Silinterivintiö KISS

<-- takaisin etusivulle

Silinterivintiö KISS

NimiSilinterivintiö KISS Omistaja Soarin VRL-10086
Skp. ja rotusuomenhevonen, ori KasvattajaKatvusto
RekisterinumeroVH12-018-0322 KoulutustasoHe A, 110cm
Syntymäpäivä23.01.2011 (katso ikä) PainotuslajiYleispainotus

KTK-II, ERJ-I
Palkittu 30.04.2015 Huhtikuun laatuarvostelutilaisuudessa pistein 8,5 + 40 + 17 + 20 + 15 = 100,5 p. ERJ I
Kantakirjattu 28.02.2015 Helmikuun kantakirjauksessa pistein 19 + 19 + 19 + 19 = 76p KTK-II (Tilaisuuden korkeimmat pisteet)



© scirlin

Luonnekuvaus

Silinterivintiö KISS, tutummille Vili, on loistava suomenhevoskasvatti Pohjois-Suomesta Katvuston mailta. Tammikuisena pakkasiltana pörröinen kultaturkki syntyi maailmaan ja kasvattajan sanan mukaan Vili oli heti tomerana seikkailemassa sinne tänne kuin mikäkin vilperi, josta lopulta sai lempinimensäkin. Vili vietti nuoruutensa oikein hyvässä hoidossa ja sai myös perusteellisen ratsukoulutuksen ammattilaisten osaavissa käsissä. Tavanomaisen ratsutuksen lisäksi Vilin kanssa on jo nuorena harjoiteltu vähän takaaohjastusta mahdollista kärryajoa varten, mutta ori kuulemma vain varsamaisesti kiemurteli eikä ottanut hommaa niin tosissaan.. Kuitenkin muuten hyvin vietetty nuoruus ja tavoitteellinen treenaus kilpauraa varten alusta alkaen takasi oriille valtavan määrän valttikortteja tulevaisuuteen, ja tänä päivänä tallissamme majailee upea suomenhevosori mahtavalla luonteella sekä potentiaalilla varustettuna.

Vilillä on melko mukava luonne, tosin aika rasittava maasta käsin. Häslää ja vänkslää, mutta selästä on miellyttävä ja pehmeä liikkeistään. Astuessa talliin voimakas ovenpotkaisu saa huomion kiinnittymään vaaleaan hulmuharjaan ja kellertävään karvaan. Ruskeat nappisilmät tuijottavat karsinan välistä huomiota hakien. Silinterivintiö KISS, tutummille pelkkä Vili on oikein mukava suomimies isolla egolla varustettuna. Hoitaessa Vili on kuin kuka tahansa ori. Se ei paljoa välitä saamastaan huomiosta, vaan tyytyy seisomaan paikallaan vasta usean topakan komennuksen jälkeen. Mahanalunen on ainoa paikka jonka harjaamisesta Vili ei tykkää, ei sitten yhtään. Se yrittää näyttää mahdollisimman vihaiselta nostaessaan päänsä korkealle korvat luimussa, mutta siihen se jääkin. Näykkimään ori ei ryhdy, mutta se vain osoittaa varmalla tavalla, ettei pidä kyseisestä toimenpiteestä. Kavioiden putsaus on suhteellisen nopea toimenpide, joka sujuu ongelmitta. Varusteiden laitto saa Vilin kiinnittämään huomiota enemmän ratsastajansa arviointiin. Se saattaa innostuneena kuopia etukaviolla, minkä tosin saa pienelläkin ärähdyksellä lopetettua. Suitsia laitettaessa kuolaimia pitää tarjota, mutta suu aukeaa silti kiltisti. Satuloidessa Vili saattaa pullistella, joten satulavyö kannattaa vielä varmistaa ennen selkään nousua.

Taluttaessa ketjuriimunnaru mukaan. Vaikka Vili käveleekin hyvin vierellä se voi innostua nähdessään toisen hevosen, joten varmempi hallinta on hyvä juttu. Maasta käsin Vili on hieman hermoja raastava, sillä se säheltää ja tekee kaikkea tarpeetonta. Ympyrällä juoksutus ei varmasti Vilin tapauksessa ole enää ympyrällä juoksutusta, sillä se usein lähtee työntämään takaosaansa ulommas ja kulkee ihmeellisellä vänkyrällä. Satunnaiset kiihdytykset ja riemunpukit ovat arkipäivää tälle orille, joten orin juoksutus kannattaa jättää suosiolla jollekkin ei niin heikkohermoiselle.

Ratsastaessa Vili on aivan eri hevonen kuin juoksuttaessa. Sen liikkeet ovat pehmeämmät ja ori on muutenkin lähes tavallinen ratsastettava. Kouluratsastus onnistuu useimmiten hyvin ja sen askellajit ovat ihanteelliset niiden joustavuuden vuoksi. Liikkeet ovat elastisia ja välillä ori näyttääkin notkealta kissalta hevosen ruumiissa, se taipuu vaikka minkälaiselle koulukiemuralle tasaisesti. Vili on yllättävän helppo koota ja saada tuntumalle, mutta käsiapuja se ei toteuta niin hyvin kuin painoapuja. Esteillä ori hyödyntää lennokkaita liikkeitään hyvin ja hyppääminenkin orilla on erittäin palkitseva kokemus. Keinuvassa laukassa on miellyttävää istua ja tuntuma hevoseen pysyy yllä. Vili voi kuumua, joten pidätteet ovatkin hyvin merkittävässä asemassa hypätessä. Parhaiten kuumumisen voi välttää kävelemällä tarpeeksi usein pitkin ohjin keskeyttäen energian kasautumisen. Innostuessaan Vilillä on hieman tapana kiihdytellä suorilla ja tehdä eriskummallisia laukkaväistöjä, jotka olisivat kyllä kympin arvoisia kouluratsastuksessa. Maastossa Vili on hieman säpsäkkä, ja erityisesti isot kivet ovat paljastuneet pelottaviksi. Se pysähtyy höristen ja kiertää kiven valtavien sivuaskelten kera. Joskus herra saattaa myös keksiä aivan olemattomasta vihreitä miehiä, joten Vilin kanssa kannattaa olla hereillä maastoillessa.

Kisapaikoilla Vili on kohtuullisen rauhallinen, mikä onkin melko yllättävää, mutta ehdottoman sosiaalinen. Se tykkää jutella muille hevosille ja Vili onkin varmasti kovaäänisimpiä hevosia kisoissa. Se tykkää esitellä itseään tammoille ja tietää olevansa tyrmäävä ilmestys, mutta kisaradalle mennessä sen pää kylmenee ja ori keskittyy täydellisesti edessä alati kohoaviin esteisiin. Vilillä onkin takanaan loistava kisaura, koska se osaa kuunnella ratsastajaansa jopa paremmin kisoissa kuin kotikentillä.


Sukuselvitys

isä

Verivana
sph, 143cm, musta
YLA2

ii.

Herra Punainen

iii.

Ronski

iie.

Rinkeli

ie.

Suklaakukka

iei.

Neppari

iee.

Lupiini

emä

Neliapila
sph, 142cm, ruunikko
Ch, YLA2, KTK-III

ei.

Reima

eii.

Repola

eie.

Kirsikka

ee.

Terttu

eei.

Torvi

eee.

