Tšekin kieli

Tšekki
Oma nimi	čeština tai český jazyk
Muu nimi	tshekki (jos tš- ei teknisistä syistä voi kirjoittaa) tai tsekki
Tiedot
Alue	Tšekki
Virallinen kieli	Tšekki, Euroopan unioni
Puhujia	12 miljoonaa
Sija	73.
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Tšekin tiedeakatemia (Akademie věd), Tšekin kielen instituutti (Ústav pro jazyk český)
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	slaavilaiset kielet länsislaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	cs
ISO 639-2	cze
ISO 639-3	ces
Ohje

Tšekki on länsislaavilainen kieli, jota puhuu noin 10 miljoonaa ihmistä pääasiallisesti Tšekissä. Läheisintä sukua se on slovakille, hieman kaukaisempaa puolalle, ylä- ja alasorbille, kašubille sekä jo kuolleelle slovintsille. Varsinkin kolmikymppiset ja sitä iäkkäämmät tšekit ja slovakit ymmärtävät toisiaan erinomaisesti, koska ovat kuulleet toistensa kieltä television kautta Tšekkoslovakian aikana.^lähde? Nuoremmilla voi olla jonkin verran vaikeuksia ymmärtää erityisesti nopeaa puhekieltä.^lähde?

Tšekin ääntämistä pidetään yleisesti vaikeana ulkomaalaisille, toisaalta kielelle ominaisen ř-kirjaimen kuvaaman äänteen, toisaalta vokaalien vähyyden takia. Suomalaisille tšekin ääntäminen ei kuitenkaan ole erityisen hankalaa, koska esimerkiksi painotus ja vokaalit muistuttavat pitkälti suomea.^lähde? Tšekissä on kuitenkin useita pelkistä konsonanteista koostuvia sanoja, ja on jopa mahdollista muodostaa lauseita ilman ainuttakaan vokaalia, joskin useimmat sellaiset ovat melko väkinäisiä (Strč prst skrz krk, ”työnnä sormi kaulan läpi”,  kuuntele ^(ohje)).

Tšekissä on muiden slaavilaisten kielten tavoin runsaasti taivutusmuotoja. Kolmeen sukuun (maskuliineihin, feminiineihin ja neutreihin sekä näistä lisäksi elollisiin ja elottomiin maskuliineihin) jakautuvat substantiivit taipuvat seitsemässä sijamuodossa yksikössä ja monikossa. Myös muilla sanaluokilla on rikas taivutusjärjestelmä, ja oma lukunsa on slaavikielille ominainen verbien jakautuminen kahteen tekemisen tapaan eli aspektiin.

Puhuttu tšekki

Puhuttu tšekki jakautuu kolmeen suureen murreryhmään. Näistä selkeästi yleisin on Böömin alueella puhuttava niin sanottu yleistšekki (obecná čeština), joka on levinnyt laajalle historiallisen ydinalueensa ulkopuolelle ja muodostunut jonkinlaiseksi yleispuhekieleksi. Se poikkeaa kirjakielestä jonkin verran niin kielioppinsa kuin ääntämyksensäkin suhteen. Yleisesti ottaen Böömin murteessa sijataivutus on yksinkertaistunut: Erityisesti instrumentaalin monikossa yleensä unohdetaan monimuotoinen taivutus suvussa ja taivutetaan kaikkia sanoja samalla tavalla. Myös ääntämys on jonkin verran avoimempaa Böömissä kuin Määrin alueella; vokaalien avoimuuden sanotaan olevan erityisesti prahalaisten puheen ominaispiirre. Yleisesti kuitenkin Böömissä puhuttu kieli on melko yhtenäistä eikä eroa eri kylien ja alueiden kesken juurikaan ilmene.

Toinen kolmesta suuresta murteesta on Määrin alueella puhuttu tšekki, joka eroaa kirjakielestä kielioppinsa ja ääntämyksensä sekä muita murteita enemmän myös sanastonsa puolesta: Esimerkiksi Brnon raitiovaunuista käytetään saksalaisperäistä sanaa šalina eikä yleiskielen sanaa tramvaj. Toisin kuin Böömissä, Määrin murteessa on myös hyvin paljon paikallisia eroavaisuuksia. Nykypäivän Määrissä kuitenkin arkikieli on yhä useammin sekoitus eri paikkakuntien murteita, vanhoja paikallisia murteen ominaispiirteitä, kirjakieltä ja nykyään myös Böömin alueen murretta. Kirjakielen käyttö arkipäivän tilanteissa on Määrissä yleisempää kuin Böömissä.

