The F-Word Rück - The Horse
The F-Word Rück, "Ruki" is only a SIM game horse and exists only in Finnish.
In a nutshell he is a hannover stallion and does showjumping.
|
Nimi |
The F-Word Rück, "Ruki" |
|
Syntymäpäivä |
16.07.-08 |
|
Ikä, ikääntyminen |
15v (3v+6kk=1v; 8v 16.01.-11) |
|
Rekisterinumero |
VH04-011-6992 |
|
Rotu |
Hannover |
|
Väri |
Rautias |
|
Sukupuoli |
Ori |
|
Säkäkorkeus |
162cm |
|
Kasvattaja |
Oresama, Zurück |
|
Omistaja |
Oresama, VRL-02753 |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Estepainotus |
|
Koulutustaso |
HeA, 150cm |
Saavutukset |
YLA2, ERJ-III |
The Outfit
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Benny de Ruiter Stables
This is Me!
Kun juoksee tarpeeksi kauas pakoon, lakkaa lopulta näkymästä kokonaan kiinniottajan silmiin. Niinhän se on, ainakin Rukin mielestä. Sille ei ole minkäänlainen ongelma juosta läpi sähköaidan tai puuaidan ja painaa menemään niin pitkälle kuin se kerkiää. Siksi sen aidoissa käytetäänkin rautaputkia.
Ruki tunnistaa vain muutaman ihmisen omakseen, ja yhdeksi noista ihmisistä on kovin vaikea päästä. Siinä mielessä ori on todella huono hevonen, ettei ota käskyjä yhdeltäkään johtajalta. Ystäviään se sensijaan kunnioittaa yhtä paljon kuin normaalihevonen johtajaansa ja ottaa heiltä käskyt tosissaan. Ulkopuolinen ihminen, jolle Ruki on juuri irvistellyt todella ilkeästi hämmästyy joka kerta orin tervehtiessä tuttuja, varsinkin hoitajaansa lempeällä hörinällä ja innokkaalla hirnahduksella. Ruki ei ole hirviö.
Hoidettaessa ori osaa tehdä asioista hankalaa. Se tietää tasan tarkkaan miten hoitajaa ärsyttää kun harjaämpäri potkaistaa kumoon kolmannentoista kerran ja koko hoitaja kaatuu harjauspuomia tai seinää vasten seitsämättä kertaa Ruki puskiessa muka-ystävällisesti päätään häntä vasten. Kyllähän ori saa puuhansa pelottavalta näyttämään, mutta koskaan se ei ole puraissut tai potkaissut ketään. Vaarallista on jäädä jumiin orin ja seinän väliin, mutta ulkona harjauspuomilla tätä pikku brobleemaa ei ole, ja Rukia uskaltaa kyllä mennä harjaamaan.
Omalle rakkaalle hoitajalleen ori on kuin toinen hevonen. Se höristää korviaan ja kuuntelee puhetta. Poitsu hengittelee rauhassa ja antaa kaiken tapahtua - ihan niin kuin normaalin hevosen kuuluisikin! Ruki nyt ei todellakaan ole normaali hevonen siltikään, se on tullut jo huomatuksi.
Kavioiden puhdistuksessa on ollut pikkuista säätöä kautta aikojen. Poika kovin vierastaa kosketusta kavionrajaan jalan ollessa maassa. Jos hoitaja tietää pikku kikan nostaa Rukin jalka jo säärestä ilmaan ja ottaa vasta sitten kiinni ruunurajasta, kaiken pitäisi mennä hyvin. Vieraiden kanssa ori silti vähän nyppii jalkojaan pois, mutta ei mitenkään mahdottoman rivakasti.
Satulan selkään sujuttaminen on mennyt aina hyvin. Ruki keskittyy luimimiseen ja uhkaavalta näyttämiseen niin paljon, että unohtaa pullistella mahavyölle ihan kokonaan! Kuolaimia se ei haluaisi suuhunsa, mutta joutuu avaamaan suunsa kun hoitajan sormi kutittaa hammaslomasta. Kun kuolaimet ovat jo suussa, Ruki yrittää kaikin voimin työntää niitä kielellään takaisin ulos. Siksi on oltavakin nopea jotta niskahihnan saa ajoissa paikalleen. Remmit onkin helppo laittaa kiinni, koska ori pitää päätään alhaalla.