Turman Taru
Näytä sukuselvitys / piilota

i. Verivana on orimainen pomo, mutta silti edelleen hallittavissa oleva hevonen. Monissakin tapauksissa on tuntunut siltä, ettei mikään onnistu, mutta kamppailuiden kautta kaikki aina alkaa sujumaan herran kanssa. Ori on taitava esteillä ja se polveuttaa hyviä geenejään varmasti jälkeläisiinsä, odottamattomia tilanteita tarjoava riiviö on yksi Katvuston suosituimpia jalostusoreja. Se on sijoittunut hyvin esteratsastuskilpailuissa ja näidenkin lisäksi se on menestynyt niin koulu- kuin kenttäratsastuksessakin. Tällä mustanvärisellä orilla on jo useampi jälkeläinen ja se on tarjolla jalostukseen runsaasti, lähinnä evm sukuisille tammoille.

ii. Verivanan isä Herra Punainen oli musta suomenhevosori. Nuorena se kilpaili este- sekä koululuokissa, mutta vanhemmalla iällä painoittui pelkästään kouluun. Esteillä ori oli hankala ja liian häslääjä. Esteillä se soveltui vain kokeneille ratsastajille, jotka saivat sen pidettyä hanskassa. Lapsista se kuitenkin tykkäsi ja niitä se kyyditti mielellään hitaasti, mutta varmasti. Herra Punainen kuoli ähkyyn ollessaan 16-vuotias. Jälkeläisiä se jätti maailmaan yhteensä viisi kappaletta, joista kolme on mustia.

iii. Ronski oli punarautias suomenhevonen, joka kilpaili kouluratsastuksessa. Ori taipui vaativan B:n luokkiin, mutta osasi myös jotakin vaativan A:n liikkeitä. Luonteeltaansa ori oli todellinen vapaudenlapsi ja rakasti erityisesti maastoilua. Siellä se olisi halunnut vain laukata ja pukitella, mutta yleensä ratsastajat saivat hillittyä villiä oria. Ronski oli välillä vähän äkäinen, ja inhosi erityisesti lapsia ja vettä. Pesutoimenpide oli aina maailman hankalin. Uittaminenkaan ei tullut ikinä kysymykseenkään. Ronski toimi elämänsä viimeiset siitosorina ja se sai seitsemän jälkeläistä, joista yksi menehtyi ensimmäisen ikävuotensa aikana. Ori kuoli 20-vuotiaana.

iie. Rinkeli oli ratsastuskoulun tuntihevonen, jolla oppilaat kilpailivat kouluratsastuksessa. Rinkeli oli aina halutuin ratsu koulutunneille, mutta estetunneille sitä ei olisi halunnut kukaan! Rinkeli ei osannut asetella jalkojaan ennen estettä sitten mitenkään, joten se läsähti aina esteen päälle hypyn epäonnistuessa. Tämä suokkitamma oli luonteeltaan hieman hankala, ja vaati totisen hoitajan, joka ei pelännyt sen metkuja. Tarhan portillakin Rinkeli oli aina korvat luimussa vastassa ja hoitajan avatessa portin, se säntäsi pukkilaukkaa karkuun.

ie. Suklaakukka oli rautias suomenhevostamma, jota käytettiin kouluratsuna koko elämänsä ajan. Tamma oli luonteeltansa virkeä ja piti syömisestä todella paljon. Usein se karkasikin taluttajiltansa syömään maukasta ruohoa puskiin, joskus ratsastaessakin se saattoi työnteon sijasta ryhtyä ruokailemaan kesken ratsastuksen. Ratsuna tamma oli kuitenkin nopea ja innokas, ja se sopi kaikenlaisille ratsastajille. Se oli niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin suosiossa. Vanhempana se muunmuassa kilpaili vaativa B-tasolla kouluratsastusta ja menestyi siinä mainiosti. Estekisoissakin se pyörähti, mutta palkintoja ei siltä saralta sadellut. Tamma jouduttiin lopettamaan 22 vuotiaana selkä- ja jalkavaivojen vuoksi.

iei. Neppari oli musta ori, joka kunnostautui etenkin kouluratsastuksessa. Neppari kisasi kouluratsastusta aktiivisesti vain noin kolmen vuoden ajan, sillä sitten se kävi niin mahdottoman orimaiseksi kilpailupaikoilla, että se oli pakko siirtää pelkästään siitoskäyttöön omalla kotitallille. Neppari oli luonteeltansa hieman villi, eikä se tullut oikein kenenkään hevosen kanssa toimeen. Ainoastaan tammoista se piti. Jälkeläisiä se sai yhteensä 25 kappaletta, joista jokaisesta tuli vähemmän tai enemmän loistavia kouluratsuja. Ori kun omasi upeat liikkeet. Nepparin hermot eivät vain kestäneet kilpailemista. Onneksi useimmat jälkeläiset ovat kuitenkin osoittautuneet rauhallisemmiksi yksilöiksi.

iee. Lupiini oli rautias tamma, joka oli siitoshevosena koko elämänsä ajan. Tammalla ei juuri ratsastettu, koska se oli todella vauhko ratsastaa. Sillä oli kuitenkin loistava rakenne ja luonne muuten, joten se sopi täydellisesti. Lupiini voitti useita näyttelyitä elämänsä aikana. Sitä luonnehdittiin erityisen hyvärakenteiseksi tammaksi. Lupiinille jälkeläisiä ehti syntyä jopa kymmenen, jonka jälkeen se pääsi nauttimaan eläkepäivistä menestyksekkään ravuritamman seuraneitinä. Lupiini kuoli vanhuuteen huimassa 29 vuoden iässä ja se onkin jättänyt suuren jäljen suomenhevosjalostukseen. Lupiinin jälkeläisille periytyi poikkeuksetta äitinsä mukava luonne ja upea rakenne.


e. Neliapila on erittäin pirteä pieni suomenhevonen, korkeutta tammalla on vain 142cm, tyttö on ruunikko. Tammalla on käyty runsaasti näyttelyissä ja mätsäreissä. Tamma on melko rauhallinen luonteeltaan, mutta osaa myös näyttää pahat puolensa jos on vähän sellainen päivä, ettei mikään kiinnosta. Neliapila on kyllä melko rauhallinen ja yhteistyöhaluinen, tuntuen, että välillä jopa turhankin laiska! Tamma ei oikein ole sijoittunut, se tykkää hyvinkin kilpailutilanteissa vähän jolkotella, mutta onneksi aina välillä hommat onnistuu ja neiti saattaa päästä paremmalle puoliskolle. Tamma on yleispainotteinen, mutta painottuu hivenen enemmän kouluratsastukseen ja valjakkoajoon kuin esteille tai kenttään, joita myöskin kilpaillaan, muttei yhtä suurella paineella.

ei. Reima oli 145 cm korkea suomenpienhevosori. Väriltään Reima oli punaruunikko, painotukseltaan lähinnä valjakkopainotteinen, mutta toisinaan myös kouluratsastuskilpailuissa kisannut. Tämä oriherra oli Antti Mäkisen kasvattama herrasmies, joka nähtiin toisinaan myös näyttelyissä. Ori ei niinkään ykköspalkintoja keräillyt, mutta menestyi kuitenkin ihan kohtalaisen hyvin silläkin saralla. Valjakkoajossa ori oli kuitenkin täysin elementissään ja pärjäsikin kilpailuissa erittäin hyvin. Reima ehti saada elämänsä aikana miltei kymmenen jälkeläistä, joista jokainen on nykypäivänä jollain saralla menestynyt hevonen.

eii. Repola oli myös hyvin pienkokoinen suomenhevosori - tältä orilta löytyi säkäkorkeutta kuitenkin vain vaivaiset 139 cm. Väriltään Rentuksi kutsuttu ori oli tummanpunarautias - mutta omasi kauniit - korkeat sukat jokaisessa jalassaan - ja päätä koristi kaunis - iso tähti. Renttu oli luonteeltaankin melkoinen renttu - sillä orimaisia piirteitä tästä herrasta löytyi suomalaisen sisukkuuden lisäksi melko runsaasti. Painotukseltaan Renttu oli koulupainotteinen ja ori kilpailikin vaativissa luokissa saakka kohtalaisen hyvin menestyen. Näyttelyissä Renttua ei juurikaan nähty - mutta tästä huolimatta jalostuskäytössä ori oli melko tunnettu ja haluttu ori. Jälkeläisiä siltä löytyy yhdeksän - mutta niitä löytyisi varmasti enemmänkin - ellei ori olisi menehtynyt ikävässä onnettomuudessa - jolloin orilta katkesi vasen etujalka ja se jouduttiin lopettamaan.

