Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Leave a legacy

10.6.2016  SYDÄMENI RESONOI TÄNÄÄN 

Tulin linja-autoasemalle kurvaten itseni aidan päätystä toiselle puolelle leppoisin askelin. Selässäni tunsin kuinka reppuni sisällä oleva kalenteri heilahteli puolelta toiselle ja kirja, jonka sain ystävältäni lainaksi, sitä pyysin, koska halusin kehittyä ja nostaa tasoani. Matti Alahuhta kertoo kirjassa, kuinka johtajuus toteutui hänen luotsaamissa yrityksissä. Hieno teos, josta on paljon opittavaa.

Viimeiset kymmenen askelta asemalaiturille katselin bussia odottavia ihmisiä, joiden katseesta ei saanut kiinni ja useimmat tuijottivat katureunuksia. Jotain kiehtovaa niissä oli vai oliko katseen laskemisella jokin muu tarkoitus? On perjantai Suomessa Nurmijärven kylällä. Nyt eletään juhannuksen edeltävää aikaa valon ympäröimänä. Mieleni olisi halunnut jotain mukavaa rupatella. Nousin bussiin ja ojensin kuskille kympin, josta sain hieman takaisin. Olin menossa Helsinkiin lääkärintarkastukseen. Parilla askeleella siirryin käytävää eteenpäin ja otin vapaan paikan, heitin repun selästä ja istahdin. Katselin ympärilleni tavoittaakseni hymyn, jonka kanssa olisin ääntöhengittänyt niinkuin Sarasvuo kertoi Jennin opettaneen. Tunsin oloni pöllöksi, joka kääntelee yön pimeässä päätään ja huhuilee ympärilleen. Olin juuri luopunut älypuhelimesta.

Mieleeni tuli halu oppia kohtaamaan ihminen ja aloittaa keskustelu. Mistä voisin saada opetusta tähän asiaan. Olen introvertti ja vetäytyvänä erityisesti opin tarpeessa. Kuka suostuisi juttelemaan kanssani? Mitä sanoisin? Kenelle? Näitä pohdin.

Kurkotin katsomaan joko pysäkkini lähestyy. Auto kaartoin jo Kuutisien ympyrää. Seuraavalla pysäkillä on jäätävä pois. Valitsenko peukalon ja etusormen painaakseni keltaista stop-nappia. Takaovi avautuu ja paiskaan kättä kuskille. Kiireisen näköinen rouva kävelee edelläni syöden voileipää. Valkoiset kuulokkeet johtoineen erottuvat selvästi auringon tummentamasta ihosta. Ylitän Topeliuksenkadun sujuvasti pysähtymättä ja suunnista seuraaviin valoihin Tukholmankadun yli johtavalle suojatielle. Punainen palaa.

Siinä alkaa kaivattu oppituntini. Downin-poika noin 20-vuotias, arvelen, hymyillen lähestyy minua ja tervehtii iloisesti. Tervehdin takaisin ”Hyvää päivää!” Hän kysyy: ”Oletko töihin menossa?” ”Olen menossa lääkärintarkastukseen” ”Jaa, minä menen töihin” ”Hienoa, missä olet töissä?” kysyin. ”Olen työpaikassa” hän vastasi. ”Mitä teet siellä työpaikalla?” kysyin. ”Käsitöitä” hän vastasi. Keskustelu jatkui siihen saakka kunnes tiemme erkanivat. Olin sanomattoman iloinen kohdatessani tämän ihmisen. Niin aito ja rohkea, ennakkoluuloton, iloinen ja positiivinen elämänasenne sekä selkeä tavoite mitä oli tekemässä ja minne menossa.

Olen tänään siis oppinut ”elämän mestarilta”. Minulla on vielä pitkä matka samanmoiseen elämän asenteeseen. Kun mietin asioita, joita voisin oppia tältä henkilöltä lista on pitkä. Kiitos ystävä kun kuljit hetken kanssani ja valmensit minua siinä mikä todella on arvokasta.

Kohti mielenrauhaa

Lisätty 20.01.2016

Tästä vuodesta on kohta haukattu ensimmäinen kuukausi ja työskenteletkö ahkerasti asioiden kanssa, jotka ovat nykyhetkesi ja tavoitteittesi välissä, vai oletko tilanteessa, missä selvität itsellesi mitä oikeasti haluat elämältäsi? Tietysti maanantaikin on tulossa, jos et ole vielä aloittanut. Moni lause päältä kaunis... Ole huoleti, ei hätä ole tämän näköinen. Aurinko nousee huomennakin idästä ja laskee länteen, painovoima huolehtii, että pysyt maan pinnalla jne.

