Let go and be free
Tänään oon ihan hulluna selannut netistä erilaisia tatskoja, koska varasin tuossa jokunen aika sitten itelle ajan syyskuulle seuraavaa tatskaa varten. Jotain ideaa oli millasta haluan mutta nyt on aika selkeenä mielessä se mitä haluaa. Pitää toivoa, että tulisi peruutusaika ja pääsis ottamaan uutta tatuointia vähän aiemmin, ei vaan millään jaksais oottaa syyskuulle asti.
Oon ottanut ensimmäisen tatuointini 2011 kesällä. Toisen tatuointini otin viime joululomalla ja nyt ois sitten hakusessa kolmas. Ensimmäisen kohdalla ajattelin, että en varmaan ota enempää, mutta kummasti sitä koko ajan tulee ideaa uudesta tatuonnista. Mun mielestä on tosi kiva ottaa tautointeja, joilla on jokin sanoma/merkitys itselle. Mulle ainakin ne tatuoinnit on tavallaan muistoja jostain tietystä ajasta tai jonkin tietyn asian muuttumisesta tai vastaavasta. Mä en sillee aattele, että voisin niihin kyllästyä koska ne muistuttaa mua aina jostain.
Mä tykkään, että mun tatuoinnit on semmosia että ne ei näy koko ajan. Kaikki ei varmaan edes tiedä, että mulla on tatuointeja. Nyt kesällä, kun on ollut paljon bikineissä niin ne näkyy, mutta muuten ei juurikaan. Tai näkyy ehkä semmosille ihmisille, joille ne haluaa näyttää. Tuo kolmas minkä otan niin se tulee myös semmoiseen paikkaan, että se ei ihan hirveän usein näy muille.
Tällä hetkellä haluan siihen mun tatuointiin ikuistaa tämän hetken mun elämästä. Mulla on tullut kuluneen vuoden aikana monta isoa muutosta ja ne varmasti näkyy siinä, mitä olen tänä päivänä. Tällä hetkellä on omasta elämästä niin vahvana se fiilis että on kaikin puolin vapaa, ja sen haluan siihen mun tatskaan. Välillä pitää tehdä isoja ja raskaita päätöksiä ja usein ei tiedä onko ne sitten loppupeleissä niitä oikeita päätöksiä. Itekin on välillä tullut epäiltyä omia päätöksiä, mutta tällä hetkellä voin sanoa, että oon tehnyt todellakin oikeat päätökset oikealla hetkellä. Ja eihän sitä koskaan voi tietää, mihin sitä mikäkin tie johtaa, mutta pakko valita joku tie, mennä sen mukaan ja katsoa siellä tien päässä sitten mihin se vei.
Mä oon muutenkin semmonen, että en hirveästi kadu mitään. Tai välillä voi olla jostan asioista jonkun aikaa morkkista, mutta sitten karkotan sen tunteen kuitenkin mahdollisimman pian. Mun mielestä katuminen on niin turhaa kun vain voi olla. Ei niihin juttuihin voi enää jälkikäteen vaikuttaa niin turha niitä on enää murehtia. Kaikki ne asiat, hyvät ja huonot tuo tähän hetkeen ja tekee meistä niitä ihmisiä, joita nyt ollaan. Ite en ainakaan haluais olla mitään muuta, toki joillakin voi olla toisin. Ite oon nyt siellä koulussa johon haluan, en oo saanut paikkaani helpolla, joka on opettanut mulle nöyryyttä ja periksiantamattomuutta. Oon tällä hetkellä sinkku ja en oo todellakaan ollut aina. Sen mukana oon kuitenkin löytänyt itseni, ihan vain sellaisena kuin olen, enkä sellaisena, jota olen jotain toista ihmistä varten. Mun mielestä pitää ensin löytää itsensä, jotta voi olla jonkun toisen kanssa.
Näin syvällistä tällä kertaa. Tuossa vielä pari kuvaa ihanista tatskoista:)