eie. Kirsikka oli hyvin kaunis - punaruunikko tamma - jonka mukaan oli myös nimensä saanut - miltei oikeasti punertava tamma oli erittäin näyttävä ja erikoisen värinen suomenhevonen. Säkäkorkeutta Kirsikalta löytyi 150 cm - painotukseltaan se oli koulu - ja valjakkopainotteinen. Kirsikka asui samassa omistuksessa varsasta vanhukseen - nimittäin kasvattajallaan Annika Määtällä. Kirsikka oli hyvin tunnettu kilpahevonen ja se olikin melkoinen haaste kanssakilpailijoille tasokkaasta koulutuksestaan johtuen. Tämä tamma taitoi kouluratsastuksen salat - kuten myös valjakkoajon jännitykset. Luonteeltaan Kirsikka oli hyvin ihmisystävällinen ja rehellinen suomenhevostamma - eikä tehnyt ikinä pahaa kärpäsellekään. Sen kanssa pystyi olemaan kuka tahansa. Jälkeläisiä Kirsikalta on tiedossa vain kolme - joista kaikki kolme ovat oreja.

ee. Terttu, eli Neliapilan emä, oli 148 cm korkea suomenhevostamma. Terttu oli väriltään rautias, mutta omasi suuret valkeat merkit päässään sekä jaloissaan. Terttu oli painotukseltaan kouluratsastuspainotteinen, mutta se nähtiin toisinaan myös rataesteillä, sekä kenttäratsastuskilpailuissa - varsinainen monitoimihevonen tämä tamma siis oli painotuksestaan huolimatta. Kilpailuissa runsaasti kiertänyt tamma ei ollut mikään ihmeellisesti pärjännyt, saati voittanut, mutta taitava opetushevonen se oli nuorelle kilpailuttajalleen. Luonteeltaan Terttu oli hyvin energinen, mutta helposti käsiteltävä. Se oli todella sisukas ja menevä suomenhevonen, ehdottomasti juuri sellainen, mitä suomenhevosilta odotetaankin. 17-vuotiaana tamma siirtyi vielä siitostammaksi muutamaksi vuodeksi ja ehtikin saada elämänsä aikana neljä upeaa jälkeläistä.

eei. Torvi oli melko suurikokoinen - 160 cm korkea - rautias suomenhevosori. Nimensä ori sai aivan pienenä varsana lähinnä siitä - että se käyttäytyi hyvin varsamaisesti - ehkäpä jopa junttimaisesti. Torvi oli suuresta koostaan johtuen jo nuorena melko kömpelö - eikä se aina oikein pärjännyt muiden hevosten kanssa - vaan jäi lähinnä muiden jalkoihin. Sillä kesti myös normaalia kauemmin ymmärtää joitain sellaisia asioita - mitkä muut hevoset oppivat miltei välittömästi. Tästä huolimatta Torvi oli aivan ihana persoona ja se tuli takuulla jokaisen ihmisen kanssa toimeen. Sitä pystyivät käsittelemään kaikki vauvasta vaariin - eikä orimaisia piirteitä ollut juurikaan näkyvissä. Torvi ei juurikaan kilpaillut - lukuunottamatta satunnaisia seurakilpailuita - mutta sen sijaan ori toimi lähinnä harrasteratsuna - sekä jalostusorina upean luonteensa ansiosta. Jälkeläisiä Torvella on tiedossa kuusi.

eee. Turman Taru oli suomenhevostalli Turman kasvattama suomenhevostamma. Säkäkorkeutta tältä pieneltä ja sirolta neidiltä löytyi 143 cm. Väriltään Taruksi kutsuttu tamma oli liinakko - vaaleanrautias. Taru oli painotukseltaan yleispainotteinen - se kilpaili niin este- - koulu- - kuin kenttäratsastuksessakin ja kaikissa lajeissa yllättävänkin monipuolisesti ja menestyneesti pärjäten. Taru oli hyvin tunnettu tamma suomenhevospiireissä ja olikin kasvattajansa ehdoton silmäterä. Valitettavasti Taru kuitenkin loukkasi jalkansa melko pahasti kilpailuissa 10-vuotiaana - johon loppui menestyvän tamman kilpailuttaminen. Tämän jälkeen Taru siirtyi aktiiviseen siitoskäyttöön suomenhevossiittolaan ja tamma ehtikin synnyttää monen monta menestyvää ja hienoa suomehevosta tähän maailmaan.


Jälkeläiset

Vili on tarjolla vielä muutamalle tammalle. Laatuarvostelutavoitteenamme on vielä KRJ, KERJ, YLA (ilmoitettu marraskuun tilaisuuteen) sekä SLA.

s. 14.02.2014 - t. Pirunkorven Kultapiisku - e. Taikakuun Kullava - om. Ricky (KTK-II, SV-III)
s. 13.03.2014 - o. Knallivaras - e. Pissaliisa HUI - om. Soarin (KTK-II)
s. 23.03.2014 - t. Tankoon Tarvitaan Kaksi - e. Viehättävän Polkkaaja - om. Lissu T. (KTK-II, SV-I)
s. 21.07.2014 - o. Kuiskeen Hattuheikki - e. TFH Onnen Kyynel - om. Miivi (KTK-III)
s. 30.01.2015 - t. Järky-Tys - e. Kummas-Tus - om. Susiraja (KTK-II)
s. 01.04.2015 - t. Mutkattoman Havina - e. Riiviöiden Hali - om. Murke

Päiväkirja 8 valmennusta (6 koulu, 3 este), 7 päiväkirjamerkintää

Päiväkirjamerkintä 05.03.2014, kirjoittanut omistaja
Tarhasta hakiessani Vili pomppi ja riekkui ympäriinsä, taitaa olla oriilla hieman kevättä rinnassa. Tai sitten se vain tekee kaikkensa ollakseen hankala. - Vili nyt heti jätät sen riimunnarun rauhaan, jouduin huutamaan sille useaan otteeseen yrittäessäni harjata voikkoa käytävällä. Eihän siitä lopulta mitään tullut kun pikkuvintiöllä näytti olevan aivan liikaa hölmöenergiaa. Karsinassa harjaus sujui ehkä hiukan rauhallisemmin, kun annoin ahmatille heinää mutusteltavaksi.

Eikä aikaakaan kun olinkin jo maneesissa kauhunsekaisin tuntein kiristämässä satulavyötä ajatellen tulevaa katastrofivalmennusta. Heti alkukäynneistä lähtien tunsin Vilin liikkuvan harvinaisen reippaasti, mutta yllätyksekseni ohjat kerättyäni huomasin oriin olevan heti herkästi avuilla. Verrytellessäni laukkaympyröillä Vili toimi kuin unelma, venytti ja kokosi silmänräpäyksessä. - Voi harmi, ettei nyt olla kouluvalmennuksessa. Charlotte olisi takuulla ihmeissään, tuumailin.

Klausin saavuttua aloitimme valmennuksen tullen alkuun pienillä pystyillä innarisarjaa. Vilin tahti laukassa on kehittynyt paljon entisestä, eikä innari tuottanut lainkaan hankaluuksia. Seuraavassa tehtävässä treenasimme omaa istuntaani tullen keskihalkaisijalla okseria vaihtaen joka kerta suuntaa. Klausin ohjeiden avulla sain myötäystäni parannettua, ja nyt okseritkin ylittyivät helpommin. Aiemmin kun olin jäänyt joskus liikaa suuhun kiinni, josta Vili keräsi kierroksia. Loppuun tulimme lyhyttä rataa, ja kokeilimme kuinka sujuisi 120cm rata. Ensimmäisenä oli lankkupysty ja tiukan mutkan jälkeen sarja. Sarjan keskellä Vili meinasi hyytyä, mutta sovitti askeleensa hyvin. Loppuratakin sujui kelvollisesti, lukuunottamatta pientä epäröintiä lyhyen lähestymisen kapealla esteellä.

Vaikka suoritimme melko ongelmitta 120cm radan, ei niin korkeat luokat olisi silti tavoitteissa kilparadoilla asti. Kiitin runsain taputuksin taidokasta suomenhevostani, erityisesti siitä että se jätti pelleilynsä talliin ja muistutti taas ratsastaessa miksi siihen aikoinani niin rakastuinkin.

Näytä lisää päiväkirjamerkintöjä / piilota

ERJ / Estekilpailut 27.02.2014, 1/6
100cm. Kuvaile tunnelmiasi radan suorituksen jälkeen mahdollisimman värikkäin sanankääntein käyttäen max. 10 sanaa.
Naurunremakassa taas paistatteli Vili Vallaton, vesiesteestä häpeissäni kun päätäni nostin.