Rukihan se on, joka lopulta tietää käytännöllisimmän tien lähestyä estettä, parhaan kohdan ponnistaa ja hyvän hyppykorkeuden. Silti hevosta ei saa päästää niskan päälle ja se on pakotettava menemään ratsastajan valitsemaa reittiä. Hyvinhän Ruki osaa hypätä ja menee melkein kokonaan automaattisesti kunhan ratsastaja kertoo mikä este hypätään seuraavaksi. Välillä tämä on huonokin asia. Joskus vaikka selässäistujan tasapaino kärsii niin, että hän haluaisi pysähtyä hetkeksi. Silloinkin ori vain painaa menemään ellei sitä kielletä kunnolla.
Orin hyppy on voimakas ja vauhdikas. Vaikkei se ole mikään satuhevosen pehmeä pumpulihyppy, kyllähän siinä ihan mukavasti pystyy olemaan. Rukin tyylissä suuri miinus on se, ettei se koskaan ajattele sitä, miltä ratsastajasta mikäkin mahtaa tuntua. Jos se päättää että on nopein ja paras tyyli laskeutua töksähtäen maahan, silloinhan se tekee niin. Ei ole niin väliä putoaako se ratsastaja sieltä vai pysyykö kyydissä sittenkin.
Miksei Rukista tullut kouluratojen ruusukehaita, kaikkien ihailemaan machoa oria? Siksei, että sitä ei kiinnosta opetella lisää tylsiä kiemurteluja ja tyhmien ratsujen lässytyksiä. Ruki haluaa vauhtia ja jännitystä elämäänsä. Se takuuvarmasti lähtee ryntäämään käsistä heti ensimmäisessä laukassa, jos siltä tosiaan edellytetään kaunista käytöstä. Kyllähän ne helpot jutut sujuvat, mutta ei meidän Ruki viitsi lisää opetella.
Maastossa mies on todella epäluuloinen ja kyttäävä. Se pelkää kovasti ääniä sun muuta, mutta pysyy housuissaan jos ratsastaja rauhoittelee sitä itsevarmalla käytöksellä. Muutamien satojen metrien jälkeen ori uskaltaa rentoutua, ja se onkin ihan hyvä maastoilukaveri.
Talutuksessa maailma näkyy kovin synkkänä Rukin mielestä. Ei kovaa kiitämistä, ei karsinaan piiloutumista, ei edes ruokaa. Se saa orin hieman varuilleen, ehkä ryntäämään pakoonkin. Naru turvan ympärille vain jos hätäilyä tai hyörimistä ilmenee, se rauhoittaa kummasti poikaa.
Kuljetuskoppi edustaa turvapaikkaa Rukille, sinne se on aina mennyt mielellään ja sovussa.
Kisatilanne saa Rukin takuuvarmasti hermostumaan. Ei sillä tavalla, että se olisi tavallista ilkeämpi ja hankalampi, vaan sillä tavalla että se hakee turvaa tutuista ihmisistä ja yrittää miellyttää päästäkseen turvaan traileriin tai jonkun selän taa. Kyllä se lämmittelyssä jo tajuaa ettei kukaan hyökkää sen kimppuun, mutta siihen asti yrittää piiloutua kukkapuskiin ja maastoutua autojen alle.
Itse suorituksen aikana Ruki on kotonaan. Se tietää, että kunhan se tekee niin kuin ratsastaja haluaa, mitään pahaa ei tapahdu. Lyö vetoa Rukin puolesta - voitto on käytännöllisesti katsoen varma! Vaikka eihän voitto se tärkein asia ole, vaan vastustajien totaalinen nöyryyttäminen.
The Family
J-Rock
hann, 172cm
HANN3, ERJ-III, YLA2
|
I Live Here (evm.)
|
Gregory (evm.)
|
|
Diara (evm.)
|
|
Carrot'n Apple (evm.)
|
Feeding Dance (evm.)
|
|
Yvonne (evm.)
|
The World Is Cashing Down
hann, 167cm
HANN II
|
Down (evm.)
|
Car Crash (evm.)
|
|
I'm Crushed (evm.)
|
|
World Star (evm.)
|
Shot (evm.)
|
|
Lucky Star (evm.)
|
About the Family
J-Rock eli "Roki" on 172cm korkea, rautias, kapasiteetikas esteratsu. Vuoden 2009 puolivälissä se palkittiin hannoveriyhdistyksen toisessa laatuarvostelussa palkinnolla HANN3. Tälle upealle orille se ei kuitenkaan riitänyt, vaan Roki kilpaili palkinnon saatuaan entistä tiuhemmin. Vanhemmalla iällä se sai palkinnot ERJ-III ja YLA2. Hevonen nähdään yhä satunnaisesti koulukentillä, vaikka se ei enää esteillä kilpailekaan. Rokista on tullut myös säästellen käytetty siitosori.
