Missä olin nuorena?

No en ainakaan uima-altaassa. Lähinnä luin ja kirjoitin päiväkirjaa.

toimistolla

Ihmiset eivät yleensä usko, kun kerron inhonneeni liikuntaa koulussa. Olin ujo, pulska ja kömpelö. Vanhempani tutustuttivat minut lähinnä kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, vaikka kyllä meilläkin töllötettiin hiihtokisoja ja yleisurheilua. Sain kotoa yleissivistyksen, josta olen kiitollinen.

Perjantain Hesarissa sivuttiin mm. Huippu-urheilijan elämänkulku -tutkimusta.

Suurimmalla osalla urheilijoiden vanhemmista oli vahva urheiluun liittyvä sosiaalinen pääoma. Sitä kautta muodostui niin sanottu ylisukupolvinen urheilusuhde.

En ole yllättynyt.

Penkkiurheilukin periytyy. Trendi on kuitenkin se, että urheilutapahtumissa käy yhä vähemmän lapsia ja nuoria. Pitkään futismatsiin keskittyminen voi jo olla liian kova vaatimus verkossa poukkoilemaan tottuneelle sukupolvelle.

Toiset lajit kiinnostavat nuorisoa enemmän kuin toiset. Esimerkiksi jääkiekko peittoaa selvästi maatalousyhteiskunnassa kunniassa olleen hiihdon. Olisi kiintoisaa tietää, miten on uinnin laita. Kovin mediaseksikäs laji se ei ainakaan Suomessa tunnu olevan.

Kaikesta huolimatta minä ryhdyin uimaan nyt aikuisena. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Ei kommentteja

Avainsanat: , , , , , , , ,

Noora Valkonen

Noora Valkonen

Olen kohta nelikymppinen uimari ja viestintäkonsultti Helsingistä. Uinti on kuulunut elämääni lapsuudestani asti - kiitos kesämökin - mutta kipinä tavoitteelliseen treenaamiseen ja kisaamiseen syttyi vasta aikuisiällä. Uinti merkitsee minulle paljon: se on itseni kehittämistä, meditaatiota ja hyvää oloa. Koska tähtäimessäni ovat kilpailut, on uinti myös kovaa treenaamista ja omien mukavuusalueiden ylittämistä. Harjoitteluni koostuu tällä hetkellä yksityisestä uintivalmennuksesta sekä muutamista viikottaisista seuratreeneistä. Valmentajani on ORCA-uimaseuran vetäjä Tuomo Kilpikivi ja voimaharjoittelun teen Optimal Performance Centerissä Joni Jaakkolan johdolla. Viime vuosina myös jooga, crossfit ja triathlon ovat innostaneet minua. Vuonna 2013 olin koko lailla nollakunnossa. Terveysongelmien korjaantumisen myötä päätin, että nyt jos koskaan on tilaisuus kokeilla, voisinko minäkin elää ja harjoitella kuin kilpaurheilija.

Kaiken se kantaa, kaiken se kärsii

Itkin lauantaina urheiluhieronnassa. Lihasjumien aukeamisen myötä taisi avautua myös muutama tunnelukko.

Harjoituskisat tuottivat koko joukon uusia tuntemuksia ja ajatuksia. Eilen pääsin onneksi jäsentämään niitä mentaalivalmentajani kanssa. Valmennuksessa pyrimme löytämään minusta sellaisia henkisiä voimavaroja, joiden avulla pystyn parhaimpaani. Valmennus on paljolti itsetutkiskelua, terapiaakin.

starttipallilla

Kävimme jälleen hyvän keskustelun. Etenkin kaksi asiaa otin omakseni. Ensimmäinen on se, että en voi uida huoliani pois. Jos joku juttu hiertää mieltä, se tulee mukaani altaaseen, kunnes asia on käsitelty. Keho kantaa kaiken minkä mielikin.

Toiseksi sain evääkseni mielikuvaharjoituksen, jossa menen kilpailuihin. Kuvittelen kisapaikalle ne ihmiset, jotka sinne haluan. Visualisoin kaiken – alkaen siitä, miten puen lakit ja lasit. Kun summeri pärähtää, uin RENNOSTI. En mieti hitautta enkä nopeutta enkä sekuntikelloa vaan annan hyvän fiiliksen viedä.

Tarvitsin juttukaveria. Aamutreeneissä mieleni oli kirkas ja keskittynyt. Näillä mennään.