Kouluvalmennus 20.02.2014, kirjoittanut Jenna
Tänään treenailtiin orin kanssa koulukiemuroita. Alkuun teetin pari perusliikkeet, jonka jälkeen oli aika siirtyä vaativampiin harjoituksiin. Vilin kanssa treenattaisiin tänään vastalaukkaa ja laukanvaihtoja käynnin kautta. Alkuun ratsukko sai laukata vastalaukkaa suoralla uralla muutaman noston verran, jonka jälkeen aloitettiin kolmikaariset ja siitä tihennettiin aina tiukahkoon serpentiiniin asti. Ori reagoi hanakasti pienimpiinkin apuihin ja toisinaan se yritti punkea lapa edellä kaarteessa. Huomautin riittämättömästä ulkoapujen käytöstä. Muutaman kierroksen jälkeen oli aika ottaa jälleen myötälaukkaa ennen suunnanvaihtoa. Uudessa suunnassa voikon meno näytti turhankin vauhdikkaalta, joten komensin ratsukon hetkeksi raviin rauhoittumaan. Hetken tauon jälkeen palattiin laukkaharjoitukseen, joka sujui samaan tapaan kuin aiemminkin. Ennen treenikerran loppumista tehtiin vielä löyhällä serpentiinillä laukanvaihtoja. Vili taisi menettää viimeisetkin hermojensa rippeet pikkutarkasta vääntämisestä, sillä ori päätti pistää mutkat suoriksi ja nelistää puolen maneesin ympäri ennen kuin ratsastaja sai sen jälleen kuriin ja järjestykseen. Orin rauhoittelun jälkeen ratsukko teki vielä muutaman laukanvaihdot ennen loppuverryttelyä.

Kouluvalmennus 09.01.2014, kirjoittanut Katrin (ratsastajan osuus: Soarin)
Heitin hurjalla kiireellä Silkin satulan ja suitset paikoilleen ja lähdin kiiruhtamaan Vilin karsinan luo. Valmennus alkaisi vartin päästä enkä ollut ehtinyt edes harjata oria vielä. Mikä suuri hämmästys ja huojennus olikaan huomata Vilin uskollisen hoitajan Stiinan muistaneen valmennuksemme ja oma-aloitteisesti varustaneen ratsun valmiiksi. - Tuhannet kiitokset, olet ihan paras! Lupaan ja vannon että tarjoan loppuviikon kahvit ja pullat sulle, kiitin nuorta naista huohottaen. Talutin Vilin maneesiin ja aloin itsenäisesti verryttelemään.

Alkuravien aikana valmentajamme Katrin saapui: Soarin ja Vili kiersivät kenttää rauhallisina. Suokkiori oli ilmeisen mukava ratsu. Alkuverryttelyssä se ei koittanut kiiruhtaa yhtään, vaan työskenteli volteilla maltillisesti ja kuunteli mitä ratsastaja ohjeisti. Helpon A:n asiat olivat tälle pojalle tuttuja ja helppoja. Sen kiemuraurat olivat tasaisia, ja laukanvaihto tiukoissakin kulmissa onnistui käynnin kautta sulavasti. Askellus oli pehmeää ja miellyttävää katseltavaa. Takaosan käännöksiä tehdessä pyysin vähän reippautta liikkeisiin, kun kääntyminen oli hieman hidasta. Pienillä avuilla ja puolipidätteillä käännös hoituikin sitten sujuvasti ilman muita ongelmia. Välillä pyysin ratsastajaa tiukkaamaan ohjasotettaan, vaikka ori oli helppo ratsastettava, pitäisi se pysyä hallinnassa.

Viimeisen harjoituksen jälkeen ihailin Viliä - se oli itse täydellisyys liitävine joustavine askelineen. Lisätty ravi oli näyttävää ja pehmeää, kyllä oli onni potkaissut oria kun kunnolliseen kotiin oli päässyt kasvamaan. Nyt se on hieno poika.

Päiväkirjamerkintä 03.07.2013, kirjoittanut omistaja
Vili toipui oikein hyvin jalkavammastaan, pikku hiljaa aloimme ratsastamaan kevyesti. Päivä päivältä lisäsimme liikuntaa aina hyppytreeneihin asti. Keväällä päästiin taas kilpailemaan ja Vili olikin yllättävän vireessä! Kenties pieni loma teki tehtävänsä. Oriin kilpailukalenteriin vain satelee sijoituksia ja voittoja, ei voisi ylpeämpi hepastaan olla.

Viliä on tarkkailtu huolella ettei raukka vain palaisi loppuun tiivistahtisen kilpailukauden aikana, mutta lannistumisen merkkejä ei näy. Päinvastoin kotona treeneissä Vili on ollut intoa täynnä ja kovin miellyttävä ratsastaa. Laitumelle päästyäänkin oripojat vetivät taas sellaista rumbaa, että omistajia hirvitti. Ja tosiaan, Vili onkin pian valmis laatuarvosteluihin sekä tulevaisuudessa on näkyvissä myös näyttelyitä kilpailujen sijaan kantakirjausta varten. Kenties Vili pääsee vielä joku päivä kisaeläkkeelle siitoksen puolelle, vaikka eihän ikää vielä liikaa olekaan. Tästä eteenpäin kuitenkin jatketaan kisoissa käyden samaan malliin, toivon mukaan voittoputkemme jatkuu!

Päiväkirjamerkintä 13.10.2012, kirjoittanut omistaja
Viime aikoina kilpailuelämä Vilin kanssa on ollut enemmänkin kuin hieman jäissä. Syy siihen on eräs toukokuun päivä, jolloin herra päätti sitten ottaa ja riehaantua tarhassa jätkäkavereidensa kanssa. Hurjan leikkituokion päätteeksi Vili veti ilmeisesti vielä pari riemupukkia, jotka sitten olivat ne kohtalokkaat: ori joko sotkeutui omiin kinttuihinsa tai kompastui kuoppaan, ja lensi rähmälleen. Tässä vaiheessa sattumalta vilkaisin ikkunasta, ja näin Vilin yrittämässä ponnistella seisaalleen. Ryntäsin sen luo ja huomasin heti, ettei Vilistä olisi ratsuksi ainankaan vähään aikaan. Raukka ei pystynyt varaamaan painoa vasemmalle etujalalleen ja vaivoin pääsi talliin asti. Eläinlääkäri antoi sitten tuomioksi neljän kuukauden lepoa, ensimmäin kuukausi karsinassa.

Karsinalevon aikana koko talli oli levoton, sillä Vili riehui entistä enemmän eikä lepäämisestä meinannut tulla yhtään mitään. Yritimme koko talliporukan voimin rauhoittaa oria viemällä sitä vähän väliä pihalle syömään ruohoa, jotta se pääsisi edes hieman liikkeelle, mutta silti se kuukausi oli yhtä tuskaa. Kun sitten vihdoin Vilin sai päästää tarhaan, arki palautui normaaliksi ja toipuminen pystyi kunnolla alkaa. Kesä menikin nopeasti hoivaillen ja harjoitellen paljon maastakäsin. Itseasiassa tuo aika olikin meille molemmille rikasta aikaa, sillä opimme toisistamme enemmän kuin aiemmin yhteisen vuotemme aikana. Vili alkoi kunnioittamaan minua, ja etenimme hurjasti vapaana juoksutuksessa ja väistämisessä. Nyt viimeisen kuukauden aikana olemme pikkuhiljaa tehneet rauhallisia käynti- ja ravimaastoja selästä käsin, sekä kerran viikossa työskennelleet kevyesti kentällä. Viime viikolla laukkasimme ensimmäistä kertaa pidemmän pätkän, ja tuntuu että Vili on taas pian teräskunnossa ja takaisin kisakentillä! Toivotaan, että paraneminen nyt saadaan päätökseen ja kaikki sujuu hyvin.

