Paluu kirjoittamisen makuun..

Moni kavereista on kehoittanut kirjoittamaaan aika monta kertaa blogiin viimeisten kuukausien aikana. Olisiko nyt aika valoittaa elämääni Sveitsissä? Kyllä.

Elän siis Hunenbergissä, Zugin kanttoonissa. Nimestä voikin päätellä että pienen mäen päältä löytyy majapaikkani ja joka kerta treenin jälkeen joudun tänne kipuamaan jos suihkua tai ruokaa mielin. Joka kerta se on yhtä raskas (henkisesti), oli treeni ollut tehollinen tai ei.

Maisemakuviakin ehditty ottamaan..

Maisemakuviakin ehditty ottamaan..

Vaikka täällä mäen päällä asustelenkin niin muuten minä saan treenata erilaisissa maastoissa. Löytyy sekä tasaista että mäkistä seutua. Vuorten välissä voin ajaa tasaista mielin määrin ja lähin neljän kilometrin mäki 10% keskijyrkkyydellä löytyy alle 10 kilometrin päästä kotoa. Mäen nimi on Michaelskreuz. Siellä ajellessani tuntuu, että olen valvovan silmän alla……..  Jos mieli tekee ajaa pidempiä, lähemmäs 30km, mäkiä, ”täytyy” matkustaa noin tunti autolla. Tällä hetkellä ei itsellä ole intressejä tai edes suositeltavaa ajaa neljä tuntia pidempiä lenkkejä. Naisten kisat, kun ovat maksimissaan 140 km pituisia.

Ehtii sitä näköjään kisoissa hymyilemänkin.. Ehkä ekalla kolmella kilometrillä.

Ehtii sitä näköjään kisoissa hymyilemänkin.. Ehkä ekalla kolmella kilometrillä.

Treenailen täällä aika lailla 50% treeneistä yksin ja 50% porukassa. Viikolla on vähän vaikeampi saada sopimaan kaikille samaa ajankohtaa treenille. Tällä viikolla taas on esimerkiksi ollut pakko vahdata ikkunasta, että koska sade on kohtuullisesti putoilevaa eikä kuin saavista kaatamalla. Kilpailu- leirimatkat ovat treenin suhteen poikkeuksellia, kun koko joukkue on koossa ja voi treenata yhdessä.

Tässä on ehditty jo reiluun puoleen väliin värikkäintä pyöräilykautta. Olen viihtynyt täällä hyvin, vaikka niitä todellisia kesäkelejä vielä odotankin.. Tuntuu, että matkustaessa sade seuraa perässäni kuin hai laivaa. Sormet ovat ristissä ensi viikon sääennusteita katsoen.

(Okei, ei täällä ihan koko aikaa ole satanut... )

(Okei, ei täällä ihan koko aikaa ole satanut… )

Kauteni on sujunut tähän asti ihan kohtuullisesti. Ei nyt mitään ”Marianne Vos vauhtia” tässä vielä mennä, vaikka vauhtia vuosi vuodelta jalkoihin on tullutkin. Tasaisella kuulemma kulkee jo ihan kohtalaisesti ;). Eli muutamamia podiumeja on saatu. Paras UCI alaisen kilpailun sijoitus on ollut ”harmittavasti” vain neljäs. SM-kilpailut sujuivat kesäkuun lopulla, kun voitin tuplamestaruuden eli aika- ja maantieajon molemmat Suomenmestarin paidat. Ei tarvitse miettiä, että mitä väriä käyttää kisaamaan tai treenaamaan lähtiessä ;).

Tosi toimissa. ( Kuvaaja Kai Patjas)

Tosi toimissa. ( Kuvaaja Kai Patjas)

 

Voittajaa hymyilyttää.

Voittajaa hymyilyttää.

 

674

 

 

Äidin tekemä "pieni" synttäri- ja SM-mitali kakku.

Äidin tekemä ”pieni” synttäri- ja SM-mitali kakku.

Tuleva ohjelmani on jokseenkin seuraavanlainen, että ensi viikonloppuna BeNe ladies tourin, joka sisältää kolme etappia Belgia/Hollanti akselilla. 27.7 taas pääsen kurvaamaan Pariisin Chamos-Elyseelle ennen kuin väsyneet kolmen viikkoa kisanneet ammattilaismiehet päättävät viimeisen etappinsa.  La Course by Le Tour de France on 90 kilometrin mittainen 1.1 UCI:n gategorian kilpailu, johon on tulossa kaikki maailman naisten kärkinimet, varmasti. Tunnelma siellä tulee olemaan varmasti aivan mahtava ja väkeä kuin pipoa. Elokuussa matkustankin Biglan tyttöjen kanssa kisailemaan Norjaan ja Ruotsiin. Norjassa on kolmen päivän etappikilpailu ja Ruotsissa maailmancupin osakilpailut, joukkueaika- ja maantieajo. Aion myös ajaa joitain kansallisia kilpailuja, mutta en ihan varma vielä, että mitkä niistä.

