Tallinna half maraton – mikä meni pieleen?

Kuten otsikosta huomaa, ei arpanoppa heittänyt hyvin ja Tallinnan puolimaraton oli pettymys. Itse reissu oli hauska ja seura mitä parhain, mutta juoksusta ei kovin kummoinen olo jäänyt.

Palaan aikaan ennen puolikasta. Kaikki meni todella hyvin, lepäilin ja söin hyvin. Lauantai aamu kuitenkin valkeni ikävimmissä merkeissä ja maha oli ihan sekaisin. Alkupaniikin jälkeen sain itseni rauhoitettua, on tässä vielä vuorokausi aikaa. Mahavaivat unohtui kertaheitolla, kun saavuttiin lähtöselvitykseen laivalle. Olin unohtanut passini kotiin ja ajokorttihan ei kelpaa! Saman mokan oli tehnyt siskoni, joten kiltisti jäimme rannalle ruikuttamaan ja vaihdoimme liput seuraavaan laivaan. Säätäminen ei loppunut siihen, vaan olimme myöhästyä toisestakin laivasta, kun lähdimme ”oikoreitille” työmaan läpi kävelemään takaisin laivalle passienhakureissun jälkeen. Ei siinä paljoa mahaa mietitty ;)

Surkeat Maliset jäi laivasta :(

Surkeat Maliset jäi laivasta :(

Voitokas olo puolimaran suhteen tuli jo laivalla. Voitimme musavisan! Fiilis sen kun parani, kun illalla tehtiin verryttely lenkki. Aivan uskomaton kulku! Olin varma, että teen niin ison parannuksen enkkaan et huh huh. Kävin hyvillä mielin nukkumaan.

Kovasta itseluottamuksesta huolimatta, heti lähdön jälkeen totesin, ettei olo ole todellakaan samanlainen kuin edeltävänä päivänä, jolloin 4.06 vauhti oli tuntunut vain reippaammalle hölkälle. Yritin tsempata itseäni, vaikka ajatuksissa pyöri ”Ei enkkajuoksu tunnu tälle”. Yritin sitkeästi painaa valmentajan ohjeiden mukaisesti 4.10 kilsoja, joka oli välillä haastavaa, kun kilometrikyltit ei ehkä ihan olleet paikallaan. 8km kyltille edeltävä kilsa oli 4.30 ja seuraavan sitten muka vedin 3.50. En usko.

Joka tapauksessa 11km kohdalla totesin, etten pysty pitämään tätä vauhtia eikä enkka tule. Päätin siirtää ajatukseni vain maaliin pääsemiseen etten vain keskeyttäisi. Hiljensin vauhdin maravauhtiin, jota yritin pitää loppuun. Sekin tuntui yllättävän raskaalle. Selvisin maaliin ajalla 1.32, joka ei tyydyttänyt muuten kuin, että entinen hyvän juoksun aika oli muuttunut surkean juoksun ajaksi.

12019788_10153624295149084_4223389484586680898_n

Puolikkaan jälkeen etsin kiivaasti selityksiä: Mikä meni pieleen? En keksinyt tyydyttävää selitystä ennen kuin vasta maanantaina, jolloin flunssa iski. Liekkö se sitten ollut huonon kulun syytä? En tiedä, mutta jos tässä maratonin meinaa juosta, niin nyt pää tarvitsee psyykkausta. Huonon kisan ja flunssan jälkeen fiilis maratonille ei ole kovin kummoinen. Etenkin kun tulevat viikonloput on ihan muuta ohjelmaa kuin treenailut.

Ei kommentteja

Avainsanat: , , , ,

Saara Malinen

Saara Malinen

Saara on 26-vuotias lakinainen Helsingistä, joka on hurahtanut juoksemiseen täysin. Kilpasuunnistus alkoi 6-vuotiaana, kunnes ensimmäinen maraton 2011 ja tavoitteellisempi harjoittelu 2012 vei enemmän mukaan juoksun syövereihin.

Arpanoppa

Otsikko kuvastaa hyvin tämän hetkistä treenailuani. Päivät tuntuvat vaihtelevan todella paljon ja kisatulokset ovat heitelleet kauden parhaasta surkeimpiin aikoihin ikinä. Kisoissa on hyydytty, mutta samalla ollaan juostu parhaalla tekniikalla ikinä! Välillä itseluottamus on pilvissä ja välillä taas miettinyt, mitenhän minä maratonin juoksen, jos juoksu on tällaista aaltoliikettä..

Kesä meni kisatessa suunnistuksen (=Rastiviikko) ja ratakisojen sekä lyhempien kisojen merkeissä. Elokuun puolessa välissä treenailu on kuitenkin muuttunut siten, että tavoitteena on nyt selkeästi maraton. Pitkiä lenkkejä kesällä en juurikaan tehnyt ja treenit painottuivat maksimikestävyyteen. Ensimmäisen maratontreenini tein Runner’s Twilightissa juosten puolimaratonin treeninä. Ensimmäisen kierroksen (10,55km) 4.37 vauhdilla rennosti ja tokan kierroksen kiristäen 4.22 vauhtiin. Eka maratontreeni meni siis hyvin, mutta toinen maratontreenini, jonka juoksin tämän viikon tiistaina oli ihan toista luokkaa. Treeni päättyi 9km jälkeen keskeytykseen. Tarkoituksena oli juosta 15km 4.30 vauhtia, mutta eipä siitä mitään tullut, joten päätin jättää kesken. Olin ladannut hullunlailla odotuksia kyseiseen treeniin ja miettinyt mielessäni, että nytpäs nähdään missä kunnossa ollaan. Noh, päätin jättää treenin omaan olemattomaan arvoonsa ja todeta, tällaista tämä välillä.