Kolmas suuri murre on Tšekille kuuluvassa pienessä osassa Sleesiaa, Ostravan kaupungin ympäristössä puhuttu murre. Tämä murre muistuttaa eniten kirjakieltä, mutta sitä puhutaan hyvin nopeasti, ja pitkät vokaalit jäävät usein samanpituisiksi kuin lyhyet.

Kielioppi

Tšekki on synteettinen kieli, jonka sanat taipuvat hyvin monimuotoisesti. Nominit taipuvat seitsemässä sijamuodossa: nominatiivissa, genetiivissä, akkusatiivissa, datiivissa, vokatiivissa, lokatiivissa ja instrumentaalissa sekä lisäksi yksikössä ja monikossa. Sukuja on kolme. Lisäksi maskuliinisukuisilla sanoilla on joissakin sijamuodoissa erillinen taivutus elollisille ja elottomille kohteille.

Verbit taipuvat kolmessa aikamuodossa – preesensissä, futuurissa ja preteritissä – sekä kolmessa tapaluokassa: indikatiivissa, imperatiivissa ja konditionaalissa. Lisäksi verbit taipuvat persoonan ja luvun mukaan. Verbeille on ominaista myös slaavilaisille kielille tyypillinen taipuminen aspektimuodoissa, joita on kaksi: Imperfektinen aspekti kuvaa päättymätöntä tai toistuvaa toimintaa, perfektinen taas loppuun asti suoritettua toimintaa.

Nominien ja verbien taipuminen tapahtuu sanan loppuun lisättävillä liitteillä; myös astevaihtelu on yleistä. Päätteitä on runsaasti ja ne ovat usein epäsäännöllisiä.

Sanajärjestys on suhteellisen vapaa, ja sitä käytetään suomen tavoin merkitsemään muun muassa eri näkökulmia: Češi udělali revoluci (Tšekit tekivät vallankumouksen), Revoluci udělali Češi (Vallankumouksen tekivät tšekit), Češi revoluci udělali (Tekivät tšekit vallankumouksen).

Kirjaimisto

Tšekkiä kirjoitetaan latinalaisilla aakkosilla lisättynä joukolla erikoismerkkejä. Kirjaimet Č, Ch, Ř, Š ja Ž aakkostetaan omiksi kirjaimikseen (Ch tulee H:n jälkeen), muut erikoismerkein varustetut kirjaimet aakkostuvat peruskirjaimen mukaan. Ohessa tšekin kielen aakkosjärjestys kokonaisuudessaan (suluissa olevat eivät aakkostu omiksi kirjaimikseen):

A, (Á), B, C, Č, D, (Ď), E, (É), (Ě), F, G, H, Ch, I, (Í), J, K, L, M, N, (Ň), O, (Ó), P, Q, R, Ř, S, Š, T, (Ť), U, (Ú), (Ů), V, W, X, Y, (Ý), Z, Ž.

• g-kirjain ei kuulu tšekin oikeinkirjoitukseen ja esiintyy vain uudehkoissa lainasanoissa (agent, alergie, gramatika, program). Muinaisslaavilainen [g] on tšekissä muuttunut h-kirjaimeksi (esim. sana hvězda ’tähti’ << *gvězda. Omaperäisissä sanoissa 'kde' ja 'kdo', joissa äänne esiintyy, se kirjoitetaan k-kirjaimella.

• kirjain Ů lausutaan pitkänä uu:na, samoin kuin Ú. Sitä käytetään vain sanoissa, joissa on historiallisesti ollut pitkä oo-äänne, joka on aluksi muuttunut uo-diftongiksi, joka on myöhemmin alettu lausua pitkänä uu:na. (esim. kůň, ”hevonen”, vrt. venäjän конь tai suomen lainasana ”koni”).

Ääntäminen

Vokaalit

Yleisesti ottaen tšekin vokaalit ääntyvät kuten suomessa. Oikeinkirjoituksesta pitää huomata, että nousevalla aksenttimerkillä ´ merkitään vokaalin pituutta, ei siis sanapainoa, joka on tšekissä aivan kuten suomessakin aina ensimmäisellä tavulla. Diftongit ääntyvät kuten ne kirjoitetaan. Lisäksi konsonantit r, l ja (harvoin) m voivat ääntyä vokaalin kaltaisena äänteenä; tämän takia tšekissä on paljon sanoja, jotka näyttäisivät muodostuvan pelkistä konsonanteista, vaikka ne sisältävätkin vokaalin kaltaisia äänteitä; esimerkiksi krk (kaula), blb (typerys) ja vlk (susi).

