijansa määrän. Häntä oli vastassa toisella kierroksella kommunistien Alfonso Barrantes Lingán, joka luopui ehdokkuudesta Garcían hyväksi. Garcían vannoi virkavalansa ensimmäisenä APRAn presidenttinä 28. heinäkuuta 1985. Tuolloin vain 36-vuotiasta Garcíaa tituleerattiin "Latinalaisen Amerikan Kennedyksi."

García aloitti 1985 "velkakapinan" ja julisti, ettei Peru käytä kuin 10 % vientinsä kokonaisarvosta ulkomaanvelkansa hoitoon Kansainvälisen valuuttarahaston vaatiman 60 % sijaan, ja käyttäisi varat sen sijaan talouden elvyttämiseen. Hän kiersi myös Latinalaista Amerikkaa hankkimassa tukea suunnitelmalleen. IMF:lle tämä ei käynyt ja se julisti maan luottokelvottomaksi, mikä johti sen talouden rohmahdukseen.

Garcían kautta leimasivat hyperinflaatio, levottomuudet, ihmisoikeusrikkomukset ja epäonnistuneet yritykset kansallistaa kaksi suurinta pankkia. Inflaatio saavutti 7649 % vuonna 1990 ja kokonaisuudessaan se oli heinäkuusta 1985 heinäkuuhun 1990 2 200 200 %. Perun valuutta sol korvattiin intillä 1985, joka korvattiin nuevo solilla heinäkuussa 1991. Vuositulot laskivat 720$:iin vuodessa, vuoden 1960 tason alle ja bruttokansantuote supistui 20 %. García yritti kansallistaa kaksi suurinta pankkia, mutta sai valuuttarahaston ja liike-elämän vihat päälleen. Vasta hänen seuraajansa Alberto Fujimori sai ratkaistua talousongelmat.

Sissiliike loistava polku kiihdytti hyökkäyksiään ja hyökkäsi Liman sähkönjakelua vastaan aihettaen katkoksia ja räjäytti autopommeja hallitusrakennusten ja oikeuspalatsin lähellä. Garcían hallinto käytti sotilasvoimaa sissejä vastaan ja armeija syyllistyi useisiin verilöylyihin ja noin 1600 katosi Garcían kaudella. Vuonna 1986 El Frontónin vankilassa tapahtui kapina, jonka kukistamisen yhteydessä armeija surmasi yli sata vankia. Garcíaa on kuulusteltu tapauksesta useita kertoja, mutta hän on vakuuttanut ettei ole vastuussa tapahtuneesta.

Alan Garcia lokakuussa 2006

Presidenttikausien välissä

Garcíaa ei valittu uudelleen 1990, jolloin Alberto Fujimori voitti vaalit. Fujimori järjesti vallankaappauksen huhtikuussa 1992 oman valtansa lisäämiseksi, jonka jälkeen armeija saapui pidättämään Garcíaa, mutta hän ehti paeta. Hän pakeni maasta Kolumbiaan ja myöhemmin Ranskaan. Fujimorin hallitus käynnisti tutkinnan ja syytti Garcíaa korruptiosta. Hän palasi Peruun 2001, kun Fujimori oli erotettu, ja korkein oikeus mitätöi syytteet.

Vuoden 2001 presidentinvaaleissa 90 päivää maahan palaamisensa jälkeen García onnistui saamaan 48 % äänistä, mutta hävisi Alejandro Toledolle. Vuoden 2001 vaaleista lähtien García johti APRA-puoluetta ja oppositiota Perun kongressissa.

18. helmikuuta 2005 hän aloitti kampanjoinnin huhtikuun 2006 vaaleihin. Ensimmäisellä kierrokselle 4. kesäkuuta kumpikaan ehdokkaista ei saanut yli puolta äänistä, mutta García sai 24,32 % ja voitti siten Lourdes Floresin (23.81%) ja pääsi toiselle kierrokselle Ollanta Humalan kanssa (30,62 %). Garcían kampanjaa häiritsi kiista Venezuelan Hugo Chávezin kanssa, joka sanoi 28. huhtikuuta kannattavansa Humalaa ja nimitti Garcíaa "rosvoksi ja bandiitiksi." Toisen kierroksen García voitti saaden 52,6 % äänistä.

Toinen presidenttikausi

Päivä ennen virkaanastujaisiaan García julkisti hallituksensa, johon pääministeriksi tuli entinen APRAn pääsihteeri, kongressimies Jorge del Castillo Gálvez ja valtiovarainministeriksi entinen Banco Bilbao Vizcaya Argentarian toimitusjohtaja ja Toledon hallituksen varavaltiovarainministeri Luis Carranza. Ammattiliitto CGTP:n johtaja Mario Huamán Rivera arvosteli tätä todeten ettei García sittekään toteuta lupaustaan talouspolitiikan muutoksesta.