Päiväkirjamerkintä 24.04.2012, kirjoittanut omistaja
Jakaessani puolinukuksissa aamuheiniä hevosille kertasin mielessäni tehtävälistaani, jotta kaikki tulisi takuulla tehtyä ennen kisapaikalle lähtöä. Olin jo harjannut Vilin, pakannut varusteet traileriin ja herätellyt hevosenhoitajani. Stiina saapuisi aivan näillä minuuteilla vielä viimeistelemään Vilin kisakuntoon. Tallissa tuo voikko ori hörisi lisäheinien toivossa, vaikka saikin aamiaisensa ensimmäisten joukossa. Rapsutin Viliä turvasta kävellessäni ohi, ja tuota huoletonta hetkeä haikailin istuessani pian kisapaikan pihaan kääntyvän hevosauton kyydissä. Jännitys myllersi vatsassani, kuten aina. Opetellessani rataa Stiina kävelytti Viliä käsihevosalueella ja ori pörheänä katseli ympärilleen kiinnostuneena. Palattuani edelleen ajatuksissani kerraten rataa riisuin Vililtä lämpöisen villaloimen ja sutaisin vielä kerran harjalla läpi. Varustettuani Vilin nousin sen selkään ja lähdin verryttelyalueelle kävelemään.

Kun luokka kolme, estekorkeudeltaan 90cm, kuulutettiin alkaneeksi keräsin ohjat ja aloitin lämmittelyn. Vili tuntui erikoisen jännittyneeltä ja suusta tunnottomalta. Ratsastin pari temponlisäystä ja -vähennystä sekä jyrkkää väistöä, jonka jälkeen ori vaikuttikin jo paremmalta. Perusteellisten alkuverryttelyjen jälkeen otin pari hyppyä pystyllä, joille Vili tuli hieman huolimattomasti. Okserille tuli jälleen hyviä ja joustavia hyppyjä, ovathan ne sentään Vilin yksi bravuureista. Kun meidät kuulutettiin radalle, ratsastin kohti maneesia ja alkutervehdyksen jälkeen nostin vasemman laukan. Vili pinkaisi matkaan ja laukatessamme ensin pitkän suoran, tunsin kuinka se keräsi virtaa. Ensimmäinen este oli helppo okseri pitkällä sivulla, jolle Vilin vauhti vain kiihtyi ja hyppy lähti hieman kaukaa. Ennen seuraavaa estettä oli pakko ottaa hieman rajummin pidätettä, ettei hypystä tulisi totaalista katastrofia. Vili ylitti kapean pystynkin kuin vettä vain, ja matka jatkui tasaisen päättömästi este esteeltä kohti haastavaksi arvioimaani sarjaa. Ensimmäiselle esteelle tuli hassu hyppy ja olin hieman pallo hukassa seuraavan askeleen ajan. Kokosin ohjat ja juuri askelta ennen kakkososaa, massiivista okseria, napautin lisäavuksi raipalla kaulalle, ja Vili lähtikin hurjan valtavaan hyppyyn. En osannut valmistautua siihen, mutta Vili pelasti tilanteen lähtemällä vahingossa esteen jälkeen oikeaan suuntaan. Vili päättikin vielä järjestää pienen yllärin viimeiselle esteelle ja vain laukkasi estettä kohti tekemättä elettäkään hypätäkseen. Hädissäni annoin millisekuntia ennen napakan pohkeen ja lähdin itse hyppyyn toivoen hevosen seuraten perässä. Esteen jälkeen Vilin pukitellessa maalilinjan yli tajusin, että yli päästiin ja puhtaasti.

Luokan päätyttyä kuuntelin tarkkaan kuulutuksia. Vili steppaili allani, sillä sitä ärsytti vieressä laukkaava toinen ori. Rauhoitellen taputtelin sitä kaulalle, mutta kuullessani naisäänen kertovan, että olimme Vilin kanssa voittaneet luokan, en voinut olla hihkaisematta ilosta. Hymyilin leveästi Stiinalle, joka iskee silmää, ennen kuin käännymme ravaten maneesiin palkintojen jakoon. "Nyt hanatellaan ja täysillä!"

Kouluvalmennus 18.09.2011, kirjoittanut Kitatin
Ensimmäisenä kauniin kermanvärisen orin astellessa maneesiin, kerroin sen ratsastajallle naureskelleeni orin mahtavalle nimelle useampaankin otteeseen. Erittäin kekseliään ja hauskan nimen omaava herra oli muutenkin komea näky hirnahdellessaan maneesin seinille. Soarin aloitti alkuverryttelyt orinsa kanssa käynnissä. Ori oli selvästi yhteistyökykyisellä tuulella, ja se kuunteli ratsastajaansa herkeämättä. Hienossa muodossa kulkeva Vili oli kerta kaikkiaan upea! Ravityöskentely ratsukolta sujui myös hyvin. Orin ravi ei kuitenkaan ollut niin matkaavoittavaa kuin sen käynti, vaan enemmänkin ylöspäinsuuntautuvaa ja lyhytaskelista. Vili kuitenkin liikkui mielellään, ja oli edelleen notkea ja sulavan näköinen. Laukassa ei ollut taaskaan mitään moittimista. Pyöreä ja keinuva laukka näytti ihanalta istuttavalta, ja sen huomasi myös ratsastajan istunnasta, joka oli kuin suoraan oppikirjoista. Hyvin sujuneen laukkaverryttelyn jälkeen Soarin jarrutteli orinsa käyntiin, ja kerroin mitä mieltä olin ratsukon yhteistyöstä. Upeaa, upeaa ja vielä kerran upeaa.

Alkuverryttelyjen jälkeen kerroin mitä päivän harjoituksiin kuuluisi. Hienosti liikkuvan orin kanssa kaikki näytti sujuvan hyvin, joten ehkäpä perusasioiden kertaus erilaisilla tehtävillä olisi hyvä idea. Aloitimme painoapujen käytöstä käynnissä. Huomasin heti, ettei Soarinilla ollut mitään ongelmia painoapujen käytössä. Nainen oli selvästi tottunut ratsastamaan oriaan enemmän paino- kuin ohjasavuilla. Ja se oli hyvä. Kehotin ratsukkoa tulemaan ravissa keskihalkaisijalle, tekemään tasaisen etuosankäännöksen ja jatkamaan toiseen suuntaan laukassa. Ennen päätyä piti vaihtaa laukka ja jatkaa vastalaukassa toiseen suuntaan uralla. Soarin teki työtä käskettyä. Alkuun Vili meinasi hieman hämmentyä omituisesta tehtävästä, ja ensimmäinen kerta menikin hieman takkuisesti. Käskin Soarinia kokoamaan oria hieman enemmän ja suunnittelemaan reittiä etukäteen paremmin. Toinen kerta sujui todella hyvin ja pian pääsimmekin vaihtamaan tehtävää: laukassa kolmikaarinen kiemuraura, ilman laukanvaihtoa. Sitten käyntiin ja avotaivutusta lyhyt sivu. Pitkällä sivulla harjoitusravissa pohkeenväistöä ja päästä taas laukannosto. Tämä tehtävä ei tuottanut ongelmia. Erittäin tasaisella tuntumalla ratsastava Soarin ohjasi Vilin juuri oikeisiin pisteisiin ja teki siirtymiset juuri oikeissa pisteissä. Mahtavaa! Viimeinen tehtävä oli vielä tekemättä. Siihen kuuluivat pohkeenväistöt ravissa, lisätty ravi, koottu ravi, avotaivutus ja pysähdys. Edelleen tehtävä sujui moitteetta, ainoastaan lisätyssä ravissa meinasi tulla rikko laukalle. Muuten tehtävä sujui kuitenkin täydellisesti, ja kehuin ratsukkoa armottomasti ennen kuin päästin sen loppuverryttelyihin. Loistavaa työtä!

Päiväkirjamerkintä 24.08.2011, kirjoittanut omistaja
Kesä vaihtuu jo pikku hiljaa syksyyn, ilmat viilenevät ja pimenee, mutta se ei hetkauta Viliä. Herra pörhistelee edelleen tarhassa toisille oreille, steppailee innoissaan ennen laukkasuoraa sekä niin ihastuttaa kuin vihastuttaakin puunaajiaan. Viime aikoina Vilin kanssa on treenailtu paljon valmennuksissa, kierrelty kisoja sijoittuenkin sekä pian suunnitelmissa olisi tarjota oria myös siitokseen, mikäli mukava tamma löytyy. Yleisesti ottaen meillä on sujunut oikein hyvin, mutta kerrompas nyt kuitenkin viime lauantain maastoretkestä!