Muistatko Liisa ihmemaassa-satua? Minä muistan muutaman kohdan.  Liisa nimittäin kysyi Kissalta risteykseen tultaessa, että minnekäs suuntaan pitäisi mennä? Kissa kysyi, että minnekäs olet menossa? Liisa vastasi, että eikai sen ole niin väliä. Kissa jatkoi: ei suunnallakaan sitten ole väliä.

Tää on niin hyvä, eikö vaan? Tätä olen itse paljo miettinyt ja inventoinut aikaansaannoksiani. Monta koulukuntaa kokeillut ja uskon olevani minulle sopivan menetelmän äärellä. Ihmemaahan palataksemme voisin kuvitella, Liisan kuljeskelevan hissukseen vailla hoppua.

Tässä onkin tämän kirjoitukseni ydin. Alexander Loyd:n mukaan kaikki ulkoiset tavoitteet ovat vääriä, koska ne eivät inspiroi. Joudun käyttämään niihin tahdonvoimaa ja sitä, kun on niin onnettoman vähän. Mikä sitten neuvoksi? Loyd:n neuvo on etsiä tavoiteltavista asioista seuraavia sisäisiä olotiloja. Itse lähdin prosessoimaan näitä asioita ja olen vakuuttunut hänen teoriasta. Esimerkiksi taloudellisen vapauden sisäinen vaikutus voisi olla mielenrauha. Tämä on siis oikea tavoite. Olikohan Liisalla mielenrauha? Suunta häneltä puuttui.

Ihmiset, jotka ovat menestyneet elämässään, vaikuttavat olevan samanmoisia luonnonlakien suhteen. Heidän mieli on levollinen ja heillä on selvä suunta. Mikä saa heidän mielen rauhalliseksi.

Uskon heidän olevan tietoisia ”itämisajasta” kunkin asian suhteen. He eivät odota, että kaikki on huomenna valmista. Kun elämä ei ole kilpajuoksua kaverina on hyvä rento fiilis. Tästä seuraa stressin laskeminen ja energiatason nouseminen.

Tämä on hyvä uutinen. Stessistä on mahdollisuus päästä irti lopullisesti ja kohtuu ajassa. Se on kuin ruoste, jota joutuu irroittelemaan oikeilla työkaluilla. Ehkä parhaat työkalut löytyvät kirjakaupasta. Niitä on valmistettu noin 25-vuotta psykologian- ja luontaislääketieteen tohtorin toimesta. Kirjan nimet ovat Paranemisen avain ja Rakkauden periaate. Kirjoittaja Alexander Loyd.

Nykyään puhutaan paljon affirmaatioista ja itsekin harrastan niitä. Niiden kanssa on tärkeä muistaa eräs tärkeä pointti. Ne toimivat halusit tai et. Uskotko niihin vilpittömästi ja ovatko ne itsellesi sopivia. Jos et usko affirmaation sisältöön tai ne ovat jonkun muun tekemiä, kääntyvät ne itseäsi vastaan stressin muodossa. Jos sinulla on stressi mittari niin voit testata tätä. Ota mittaus ennen ja jälkeen affirmaation ja vertaa tuloksia. Oikean affirmaation jälkeen stressi laskee aina.

Otan opiksi ja kuljen rauhassa oikeaan suuntaan ja olen valmis odottamaan, että siemenet itävät ja kananpojat kuoriutuvat ajallaan, heidän ajallaan, ei minun.

Hyvää kevään odotusta, ystävä hyvä.

Hyvää Vuotta 2016!

Lisätty 05.01.2016

Haluan kiittää sinua siitä hyvästä valinnasta minkä olet tehnyt itsesi hyvinvoinnin kannalta.

 

Onko tehdävämme jättää hyvä perintö. Mitä se merkitsee sinulle? Elänkö tavalla, joka on hyvä esimerkki läheisilleni, jonka toivoisin kopioituvan mallioppimisen kautta myöhemmin syntyneille.

 

Nyt kun ymmärrän kehon toiminta periaatteet, sen miten itseäni ruokin, lepään ja kuntoilen,

haasteena voi olla asioiden käytäntöön siirtäminen.

 

Tämän haasteen kanssa miljoonat ihmiset ovat painineet ja meidän onneksemme, ratkaisu

on valmiimpi, kuin koskaan, siirtyessämme vuodelle 2016.

 

Tapojen voima-kirjassa kerrotaan siitä, kuinka tietoa on jokaisella vaikka mihin,

mutta tapojen voima pitää meitä ”oravanpyörässä”.

Monet tekivät uudenvuodenlupauksia paremmista valinnoista, mutta liian monta lupausta

kaatuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.

 

Mitä useamman kirjan aiheesta lukee, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että muutos lähtee

pienistä asioista. Me niin monesti halumme heti ja kaikki. Tämä ei valitettavasti toimi.

Kaiken menestyksen takana on paljon pieniä muutoksen askeleita.