Konsonantit

Tšekin konsonantit voidaan jakaa niin sanottuihin pehmeisiin, neutraaleihin ja koviin konsonantteihin. Kovia konsonantteja ovat h, ch, k, g, r, d, t ja n, neutraaleja b, f, l, m, p, s, v ja z, sekä pehmeitä ž, š, č, ř, c, j, ď, ť ja ň, joista tosin vain ť, ď ja ň äännetään pehmeinä eli liudentuneina. Konsonantin kovuusaste vaikuttaa pieneen, mutta tärkeään oikeinkirjoitukselliseen ja sanojen taivutukseen liittyvään seikkaan: Kovien ja neutraalien konsonanttien jälkeinen [i]-äänne kirjoitetaan kirjaimella y, pehmeiden jälkeinen kirjaimella i. Kouluissa opetellaan kovat ja neutraalit konsonantit loruina ulkoa, ja muutenkin asian opettamiseen käytetään paljon aikaa.^lähde? Aikuiset kielenkäyttäjät osaavatkin oikeinkirjoitusasian jo ”automaattisesti”, eivätkä tarvitse loruja avukseen.

Äännetaulukko

Kirjain	Ääntämys	Kuvaus	Esimerkki
a	[a]	kuten suomen a	tam, lampa (siellä, lamppu)
á	[aː]	pitkä a-äänne	máte, velká (teillä on, suuri)
c	[ts]	vastaa suomen kirjainyhdistelmää ts	cesta (matka/tie)
č	[tʃ]	vastaa suomen kirjainyhdistelmää tš	Čech, časem (tšekki (ihminen), lopulta)
ch	[x]	kurkku-h, kuten saksan sanassa ach	chodba (käytävä)
ď	[ɟ]	liudentunut d	maďarsky (unkariksi)
e	[ɛ]	kuten suomen e	je, dveře (on, ovi)
é	[ɛː]	Pitkä e-äänne	mléko, černé (maito, musta)
ě	[jɛ]	e-äännettä edeltää j-äänne	věda (tiede)
h	[h]	kuten suomen h	hanba (häpeä)
i, y, j (konsonantin edellä)	[i]	kuten suomen i	židle, tady (tuoli, täällä)
í, ý	[iː]	pitkä i-äänne	leží, dobrý (hän makaa, hyvä)
j	[j]	kuten suomen j	jatka (teurastamo)
mě	[mɲɛ]	m, jota seuraa liudentunut n	město (kaupunki)
ň	[ɲ]	liudentunut n	buňka (solu)
ni	[ɲi]	liudentunut n	nikdo (ei kukaan)
o	[ɔ̹]	kuten suomen o	okno (ikkuna)
ó	[ɔ̹ː]	pitkä o-äänne	citrón, gól (sitruuna, maali)
r	[r]	kuten suomen r	rada (neuvo/neuvosto)
ř	[r̻]	kielen kärjellä muodostettava heikko, vibroiva, s:n (tai pikemminkin ž:n) sekainen r-äänne	řeka (joki), křídlo (siipi)
s	[s]	kuten suomen s (äännettävä kuitenkin kirkkaasti, ettei sekoitu seuraavaan)	osm (kahdeksan)
š	[ʃ]	kuten suomen š	šest (kuusi)
ť	[c]	liudentunut t	šťáva (mehu)
u	[u]	kuten suomen u	guma, vzadu (kumi, takana)
ú, ů	[uː]	pitkä u-äänne	úterý, stůl (tiistai, pöytä)
v	[v]	kuten suomen v	voda (vesi)
z	[z]	soinnillinen s-äänne	nazdar! (terve!)
ž	[ʒ]	soinnillinen suhu-s	žena (nainen)

Aiheesta muualla

Tšekinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja

• Suomi-Tšekki sanakirja
• Internetin sanakirjat (englanti, saksa, venäjä, ranska, espanja, italia, puola, romania)
• Katsaus tšekin kieleen (englanniksi)

Slaavilaiset kielet

bosnia | bulgaria | kašubi | kroatia | makedonia | montenegro | polabi | puola | ruteeni | serbia | serbokroatia | slovakki | sloveeni | slovintsi | sorbi | tšekki | ukraina | valkovenäjä | venäjä

Euroopan unionin viralliset kielet

bulgaria | englanti | espanja | hollanti | iiri | italia | kreikka | kroatia | latvia | liettua | malta | portugali | puola | ranska | romania | ruotsi | saksa | slovakki | sloveeni | suomi | tanska | tšekki | unkari | viro