Rukin isänisä I Live Here tuttujen kesken Herkku on 168cm korkea, musta hannoverilainen. Herkulla on myös iso valkoinen tähti sekä molemmissa takajaloissa pienet sukat. Herkku on nuorempana ollut oikea estetykki, mutta myös koulu on sujunut tältä komealta herralta hyvin. Aikoinaan Herkku saavutti muun muassa DCh-kiertopalkinnon, joka lahjoitetaan joka toinen vuosi parhaiten kenttäkisoissa menestyneelle. Herkku on myös voittanut yhteensä reilu 30 este- ja kenttäkilpailua ja lisäksi sijoittunut myös 30 kilpailussa toiseksi tai kolmanneksi. Nykyään tämä musta herra asustelee Hofman’s siittolassa viettäen eläkepäivä tammojen seurassa. Roki on Herkun kymmenes (10) varsa, mutta Rokin jälkeen on tullut vielä useita jälkeläisiä lisää ja astutukset jatkuvat edelleen. Herkun varsoissa on myös nähtävissä Herkun omaa kapasiteettiä kenttäratsastukseen.
Rukin isänisänisä Gregory on tummanruunikko n. 170cm korkea hannoverinhevosori, Jolta löytyy luonnetta vaikka muille jakaa. Tätä oria saavat oikeasti käsitellä vain kokeneet miehet, muita se kusettaa armottomasti. Gregory on menestynyt Saksassa muutamissa estekilpailuissa, mutta mitään huippua siitä ei koskaan jalkaongelmien takia tullut. Gregory hyppäsi ennen loukkaantumistaan 140cm esteratoja, mutta loukkaantumisen jälkeen hän siirtyi täyspäiväsesti jalostukseen.
Rukin isänisänemä Diara oli vaaleanrautias, sabino 168cm korkea hannoverilainen. Diara oli aikoinaan menestynyt kohtalaisesti esteradoilla ja kenttäkilpailuissa. Diara oli myös kantakirjattu II-palkinnolla Saksassa. Koska Diara oli suhteellisen hyvä sukuinen tamma, käytettiin sitä jalostukseen kymmeniä vuosia, saaden yhteensä 8 varsaa elämänsä aikana. Diara jouduttiin lopettamaan viimeisen varsan synnyttyä, Diaran kohtu oli revennyt, eikä sitä pystytty korjaamaan.
Rukin isänemä Carrot'n Apple, tuttujen kesken Omppu, on harmaan kimo 174-senttinen hannoverilainen. Omppu on aikoinaan kisannut menestyksekkäästi esteradoilla, saavuttaen monia suurvoittoja suuristakin luokista. Suurin Ompun hyppäämä irtoeste ratsastajan kanssa on ollut 160cm korkea. Voittoja estekisoista kansallisella tasolla tälle tammalle on kertynyt huimat 35, jonka lisäksi hän on useasti sijoittunut toiseksi tai kolmanneksi. Ompun motto tuntuukin olevan, periksi ei anneta vaan aina annetaan parhaamme. Tätä nykyä Omppu on kantakirjauksen (II-palkinto) jälkeen siirtynyt jalostukseen Hofman’s siittolaan. Roki on Ompun ensimmäinen varsa, mutta Rokin jälkeen Ompulle on syntyny vielä liuta varsoja, yhdet kaksosetkin löytyvät joukosta. Omppu periyttää hienosti omaa rohkeaa luonnettaan sekä kapasiteettiaan.
Rukin isänemänisä Feeding Dance on 170-senttinen kimo hannover ori, joka toimii nykyään omistajansa harrasteratsuna astuen välillä muutamia tammoja. Fedi on aikoinaan kisannut 130cm luokkia aluetasolla, mutta pidemmälle ei kellään ole ollut halua tätä oria viedä. Luonteeltaan tämä ori on hyvin ruunamainen, kiltti kuin enkeli eikä oikeastaan koskaan ole tehnyt pahaa kenellekkään. Ori periyttää hyvin luonnettaan.
