Tervetuloa 2016!

Top of Engadin, eli Corvatschin 3303m syyskuun auringossa.

Top of Engadin, eli Corvatschin 3303m 2015 syyskuun auringossa. Yksi menneen vuoden kirjaimillisista kohokohdista.

Vuosi 2015.

Tavallinen, ehkä vähän mitäänsanomaton, on ensimmäinen ajatukseni menneestä vuodesta, mutta tarkemmin ajateltuna itseasiassa mennyt vuosi oli yksi tasapainoisimmista, kivoimmista vuosista aikuisiälläni. Perusarki pysyi ennallaan ja elämä sujuu eteenpäin omalla painollaan varsin leppoisasti. Olen ollut samassa työpaikassa opiskeluajasta lähtien, jakanut elämäni saman lähipiirin kanssa jo vuosia, lyhentänyt asuntolainaa jo kohta pari vuotta eikä juuri muitakaan isoja mullistuksia ole ollut ihan lähihistorian sivuilla.

Vuoden aikana ehdin lomailla pääsiäisen jälkeen Syötteen hangilla ja syyskuussa Sveitsin alpeilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kasaan yli 2000 hiihtokilometriä talvessa, pyörälläkin ajoin triplasti sen mitä parina aiempana kesänä (nyt lähes 3500km) ja kaikkiaan urheilin n.530 tuntia. Sain kantapäähäni rasitusmurtuman, mutta näin vuoden viimeisenä päivänä sen tilanne alkaa olla jo varsin suotuisa. Elokuussa katselin myös elämäni ensimmäistä kertaa täysmatkan triathlonkisaa paikanpäällä, sain jonkun hullutuskärpäsen pureman ja ilmoittauduin syyskuussa omalle ensimmäiselle täysmatkalleni, johon kaikki urheiluajatukset ovat suuntautuneet jo nyt syksyn ja alkutalven aikana, vaikka olen yrittänyt olla stressaamatta (vielä).

Vuosi 2016.

En lupaa tulevalle vuodelle mitään, enkä aseta itselleni mitään tavoitteita, koska en kuitenkaan muista pitää niistä kiinni kahta ensimmäistä viikkoa pidemmälle. Sen lisäksi etten lupaa mitään, en myöskään odota vuodelta mitään maata mullistavaa, enkä oikeastaan mitään sellaista tarvitsekaan. En omista miljoona-asuntoa, ajan Skodan Octavialla, en ole voittanut missikisoja, työskentele aivokirurgina enkä pärjää edes urheilukisoissa, mutta silti elämässäni ovat asiat varsin hyvin ja itse olen valinnut tehdä asiat niinkuin teen.

Tähän mennessä tiedän, että vuosi 2016 tulee sisältämään ainakin seuraavat asiat. Joita odotan. Innolla ja osin kauhulla (ks. neljäs kohta).

1. Tammikuun puolivälin jälkeen (eli alle 3 viikon päästä!) pieni hiihtoreissu Sveitsin alpeille. Ohjelmassa ainakin matkaseuralaisellani myös la Diagonela, itse arponen osallistumistani viimeiseen asti. Tällä hetkellä ajatus hiihtoturistina pällistelystä vie voiton numerolappuhiihdosta.

2. Huhtikuun alussa pyöräreissu Mallorcalle. Lähden matkaan GIF-Chebicin poikien siivellä, joskin vain viikoksi, kun nämä ovat reissussa kaksi.

3. Kesäkuussa pyöräreissu Norjaan, jossa ohjelmassa myös Styrkeprovenin Ladies Edition, eli reilut 180km Lillehammerista Osloon.

4. Elokuussa elämäni ensimmäinen täysmatkan triathlon (3,8km + 180km + 42,2km) Finntriathlon Tahkolla.

Loppuvuodeksi en ole uskaltanut vielä suunnitella mitään, sillä pelkään että toivun Tahkolta vuoden kaikki loput kuukaudet – fyysisesti ja henkisesti :)

Ei kommentteja

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Joulukalenteri #24

Hyvää joulua! Merry Christmas!

Kuopiossa saatiin ainakin vähäsen valkoinen joulu.

image image

Ei kommentteja

Avainsanat:

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.