Joskus kulkeen, joskus taas ei.

Joskus kulkeen, joskus taas ei.

Siltikään en aina ymmärrä, miten juoksufiilis ja vauhdit voivat olla välillä ihan erilaisia. Yleensä kun olen ollut hyvässä kunnossa, ei hirveän isoja heittelyjä ole tullut (tai sitten olen onnellisesti unohtanut ne). Tai otan sanani takaisin, kisoissa on tullut, mutta ei treeneissä. Ehkä taas turhaan käytän aivokapasiteettiani ja voisin lopettaa ainaisten selitysten etsimisen. Onneksi selitys ei voi olla huono kunto ;)

Toivottavasti arpanoppa heittää hyvän tuloksen viikon päästä, kun starttaan puolimaratonille Tallinassa. Siitä matka jatkuu sitten pienen väli henkäyksen jälkeen kohti maratonia, joka juostaan 11.10 Saksanmaalla.

 

Tästä asenneoppia?

Tästä asenneoppia?

Ei kommentteja

Avainsanat: , ,

Saara Malinen

Saara Malinen

Saara on 26-vuotias lakinainen Helsingistä, joka on hurahtanut juoksemiseen täysin. Kilpasuunnistus alkoi 6-vuotiaana, kunnes ensimmäinen maraton 2011 ja tavoitteellisempi harjoittelu 2012 vei enemmän mukaan juoksun syövereihin.

Kesä ja kisat

 

Varma kesän merkki on joka viikoittaiset kisat. Junnuna, kun suunnistin kilpaa kisoja oli kauden aikana keskimäärin 2 kisaa per viikko, joka nyt kuulostaa paljolle. Muistan joku vuosi laskeneeni, että kisoja starttasin 52kpl aikavälillä huhtikuu-lokakuu. Nyt touhu on huomattavasti maltillisempaa. Suurena erona on myös se, että suunnistuskisoja pystyy käymään useammin kuin juoksukisoja.

Kesä <3

Kesä <3

Joka tapauksessa edelleen tykkään kisata paljon, vaikka inhoankin sitä, että kisoihin ”pitää” palautua. Nykyisin kyllä käyn kisoja usein vain treenimielessä, enkä läheskään aina kevennä treeniä kisoja varten. Suurin osa kilpailuista on vain treenejä ja silloin ei voikaan odottaa täydellistä suoritusta, jos ei ole täydellisesti valmistautunut. Treenimielessä juoksen lähinnä lyhyitä kisoja ja esimerkiksi maratonille tai puolikkaallekaan en lähtisi huonosti valmistautuneena tai palautumatta, toisin kuin lähdin maanantaina pidettyyn 800m alueviestikisaan, johon menin suoraan Jukolan viestin aloitusosuuden juosseena. Ei varmaan tarvitse kertoa, miten 800m kulki?

Kisat on minulle myös yksi paras tapa saada kuntoni esille. Monesti kilpailukautena harjoitusmäärät tippuu ja kisojen kautta tulleet tehot nostavat tasoa ylemmäksi. Toisaalta liiassa kisojen ahnehtimisessa voi käydä huonosti, niin kuin minulle vuosi sitten Tukholman maratonin jälkeen. En malttanut pitää kisoista taukoa, mikä näkyi siinä et rasituin liikaa eikä juoksu kulkenut. Tätä oli hankala ymmärtää, sillä olin kuitenkin muuten ottanut maltillisesti eikä jalat tuntuneet väsyneeltä. Tulevaisuudessa aion huolehtia siitä, että jos juoksen maratonin, mitään kisoja ei ole lähitulevaisuudessa, ei mielellään kuukauden sisällä maratonista.

Kesääni kuuluu niin ratakisoja kuin suunnistuskisoja, myöhemmin syksyllä sitten puolimaraton ja huipennan kisakauteni maratoniin. Maratoneja en juokse kuin yhden, koska en jaksa sitä palautumista useaan kertaan vuoteen. Ehkä joku vuosi yritän ottaa useamman maratonin vuoteen tai no ainakin toisen, mutta toistaiseksi ongelma on enemmänkin vauhti kuin kestävyys. Sen vuoksi tuolla radalla käyn juoksemassa lyhyitä matkoja. Ne ovat hauskaa vaihtelua ja mukaan mahtuu hyvinkin eritasoista porukkaa. Ratakisoissa saisi mielestäni käydä paljon enemmänkin porukkaa ja tuntuu, että juoksijoilla on iso kynnys tulla ratakisoihin. Itse ajattelin ennen, että ratakisat ovat vain ”oikeille” juoksijoille ja ajattelin että vain pro-juoksijat voivat sinne mennä. Pyh ja pah!

Kuva: Atte Loukimo.

Kuva: Atte Loukimo.

Ratakisojen juoksijavähyydestä kertoo se, että toukokuussa Leppävaarassa juostussa 3000m juoksukisassa oli vain minä ja siskoni viivalla! Molempia nauratti vielä ensimmäisessä kaarteessa, kun kisasimme toisiamme vastaan. Tuloksena oli siis voitto ja kauden kotimainen kärkitulos ;) Kuulostaa paremmalta kuin todellisuudessa oli..

Historiallinen hetki! Siskokset palkinnoilla!

Historiallinen hetki! Siskokset palkinnoilla!

Ei kommentteja

Avainsanat: , , ,

Saara Malinen

Saara Malinen

Saara on 26-vuotias lakinainen Helsingistä, joka on hurahtanut juoksemiseen täysin. Kilpasuunnistus alkoi 6-vuotiaana, kunnes ensimmäinen maraton 2011 ja tavoitteellisempi harjoittelu 2012 vei enemmän mukaan juoksun syövereihin.