Rukin isänemänemä Yvonne on musta 168-senttinen hannovertamma, joka toimii Saksassa ratsastuskouluhevosena. Ratsastuskoulussa Yyonne on päässyt myös kisaamaan 120cm ratoja tuntilaisten kanssa aluetasolla. Yyonne on luonteeltaan vähän äksy, mutta ei se kuitenkaan kenellekään pahaa tee. Yyonnella on ainoastaan yksi varsa, Rukin isänemä Omppu.
The World Is Crushing Down, eli "Karo" on 167cm korkea ruunikko hannovertamma, joka estepainotteisuudestaan huolimatta on kerännyt aikamoisen sijoitusmäärän esteiden lisäksi myös koulukentillä. Tämä kaunis tamma periyttää jälkeläisilleen hyvän hyppytyylin lisäksi myös tervettä järkeä ja rehtiä luonnetta. Karo aikoo jatkaa kilpauraansa kunnes on liian vanha hyppäämään enää esteitä.
Down oli kyllä sukunsa mukaan alunperin esteratsu, mutta hyvien ominaisuuksiensa vuoksi se kilpailikin vanhempana kenttäkisoissa. Tämä Alfred Hansenin 160cm korkea ruunikko ei ole palkittu, mutta kuitenkin rakenteeltaan ja kyvyiltään niin hieno ori, että siitä saatiin monia jälkeläisiä. Nimekkäin lienee juuri meidän Karo, varsoista nuorin, joskin vanhemmatkin varsat ovat perineet isänsä rakenteen ja hyvän tyylin varsinkin hyppäämiseen.
Vahinkovarsa Car Crash oli kotitilallaan Müllerissä hyvin inhottu ori, joten sen omistaja, Du Laudien perhe sai tämän hevosen hyvään hintaan. Ori kuitenkin osoitti mainioita estehyppääjänlahjoja, vaikka sen isä olikin tavallinen harrasteratsu ja emä Müllereille liisattu nuoren naisen lemmikkihevonen. Mahtoi Mülleria myöhemmin ottaa päähän, kun 164cm korkea mustanruunikko ori menestyi paljon paremmin, kuin yksikään kasvattajansa hevosista...
Vuoden Tammana Saksassa 2000 palkittu I'm Crushed todellakin oli kaikkea sitä, mitä kunnon hevoskasvattaja talliinsa haluaa. Useiden esteratsastussijoitusten lisäksi kunniaa satoi nimittäin hienosta rakenteesta, ihanan avoimesta ja tottelevaisesta luonteesta ja hienoista, menestyvistä varsoista. Tamman ainoa miinusmerkkinen piirre olikin kai se, että se luotti ihan kaikkiin ja käveli eräänä aamuna hevosvarkaiden kuljetusautoon kantaen neljättä varsaansa. Ratsua ei olla nähty ja tunnistettu sen jälkeen missään.
Punaruunikko World Star -tamma periytti kauniin värinsä vain toiselle jälkeläisistään, Karolle. Onneksi sen rakenne ei kuitenkaan periytynyt kummallekaan, koska tamma olisi saanut rakennepisteiksi arvosteluista pyöreän nollan. Jalostukseen World Staria kuitenkin kannatti käyttää, koska se oli mainio hyppääjä ja vieläpä hyvänluonteinen. Hevosinfluenssaan 2009 kuollut tamma jätti vain kaksi jälkeläistä.
Shot oli niin musta, että huonon onnen sanottiin seuraavan sitä. Niin voi sanoakin. Kaunis 170cm korkea ori menestyi loistavasti esteillä, mutta vain kolme tammanomistajaa uskalsi koskaan astuttaa hevosensa sillä. Kaksi tammaa synnyttikin sitten kuolleen varsan, mutta kolmannesta varsasta tuli todellinen julkimo kaikkien hienojen ominaisuuksiensa vuoksi. Harmi on se, että Shotin kaunis väri ja tasainen rakenne eivät periytyneet varsalle.
