Se aika vuodesta kun voi vain nauttia!
Moikka :)
Niinkuin ekassa kirjoituksessani tuli kerrottua niin playoff-aika on nyt käynnissä minulla ja joukkueellani, ja niinkuin kerroin se on parasta aikaa tässä lajissa.
Kiirettä pitää ja kaikki vähäinenki vapaa-aika on käytettävä lepoon ja itsensä huoltamiseen, siksi en kovin usein ole kerennyt tänne kirjoitella.
Joukkueemme on edennyt nyt välieriin ja olemme yhden voiton päässä finaalipaikasta, jonne olemme tietenkin koko kauden tähdänneet! Tie sitä kohti ei ole ollut helppo meille, sillä olemme joutuneet pelaamaan playoffit tähän asti pienellä porukalla, kun sairastupa on vetänyt porukkaa puoleensa. Vaikka olemmekin edenneet jatkoon puolivälieristä mallikkaasti hoitamalla sarjan puhtaasti 3-0, niin tunnetusti playoffeissa pelit ovat ihan eri luokkaa kuin runkosarjassa ja sitä myöten rasitus pienelle porukkalle on kova.
Mutta näitä pelejä varten olemme reenanneet koko pitkän kauden ja nyt on vain aika nauttia työn hedelmistä :) Joten tällä hetkellä ei reeneissä enää vedetä kammo juoksutreenejä tai tehdä maksimipuntteja. Tällä hetkellä reeneissä yritämme huoltaa kroppamme ja mielemme siihen kuntoon, että olemme parhaassa iskussa kauden tärkeimissä peleissä. Taktiikoita käydään myös tässä kohtaa kautta paljon enemmän läpi kuin muulloin ja omalla kohdalla tarvitsen niihin keskittymiseen suhteellisen paljon energiaa :D ei sillä, että ne tuottaisivat minulle suuria vaikeuksia toteuttaa, mutta teoreettiset asiat ei vaan ole koskaan olleet oikeen minun juttuni.
Salibandy on pelinä suhteellisen raaka laji kehollemme ja kolhuilta ei näin kovissa peleissä oikein pysty välttymään. Jääpusseja kuluu ja buranapurkki laulaa, mutta niinhän se menee, että tosissaan et oo pelannu ellei jossain kohtaa kroppaa pelin jälkeen ole jääpussia. Nilkat vääntyilee ja kroppa on täynnä pallon muotoisia mustelmia, aamulla sängystä noustessa ensimmäiset askeleet ovat yhtä tuskaa ja koko päivän maha huutaa ruokaa, tätä on playoff-aika.
Silti edelleen väitän, että tässä lajissa se on urheilijan parasta aikaa vaikka kuinka hullulta se tuon jälkeen kuulostaakiin. (ihan tässä itsekin rupesin sitä miettimään) :D
Kovat pelit ovat aina kovia pelejä ja niihin latautuminen on melkeinpä taidetta! Se miten saat kroppasi täyteen energiaa ja kuinka pystyt huoltamaan sen kerta toisensa jälkeen toista kovempaan peliin, se kuinka saat mielesi virkeäksi ja oikeaan viereystilaan, miten saat pettymysten ja huonojen suoritusten jälkeen aina positiivisen asenteen korviesi väliin. Ei tää sählynkään peluu siis tällä tasolla iha mitää yksinkertasta aina oo ! :)
Itse nautin kovista peleistä ja pienestä paineesta harteilla, rakastan isoja pelejä – niitä pelejä joissa on panosta! Se fiilis sellaisissa peleissä on jotain aivan käsittämätöntä, sellaista mitä ei pysty sanoin kuvaamaan, se tunne on syy miksi jaksan tehdä tätä 24/7 ja olen todella kiitollinen, että olen päässyt monia sellaisia pelejä kokemaan, mistä tämän fiiliksen saa!
Nyt ne hienoimmat pelit ovat viellä tuolla jossain edessä, siellä jossain minne päästäkseen pitää tehdä vielä paljon töitä! Minä ja meidän joukkue haluamme olla siellä! Niinkuin valmentajamme meille sanoi ”jos näet itsesi tietynlaisena, jonain mitä haluat olla, se sinä tulet olemaan”. Me tiedämme mitä haluamme ja tiedämme missä itsemme näemme! Tiedä sinäkin, koska meistä jokaisesta on ihan mihin vain me itse haluamme !
-Allu #94