Viime lauantaina kävimme viileässä loppukesän auringossa tavalliseen tapaan maastoilemassa Vilin kanssa. Retkemme sai kuitenkin yllättävän käänteen, kun kokonainen jänispoikue säntäsi juoksuun aivan parin metrin päässä pusikosta ja Vili säikähti. Aivan arvaamatta ori säntäsi pienellä kinttupolulla laukkaan, vaikka yritin kauhuissani pidätellä sitä. Vilkaisin peloissani maata, paljon mukulakiviä ja epätasaisia kohtia, rukoilin ettemme kaatuisi. Metsäpolku alkoi lähenemään loppuaan ja pian saapuisimme pellolle. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, pian Vili hidastaisi holtitonta pinkomistaan. Ennen pellonreunaa oli kuitenkin alamäki ja tietenkin juuri sillä hetkellä ori meni sekaisin askeleissaan ja kaatui turvalleen. En osannut mitenkään varautua siihen ja nanosekunnissa olin maassa. Hetkisen toivuttuani säikähdyksestä huomaan Vilin häipyneen. Ehdin jo pelästyä kunnolla muistaessani parin sadan metrin päässä sijaitsevan jalkapallokentän. Mitäköhän kaikkea vauhkoontunut hevonen saisi aikaan rynnättyään keskelle pikkupoikien futistreenejä. En uskaltanut edes ajatellakaan. Pikaisesti nousin ylös ja katseellani etsin Viliä. Pahus, juuri kun ajattelin että pärjäisin ilman piilolinssejäni! Huomasin vain maassa hurjan kuopan, toivottavasti Vili olisi kunnossa. Kunnolla tihrustettuani näin helpotuksekseni ovelasti maastoutuneen voikon kaurapellon seassa ja ripeästi lähdin sen luo. Ensin Vili yritti leikkiä hippaa, mutta luovutti onneksi pian. Tarkistin ensin huolellisesti oriin vaurioiden varalta, ja kun se vaikutti olevan kunnossa, sekä kenties hieman vahingoniloinen, nousin takaisin selkään. Metsänreunasta toiseen laitaan menee katkottujen varsien polku, maanviljelijä tuskin ilahtui tästä. Rauhallisesti taputin Viliä ja tällä kertaa jatkoimme kotiin turvallisia hiekkateitä pitkin.

Kouluvalmennus 15.07.2011, valmentajana Pinja M.
Vilin kanssa aloiteltiin verryttelyt pääty-ympyröillä ja loivilla kiemuraurilla. Tarkoituksena oli saada ravi rennoksi ja letkeäksi, ja Vili käyttämään kunnolla selkäänsä. Soarin saikin hyvin ratsastettua orille takaosaa alle ja aloittaessamme pohkeenväistöharjoittelut, Vili työskentelikin jo kuuliaisesti ja hakeutui hyvin kuolaimelle. Pohkeenväistöjä treenattiin aluksi ottamalla muutama metri suoraan L-kirjaimesta ja väistäen sitten vasemmalle. Muutaman käyntitoiston jälkeen otettiin samaa ravissa ja tällä kertaa Vili meinasi hieman alkaa rynnimään. Muutaman käyntivoltin ja huolellisten puolipidätteiden jälkeen tehtävä alkoi sujumaan selvästi paremmin. Onnistuneen suorituksen jälkeen saitte kävellä hetken pitkin ohjin. Seuraavaksi vaihdoimme suuntaa ja otimme väistöt loivalla kiemuralla. Käynnissä väistöt sujuivat pienen herättelyn jälkeen mainiosti, ravissa ne vaativat vielä vähän lisätöitä ja -treeniä jatkossa. Lopuksi pyysin ratsukkoa tekemään vielä pari laukkaympyrää keskittyen asetukseen vuorotellen sisään- ja ulospäin. Valmennus sujui kaikin puolin hyvin, ja saatiinkin Vili kulkemaan hienosti rentona ja peräänannossa pitkissäkin pätkissä.

Estevalmennus 12.07.2011, valmentajana Katerina
Astelin kentälle tavanomaisesti hieman myöhässä. Soarin olikin jo Vilin selässä ja ravailemassa alkuverkkoja. Huikkasin "heit" ja aloin rakentamaan pientä sarjaa. Kun sain valmiiksi sarjan, joka koostui yhdestä 50cm ristikosta ja kahdesta hieman korkeammasta pystystä, pyysin Soarinia kokeilemaan josko Vili hieman rauhoittuisi. Se oli nimittäin hieman kuumennut jo alkuverryttelyn aikana esteet nähdessään. Ratsastaja saikin hienosti hallittua orin pienillä puolipidätteillä. Kun Soarin oli saanut Viliin kunnon tuntuman tulivat he rataa ensimmäisen kerran. Vili oli hieman nopeatahtisessa laukassa vieläkin, ja se hieman kompuroi toisen pystyn jälkeen. Toisella kerralla kaikki meni jo oikein upeasti. Korotin kaksi esteistä 90cm pystyiksi ja jätin ristikon pois. Vili hieman jälleen kaahotti, mutta Soarinin tehtyä muutaman ympyrän se oli jo rauhoittunut tarpeeksi ja sarja sujui oikein mallikkaasti. Korotin vielä kerran esteitä, toisen 110cm korkuiseksi ja toisen 100cm korkuiseksi. Tällä kertaa Vili tiputti matalamman esteen sekaannuttuaan hiukan askelissaan. Ratsukko kokeili vielä kerran ja tällä kertaa Vili hyppäsi oikein hienot ja sujuvat hypyt. Sitten vielä loppuun hiukan laukkaa ympäri kenttää ja rauhalliset loppukävelyt maastossa.

Estevalmennus 09.07.2011, valmentajana Hhelinä
Kentälle kootut esteet näyttivät innostavan Viliä, sillä se kiihdytteli jopa käynnissä. Soarin joutui käyttämään nyt enemmän ohjasapuja ja pohjeapuja mitä kouluratsastuksessa. Verkkaesteenä toimi toisella pitkällä sivulla oleva okserijumppasarja, jolle lähdettiin ravissa toiselta pitkältä sivulta. Laukka nostettiin päädyssä, tarkoituksena saada Vili hallittuna esteille. Ensimmäisellä kerralla Vili kiisi hurjan päätöntä vauhtia ja kolmannen esteen puomit räsähtivät kolisten alas. Käskin Soarinia rauhoittamaan ratsunsa ja tulemaan uudestaan rauhallisessa laukassa. Tällä kertaa Vili laukkasi hieman rauhallisemmin, mutta silti kiihdytti esteille vielä liian kovaan vauhtiin. Ratsastajan istunta heitteli välillä hieman Vilin menossa, joten käskin tehdä pidätteen ja pudottaa raviin. Soarin korjasi oman istuntansa ja lähti rauhalliseen laukkaan. Käskin tehdä ympyrän juuri ennen esteitä ja rauhoittaa Viliä. Tämä toimi, sillä ori tuli rauhallisemmin ja kuskikin sait istuntansa pidettyä hyvin kurissa.

Kokosin vielä 100-110 cm esteradan, johon kuului halkaisijalla vesimatto ja okseri, pitkällä sivulla trippeli ja portti. Vili yritti edelleen kiihdytellä, joten käskin Soarinin laukata ympyrällä niin kauan että Vili rauhoittui istunnalla ja pysyi käsissä. Vesimatolle Vili loikkasi vähän liian kaukaa, ja ratsastaja valahti kaulalle, mutta ehti korjata istunnan ja saada ohjat kunnolla käsiin ennen okseria, joka ylittyi mallikkaasti. Trippelille Vili sai juuri oikean ponnistuskohdan, mutta portille se tuli hieman liian lähelle. Ratsukko meni radan vielä uudestaan, jolloin he joutuivat tekemään ylimääräisiä voltteja orin kiihdytellessä. Orilla on selvästi menohaluja ja potentiaalia esteradoillekin!

