PAINONNOSTON SM-KISAT
On pitänyt taas useamman viikon aika kiirettä ja oon ihan suosiolla yrittänyt unohtaa koko blogin, kun ei kuitenkaan olisi ollut aikaa kirjoitella tänne yhtään mitään.
Painonnoston SM-kisat kisattiin Porissa 27.-28.02.2016 ja olin itse nostamassa nyt ensimmäiset SM-kisat. Oon kahtena aikaisempana vuonna jo tehnyt SM-tulosrajat kisoihin, mutta en ole sitten kuitenkaan lähtenyt nostamaan kisoihin. Aikaisempina vuosin Winter Warit taisivat viedä aina kisainnon ja ei voi kuin hattua nostaa cf-tytöille, jotka kävivät kisaamassa WW:t ja olivat nyt viikonloppuna Porissa nostamassa.
Tein kolme viikkoa ennen kisoja pelkästään painonnosta ja olin tuohon päätökseen erittäin tyytyväinen. Alkuun vähän mietiskelin, että mitä jos ottaisi jonkun cf-jumpan sinne ja tänne, mutta onneksi maltoin mieleni ja pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa. Miro teki mulle painonnsto-ohjelman ja sen mukaan oli helppo mennä kohti kisoja.
Kuluva viikko ennen kisoja meni ihan mielettömän hyvin. Terävyyttä oli löytynyt nostoihin aivan mielettömästi lisää, kun kuluttava cf-treeni oli poissa ja treenejä oli muutenkin huomattavasti normaalia vähemmän. Tiistaina otin tempaukseen aloituspainot 3×1 65 kilolla ja työntöön 2×1 80kg. Ikinä ennen ei ole aloituspainot nousseet treeneissä noin hyvin ja ne toivat entisestään varmuutta omaan tekemiseen. Loppuviikko ennen kisoja olikin melkolailla vain lepoa ja perjantaina kävin Porin CrossFit salilla ottamassa raakanostot, jotka nekin kulki todella hyvin. Painot oli keveät, mutta voi pojat kun oli terävää tekemistä!
Poriin ajellessani mieli oli odottava, mutta luottavainen. Kisoja miettiessä nousi hymy huulille ja perhoset hieman lenteli mahassa. Pitkiin aikoihin en ollut odottanut mitään kisoja noin hyvillä mielin ja innolla! Oli vaan niin mukavaa päästä taas kisaamaan ja testaamaan omaa kuntoa.
Hieman piti painon kanssa katsella omia syömisiä ja otinkin siitä loppujen lopuksi ehkä turhan paljon stressiä. Tammikuun kisoihin mulla oli painoa silloin hieman enemmän (60kg), mutta paino tippui alle 58kg ihan ilman sen kummempaa stressiä. Nyt paino oli kieppunut siinä 59kg kieppeillä eli pudotettavaa ei juurikaan ollut. Kisa-aamuna paino oli puntarilla 56.9kg eli se tippui sitten ihan turhan alas. Perjantaina söin vielä melko normaalisti, mutta vähän turhaa näin nälkää, koska sille ei olisi ollut tarvetta
Lauantaina olin kisapaikalla tosi hyvillä mielin ja toisaalta olisi kannattanut itse mennä sinne vähän myöhemmin, koska nyt tuntui että sitä vaan koko ajan odotti ja odotti, että joko sitä pääsisi lämppäämään ja tankoon kiinni. Olin koko aamupäivän erittäin innoissani ja en vaan malttanut odottaa!
Vihdoin ja viimein päästiin sitten lämmittelyihin asti, jotka kulki todella hyvin. Essi ja Juho oli mulle huoltajina, joten itse ei tarvinnut keskittyä, kuin tekemään noston silloin kun käsketään. Olin hieman miettinyt ottavani 65kg jo lämmöissä ylös, sillä koin sen olevan itselleni omaisempi tapa ja pääsisi hieman mittaamaan sitä painoa jo ennen lavaa. Kaikki painot nousi nätisti ja helposti ylös, samoin tuo 65kg ja sen jälkeen saikin lähteä lavan taakse odottelemaan omaa vuoroona. Juho siinä vielä tuon 65kg jälkeen sanoi, että normaalisti kun painonnostaja nostaa 65kg noin kevyesti lämmöissä niin aloitetaan 70kg lavalla.
