Heikot olot jääneet taa

Olen ottanut (pahaksi?) tavakseni kirjoittaa lähinnä silloin, kun menee hyvin. Antanen kuitenkin itselleni anteeksi sen, että väsyneenä, huolissani tai harmistuneena käytän aikani lähinnä oman fyysisen ja henkisen tilan palauttamiseen normaalitasolle, en tiedottamiseen. Ei viimeisessä puolessatoista kuukaudessa mitään katastrofaalista ole tapahtunut, mutta en ole myöskään päässyt monesti hurraamaan (paitsi nyt lähiaikoina!).

Lahnustusta

Huhtikuiset EM-kisat menivät aika hyvin, tuloksina sijat 11. (sprintti), 10. (keskimatka) ja 7. (viesti). Henkilökohtaiset kisat juoksin suunnilleen omalla tasollani, mutta viestissä puhti loppui kesken, enkä kyennyt vastaamaan ankkuriosuuden sijataistoihin ollenkaan. Simahdin, jalat eivät totelleet ja suunnistus kärsi. Tämän jälkeen vuorossa oli matkustus kotiin ja suunnitelmissa vajaa viikko palautumista. Viikko kevyttä harjoittelua ei kuitenkaan auttanut, eikä vielä puolitoistakaan, ja siinä vaiheessa aloin huolestua. Kävi ilmi, että vähättelemäni pienet vatsavaivat johtuinevatkin Portugalista napatusta pöpöstä, ja antibioottikuurilla olo koheni muutamassa päivässä huimasti! Tämän kun olisi tajunnut jo aiemmin. Nyt jouduin jättämään heikkojen olojen vuoksi monia harjoituksia ja pari kisaa väliin.

Vaikka heikko olo tai pieni flunssa ei normaalielämää haittaisi, niin paljon harjoitellessa ja kovaa kilpaillessa terveyden tulisi olla terästä joka päivä. Terveyttä vaalitaan eri (sallituin!!) keinoin, joista ainakin hygieniasta ja ravinnosta huolehtiminen ovat tärkeitä. Pitkissä reissuissa eri maissa ei kuitenkaan voi välttää kaikkia riskitekijöitä, joita esimerkiksi pikkukylien ravintoloiden kypsentämättömissä ruuissa piilee. Lentokoneessakaan ei aivan hengittämättä voi olla, vaikka viereen sattuisi köhivä ja aivasteleva tyyppi. Joskus on tosin tullut nostettua kaulahuivia suun eteen.

Toivuttuani kohtuulliseen vireyteen, pääsin lähtemään 7.5. maajoukkueen leirille Italiaan. Kolusimme MM-kisojen maastotyypeissä Asiagossa, Venetsian seudulla ja Lavaronessa. Yhdeksän päivän leiriin mahtui 10 maastosuunnistusharjoitusta, 3 sprinttiä ja muutama hölkkäily, hieronta ja kylpylälilluttelu päälle. Ilokseni pystyin tekemään suunnistuksista muutaman reippaasti ja pari jopa kovaa!

Makupala Italiasta, pariviesti Kubelekin kartalla. Kivikkoa ja mäkeä on, kuten näkyy.

Makupala Italiasta, pariviesti Kubelekin kartalla. Kivikkoa ja mäkeä on, kuten näkyy. Erikoisuutena ensimmäisen maailmansodan aikaiset juoksuhaudat.

Kisoja, kisoja, kisoja

Varsinainen kilpailukauteni (kun Turkin maailmancupia ja EM:iä ei lasketa) alkoi viikko sitten SM-keskimatkalla. Olin kulusta positiivisesti yllättynyt ja onnistuin pääsemään hopealle yhdestä 1,5min pummista huolimatta. Myös torstainen Huippuliigan 2.osakilpailu maistui hyvin (sijoitus 4., katseltavissa areenassa), joskin kulku hieman kalpeni tiistaiselle Inov8-trailcupille. Tiistai oli ainoa kerta, jolloin pääsin tapahtumaan osallistumaan, ja nautin reitistä ja helpoista jaloistani riemulla. Ensi viikolla on viimeinen kerta tälle vuodelle käydä haastamassa itsensä: trailcup.fi .