 

Palaillaan

Lotta :)

Elämä ei oo pelkkää ajamista. Eiku...

Elämä ei oo pelkkää ajamista. Eiku…

 

 

Ei kommentteja

Lotta Lepistö

Lotta Lepistö

Lotta on 24-vuotias pyöräilijä ja sairaanhoitajaopiskelija. Tulevana vuonna Lotan on tarkoitus harjoitella monipuolisesti ja saada pyörä liikkumaan entistä kovempaa. Hän pääsee nyt kokeilemaan vuodeksi, millaista on elää todellista huippu-urheilijan elämää.

Kisakausi käynnissä.

Tervepä terve.

Myönnän, että olen ollut todella hiljainen blogikirjoittelija. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa olisi motivaatiota päivitellä teille treenien ja kisojen lomassa jotain. On treenit ja kisat sitten hyvin tai huonosti onnistuneita. Tärkeää kuitenkin on, että olen saanut treenata suht terveenä ja aloittaa kisakauteni. Meillä oli pari viikkoa sitten onnistunut leiri Benidormissa Biglan tyttöjen ja muun henkilökunnan kanssa.

Ensimmäinen kilpailuni oli Hollannissa. Kisan nimi oli Drentse 8. Matkana noin 135 kilometriä. (Ainakin niille, jotka kyseisen kisan ajoivat maaliin..) Kisaan lähdettiin mukavassa kevätsäässä ilman irtolahkeita- tai puntteja. Ajoimmen ensin viisi lyhyempää kuuden kilometrin kierrosta, sitten siirtymän ja lopuksi olisi ollut tarjolla neljä 11 kilometrin kierrosta. Siirtymään sisältyi yhteensä noin 10 kilometriä mukulakiveä. En muistanutkaan, että millaista ”rynkytystä” tuo on.. Sainkin maistaa yhtä kiveä, kun heitin nurin noin 70 kilometrin ajon jälkeen. Löin pääni, lantioni ja olkapääni. Niskaan koski, enkä ollut aivan varma, että pystynkö nousemaan omin jaloin ylös ja kisani keskeytyi. Ambulanssista tultiin tarkastamaan vointini ja niskani. Hetken keräilyn jälkeen olin valmis nousemaan ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Jos nyt pientä kolotusta ei lasketa. (Kypäränikin muuten halkesi, että suosittelen ihan jokaiselle päähän, vaikka ihan vain kaupassa menisitte pyörällä käymään.)

Tässä sitä mukulaa

Tässä sitä mukulaa

 

 

Pientä paikkailua..

Pientä paikkailua..

Drentse 8:n jälkeen tunsin olevani niin hyvässä kunnossa kaatumisen jäljiltä, että pystyin starttaamaan Ronde van Drenthessä. Kyseinen kisa oli myös maailman cupin osakilpailu. Sää ei ollut yhtä ruusuinen kuin Drentse 8ssa. 146 kilometrin kisa sisälsi paljon tuulta ja mukulakiveä. Minulla kisa lähti käyntiin ihan hyvin. Jalat toimi ja yritin pysyä kärjessä mahdollisimman pitkään. Oma kisani tyssäsi noihin mukulakiviosuuksiin. Olotila hyvästä muuttui täristelyistä mukuloilla noin 30 sekunnissa järkyttäväksi päänsäryksi ja oksenteluksi. Todennäköisesti joku jälkireaktio aivotärähdykselle tai ihan perinteinen klassikko: liian surkea juominen kisan aikana.. Jätin kisan taas kesken ja hyppäsin huoltoautoon.

Ronde Van Drenthen kokoonpano.

 

Kisojen jälkeen otin muutaman päivän ihan totaalilepoa ja palauttelin ihan varmuuden vuoksi. Olotila kuitenkin parani paranemistaan ja ajelin normaalisti lenkkejä. Tein myös kovemman treenin enkä huomannut mitään erikoista olossa. Päätin starta seuraavaan kilpailuun Italiassa.