Päiväkirjamerkintä 08.07.2011, kirjoittanut omistaja
Viime aikoina on treenattu paljonkin koulua, joten ehei, emme suinkaan vaihda vapaalle vaan jatkakaamme samaa linjaa. Tänään oli tarkoitus harjoitella keskiaskellajeja ja treenata laukanvaihtoja. Kun Vili oli saatu mutkien kautta varustettua, talutin rehvastelevan oriin kentälle. Nousin selkään ja kiristin vyötä. Jo alkukäyntien aikana huomasin herralla olevan taas jälleen vauhtivaihde päällä, joten päätin kuitenkin siirtyä maneesiin, pystyisin siellä myös tarkkailemaan paremmin omaa istuntaani peileistä. Käynnissä teimme paljon voltteja, ympyröitä ja suunnanmuutoksia taivuttellen suuntaan ja toiseen. Kun käynnissä Vili alkoi jo yllättäen työstämään itseään, päätin kokeilla pari väistöä uralla. Se taisi kuitenkin olla vikatikki, sillä heti avut annettuani ori alkoi kiemurtelemaan ja välttelemään ohjasotetta. Kuitenkin päättäväisellä asenteella Vili suostui tekemään pari väistävää askelta ja se sai tähän mennessä riittää. Ravissa jatkoimme samaa rataa, paljon taivutteluita ja huolellista asettelua, kunnes kokeilin lävistäjällä pientä ravilisäystä. Se saikin Vilin miltei hullaantumaan. Joko hurjaa ravurimaista ravia tai niskuroivaa laukkaa. Kerta toisensa jälkeen yritimme uudelleen, kunnes huomasin pidättäessäni nousevani satulasta hieman irti. Seuraavalla kerralla keskityin istumaan tiukasti satulassa ja kappas, sehän toimi! Tässä taas nähdään, ettei hevosta voi aina syyttää. Kahden onnistuneen, mahdollisimman rauhallisen lisäyksen jälkeen pidimme pienen lepotauon.

Seuraavaksi oli vuorossa keskiravia pääty-ympyröillä ja keskilaukkaa pitkillä sivuilla. Keskiravit onnistuivat kivasti, mutta antaessani varovaiset laukkapohkeet pitkän sivun alussa, Vili suorahtaan ryntäsi laukkaan. Muistin taas istua syvälle satulaan ja pidättämään tasaisin ottein, joten kovin pitkään ei ori ehtinyt hanatella. Parin rauhallisen keskiympyrän jälkeen myös pitkät sivut sujuivat vain hitusen reippaammin kuin keskilaukassa olikin tarkoituksena, ilmeisesti Vilin mielestä nyt harjoiteltiin lisättyä laukkaa. Tehtävän sujuessa teimme jokusen käynti-laukkasiirtymisen, kunnes käänsin laukassa lävistäjälle. Pituushalkaisijalla annoin hennot avut, mutta Vili vastasikin siihen hurjalla pukkimaisella vaihdolla. Hieman itse pelästyin, mutta ei kun uudelleen vain. Ensi kerralla valmistelin huolellisesti ja vaihto sujuikin jo näppärästi. Totesin kahden sujuvan vaihdon jälkeen tämän riittävän, ja lopuksi vielä pari ravivolttia ja reipasta keskikäyntiä, kunnes annoin pitkät ohjat ja taputellen lähdimme maastoon kävelemään loppuverkaksi.

Kouluvalmennus 07.07.2011, valmentajana Hhelinä
Alkuverryttelyissä Vili vaikutti todella reippaalta ja herkältä hevoselta. Käskin Soarinin istua syvällä satulassa ja hallita Viliä mahdollisimman pienin avuin. Se nimittäin näytti toimivan helposti pelkillä pohje- ja painoavuilla. Aloitimme valmennuksen tekemällä pohkeenväistöjä ympyrällä. Aluksi näytti hankalalta pitää Vili hallitussa ravissa, jotta väistöt onnistuisivat, mutta ratsastaja sai sen kuitenkin hyvin hallintaan ja ratsukko suoriutui lopulta väistöistä kunnialla. Välillä Vili yritti mennä takamus edellä, joten käskin Soarinia käyttämään molempia pohkeitaan.

Seuraavaksi tarkoituksena oli saada Vili ravaamaan hallittua ravia keskihalkaisijalla. Raviin siirryttäessä ori kiihdytteli, mutta hetken päästä ratsastaja sai sen ravaamaan kauniisti muodossa koottua ravia. Kokeilimme sitten samaa laukassa. Ensin ori laukkaili suuna päänä ympäri kenttää ja vei kuskiparkaansa melkein miten halusi. Käskin istua alas kunnolla ja tehdä puolipidätteitä, hyvässä ryhdissä. Lopulta Soarin sai sen laukkaamaan halkaisijalla hallitusti ja kootusti, ja ori totteli aivan erilaisesti kuin aiemmin. Lopuksi teimme vielä hieman laukanvaihtoja. Siinä Vili yritti jälleen kerran mennä mielensä mukaan – eli täyttä höyryä. Se pysyi kuitenkin aisoissa, ja laukanvaihto ravin kautta onnistui hyvin. Orin kanssa tärkeintä näköjään on ohjata sitä painoavuilla mahdollisimman paljon.

Kouluvalmennus 04.07.2011, valmentajana Laura M.
Vili oli heti alkuverryttelyistä hyvin kuulolla ja innokkaana. Käskin ratsastajan tehdä rauhottavia ja hillitseviä pidätteitä sekä ympyröitä Vilin hallitsemiseksi. Kun ratsu alkoi rauhoittua alettiin harjoittelemaan peruspohkeenväistöä ravissa. Vili puski aluksi lapa edellä, mutta kun Soarin korjasi omaa istuntaansa alkoi Vilikin totella paremmin. Muutama toisto antoi heille varmuutta ja sitten alettiinkin nostamaan laukka heti väistön jälkeen. Tarkoituksena oli saada rauhallinen ja hallittu nosto, eikä hätäinen pinkaisu pää taivaissa. Pari ensimmäistä nostoa olivat aika noh, kamalia, sillä Vili vain säntäsi laukkaan ilman hallintaa. Loppua kohden Soarin paransi omaa ratsastustaan ja Vilikin alkoi totella paljon paremmin!

Päiväkirjamerkintä 01.07.2011, kirjoittanut omistaja
Vihdoinkin tuorein hankintani ja uusi mammanmussuni, Katvuston kasvattama Silinterivintiö KISS saapui tallipihaan. Pramean hevoskuljetusauton kyydissä oriin olikin hyvä matkustaa, eikä se ollut erityisemmin hermostunut matkalla. Tavallinen kisareissuhan tää vaan on, se luultavasti ajatteli. Kuitenkin kun Vili lastattiin ulos eikä se näkynytkään valkohousuisia kiireisiä ratsastajia ja viimeisen päälle puunattuna ratsuja, ori alkoi empimään. Hetken taluttelun jälkeen Vili rentoutui, vaikka joka ikiselle tarhailevalle asukkaalle pitikin erikseen huudella. Kun herra oli tutustunut tarpeeksi tallipihaan, veimme sen uuteen kotiinsa, heinillä kotoisaksi sisustettuun ikkunakarsinaan. Ruoka ei kuitenkaan Vilille maistunut, vaan nyt piti tervehtiä heti ensimmäiseksi kaikki tallissa olevat hevoset ja kysellä minkäslaiseen paikkaan se oli päätynyt. Hetken kuluttua se alkoi kuitenkin ihmeellisen rauhallisesti mutustelemaan heiniään ja lopetti esiintymisensä. Kun ruokatauko oli ohi, kävin hieman harjailemassa oria ja tutustumassa siihen paremmin. Teimme myös porkkanajumppaa, josta näyttikin olevan herran lempparipuuhaa. Illemmalla Vili pääsi vielä pariksi tunniksi tarhaan tutustumaan viereisissä tarhoissa ulkoilevaan muuhun tallin väkeen ennen kuin pääsisi talliin viettämään ensimmäisen yönsä uudessa kodissaan.