SM-keskimatka. 1. Inga Dambe, 2. Mä, 3. Tuulia Viberg (kuva Suomen Suunnistusliitto)

SM-keskimatka. 1. Inga Dambe, 2. Mä, 3. Tuulia Viberg (kuva Suomen Suunnistusliitto)

Nyt istuksin jälleen Asiagossa. Niittyjen voikukat ovat vaihtuneet koiranputkiin ja maastotyyppiin tutustumisharjoitukset näyttökilpailuihin. Huomenna sunnuntaina juoksen keskimatkan, mutta maanantaisen pitkän matkan kisan jätän niille, jotka pitkää matkaa haluavat MM-kisoissa juosta. Jäämme Antin kanssa tänne torstaihin asti, jolloin matka jatkuu saman kassin kanssa Helsinkiin lentokenttähotelliin, Norjaan maailmancupin 7. ja 8. osakilpailuihin, mökille kahdeksi yöksi, Imatralle maailmancupin 9. osakilpailuun ja loppuhuipennukseksi Kuopioon 14.6. Venlojen viestiin ja Jukolaan. Tiedossa siis jänniä aikoja ja hienoja paikkoja!

Tällainen ilme oli viimeksi Italiassa, samaa haetaan huomiselle. :)

Tällainen ilme oli viimeksi Italiassa, samaa haetaan huomiselle. :)

Ei kommentteja

Avainsanat: , , , , , ,

Venla Niemi

Venla Niemi

Venla on 23-vuotias suunnistajatar Tampereelta. Lajiinsa hän on tutustunut jo 6-vuotiaana, mutta tavoitteellisempi urheileminen alkoi 14-sarjassa nuorten SM-kisojen tullessa ohjelmaan. Tämän jälkeen harjoittelu on ollut nousujohteista sekä määrien että vauhtien suhteen ja päämääränä on aikuisten sarjan menestys.

Ei niin vakavia haastavuuksia

Kausisuunnitelmassa suunnistajan, tai ainakin minun, viimeisimmät viikot ovat olleet niitä kovimpia. Kisakausi lähestyy, ja talven peruskuntoharjoittelusta on siirrytty tehollisesti kovempiin, enemmän kilpailuja muistuttaviin harjoituksiin. Siis ainakin jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. Vaikka olenkin onneksi (!) välttänyt isommat ongelmat, niin muutamia haastavuuksia on tullut ja tullee jatkossakin eteeni. Tässä niistä muutama.

Haastavuus 1: sade

Rakastan ulkoilmaurheilua kauniissa aurinkoisessa säässä, mutta märästä en pidä. Jos ulkona sataa, tuulee eikä asteitakaan ole yli kymmentä, niin joudun käymään itseni kanssa vähän (tai oikeastaan aika paljonkin) keskustelua siitä, mitä hyödyn lenkille lähtemisestä. Tässä vaiheessa saattaa tulla kiukuteltua valmentajalle ja tivattua motivaatiota sieltäkin. Onneksi hän on lähes aina tivausetäisyydellä.

Sateen jälkeen on näin kivaa.

Sateen jälkeen on näin kivaa.

Haastavuus 2: väsymys

Toisilla paikat hajoavat ennen suurta väsymystä, mutta minulla harjoittelu aiheuttaa ensin väsyn. Välillä sitä epäilee laiskuudeksi, mutta mitä paremmin oppii kuuntelemaan kehoaan, sitä useammin nuutumisen tunnistaa. Lähinnä pohdinnat siirtyvätkin siihen, että onko harjoitus hyödyllistä tehdä väsyneenä. Usein on, joskus ei. Ilman omien voimien rajoille menoa ei kehity, ja toisaalta kevyet harjoitukset saattavat virkistääkin. Tämä pohdintahan ei varsinaisesti auta väsymyksen karkottamiseen, vaan päätös olisi hyvä pystyä tekemään ja toimia sitten sen mukaisesti.