Kilpailu Italiassa oli nimeltään GP di Comune Cornaredo (UCI 1.2). Erikoista kisassa oli se, että kisaan sai osallistua peräti 10 ajajaa per joukkue. Meiltä kuitenkin ”vain” yhdeksän. Kisapäivä oli hyytyvän kylmä ja välillä saimme muutaman raekuuronkin niskaan. Kisa oli 121 kilometriä pitkä, joka koostui lähinnä kurvista ja yllättävistä esteistä tiellä. Läheltä piti- tilanteita siis riitti. Kisa oli lähinnä irtiottoa irtioton perään. Meillä oli kuitenkin teamillä hyvä moodi päällä ja työskentely yhdessä toimi. Lopussa olikin enään noin 25 kuskia jäljellä ja oli valmistauduttava kiriin. Vähän kuitenkin mokasin lopussa, kun muutama tyttö edessä nuukahti muutamaa kilometriä ennen maalia ja yritin saada karkaavaa porukkaa kiinni. Viimeisellä 300 metrillä ei ollut jalkaa enää kiriä, mutta loppusijoitus 8 lämmittää mieltä. Ensimmäiset UCI pisteet siis haalittu.

On se kyllä kumma, miten näissä kisoissa porukka hajoaa aivan totaalisesti, vaikka käytännössä nousumetrejä ei ole.. Keskeyttämisprosentti Italianinkin kisassa oli enemmän kuin 75%.. Kai se tuuli voi halutessaan repiä porukkaa yhtä lailla kuin mäetkin.

Seuraava kisani on Belgiassa käytävä Gent-Wavelgem. Tuttuja reittejä aiemmilta vuosilta.. Kemmelberg jne..

-Lotta

Lepist-Lotta_0037

 –

Ps. tuolta -> http://www.bigla-cycling-team.ch/index.php/news voi lukea enemmän kisaraportteja jos kiinnostaa miten tiimillä yleisesti menee!

 

Ei kommentteja

Lotta Lepistö

Lotta Lepistö

Lotta on 24-vuotias pyöräilijä ja sairaanhoitajaopiskelija. Tulevana vuonna Lotan on tarkoitus harjoitella monipuolisesti ja saada pyörä liikkumaan entistä kovempaa. Hän pääsee nyt kokeilemaan vuodeksi, millaista on elää todellista huippu-urheilijan elämää.

Lämpöisiä terveisiä

Moi kaikille ja hyvää alkanutta vuotta 2014!

Yleensä uudessa työssä menee aina oma aikansa, että sopeutuu kuvioihin. Niin kävi kai minullakin, kun blogihiljaisuus on jatkunut niin pitkään. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos, kun Gran Canarialla sataa kuin saavista kaatamalla.

Olen nyt viimeiset kolme ja puoli viikkoa majaillut täällä Maspalomaksen läheisyydessä pyörällä treenaten. Ennen tämän leirin alkua yritin sovittaa urheilua, opiskeluja ja työharjoittelua yhteen. Voin kertoa, että se oli aika haastavaa. Nukkuakin joskus kuitenkin piti. Kunnia niille, jotka niin tekevät. Sain niiden viiden viikon aikana perusharjoituksia tehtyä, kuten salilla käyntiä ja joitain peruslenkkejä. Ennen kaikkea sain tehdä mielenkiintoisen ja mukavan viiden viikon työharjoittelun nuorten parissa.

Täällä Espanjan lämmössä treenit ovat sujuneet niin ja näin. Ihan kohtuullisesti kuitenkin. Hyvää peruslenkkiä olen päässyt ajamaan, mutta pieni flunssan poikanen pääsi yllättämään ja muuttamaan treenikuvioita. Tänään tulee nähtävästi pakollinen lepopäivä, kun tosiaan luontoäiti yrittää rehevöittää niin kuivaa ja ankeaa Kanariaa. Ehkä tie kuivunee illaksi tai juoksulenkkarit tulevat saamaan kyytiä.

Aamumaisemat.

Aamumaisemat.

Tulen majailemaan täällä vielä seuraavat 19 päivää, joten aikaa treenata vielä on. Sitten lennän yölennolla Helsinki-Vantaalle ja lennän melkeinpä saman tien Sveitsin Zurichiin teampresentaatioon. Se tulee olemaan neljän päivän mittainen hymytournee. Odotan jo tätä kovasti, koska pääsen tutustumaan samalla myös uusiin tiimikavereihini. Helmikuun puolessa välissä olisi  tarkoitus lähteä Espanjan Benidormiin teamin omalle harjoitusleirille.

IMG_05711

Top of Gran Canaria.

-Lotta

 

1 kommentti

Avainsanat: , , ,

Lotta Lepistö

Lotta Lepistö

Lotta on 24-vuotias pyöräilijä ja sairaanhoitajaopiskelija. Tulevana vuonna Lotan on tarkoitus harjoitella monipuolisesti ja saada pyörä liikkumaan entistä kovempaa. Hän pääsee nyt kokeilemaan vuodeksi, millaista on elää todellista huippu-urheilijan elämää.