Joskus oli muotia laittaa hevonen hyppimään yli-inhimillisen korkeita esteitä. Lucky Star onkin sen aikakauden hevonen, ja hyppäsi parhaina aikoinaan 160cm korkeita esteitä. Estesuvusta tuleva tamma loukkasi kuitenkin molemmat etupolvensa siinä puuhassa, ja siirtyi ihan kokonaan jalostuskäyttöön toiselle tallille. Tamma eli varsin mukavaa elämää, vaikka sillä ei enää koskaan voinutkaan ratsastaa.
Rukin isän sukulaisten sukuselvitys © Suvitsu, muu osa on tallin omaisuutta.
This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Dear Diary...
100215
Eilen oli Se Päivä. Päivä, jota olen ilolla ja kauhulla odottanut: päivä, jona Ruki purettiin ulos kuljetusautosta kotipihassa viimeisen kilpareissun jälkeen. Ori oli pitkän matkan jäljiltä rättiväsynyt ja riiputti surkeasti päätään kävellessään hakaan hieman jaloittelemaan. Annoin hevosen olla yön ulkona, jotta se saisi venytellä jäseniään. Vein sille hakaan paljon heiniä, mutta ei se niihin aluksi edes vilkaissut syömisestä puhumattakaan.
Tänään Ruki on piristynyt omaksi iloiseksi itsekseen. Sille maittaa ruoka tavalliseen tapaan ja se on hölkännyt haassa aidan vieressä yrittäen pysyä ohi kulkevien ihmisten ja hevosten tahdissa. Minä käytin aamupäivän kuljetusauton puhdistamiseen ja tavaroiden purkamiseen. Naulasin viimeiset Rukin voittamat ruusukkeet palkintohuoneen seinälle ja nostin pokaalit paikalleen hyllyyn.
Luulisi, että glamour rapisisi hevosesta pois, kun se ei ole enää kilparatsu. Luulin etukäteen, että nyt minusta tai Rukista tuntuisi jotenkin erilaiselta. Tuntuu ihan samalta yhä: umpirakastuneelta! Olen ollut rakastunut Rukiin siitä lähtien, kun se syntyi ja suurin piirtein palvonut jokaista kohtaa, johon sen kavio on koskaan astunut. Myös silloin, kun se oli päivän ikäinen varsa ja sen jalat tärisivät niin, että luulin sen sairastavan epilepsiaa.
Minä olen onnellinen, kun saan olla orin kanssa jatkossa joka päivä, kun kisareissuja ei enää ole ja eläkepäivät ovat koittaneet. Kaikki eivät kuitenkaan riemastuneet hevoseni eläköitymisestä: Rukin kisahoitaja on itkeskellyt jo viikon, kun joutuu jättämään Rukin pois laumastaan ja ottamaan muutaman nuoren lupaavan hevosen tilalle. Kuulemma Ruki ja sen isä Roki ovat olleet tämän hoitajan sielunkumppaneita. Hellyin niin, että lupasin Genen, Rukin varsan siis, tälle hoitajalle lohdutukseksi. Kuulemma se ei kuitenkaan auta yhtään.
Vaikka Ruki ei ole uraputkessa lainkaan enää, yksi koitos sillä on vielä edessään: KRJ:n laatuarvostelu. Ilmoitan orin sinne heti, kun tilaisuus järjestetään jossain lähitallilla. Minua jännittää arvostelu aina niin kovin, että Ruki saa kyllä lähteä sinne entisen hoitajansa kanssa. Minä vain katselen sivusta.
200813
Ruki on oikein iloinen nyt, kun se on ollut jo jonkin aikaa pysyvästi täällä meillä kotona. Orin pari kuukautta sitten kuljetuksessa loukkaama jalka voi jo hyvin. En ole harjoitellut kouluratoja kuitenkaan hevoseni kanssa, koska se masentaa minua liikaa. Tallin väki patistaa minua: jos aion kilpailla, aika on nyt, ori on jo kolmetoista. En tiedä aionko. Ehkä aion. Ehkä nyt tulee palkata meille valmentaja. Vaikka onhan Ruki koulua mennyt jo, vapaa-ajanpuhteenaan.
Kuumakin on taas pitkän sadejakson jälkeen. Ruki vääntelee päätään ja ilmeilee, kun suihkutan siihen vettä. En ole päästänyt oria tarhailemaan, vaan olen sulkenut päärakennukselta tallille ja tielle johtavat portit ja pitänyt hevostani puutarhassa. Jotenkin siitä on tullut minulle tärkeämpi onnettomuuden jälkeen. Heräilen yöllä ja tarkistan, vieläkö se laiduntaa makuuhuoneen ikkunan alla.