Joulukalenteri #23

Toisiksi viimeisen kalenteriluukun kimmokkeena toimii erääseen Facebook-ryhmään linkitetty Hesarin juoksublogin lievän provosoivastikin kirjoitettu teksti pakonomaisesta treenaamisesta. Alkuperäiset jutun pääset lukemaan tästä.

Kyseisessä Hesarin juoksublogissa oli listattu 6 kohtaa, joista voi tunnistaa itsensä ja jos näin käy, suositellaan jutussa pyrkimään kohti armollisempaa treeniasennetta. Kohdat ovat seuraavat:

1. Et pysty rentoutumaan ilman treeniä

2. Läheisiäsi ärsyttää lenkkisi joulunpyhinä

3. Mittaat jokaisen treenin

4. Olet ärtynyt ja vihainen, jos yksikin lenkki jää väliin

5. Pelkäät kuntosi romahtavan välittömästi

6. Ajattelet treeniä taukoamatta

Itseeni näistä pätee aika monikin kohta. Toki en allekirjoita täysin niitä kuvauksia, millä jokainen listan väittämistä oli avattu ja perusteltu lukijalle. Mutta kyllä, voin myöntää, että esimerkiksi keväällä viettämäni kaksi ”lepoviikkoa” olivat yhdet elämäni pisimmistä viikoista. Enkä edes muista sellaista päivää työelämään siirtymisen jälkeen, että olisin ollut vapaalla töistä enkä olisi tehnyt mitään urheilusuoritusta, jos en ole ollut kipeänä tai esim. matkustanut jonnekin koko päivää.

Ja mitä rentoutumiseen tulee, yksi parhaista tavoista viettää vapaapäivää etenkin nyt talviviikonloppuisin on se, että käyn ensin aamulla itse urheilemassa ja sitten makoilen tässä kotona sohvalla esimerkiksi katsomassa muiden urheilua telkkarista. Jos tuosta jätettäisiin tuo oman urheilun osuus pois, en oikein osaisi rentoutua tai nauttia siitä lopusta päivästä sohvalla vaan olisin listauksen kohdan 4 mukaisesti varsin kiukkuinen. Tiedän myös omalla kieroutuneella syömistaustallani olevan edelleen se vaikutus, että päivinä jolloin en treenaa, minun on kovin vaikea syödä mitään. Ja jos syön, olen todella todella vihainen. Itselleni.

Suorittajaluonne kun olen, ketään ei yllättäne se, että olen 17. ikävuoden jälkeen ollut kahdesti ylikunnossa, kärsinyt syömishäiriöstä, aiheuttanut itselleni vatsahaavan ja hajottanut jalkani monta kertaa liiallisella tekemisellä seisomatyöhön yhdistettynä. Karttuneiden ikävuosien myötä olen onneksi vähitellen oppinut myös kuuntelemaan itseäni. Saamani varsin hyvän ja yksinkertaisen ohjeen mukaan osaan nykyään jäädä kotiin lepäämään silloin, jos lenkillelähtö epäilyttää väsymyksen tai muun syyn vuoksi. Ohje nimittäin kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin: Jos pitää yhtään miettiä onko järkeä lähteä lenkille, vastaus on ei. Tällä luonteenlaadulla epäilyksen pääseminen mieleen ei ole laiskuutta, se on silloin ihan oikeaa väsymystä tai sairastumisen oiretta. Ehkäpä siksi, että olen opetellut moisen ohjeen noudattamista, olen ollut myös viimeisten vuosien aikana erossa vuosikaudet piinanneesta sairastelukierteestä ja astmakin on pysytellyt varsin hyvässä kurissa.

Mutta kaikesta huolimatta, pakkomielteistä tai ei, aion käydä lenkillä jouluna ja vieläpä jokaisena kolmena joulun vapaapäivänäni. Aiotko sinä?

1 kommentti

Avainsanat: , , ,

Terhi Martikainen

Terhi Martikainen

Kirjoittaja on triathlonisti, moninkertainen pyöräilyn SM-mitalisti ja urheilukaupan ammattilainen.