Haastavuus 3: kalaravintola

Kävimme viime sunnuntaina pienellä porukalla nauttimassa Figueira da Fozin rantakadun merenelävistä. Suhteilla paikallisen juoksuseuran puuhamieheen Jorgeen tapas+alkukeitto+mereneläviäniinpaljonkuinnapavetää+valkoviinit+jälkiruoka -setti maksoi 25e. Pääruokana oli siis tarjottimellinen (kertaa kolme) kylmiä ja lämpimiä katkarapuja, pieniä ja isoja simpukoita, oikeita rapuja sekä barnaclesseja (http://en.wikipedia.org/wiki/Goose_barnacle). Hyvää oli. Yöllä ei ollut enää niin hyvää, kun ällötti ihan seuraamuksiin asti. Tosin kenelläkään muulla ei oireita tullut, vaikka täsmälleen samoja herkkuja söimme, joten ruokamyrkytystä taitaa olla turha syyttää. Otin yhden päivän kevyesti.

Unohdin ottaa kuvan ennen syömistä, tässä rippeet.

Unohdin ottaa kuvan ennen syömistä, tässä rippeet.

Tulevaa

Tänään ja huomenna juostaan maailmancupin osakilpailut Espanjassa (kisasivut: http://www.wcupspain2014.es/). Itse kuulun niihin, jotka pitivät näitä kisoja liian rankkana settinä juuri ennen EM-kisoja, jotka alkavat ensi torstaina. Valitettavasti en siis järkisyistä päässyt kisailemaan, vaikka se kivaa olisi ollutkin. EM-kisoissa juoksen sprintin ja keskimatkan, viestijoukkueet valitaan sitten viikon aikana. Tässä kisalinkki: http://www.eoc2014.fpo.pt/index.php/en/news. Tässä ohjelmani:

Su 6.4. Viimeinen kova harjoitus, suunnistusvedot.

Ma Pitkä aeroobinen ja hieronta

Ti Matkustus Quiaios Palmela + harjoitus mallimaastossa

Ke Harjoitus mallimaastossa

To Keskimatkan karsinta (5,2km, 170m nousua, 19 rastia)

Pe Kevyttä (Pitkän matkan karsinta)

La Sprintin karsinta (2,5km linnuntietä, 90m, 14 rastia)

Su Sprintin finaali (2,4km, 85m, 19 rastia)

Ma Keskimatkan finaali (6km, 195m, 22 rastia)

Ti Kevyttä + kisaseurantaa (Pitkän matkan finaali)

Ke 16.4. Viesti (5,8km, 245m, 24 rastia) illalla Suomeen

Quiaioksen rantakatu. Lähdenkin nyt tästä koneelta tuonne.

Quiaioksen rantakatu. Lähdenkin nyt tästä koneelta tuonne.

1 kommentti

Avainsanat: , , , , , , , ,

Venla Niemi

Venla Niemi

Venla on 23-vuotias suunnistajatar Tampereelta. Lajiinsa hän on tutustunut jo 6-vuotiaana, mutta tavoitteellisempi urheileminen alkoi 14-sarjassa nuorten SM-kisojen tullessa ohjelmaan. Tämän jälkeen harjoittelu on ollut nousujohteista sekä määrien että vauhtien suhteen ja päämääränä on aikuisten sarjan menestys.

Pikakelaus: Espanja, Turkki, Tampere

Alkuun pahoittelen tuppikätisyyttäni, mutta kun kirjoitussormet eivät ole syyhynneet, niin en ole niitä pakottanutkaan.

Viimeksi kirjoitin Etelä-Afrikasta tammikuun lopulta, joten pieni pikakelaus ajoista sen jälkeen lienee paikallaan. Kahdeksan päivää vietin Tampereella palellen, muuttaen ja stressaten hoidettavista asioista, ennen kuin pääsin taas lämpimään. Seuraavat kolme viikkoa Espanjan Punta Umbriassa kuluivat hyvässä seurassa (maajoukkuenaiset, -miehet, -nuoret, -talentit ja Hämeen, Varsinais-Suomen sekä Uudenmaan aluevalmennettavat) treenaten. Kuten arvata saattaa, treeneihin mahtui niin surku- kuin huippukulkujakin. Mukavasti jäin kuitenkin sopivasti ajoitettujen kevennysten ansiosta plussakulun puolelle.