Näyttelymenestys

Leikkimieliset söpöyskisat 1/10 "Erottui värillä hyvin edukseen, älykkään näköinen kaveri!"
VSR Rotunäyttely LKV4, II-palk.
Villit orinäyttelyt LKV1
Match show BIS 1.
KGR Värinäyttelyt LKV, Prisma ”Fiksu ja filmaattinen oli tämän luokan voittajaori, jonka hauska karvapeite ansaitsi Prisma-arvonimen. Hevonen oli hieman hermostunut kehässä eikä malttanut olla aloillaan edes ruusukkeen laiton aikana ja pelästyi pahemman kerran yleisön taputuksia, mutta oli muutoin oikein asiallinen kaveri. Oli ehdolla myös kunniapalkinnolle (Paras Nimi).”

Viralliset näyttelyt
VSN / Näyttely 2/12 RCH (5-5-5-3½-4-4-4-4-3-3½ = 41 p.)
NJ / Näyttely 2/15 irtoSERT
NJ / Näyttely 1/15 BIS3, MVA-SERT
NJ / Näyttely 1/12 BIS2, irtoSERT

Kantakirjaus 19 + 19 + 19 + 19 = 76p KTK-II (Tilaisuuden korkeimmat pisteet)

Kilpailukalenteri

Kaikki kilpailuosallistumiset 21.08.2011-17.05.2012

KRJ (44 sijoitusta, joista 4 voittoa)

31.12.2011 - Helppo B - KRJ CUP - 24/467
31.12.2011 - Helppo A - KRJ CUP - 47/514
15.09.2011 - Helppo B - KRJ CUP - 27/285
25.04.2011 - Helppo C - KRJ CUP - 12/256
31.01.2015 - Helppo A - VSR CUP - 8/111
19.05.2011 - Helppo C - Kutsu - 7/60
21.05.2011 - Helppo C - Kutsu - 3/60
27.05.2011 - KN Spec - Kutsu - 3/49
26.07.2011 - Helppo B - Kutsu - 6/50
27.07.2011 - Helppo B - Kutsu - 7/50
01.08.2011 - Helppo B - Kutsu - 3/30
02.08.2011 - Helppo B - Kutsu - 2/30
05.08.2011 - Helppo B - Kutsu - 3/30
27.07.2011 - Helppo B - Kutsu - 6/100
24.07.2011 - Helppo B - Kutsu - 2/8
29.07.2011 - Helppo B - Kutsu - 2/24
09.09.2011 - Helppo B - Kutsu - 6/59
26.09.2011 - Helppo B - Kutsu - 5/95
27.07.2011 - Helppo B - Kutsu - 6/100
16.12.2011 - KN Spec - Kutsu - 5/46
15.05.2012 - Helppo C - Kutsu - 1/40
28.07.2012 - Helppo A - Kutsu - 1/40
29.07.2012 - Helppo A - Kutsu - 1/40
29.07.2013 - Helppo A - Kutsu - 2/40
25.08.2013 - Helppo A - Kutsu - 6/40
16.08.2013 - Helppo A - Kutsu - 5/30
17.08.2013 - Helppo A - Kutsu - 3/30
19.08.2013 - Helppo A - Kutsu - 4/30
15.08.2013 - Helppo A - Kutsu - 2/40
01.10.2013 - Helppo A - Kutsu - 5/50
02.10.2013 - Helppo A - Kutsu - 2/50
17.01.2014 - Helppo A - Kutsu - 6/50
20.01.2014 - Helppo A -kutsu 6/40
21.01.2014 - Helppo A - kutsu - 4/40
16.01.2014 - Helppo A - Kutsu - 5/50
17.01.2014 - Helppo A - Kutsu - 4/50
12.02.2014 - Helppo A - Kutsu - 6/50
15.02.2014 - Helppo A - Kutsu - 4/50
16.02.2014 - Helppo A - Kutsu - 7/50
15.02.2014 - Helppo A - Kutsu - 1/30
16.02.2014 - Helppo A - Kutsu - 5/30
31.01.2014 - Helppo A - Kutsu - 6/40
28.03.2014 - Helppo A - Kutsu - 4/40
30.03.2014 - Helppo A - Kutsu - 2/40

ERJ (52 sijoitusta, joista 12 voittoa)

30.01.2011 - 110cm - Kutsu - 6/70
16.05.2011 - 80cm - Kutsu - 4/66
26.08.2011 - 90cm - Kutsu - 7/60
06.09.2011 - 70cm - Kutsu - 5/70
10.09.2011 - 100cm - Kutsu - 5/30
10.09.2011 - 100cm - Kutsu - 6/100
12.09.2011 - 100cm - Kutsu - 9/100
14.09.2011 - 80cm - Kutsu - 4/80
24.04.2012 - 90cm - Kutsu - 1/60
25.04.2012 - 100cm - Kutsu - 3/40
26.04.2012 - 100cm - Kutsu - 5/40
17.05.2012 - 80cm - Kutsu - 3/40
17.05.2012 - 100cm - Kutsu - 2/50
28.04.2012 - 80cm - Kutsu - 2/58
29.04.2012 - 110cm - Kutsu - 6/40
24.07.2013 - 100cm - Kutsu - 1/40
18.07.2013 - 100cm - Kutsu - 1/40
20.07.2013 - 110cm - Kutsu - 1/40
25.07.2013 - 110cm - Kutsu - 6/40
30.07.2013 - 100cm - Kutsu - 5/29
30.07.2013 - 110cm - Kutsu - 4/30
21.07.2013 - 110cm - Kutsu - 1/22
19.07.2013 - 100cm - Kutsu - 1/29
20.07.2013 - 100cm - Kutsu - 3/29
19.08.2013 - 110cm - Kutsu - 2/25
29.09.2013 - 110cm - Kutsu - 5/40
24.09.2013 - 110cm - Kutsu - 4/40
24.09.2013 - 110cm - Kutsu - 2/40
27.09.2013 - 110cm - Kutsu - 4/40
03.01.2014 - 110cm - Kutsu - 1/30
04.01.2014 - 110cm - Kutsu - 2/30
03.01.2014 - 110cm - Kutsu - 1/30
02.01.2014 - 100cm - Kutsu - 4/70
04.01.2014 - 110cm - Kutsu - 5/70
05.01.2014 - 110cm - Kutsu - 1/70
06.01.2014 - 110cm - Kutsu - 1/70
07.01.2014 - 110cm - Kutsu - 6/70
08.01.2014 - 100cm - Kutsu - 7/70
06.02.2014 - 110cm - Kutsu - 6/40
08.02.2014 - 110cm - Kutsu - 3/40
12.02.2014 - 110cm - Kutsu - 1/40
06.02.2014 - 110cm - Kutsu - 4/40
10.02.2014 - 110cm - Kutsu - 1/40
15.02.2014 - 110cm - Kutsu - 2/30
16.02.2014 - 110cm - Kutsu - 4/30
20.02.2014 - 110cm - Kutsu - 6/40
20.02.2014 - 110cm - Kutsu - 2/30
22.02.2014 - 110cm - Kutsu - 4/30
26.02.2014 - 110cm - Kutsu - 3/40
27.02.2014 - 110cm - Kutsu - 6/40
19.02.2014 - 110cm - Kutsu - 3/40
13.02.2014 - 110cm - Kutsu - 6/50

KERJ (17 sijoitusta)

05.07.2014 - CIC1 - Kutsu - 4/40
10.07.2014 - CIC1 - Kutsu - 3/40
13.07.2014 - CIC1 - Kutsu - 1/40
06.07.2014 - CIC1 - Kutsu - 4/30
10.07.2014 - CIC1 - Kutsu - 1/24
15.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 3/30
13.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 2/28
15.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 1/28
20.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 4/40
21.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 3/40
22.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 2/40
16.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 3/40
18.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 6/40
20.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 3/40
24.02.2015 - CIC1 - Kutsu - 1/40
02.03.2015 - CIC1 - Kutsu - 5/40
03.03.2015 - CIC1 - Kutsu - 4/40


Ulkoasu © M Layouts ja marcus_and_sue | virtuaalihevonen