Mistä tunnistin ylirasituksen?

Edellisen kirjoitelun jäljiltä sain muutamalta kysymyksiä ylirasituksen tunnistamisesta. Ja tässä nyt hiukan tarinaa siitä..

Oireet: hemoglobiini laskee (olen labrassa töissä joten tämä on oma hlökohtainen varmin merkki), max.syke laskee, leposyke nousee, tehot laskee, tuntuu kuin henkisesti olisi stressitilassa; koko ajan pitäisi olla ajamassa ja tuntee huonoa omaa tuntoa lepopäivistä, väsymyksen takia tekee tyhmiä virheitä ajaessa, töissä ja kaikessa.

Jalkojen väsymystä en kirjannut listaan, koska jalat ei enää väsy kun muu kroppa on niin rikki että treeni jää sen takia kevyeksi. Omaan korkeahkon maksimisykkeen ja olen ottanut vakaan linjan tälle talvelle, että mikäli kovassa harjoituksessa en saa sykettä enää yli 190bpm, on aika levätä, mieluiten kaksi päivää. Tässä pystyy huijaan itseään epämääräisillä selityksellä hetkellisestä väsymyksestä, rankka työpäivä, ajatukset muualla… Kun leposyke on koholla, ollaan jo aika pitkällä, mutta sen tuntee herätessään; kuin ei olisi nukkunut kunnolla vaikkei herännyt yöllä kertaakaan, nukkumaan mennessä jä helposti kuunteleen tykytystä. Leposyke nousee myös flunssassa ennenkuin muita oireita tulee, joten aina voi huijata itseään ”olen varmaan tulossa kipeäksi”. Tehojen laskua voi seurata kerran viikossa tehtävällä samalla treenillä, esim. vkotempo, aikaa voi selitellä helpommin, kerran huonoilla tehoilla menneen treenin voi selittää väsyllä, rankalla päivällä, tms. mutta kahdesti perättäisellä viikolla toistunut laskusuhdanne kannattaa jo huomioida pidemmällä levolla. Alikunnosta palautuminen on nopeampaa kuin ylikunnosta. Hemoglobiinia olen seurannut jo kouluajoilta eli ensimmäisestä kunnon harjoitustalvestani lähtien. Olen saanut muodostettua omat viitearvot joista tiedä että nyt pitäs kulkea; ei ole kuin akasta kiinni. Tai että nyt neiti lepoa tai käy huonosti. Ylirasittuneen kropan hemoglobiiniarvoa ei niin vain korjata, ainakaan luonnollisin menetelmin. Sen enempää tieteellistä perustetta antamatta, mutta samaan perustuu siis veridopingin käyttö.

Vieläkään en ole sataprosenttisen varma että kroppa on täysin palautunut kesästä mutta tehot ovat mainiossa nousussa, tarkkailen maksimisykettä nyt suurennuslasin kanssa ja reagoin sen laskuun heti. Ja olen oppinut laittamaan päänuppini lepopäivä moodiin; laitoin uudessa asunnossani jopa television antennipiuhan kiinni televisioon!! :) En tosin kolmen viikon aikana ole sitä viittä minuuttia pidempään katsonut.. Lilli, tuo nuori kämppikseni pitää huolen että mamma osaa myös ottaa rennosti ja leikkiä välillä. Joskin myös Lillin kunto on vahvassa nousussa ja raapottaa pian mammaa pk-lenkeillä tuntitolkulla. Pienet juoksuspurtit kirittäjän kanssa tosin lienevät tällekin kangistelijalle vain hyväksi. Josko alkaisi se jalka nousemaan paremmin. :)

Tuolta hiukan makuja tämän syksyn viimeisistä ja ensi vuoden ensimmäisistä ulkokisoista, allekirjoittanut kuittasi SM-pronssin heti kahden huipputeknisen kuskin perästä. Täytyy myöntää että oma ajotekniikka oli hiukan koetuksella ja runttasin lähinnä voimalla nuo teknisemmät osuudet, mutta mutakylpy kerran vuodessa pitää motivaation radalle kunnossa. ;)

 

https://plus.google.com/photos/117573206809266489044/albums/6071910336745043217?authkey=CPnR786d2bPa5wE

 