Ei kommentteja

Avainsanat: , , , , , ,

Noora Valkonen

Noora Valkonen

Olen kohta nelikymppinen uimari ja viestintäkonsultti Helsingistä. Uinti on kuulunut elämääni lapsuudestani asti - kiitos kesämökin - mutta kipinä tavoitteelliseen treenaamiseen ja kisaamiseen syttyi vasta aikuisiällä. Uinti merkitsee minulle paljon: se on itseni kehittämistä, meditaatiota ja hyvää oloa. Koska tähtäimessäni ovat kilpailut, on uinti myös kovaa treenaamista ja omien mukavuusalueiden ylittämistä. Harjoitteluni koostuu tällä hetkellä yksityisestä uintivalmennuksesta sekä muutamista viikottaisista seuratreeneistä. Valmentajani on ORCA-uimaseuran vetäjä Tuomo Kilpikivi ja voimaharjoittelun teen Optimal Performance Centerissä Joni Jaakkolan johdolla. Viime vuosina myös jooga, crossfit ja triathlon ovat innostaneet minua. Vuonna 2013 olin koko lailla nollakunnossa. Terveysongelmien korjaantumisen myötä päätin, että nyt jos koskaan on tilaisuus kokeilla, voisinko minäkin elää ja harjoitella kuin kilpaurheilija.

Pysykö lasit – noin niinku omasta mielestä?

Fitnesstontut murehtivat viikonloppuna SM-karsinnoissa rasvaprosenttiaan, minä otin startin seuran harjoituskisoissa.

Kymmenen vuotta sitten, ennen terveysongelmia, kävin kisoissa vain kerran. En muista niistä kinkereistä mitään muuta kuin sen, että lasini tippuivat ja toin kotiin kaksi viestimitalia.

Tällä kertaa lasit pysyivät, mutta muuten 200 metriä meni melko lailla pöpelikköön. Se oli odotettavissa: olenhan käytännössä kokematon kisaaja. Summerin soidessa pää tyhjeni kaikista ajatuksista. Aloitin liian kovaa, tein käännöksissä liikaa delffaripotkuja ja lopuksi hyydyin.

Eihän sen noin pitänyt mennä.

Ainoa tavoitteeni oli uida niinkuin valmentajan kanssa sovittiin: rauhallinen alku, ehjä käännös yhdellä delffarilla ja loppuun noin 50 metrin spurtti.

kisalappu

Onneksi sain valkulta synninpäästön. Ottaen huomioon kaiken – kuten sen, että takana on kova harjoitusviikko – uintini oli kuitenkin melko realistinen viuhahdus.

Haastavinta oli oikeastaan se, että uin YKSIN. Ilman seurakavereita, ilman tukijoukkoja. Erässäni olin ainoa kilpailija. Yritä nyt siinä saada kisafiilistä.

Kaiken kaikkiaan kisakokemus oli äärimmäisen opettavainen. Alkaen siitä havainnosta, että omaa lajia odotellessa tulee halvatun kylmä, ellei mukaan ole ottanut vaatetta tai ylimääräistä pyyhettä.

Tätä kuitenkin lisää! Menen harjoituskisoihin joka kuukausi.

2 kommenttia

Avainsanat: , , , , ,

Noora Valkonen

Noora Valkonen

Olen kohta nelikymppinen uimari ja viestintäkonsultti Helsingistä. Uinti on kuulunut elämääni lapsuudestani asti - kiitos kesämökin - mutta kipinä tavoitteelliseen treenaamiseen ja kisaamiseen syttyi vasta aikuisiällä. Uinti merkitsee minulle paljon: se on itseni kehittämistä, meditaatiota ja hyvää oloa. Koska tähtäimessäni ovat kilpailut, on uinti myös kovaa treenaamista ja omien mukavuusalueiden ylittämistä. Harjoitteluni koostuu tällä hetkellä yksityisestä uintivalmennuksesta sekä muutamista viikottaisista seuratreeneistä. Valmentajani on ORCA-uimaseuran vetäjä Tuomo Kilpikivi ja voimaharjoittelun teen Optimal Performance Centerissä Joni Jaakkolan johdolla. Viime vuosina myös jooga, crossfit ja triathlon ovat innostaneet minua. Vuonna 2013 olin koko lailla nollakunnossa. Terveysongelmien korjaantumisen myötä päätin, että nyt jos koskaan on tilaisuus kokeilla, voisinko minäkin elää ja harjoitella kuin kilpaurheilija.