Isabella Katolilainen
Sivulta puuttuu 
Isabella Katolilainen (Ysabel, nykyespanjaksi: Isabel La Católica, 22. huhtikuuta 1451 – 26. marraskuuta 1504) oli Kastilian kuningatar vuodesta 1474. Hänen solmimansa avioliitto Aragonian Ferdinand II:n kanssa merkitsi Espanjan syntyä.[1] Vuodesta 1479 hän alkoi käyttää Espanjan kuningattaren arvonimeä.
Hänen vanhempansa olivat Kastilian Juhana II ja tämän toinen vaimo Portugalin prinsessa Isabella. Juhana II:n kuoltua ennenaikaisesti 1454 Kastilian kuninkuuden peri kolmivuotiaan Isabellan vanhin velipuoli Henrik IV.[1] Aikalaiskronikoitsijat haukkuivat Henrikiä huonoksi kuninkaaksi ja vielä huonommaksi ihmiseksi, saamattomaksi ja peräänantavaksi. Hänen kruununperijänsä oli hänen tyttärensä Johanna (Juana, s. 1462), jonka huhuttiin olevankin oikeasti aatelismies Beltrán de la Cuevan tytär, josta syystä tyttö sai pilkkanimen la Beltraneja.[2]
Isabella vietti lapsuutensa Arévalon linnassa äitinsä ja nuoremman veljensä Alfonson kanssa. Hän sai läheisen Ávilan papeilta opetusta retoriikassa, filosofiassa, runoudessa ja musiikissa. Kun Isabella oli kolmetoistavuotias, hänet ja veljensä kutsuttiin Madridiin hoviin saamaan "säädyllisen kasvatuksen". Kutsun motivaatioksi on arveltu pikemminkin sitä, että kuningas halusi pitä sisaruksiaan silmällä siltä varalta että aatelisto tukisi heidän valtaannousuaan.[2]
Kun Henrik julisti tyttärensä Johannan kruununperijäksi, aatelisto nousikin kapinaan ja julisti kuninkaaksi infantti Alfonso XII:n. Tämän kuoltua 1468 aateli tarjosi kuninkuutta Isabellalle. 17-vuotias Isabella oli kasvanut ankaran moraaliseksi ja vastusti hovin juonittelua ja korruptiota, joten hän kieltäytyi ja vaati aatelisia tunnustamaan Henrikin lailliseksi kuninkaaksi ja myöntämään itselleen vain kruununperimysoikeudet. Henrik ja grandit suostuivat tähän, ja rauha palasi valtakuntaan.
Isabella oli sopinut Henrikin ja aateliston kanssa, ettei hän solmi avioliittoa ilman kuninkaan suostumusta. Kuningas taas lupasi olla pakottamatta häntä tahtonsa vastaiseen liittoon. Isabellan ympärillä alkoi kuitenkin pyöriä kosijoita, joihin kuuluivat, Ranskan kuninkaan Ludvig XII:n veli Berryn herttua; Aragonian prinssi Ferdinand ja iäkäs Portugalin kuningas Alfonso V, jota Henrik suositteli saadakseen puolestaan oman tyttärensä Kastilian valtaistuimelle.
Isabella valitsi 1469 serkkunsa Aragonian Ferdinand II:n taaten näin Aragonian tuen vaatimukselleen.[2] Henrik vihastui ja määräsi sisarpuolensa valvottavaksi, jotta avioliittoa ei solmittaisi. Isabella juoni kuitenkin Toledon arkkipiispan ja aatelisten kanssa ja sai heiltä ja useilta kaupungeilta tuen avioliittohankkeelleen.
Syyskuussa 1469 Ferdinand allekirjoitti avioliittosopimuksen, jossa sovittiin mm. että Ferdinand asuu Kastiliassa eikä poistu sieltä ilman Isabellan lupaa, eikä käy sotia ilman Isabellan suostumusta, mutta jatkaa maurien vastaista sotaa. Julkiset säädökset saisivat lainvoiman, kun Isabella ja Ferdinand olisivat kumpikin lisänneet niihin allekirjoituksensa. Koska kuninkaan joukot valvoivat teitä, Ferdinand matkusti salaa muuliajuriksi naamioituneena Burgo de Osmaan, jossa Isabella oleskeli. Häät järjestettiin väärennetyn paavillisen avioliittoluvan turvin 18. lokakuuta 1469 Valladolidissa.