 

Ei kommentteja

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kipsissä

Kaksi viikkoa kipsihoitoa takana, viikko edessä ja sitten vielä viikko sairaslomalla ilman kipsiä. Jos joskus olen pitänyt oikeakätisenä ihmisenä vademman käden pikkurilliä turhana kapistuksena niin varmasti tämän ”loman” jälkeen ette tuollaista lausahdusta suustani kuule. Mm. Etupenkkiläisen turvavyön avaaminen tuottaa hankaluuksia. Lisäksi junnuna vaivanneen pitkäaikaisen oikean käden kipuilun takia teen useimmat asiat vasenkätisesti ja vasemman käden voima onkin suurempi, joten esim. ainuttakaan kierrekorkkia en saa auki..valivali..Mutta fillaria pystyn ajamaan! :) Kunhan muistaa irrottaa vasemman käden tangosta ennen jokaista mahdollista tärähdystä. Eli Gironan reissu meni mainiosti, tunteja ja kilsoja kerättiin. Koska reissu oli hiukan yhdistelmä lomasta ja treenaamisesta tuli tunteja myös turistin tossuissa keräiltyä ja päivien tunnit tulivat varmasti täyteen.. Useampana päivän fillarilla ja kävellen kuljetut tunnit oli yhteensä vähintään 8. Eipä ihme että paluupäivänä jalat olivat hiukan kuluneen oloiset..

Gironan seutu on pullollaan alueen uskomattomasta historiasta muistuttavia kivikasoja. Suurin osa vaan niin henkeäsalpaavan upeita ja tupsahtivat lenkillä eteen niin yhtäkkiä ettei niistä ymmärtänyt ottaa edes valokuvia. Mutta tästä oli pakko ottaa, koska kyltti Casasta oli niin osuva. :)

Gironan seutu on pullollaan alueen uskomattomasta historiasta muistuttavia kivikasoja. Suurin osa vaan niin henkeäsalpaavan upeita ja tupsahtivat lenkillä eteen niin yhtäkkiä ettei niistä ymmärtänyt ottaa edes valokuvia. Mutta tästä oli pakko ottaa, koska kyltti Casasta oli niin osuva. :)

Yleensä treenireissuilla suunnataan tutuille paikoille, jossa parhaat lenkkireitit on merkittynä muistiin ja karttaa harvoin tarvii tarkistella. Nyt tilanne oli hiukan toinen ja uutta mahdollista lenkkipaikkaa hiukan tutkittiin.

Gironan ympäristöstä löytyy muutama hieman pidempi mäkitaival mutta pääsääntöisesti mäet ovat suhteellisen lyhyitä joten alue sopii mainiosti vähemmän pyöräilleellekin. Tietenkin yhdistelemällä eri mäkiä samalle lenkille voi saada alle satkunkin lenkkiin reilusti yli kilometrin nousua ja se on jo rankkaa. Suurin osa pidemmistä nousuista on alle 7% kulmalla, joten matka taittuu suht reippaasti, eikä välttämättä vaadi erillisten mäkivälitysten vaihtamista ennen reissua.

Pientä maaseututietä joutuu joskus hiukan etsimään, eikä karttamerkinnät kestopäällysteestä aina pidä paikkaansa, mutta sitkeä etsintä palkitaan upeilla baanoilla ja Gironassa asfaltin laatu oli mukavaa ajettavaa.

Pientä maaseututietä joutuu joskus hiukan etsimään, eikä karttamerkinnät kestopäällysteestä aina pidä paikkaansa, mutta sitkeä etsintä palkitaan upeilla baanoilla ja Gironassa asfaltin laatu oli mukavaa ajettavaa.

Loivat alamäet kerryttävät vauhtia hieman salakavalasti, joten tarkkuutta sen suhteen. Suurin osa serpentiinistä oli loivilla kaarteilla, joten tiukemmat kurvit tulivat aina hieman yllättäen, mutta aiemmin mainitusta syystä kun itselläni oli ainoastaan takajarru käytössä, laskeskelin mäkiä jo varmuuskertoimella rauhallisesti. Paikalliset autoilijat tulivat serpenteeneissä pääsääntöisesti vastaan omalla kaistallaan, mikä oli mukavaa verrattuma moniin aiempiin kokemuksiin.