Rukia uusi laidun ei haittaa. Pihanurmeni on vihreää ja makoisaa. Tulppaaninikin ori on syönyt ja tallannut, mutta ei se mitään. Vieraat ihmettelevät, loppuiko minulta tila kesken aitauksista ja hevospelkoinen äitini ei uskaltanut edes kävellä pihan poikki ovelle ennen kuin otin Rukin kiinni. Sellaisia kuulumisia.
300613
Olen ollut jo kauan riemuissani Rukin menestyksestä ja elämänilosta. Tähän päättyi riemu, Rukin karsinan pohjalle kyynelehtimään. Olin karsinan nurkassa koko illan ja hevonen vain olla möllötti, söi heinää ja katseli minua kuin hullua.
Olimme aamun kisoissa, ja Rukin oli tarkoitus palata kotiin parin viikon lomalle, mutta lomasta tuleekin ikuinen. Ori loukkasi toisen etujalkansa kuljetusvaunussa. Eläinlääkäri sanoi, että jalka paranee varmasti hyvin, mutta että Ruki on jo kolmisentoista, eikä sillä kannata hyppiä enää edes pienen jalkavamman jälkeen.
Koko tallin väki yrittää lohdutella. Rukin elämä ei sentään lopu! Voihan sillä mennä koulua! Voithan tehdä siitä harrasteratsun ja siitosorin, jos et halua enää kilpailla, kun et voi treenata esteille! Ei piristä. Tahdon hypätä. Välittömästi. Mutta en enää aio, koska Rukin terveys on tärkeintä. Lienee parasta hankkia Rukille varsa ja ryhtyä koulimaan siitä seuraavaa sotaratsuani...
010513
Onhan siitä aikaa kulunut, kun tämän pojan kanssa viimeksi ahkerasti kisattiin. Noissa oman tallin kisoissa nyt olemme aina käyneet kääntymässä, mutta siis oman kentän ulkopuolella. Viimeaikoina nyt joka tapauksessa olemme vähän maita ja mantuja kierrelleet, kuitenkin Euroopan puolella pysyen, ja hyvinpä on ori menestynyt. Aionkin ilmoittaa sen heti seuraavaan YLA:n tilaisuuteen, johon se vain mahtuu.
Ruki on ollut elementissään päästessään hyppäämään tosissaan, ja olemmehan me parit kouluväännötkin tehneet. En kuitenkaan tahdo painaa orilla liikaa menemään, jottei se stressaannu näin pitkän tauon jälkeen. Poika saa kilpailla vielä vähän Keski-Euroopassa minun mukanani, ja sitten aion laittaa sen takaisin koto-Saksaan talliin odottamaan. Ruki lähettää terveisiä kaikille!
080113
Olimme pitkällä maastolenkillä. Ruki se vähän on vieläkin säikky railakkaan uudenvuoden jälkeen. Pojat pommittelivat taas kerran tallin vierellä, ja hevoset pelkäsivät. Noh, tämä herrasukkeli pomppasi sitten pystyyn tänään, kun naapuri starttasi autoa. Siis ihan normaalia henkilöautoa, eikä edes mitään kilometrin pituista rekkaa. Minä en sellaista äkkiliikettä osannut odottaa, ja huomasinkin pian olevani hangessa nokallani. Naapuri antoi kyydin kotiin, ja Ruki paineli miljoonaa kohti keskustaa.
Tallimestarin ja hoitajatyttöjen kanssa me Rukia sitten etsimme, ja puolen tunnin päästä sen löysimme. Se oli Falkensteinin toisella puolella erään vanhan pariskunnan tontilla. Talon isäntä piti oria tomerasti katkenneista suitsista kiinni ja heilutti meille kättään. Sanoi, että oli kyllä tunnistanut hevoseni, ottanut sen juuri kiinni. Hän oli aikonut laittaa Rukin lehmien kesäaitaukseen umpihankeen ja soittaa minulle. Onneksi ehdin paikalle: Ruki olisi kävellyt niin matalan aidan ylitse ja ollut jo suunnilleen Köningseellä, kun olisin saapunut paikalle. Kiitos silti herralle, joka viitsi ottaa hevoseni kiinni ja pidellä sitä!