Paavi antoi anteeksi luvattoman avioliiton, ja kun Henrik kuoli 11. joulukuuta 1474, Isabella sai syrjäytettyä Johannan tukijat. Kruunajaiset järjestettiin kahden päivän kuluttua ilman kuningasta, mistä Ferdinand loukkaantui syvästi. Välitystuomioistuin vahvisti avioliittosopimuksen vähäisin muutoksin. Ferdinand sai kirjoittaa nimensä ensimmäisenä yhdessä allekirjoitettaviin papereihin, ja metallirahoihin tuli lyödä molempien kuvat. Isabella tunnusti Ferdinandinkin Kastilian kuninkaaksi, mutta hän sai tosiasiassa tyytyä prinssipuolison rooliin Isabellan johtaessa valtakuntaa.
Ferdinandin perittyä Aragonian valtakuntia hallittiin yhdessä. Valtakuntien lakien mukaan Ferdinand sai puolisona arvonimen Kastilian kuningas, mutta Isabella ei ollut virallisesti Aragonian kuningatar.
Kastilian kuninkaiden ainoana perillisenä Isabella jatkoi maurien vastaista sotaa. Vuonna 1492 kukistettiin viimeinen islaminuskoisten maurien linnoitus, Granadan kuningaskunta, jolloin niemimaan takaisinvaltaus saatiin päätökseen. Ferdinand perusti Espanjan inkvisition, joka vainosi maureja ja juutalaisia. Sallimalla inkvisition toiminnan Isabella myöntyi köyhimmän kansanosan tahtoon ja toivoi yhdistävänsä kansan yhteiseen uskoon. Valencialainen paavi Aleksanteri VI antoi heille näistä saavutuksista kunnianimen Katoliset Majesteetit, Katoliset kuninkaat, Katolilaiset monarkit (Reyes Católicos).
Valtakaudellaan Isabella myönsi Kristoffer Kolumbukselle varat tämän matkaa varten, ja niin löytyi Amerikka. Tordesillasin sopimuksella 1494 Espanja ja Portugali jakoivat vielä löytymättömät maat keskenään, jolloin Amerikkojen valloitus tuli niiden yksinoikeudeksi, ja sen seurauksena kastilian kieli eli espanja on nykyisin neljänneksi puhutuin maailmassa. Omistauduttuaan vakavasti latinan opinnoille Isabella perusti hoviin koulun Kastilian aatelin pojille ja Valladolidiin uuden yliopistokollegion nimeltä Santa Cruz. Hän myönsi myös saksalaiselle kirjanpainajalle Dierck Maertensille verovapauden taiteensa harjoittamiseen. Isabellan kuollessa noin puolet kaupunkilaisista miehistä oli lukutaitoisia ja maassa oli painettu tuhatkunta kirjaa. Latinisti ja grammatikko Antonio de Nebrija esitteli kuningattarelle vuonna 1492 ensimmäisen espanjan kieliopin.
Isabellan ja Ferdinandin lapsia olivat Johanna ja Englannin Henrik VIII:n ensimmäinen vaimo Katariina Aragonialainen. Tyttäret naitettiin muihin Euroopan hoveihin, mutta kun Isabellan ja Ferdinandin ainoa poika, kruununperijä Juan, kuoli ilman perillisiä vain hiukan ennen kuin hänet piti vihkiä Margareeta Itävaltalaisen, tulevan keisari Maksimilian I:n tyttären kanssa, kruunun peri heidän toinen tyttärensä, Habsburg-sukuisen Saksan keisari Maksimilianin pojan, Filip Kauniin kanssa avioitunut Juana (Johanna Mielipuoli). Siten heidän lapsenlapsensa, Johannan poika keisari Kaarle V peri myös Espanjan alusmaineen Itävallan ja Alankomaiden lisäksi.
Isabella Katolilainen kuoli 26. marraskuuta 1504. Hänen ruumiinsa vietiin Granadaan, jossa hän oli saavuttanut suurimman sotilaallisen voittonsa. Vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa hän määräsi rakennettavaksi entisessä moskeijassa toimineen katedraalin viereen kuninkaallisen kappelin, Capilla Realin. Kun kappeli valmistui 1521 Isabellan maalliset jäännökset siirrettiin sinne Convento de San Francison luostarista Alhambrasta.[3]
Isabella on haluttu julistaa pyhimykseksi,[4] mutta juutalaisjärjestöt ja liberaaliteologit ovat vastustaneet sitä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Isabella I Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ a b c Isabella I Catholic Encyclopedia. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ Royal Chapel of Granada - Burial Place of the Catholic Monarchs Love Granada. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ Canonisation isabel.org. Viitattu 20.2.2014.
 |
Edeltäjä: Henrik IV |
Kastilian ja Leónin kuningatar 1474–1504 |
Seuraaja: Johanna Mielipuoli |