García lausui jo presidentinvaalikampanjansa aikana, että hän tukee kuolemanrangaistusta raiskaajille ja terroristeille. Kongressi kuitenkin hylkäsi lakiesityksen äänin 49–26 ja sen arvosteltiin rikkovan Perun allekirjoittamaa San Josén sopimusta (American Convention on Human Rights).

García antoi joulukuussa 2006 kokaa ylistäviä lausuntoja ja suositteli sen käyttöä salaateissa ja sen lääkinnällisiä vaikutuksia. Myöhemmin hallitus kuitenkin kiristi toimia kokanviljelyä vastaan ja García julisti sodan kokaiinintuotantoa vastaan. Kiristynyt linja johti maanviljelijöiden protesteihin ja tiesulkuihin. García syytti Loistavaa polkua protestien järjestämisestä.

Vuoden kuluessa toisen kautensa alusta Garcían suosio oli pudonnut 63 prosentista 32:een. Vuosipuheessaan hän sanoi katuvansa, ettei ollut tehnyt tarpeeksi köyhien hyväksi, ja lupasi valtion rakentavan 1,2 miljoonalle asunnon ja poistavansa köyhyyden ennen kautensa loppua 2011.

Osana Yhdysvaltain kanssa solmittua vapaakauppasopimusta García sääti kongressilta saamillaan valtuuksilla lait, jotka pyrkivät vapauttamaan maakaupan alkuperäisheimojen maa-alueilla. Tarkoitus oli sallia ulkomaisten yritysten ostaa Perun Amazonasin alueelta maata ja suosia sijoituksia. Kongressi päätti kumota lait alkuperäisväestön viikon kestäneen protestiaallon jälkeen. Arvostelijat eivät luottaneen öljy- ja kaasuyrityksiin ja uskoivat niiden tuhoavan ympäristöä ja perinteisen elämäntavan.

Koko Perun hallitus ja Petroperún johtokunnan puheenjohtaja joutuivat eroamaan 10. lokakuuta 2008 öljynporauksen toimilupien arvonnan lahjusskandaalin vuoksi. García nimitti uudeksi pääministeriksi Yehude Simonin. Myös norjalaisen Discover Petroleumin saama toimilupa jäädytettiin.

Maaliskuussa 2009 Perun senaatti hyväksyi lain yleisestä julkisesta terveydenhuollosta, jonka on tarkoitus kattaa koko maa vuoteen 2011 mennessä.

Kesäkuun 2009 alussa Amazonin intiaanit ja poliisit ottivat vakavasti yhteen. Ainakin 34 ihmistä sai surmansa. Intiaanit vastustivat suunnitelmia avata sademetsäalue kansainvälisille yhtiöille. Pääministeri Yehude Simon ilmoitti tapahtuneen jälkeen erostaan.

Garcían hallinto pyrki lieventämään Perun tiukkaa suhtautumista aborttiin, joka sallii sen ainoastaan, jos äidin henki on vaarassa. Pyrkimys laajentaa aborttioikeus raiskaustapauksiin, insestiin ja sikiön epämuodostumiin aiheutti kovaa polemiikkia abortin vastustajissa, katolisessa kirkossa, sekä hallituksen sisällä.

Ulkopolitiikka

Ulkopolitiikassa García pyrki paikkaamaan maansa suhteita naapurimaihin, jotka olivat rakoilleet Alejandro Toledon ja Ricardo Lagosin aikana ja kärsineet vakavan välirikon entisen presidentti Alberto Fujimorin luovutuskiistassa.

Hugo Chávezin hän tapasi 9. joulukuuta 2006 Cochabambassa Boliviassa CSN:n kokouksessa, jonka jälkeen hän kertoi asioiden tulleen sovituksi.

Garcían aikana Perun suhdetta etelänaapuriinsa Chileen varjostivat maiden välinen kiistely merirajasta ja ilmavoimien upseeri Víctor Ariza Mendozan jääminen kiinni vakoilusta Chilen hyväksi. Suuri osa perulaisista olikin valmis jättämään hyväksymättä vapaakauppasopimuksen maiden välillä.

Toisaalta Argentiinan ja Perun suhteissa tapahtui liennytystä Argentiinan presidentti Cristina Fernández tehtyä ensimmäisen virallisen vierailun tapaamaan Garcíaa maaliskuussa 2010, jota edeltävä valtiovierailu tapahtui 1994. Maiden rikkoutuivat vuonna 1995 puoleksitoista vuosikymmeneksi Argentiinan myytyä salaa aseita ja ammuksia perinteisen liittolaisensa Perun kanssa Cenepasta sotaa käyvälle Ecuadorille.

Aiheesta muualla

• Alan García Pérez (CIDOB) (espanjaksi)
• Alan García: el regreso (BBC)
• Alan García, la ruptura con el pasado
• Alan Garcia (CNN; vuodelta 2001) (englanniksi)