Kun itse asetin tavoitteeksi juosta maratonin ja lähdin lenkille rinta rottingilla luottaen hyvään juoksuun, pettymys tuli ensimmäisen kilometrin jälkeen. Siihen olisi ollut hyvä lopettaa ja valita jokin muu, jossa luulee olevansa parempi.

Kun keho ei ole valmistautunut pitkään juoksuun sille täytyy antaa aikaa muutokseen.

Jokainen mielen vangitsematon solu lähtee tekemään töitä juuri sillä sekunnilla, kun havaitsee

tarpeen muutokseen. Eli keho toimii automaattisesti. Meidän tulee aktivoida kehoa muutokseen.

Kunnosta riippuen keho tarvitsee aikaa muutuakseen maratonia varten.

Voi myös luvata, että se mitä harjoittelee toistuvasti muuttuu mukavammaksi jatkuvasti.

 

Meidän on helppo olla samaa mieltä levon ja liikunnan merkityksestä, mutta ravintoasiassa on monta koulukuntaa tai sanoisko businesskuntaa, jotka kilpailevat suosiostaan.

Valtion ylläpitämä perusterveydenhuolto toitottaa monen asian perään, joita en voi allekirjoittaa.

Meidän on ymmärrettävä myös lääkkeiden hyvät- ja huonot puolet. Mikä on oikeasti meille tarpeellista. Mikä palvelee kokonaisuutta?

 

Nyt kuitenkin vuosi on vaihtunut ja jokaisella on 12 täyttä kuukautta elettävänä tämän vuoden aikana. Tämä tarkoittaa myös 52viikkoa 365päivää lähes 9000tuntia ja yli 500 000 minuuttia.

 

Elätkö tulevan vuoden oravanpyörässä, koska se on helppoa ja nautit samoista tuloksista kuin edellisetkin vuodet? Itse olen elänyt oravanpyörässä riittävän kauan ja voin luvata, että tulevat vuoteni ovat erilaisia, enemmän minun näköisiä.

 

Minua uuden elämän polulle on auttanut tietoiseksi tuleminen todellisuudesta. Itse olen ollut sokea sille ja olen onnekseni löytänyt hyviä ammattilaisia ja ystäviä, jotka ovat piirtäneet faktoja paperille.

Menemällä monenlaisten tunteiden läpi ja hyväksymällä tosiasiat luvassa on alku muutokseen.

 

Ehkä vaikein on ollut määritellä mitä haluan oikeasti. Mikä on niin kiinnostava tavoite, että se muuttuu energiaksi tarttua toimeen. Siihen on tarvinnut monta suttupaperia. Toinen miettimisen aihe on ollut haluanko asioita, koska jokin auktoriteettini haluaa sitä. Onko tavoitteeni sisäinen vai ulkoinen. Ihminen motivoituu kyllä toisen kannustamana, mutta se säilyy vain hetken. Inspiraatio syntyy sisällä ja se kantaa pitkään. Esim. valmentaja ei tee urheilijalle tavoitetta vaan urheilija itse.

 

Taloudellisesti ajatellen elämme suuressa murroksessa, joka pakottaa monet miettimään vaihtoehtoja. Tässä on hyvä muistaa se periaate, että olen itse vastuussa kaikista asioista, joita minulle tapahtuu. Tämän hyväksyminen helpottaa ja tuo myös toivoa. Voi todellakin itse vaikuttaa tuloihini.

 

Muutos siis lähtee määrittelemällä sen mitä haluaa. Toiseksi tulee asiaan uskominen. Uskoa pystyy vahvistamaan itsesuggessio menetelmällä. Kolmanneksi tulee vastaanottaminen. Vastaanottamisella tarkoitetaan sitä, että mielessä elää jo selaista elämää mitä toivoo. Eräs luonnon laki on, että kaikki luodaan kahdesti. Ensin mielessä ja sitten todellisuudessa. Halusit tai et.

 

Tässä on tärkeää muistaa se asia, että kaikki tulos tulee tekemisen kautta. Mieli kyllä tuottaa ideoita, jotka auttavat muutoksessa. Ei pidä siis kuvitella, että vain toivomalla asiat muuttuvat. Tähän ansaan voi mennä esimerkiksi Salaisuuden katsomalla ymmärtämättä sitä syvemmin.

 

Kuitenkin sinulla on jo kaikki muutoksen avaimet. Otetaan muutos puheeksi kun tavataan ystäviä. Pidetään lippu korkealla ja uskotaan elämästä hyvää.

”nähdä se, ettemme ole toinen toistaan kummempia, mutta yhdessä suuri voima.” -Hannes Hynönen Presidentin uudenvuodenpuheesta 2015

 

Hyvää tulevaa vuotta ja päättäväisyytta vuodelle 2016!

Lue kokonaan »