011112
Ratsastin Rukilla tänään ensimmäistä kertaa kunnolla onnettomuuden jälkeen. Menimme ensin kolme kokonaista kierrosta käyntiä pikkukentällä ja kävelimme sitten postilaatikolle ja takaisin. Siinä meni aikaa noin kaksikymmentä minuuttia, ja olen yhä iloinen tuon aamuisen tapahtuman takia. Ruki on minun vauvani, kultani, lemmikkini. Ihanaa, että se toipuu! Ei haittaa, että tässä kestää kauan!
230812
Rukilla on ollut viimeaikoina kamalia ongelmia molempien etupolvien kanssa. Orin piti olla terve jo, mutta tänään kävi eläinlääkäri ja sanoi, että turha kuvitellakaan vielä ratsastamista. Arvatkaa vain, masennuinko!
Ei lääkäri kuitenkaan kaikkea toivoa käskenyt unohtamaan. Rukille tekisi kuulemma vesijumppa hyvää, kävelytyskone myös, pitkät taluttelut ja myöhemmin lyhyet, usein toistuvat ratsastukset. Vesiallasta en aio asentaa yhden hevosen takia, mutta tallimestarikin oli nelipaikkaisen kävelytyskoneen kannalla. Kyllä Ruki sillä, hyvällä hoidolla ja monilla pusuilla paranee. Rakastamme sen terveeksi.
040212
Nyt se sitten kävi. Tätä olen aina pelännyt. Ruki meni nurin. Ei edes jäisellä tallipihalla, vaan maneesissa tukevalla pohjalla. Zach ratsasti sillä 130cm rataa harjoitellakseen kahden viikon kuluttua alkavaa kisakautta varten, ja hupsis, ori kompastui alastulossa, ja molemmat olivat nurin.
Aluksi tietenkin huomasin vain, että Zach jäi alle. Juoksin paikalle, soitin ambulanssin ja jätin Rukin oman onnensa nojaan. Vasta, kun poika vietiin pois, keskityin hevoseen. (Ei hätää, Zach sai vain hiusmurtuman ja hänestä iskeytyi ilmat pihalle.)
Ruki oli paennut maneesin nurkkaan, eikä liikkunut. Siinä ei ollut mitään ulkoista vikaa, mutta kutsuin totta kai eläinlääkärin. Hänellä kesti yli puolitoista tuntia saapua, ja sillä aikaa sain Rukin sisään.
Tuomio tuli. Ei hengenvaaraa, molemmat etupolvet tärähtivät ja taipuivat kunnolla, voi ratsastaa varmasti puolen vuoden kuluttua. Luojan kiitos!
200911
25 sijoitusta tasan, onnea Ruki! Onhan se pieni määrä muiden mielestä, mutta minulle ja Rukille se on oiva saavutus. Juhlan kunniaksi viipaloin orille porkkanaa iltarehuihin, vaikka se ei tiedäkään, mistä hyvästä namit tulivat.
Ruki on oikein hyvässä kisakunnossa. Sen liikkumista on ilo katsella, samoin kuin sillä on kunnia ratsastaa. Kukapa ei olisi ylpeä tällaisesta orista? muutaman vuoden kuluttua hevosestani tulee kyllä mukava jalostusori.
160510
Eipä se kauaa kestänyt, että talliin saatiin tarpeeksi tilaa ja Ruki pääsi palaamaan takaisin kotiin. On ihanaa nähdä taas poikakulta käyskentelemässä omassa pihassa, vaikka Elm Roadissa vietetty aika olikin minusta ja hevosesta mukavaa. Kotiinpäin tultaessa sopeutumisrumba oli muuten tavallista lyhyempi, ja kaikki on nyt ihan normaalia arkea.
Olen innostunut maastoilusta ihan tosissani, ja kiertänyt Inzelliä tavallistakin innokkaammin. Kukaan ei oikein viitsi lähteä mukaan, koska varsinkin Falkensteinin rinki on hyvin tuttu koko talliporukalle, eikä ketään jaksa kiinnostaa se enää. Minulle ja Rukille tämä kävely sopii kuitenkin vallan mainiosti. Ehkä me olemme kesäkunnossa ensikuussa ja koko muu porukka plösähtänyt...
Kilpailla ei voi vieläkään, koska VRL on ollut jo puoli vuotta tauolla. Onko tässä ihan tosi startattava villeissä kisoissa? Mitähän Ruki siitä sanoisi?