Espanjasta matkustimme osan joukkueen kanssa suoraan (no suoraan ja suoraan: kolmella lennolla ja kahdella parin tunnin ajolla) Turkkiin juoksemaan maailmancupin ensimmäistä osakilpailua. Keskimatkan kisaan kuului karsinta, josta 30 parasta pääsi A-finaaliin, ja seuraavan päivän finaali. Kisamaastot eivät aivan vastanneet mallimaastoja eivätkä oikeastaan järjestäjien maastokuvauksiakaan, ja lisäksi finaalin maasto oli valittu selvästi maalialueen ehdoilla: meidät haluttiin juoksemaan 2000 eaa rakennetun amfiteatterin ja muiden raunioiden keskelle. Juoksin helpohkon rastinottokisan hyvin ja saatoin olla tyytyväinen sijoitukseeni seitsemän. Linkki kisojen sivuille: http://wcup2014antalya.com/

Turisteilua Turkissa: Chimaeran ikuiset tulet

Turisteilua Turkissa: Chimaeran ikuiset tulet

Turkissa järjestettiin myös neliosuuksinen sekasprinttiviesti, jollainen tulee olemaan ensimmäistä kertaa MM-kisoissa tänä kesänä Italiassa. Tällaisia sprinttiviestejä ei kovin montaa vielä ole järjestetty, joten jokainen kansainvälinen tilaisuus juosta matkaa ennen MM:iä on tärkeä. Juoksimme joukkueella minä, Mårten Boström, Fredric Portin, Anni-Maija Fincke neljänneksi Ruotsin, Tanskan ja Ruotsin kakkosjoukkueen jälkeen. Kisassa sai siis olla nyt mukana useampi joukkue maalta, toisin kuin MM:issä, mikä teki ainakin aloitusosuudesta melko letkaisan. Toivon todella, että tulevissa sprinttiviesteissä ratamestarit käyttävät enemmän hajontaa ja että kisat saadaan haastavammille alueille. Nyt jäin tossulla ihan liikaa.

Sprinttiviestijoukkue Fin1: mä, Måre, Porren ja Anni

Sprinttiviestijoukkue Fin1: mä, Måre, Porren ja Anni

Tällä hetkellä hoidan opintojani hiirenaskeleen eteenpäin käymällä parin viikon laboratoriokurssin, joka stressaa urheilijanelämään tottuneita aivoja ja myös jalkoja kohtuuttoman paljon. Viime viikon heikot juoksutunnot on helppo pistää labran piikkiin. Onneksi tänään pilkahti taas parempaa virettä. Tämän kurssin jälkeen ensi sunnuntaina lähdenkin sitten Portugaliin ensin pariksi viikoksi harjoittelemaan ja sitten juoksemaan EM-kisoja. Niihin on enää reilu kolme viikkoa! Suomen joukkue löytyy täältä: ssl:n uutinen.

Olen minä saanut jotain asioitakin hoidettua; korjautin silmälasin sangat. Enää ei tarvitse kuljeskella leuko naamassa, kuten alla. (Leuko = leukoplast, suunnistajien kaikkeen käyttämä nilkkateippi)

Etelä-Afrikka 075

Ei kommentteja

Avainsanat: , , , , , , ,

Venla Niemi

Venla Niemi

Venla on 23-vuotias suunnistajatar Tampereelta. Lajiinsa hän on tutustunut jo 6-vuotiaana, mutta tavoitteellisempi urheileminen alkoi 14-sarjassa nuorten SM-kisojen tullessa ohjelmaan. Tämän jälkeen harjoittelu on ollut nousujohteista sekä määrien että vauhtien suhteen ja päämääränä on aikuisten sarjan menestys.