Mun aloituspaino oli tuo 65kg ja lavalle astellessani pää oli ihan tyhjä. Menin tankoon kiinni, yritin olla rauhallinen ja keskittyä nostoon. Tein noston ja tempaus pyöri takaa yli. Sen jälkeen mietin vain, että no näin käy välillä treeneissäkin ja kunhan muistan pitää lavat tiukkana seuraavassa niin kyllä se siellä pysyy. Korotettiin tankoon vielä 67kg, koska rauta ei sinänsä painanut mitään. Tokassa nostossa otin varmaan hieman varman päälle ja se jäi sitten hieman eteen ja jälleen kerran epäonnistui. Kolmannen noston otin myös tuolla 67kg ja yritin tsempata itseäni todella kovasti vikaan nostoon ja hoin päässäni ”sä pystyt tähän, sä oot ottanut tän ennenkin”. No eipä se auttanut mitä on ennen ottanut ja mitä olisi ollut otettavissa, kun 67kg pyöri myös takaa yli.
Se oli siinä, tempaukset oli nostettu ja mulla ei ollut tulosta. Pää oli aivan tyhjä. Ärsytti, mutta ei ehkä niin paljoa kuin olisin ehkä ajatellut. Tai mä en vaan jotenkin pystynyt käsittämään tuota. Miten noin voi käydä? Niin kevyttä, mutta ei. Yritin heti vaan unohtaa koko homman ja miettiä, että nyt mennään kohti työntöjä.
Sain hetken aikaa huilata ennen kuin lähdettiin lämmittelemään työntöihin. Mä en oikeen enää edes miettinyt koko tempausta, mutta pelotti ihan hulluna, että mitä jos mä möhlin vielä ne työnnötkin. Tai jotenkin tuo tempauksessa epäonnistuminen tuntui ihan mahdottomalta ajatukselta ja että eihän noin voi käydä niin sitä enemmän alkoi pelottaa, että mitä jos mä en sitten saa työntöönkään tulosta.
Työntöön lämpöjä ottaessa rauta tuntui jotenkin raskaammalta kuin yleensä. Eniten sen ehkä huomasin, kun otin 75kg noston. Voi se toki olla, että teki jotain eri tavalla kuin normaalisti ja ei aivan saanut kaikkea siihen nostoon. 80kg tuli kans ihan nätisti ylös, mutta silti tuntui hieman raskaalta. Yritin vaan unohtaa sen ajatuksen ja tsempata itseäni ja miettiä, että kyllä mä tähän pystyn.
Aloitin nostot 82 kilosta. Latasin rinnallevetoon kaiken mitä löytyi ja nosto oli hieman huono, menin aivan pohjille, en jotenkin muistanut ottaa tankoa kiinni ja se tanko läsähti kunnolla siihen rinnalle. Pääsin kuitenkin ihan hyvin sieltä ylös ja sain kuin sainkin työnnettyä 82kg onnistuneesti. Huh mikä helpotus! Sen jälkeen korotettiin 85 kiloon. 85kg tuli rinnalle, pääsin sieltä ylös ja työntö ei aivan napsahtanut suorille käsille. Sain tangon pidettyä pään päällä, mutta se hylättiin tuomariäänin. Eipä tuo mikään painonnostoon kuuluva työntö ollutkaan ja tiesin heti, että sitä ei hyväksytä. Kolmannella nostolla kokeilin vielä tuota 85kg, mutta sitten alkoi olla jo takki aika tyhjä. En saanut painoa enää rinnalle ja homma oli sitten siinä. ”Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa”.
Kyllä mä tuota oon miettinyt, miettinyt ja miettinyt. Miten mä en saanut sitä tempausta otettua? Miten se on mahdollista? Mä en vaan kertakaikkiaan keksi muuta kuin, että itellä oli ehkä liikaa latausta, liikaa intoa, vähän liikaa kaikkea ja se ite tekeminen unohtui. En tiiä, ehkä joku fiksumpi osaisi sanoa miksi se ei tullut.