Turistikausi Etelä-Euroopassa on parhaimmillaan elokuussa, mutta Gironassa varsinaista turismiryntäystä eli ollut, koska rantaan on hieman matkaa. Lenkkireitin lähestyessä rantaa, liikenteenmäärä kasvoi reilusti ja suunitelmat kääntyivät hyvin pian väljemmille teille. Rantaviivan myötäisestikin kulki muutama taival joissa autoja ei häiritsevän paljon ollut ja ne olivatkn näköaloiltaan huikeita.

Mutta päätän raporttini Gironasta tältä erää muutamaan fiilistely kuvaan.

Kipsis! :)

DSC_0053

DSC_0092

 

Ei kommentteja

Avainsanat: , ,

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.

Kesäkisat loppusuoralla

Pitkästä aikaa näppiksen äärellä…

Vauhdikkaan alkukesän jälkeen on ollut hiukan ylirasitusta, epäonnea ja epäonnistumista. Nyt naputankin näppäimiä vasen käsi paketissa.. Suunta on kuitenkin taas parempaan; lyhyiden matkojen tehot ovat nousussa ja ensi viikko Gironan maisemissa, jossa pitäisi olla mainiota mäenkinkamaa kiivettäväksi. Sitten onkin ISM-kisojen vuoro, katsotaan mitä tehot sanovat Espanjan leirin lopulla ja päätän vasta sitten osallistumisesta ja/tai tavoitteista ISM:iin.

Ratakisat menivät osaltani hyvin joskin alkukesän kunnolla olisin kenties pystynyt parempiinkin suorituksiin mutta tällä kertaa näin. Viimeisenä ratakisa viikonloppuna ajoin tosiaan vapaa-ajalla erästä aitaa päin ja pikkurillin kämmenluun tyvi murtui siinä rytäkässä. Ratakisat ajoin kuitenkin loppuun, koska taivuin vasta viimeistä ratakisapäivää edeltävänä iltana kivun takia Haartmanin päivystykseen. Sununtaina ohjelmistossa oli enää joukkue takaa-ajot ja nimeni oli kahden joukkueen listassa. En voinut pettää joukuetovereita, koska kummassakin joukkueessa oli ajajia, jotka olin puhuttamalla puhuttanut joukkueeseen. Lääkäriltä sain luvan ajaa kivun rajoissa joten lauantain ja sunnuntain aikana otin yhteensä 11 starttia murtuneen tassun kanssa. Maanantaina sainkin sitten tuntea jääräpäisyyteni seuraukset kun turvotus oli pahimmillaan ja jokaisen sormen kaikki nivelet alkoivat tummumaan..Tiistaina ja keskiviikkona turvotus alkoi jo laskemaan mutta vasta tänään torstaina alkaa olemaan jo rystysten muotokin havaittavissa. Huomenna vielä kontrolliröntgen jotta nähdään onko luutuminen tapahtunut oikeaan asentoon.

Täytyypä silti oikein kehaista Haartmanin traumapäivystystä; selvisin lääkäristä, röntgenistä ja kipsauksesta tunnissa. Lienee jonkin sortin paikallinen ennätys, mutta toiminta oli varsin sujuvaa ja henkilökunta mukavan letkeää, lukuunottamatta hieman virkaintoista vartijaa, joka ensi töikseen meinasi heittää minut pihalla maantiepyöräni kanssa. Röntgenhoitaja sai päivän naurut kun pyytelin anteeksi n.10 tuntia päälläni olleen ajohaalarin vienoa käryä..

Olenpa nyt sitten nautiskellut joutenolosta, kun mitään ei oikeen voi tehdä tai nsen tekeminen on suunnattoman hankalaa ja vaivalloista. Tiistaista asti olen sentään itse saanut hiukseni ponnarille ja onneksi näillä helteillä ei tarvitse liiemmin pukeutua. Biksut päälle ja ulos :)

1 kommentti

Pia Pensaari

Pia Pensaari

Kirjoittaja on naispyöräilijä, joka on voittanut yli 20 SM-mitalia ja omistaa kautta aikojen Suomen 2. nopeimman ajan 3km takaa-ajossa.