310110
Ei siitä kauaa ole, kun viimeksi patikoimme vierailijoiden kanssa Inzellissä, ja tänään oli taas aika tehdä se. Winter in Inzell -kierroksella nähtiin ja koettiin taas kaikenlaista.
Minulla ja Rukilla oli alkumatkasta ongelmia rauhassa pysymisessä, koska viimeisestä kunnon maastoreissusta oli kuitenkin niin pitkä matka. Tottakai Ruki vanhan kunnon kotopaikkansa reitit tunsi, joten rauhoittui pian olemaan hyvä esimerkki muille, paikkaan vasta tutustuville ratsuille. Kaupunkiosuus oli meidän suosikkimme taas kerran, koska pienessä Inzellissä on paljon nähtävää. Ruki katseli ja kuunteli. Se kiinnostui koirista, jotka se jo tunsi ja tiesi. Se hirnahti huoltoaseman miehelle, joka tapaa aina välillä tulla ratsuani taputtelemaan. Poika oli iloinen ja pirteä koko matkan, ja jo pelkästään se olisi saanut minutkin hyvälle tuulelle. Parasta kuitenkin oli meidän molempien mielestä hyvä seura.
291209
Zurückiin tuli tänään paljon vieraita hevosia, koska lähdimme minun ja Rukin johdolla tutustumaan Inzelliin porukan kanssa. Tämä Runtum Inzell oli kolmas Zurück-reissu.
Kyllähän me Rukin kanssa viihdyimme, vaikka ori oli hieman levoton taukopaikoilla. Meille tämä oli viimeinen yhteinen retki Saksanmaalla, Rukin tie kun kävisi Suomeen jo pian reissun jälkeen. Onneksi hauskaa oli, eivätkä tuleva muutto masentanut kumpaakaan meistä etukäteen. Porukkakin oli oikein hauskaa, eikä retkeä voi kuvata kuin onnistuneeksi. Eniten Ruki piti alun kovavauhtisesta ravista, vaikka kotopuolen vuorimaisemat sitä jaksavat aina kiehtoakin.
29.11.-09
Uusi talli löytyi onneksi, ja heti stressi lakkasi minulta. Ruki sen sijaan on hädissään: uusia hevosia, uusia ihmisiä, kokonaan uusi ympäristö. Minä olen ainoa tuttu asia sen elämässä tällä hetkellä, ja todella toivon, että poika saa pian uusia kavereita. Taidan tehdä saman tempun kuin silloin, kun Ruki vieroitettiin. Naulaan huomenna nalleni sen karsinan seinään. Sitä se viimeksikin haisteli, kuolasi ja repi, ja rentoutui sen verran, että söi vähän.
Huomenna ratsastelen vähän kentällä. En usko, että poitsu kestää kovaa rasitusta heti. Sen kisakunto tulee laskemaan ja se laihtuu, mutta se on hevoselleni tavanomaista. Toivottavasti pian helpottaa ja pääsemme taas nauttimaan elämästä yhdessä.
25.11.-09
Zurück on täynnä ja joku täytyy potkia ulos. Ruki se on, koska muilla on hyvä ryhmähenki ja tämä poika vain kiusaa kaikkia. Ruki on minulle kuitenkin niin rakas, etten tiedä, mitä sen kanssa tekisin. Ellei uutta kotitallia löydy pian, minun on myytävä orini. Pelottaa, stressaa, itkettää.
Tänään me olimme maastoilemassa Zurückin mailla, Ruki ja minä. Kaunis ratsuni tuntui vaistoavan, ettei minulla ole kaikki hyvin. Se käveli tavattoman rauhallisesti, ja teki oloni entistäkin tuskaisemmaksi. Näin monta vuotta olemme kulkeneet yhdessä, näin hyvin hevoseni tuntee minut. En minä voi luopua siitä! Mutta liikaa rahaakaan ei ole, ei kalliita, hienoja talleja varten. Olisikohan Rukin antaminen ylläpitoon vaihtoehto?
Yritän vielä jatkaa etsimistä internetin kautta. Olen jo soitellut kaikki tutut tallinomistajat läpi, etsinyt heppalehdistä ja laittanut sanaa kiertämään...
Baby Rukies
110214 G-Force RR (e: It's Time For Hollywood RR)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien © Ban, ellei toisin mainita. Luvaton kopiointi on rikos !