Oon myös miettinyt, että mitä jos. Mitä jos olisin aloittanut pienemmällä painolla tai mitä jos olisin keskittynyt johonkin enemmän tai eri tavalla tai jotain. Oisko se sitten tullut? Aina kun mietin tuota aloituspainon valintaa niin ei kukaan lähtisi tuon pienemmällä painolla jos lämmöt sujuu tollee. Ei voinut mitenkään lämpöjen perusteella ajatella etteikö se 65kg tulisi. Okei, mitä jos en ois ottanut sitä 65kg jo lämmöissä? Oisko se sitten tullut? Ehkä, ehkä ei. Se oli mun oma päätös ja voin käsi sydämmellä sanoa, että ei se kyllä mun voimia vienyt. Se oli itelle semmonen crossfitille omaisempi tapa valmistautua lavalle menoon.
Mä päätin jo ennen kisoja, että mä en lähde sinne himmailemaan. Mä en lähde sinne tempomaan mitään 60kiloa. Se on joko kaikki tai ei mitään. Mulla oli tavoitteena tempaista uusi ennätys ja työntää uusi ennätys. Viimeistelytreenien perusteella tuo kaikki olisi ollut mahdollista. Tällä kertaa oli kortit kädessä ja loppujen lopuksi käteen ei jäänyt mitään.
Mä oon tehnyt kaiken oikein, oon treenannut noihin kisoihin ja antanut niissä treeneissä kaikkeni. Oon keskittynyt jokaiseen nostoon täysillä ja yrittänyt miettiä, että jokainen hyvä nosto vie mua kohti mun tavoitetta. Annoin kisoissakin kaikkeni ja olen erittäin tyytyväinen, että lähdin kisaamaan. Ainakin voin sanoa käsi sydämmellä, että yritin kaikkeni ja epäonnistuin. Ei sinänsä tarvi jäädä jossittelemaan, että mitä jos ois treenannut enemmän tai tehnyt jotain muuta aiemmin paremmin. Tein sen kaiken, mutta tällä kertaa kävi näin.
Ainahan se tappio on katkera, mutta eiköhän se tässä ajan myötä muutu kokemukseksi. Kokemuksia ne on huonotkin kisat, ei sillä että itse haluaisin pelkkiä kokemuksia. Eiköhän nämä kokemukset ollut tässä, nyt vaan otetaan opiksi ja tehdään ensi kerralla paremmin.
Olisihan se kiva kiitellä kaikkia onnistumisen jälkeen, mutta aattelin silti kiittää epäonnistumisenkin jälkeen. Oli ihana kisata ja kuulla korviin kaikki ne tsemppihuudot lavalla, kun meni nostamaan. Oli kiva kun tytöt lavan takana jaksoi tsempata omien nostojensa ohessa, itse en siihen pystynyt. Kiitos näistä! Oli hienoa nähdä muiden onnistuvat, kyllä mäkin vielä! Kiitos Essi ja Juho, kun olitte huoltamassa, ei jäänyt huollosta nostot kiinni vaan omasta päästä. Miro teki ohjelman, jota seuratessa kaikki oli mahdollista. Evoken mehuja nostojen välissä juodessa ei jäänyt nostot kiinni nesteytyksestäkään. Kiitos ystävät ja perhe, kun aina jaksatte tsempata! Se on mulle tärkeää. Kiitos kaikki te ihanat tyypit siellä toisella puolella, kun jaksatte lähetellä tsemppiviestejä, ne merkkaa paljon!
Otetaan nyt kunnolla nokkaan näistä epäonnistumisista ja jospa ne vielä joku päivä kääntyisi onnistumisiksi!
Hattua täytyy nostaa, että pystyt näin rationaaliseen arviointiin niin pian kisojen jälkeen. Ei varmasti ollut helppo paikka. Olin itsekin nostamassa sunnuntaina ja ne minuutit siellä takana tuntuivat crossfitin nopeatempoisuuteen tottuneena tooooodella pitkiltä. Ehkä pitäisikin välillä harjoitella nostoja vaikka 5-8min välein normaalien 1-3min palautusten sijaan. Tsemppiä sulle kevään treeneihin, ”pahin” on nyt koettu ja siitäkin selvisit ja sait pään kasattua työntöön – tämän jälkeen selviät mistä vaan!
Joo oli se aika hirveää odotella siellä lavan takana ja yritä tsempata itseään seuraavaan nostoon. Sitä vaan odotti, että joko sitä pääsisi menemään. On se peruscrossfittarille aika pitkä aika jos joutuu odottamaan nostojen välissä yli 3 min, sitä tosiaankin pitäisi joskus harjoitella. Kiitos ja myös sulle kovasti tsemppiä treeneihin! :)