Nimi | Koistilan Vompatti "Vompo" | Omistaja | Viehättävä, Ram. VRL-02286 |
Rotu | Suomenpienhevonen | Kasvattaja | Vibaja, Koistila |
Skp & säkä | Ori & 145cm | Koulutus | Yleispainotteinen, He A & 100cm |
Syntymäaika | 13.04.11 | Rekisterinumero | VH11-018-0077 |
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen |
Meriitit & näyttelytVIR MVA Ch, Anottu KTK-II 18 + 18 + 18 + 18 = 72p KRJ-II 21 (7+7+7) - 40 - 20 - 10 - 5,5 = 96,5 p. 10.10.2011 Viehättävä
+MVA-SERT, pt. Peppi S 10.11.2011 Viehättävä +irto-SERT, pt. Peppi S. |
Jälkeläiset25.10.2011 t. Platina HUI (Pissaliisa HUI) 15.06.2012 o. Viehättävän Uneton (Unilla HUI) 02.08.2012 o. Kadotettu Vekotti (Harmin Humi-Tutti) 15.02.2014 o. Viehättävän Vuksari (Rentun Lumimarja) 04.08.2015 t. Viehättävän Untuva (Unilla HUI) |
© Tallin omaisuutta
Vompatit ovat monien mielestä hauskan näköisiä ja suloisia otuksia, joiden yöllisistä retkistä ja vapaasta elämästä luonnossa tiedetään loppujen lopuksi yllättävän vähän. Mikä on yhteys näiden Australialaisten pussieläinten ja suomenpienhevosen Koistilan Vompatin välillä, sitä saa jokainen tulla ihan itse selvittämään. Ainakin söpöyden lisäksi Vompo osaa olla arvaamaton ja salaperäinen, kuin aito vompatti konsanaan. Joskus esiin tulee orin villi puoli, mutta sivistymätön tai tyhmä se ei ole. Viisas mutta itsepäinen poika saa aikaan myös ratsastaessa upeaa jälkeä jos vain ryhtyy työskentelemään kunnolla. Ratsastajaa ei missään nimessä päästetä liian helpolla.
Hoidettaessa Vompo ei ole helpoin mahdollinen kaveri.
Läheisen ja syvällisemmän suhteen luominen orin kanssa on aika
vaikeaa, ja käytös onkin oikeastaan kaikkien ihmisten kanssa
samanlaista. Harjattaessa saa usein olla varuillaan ja tarkkana
Vompon kiinnityksen kanssa. Ilman huolellista paikoilleen
asettamista lähtee poika helposti pyörimään, eikä
välttämättä varo lytistämästä hoitajaakaan itsensä ja
seinän väliin. Ärsyyntyneenä poika voi myös näykkäistä
hieman. Ei kannattane kuitenkaan pelotella liikaa, sillä kyllä
hoitaminen onnistutaan hoitamaan myös sulassa sovussa. Vaikka ori
onkin itsepäinen, ei se pane vastaan jos hoitajan asenne on
tarvittavan jämäkkä. Kavioiden nostaminen sujuu itse asiassa
yleensä ihan hyvin. Sen sijaan varustettaessa ori saattaa
koetella sinua paitsi normaalilla pyörinnällään, myös
pullistelulla ja pään heiluttelulla.
Eläinlääkäri ei niin ikään kuulu Vompon suosikkeihin,
mutta harvemmin peruskäynneillä on mitään kohtausta
järjestetty. Pientä luimintaa ja vastarintaa esiintyy, mutta
ammattilaiset osaavat toimia näissä tilanteissa. Kengittäjän
kanssa on sama juttu, kun poikaa ei huvita seisoa paikoillaan.
Tästäkin on yleensä selvitty. Muiden hevosten kanssa Vompo ei
ole yhtä nyrpeä, mutta pyrkii kyllä vahvasti johtavaan asemaan
lauman sisällä. Toimeen on ori kuitenkin tähän asti tullut
kaikkien kanssa, vaikka uudet tuttavuudet saavatkin hieman
epäilevän vastanoton. Isottelusta huolimatta Vompo ei lähde
turhan takia niin sanotusti tappelemaan kenenkään kanssa.
Taluttaja saa Vompon kanssa olla jämäkkänä ja erityisen
tarkkaavaisena. Tammat tai muut kiinnostavat kohteet saavat pojan
pään vetämään aivan omaan suuntaansa, jolloin jonkun täytyy
taas olla näyttämässä kaapin paikkaa. Turhautua ei missään
nimessä saa. Sama ohje pätee myös traileriin menossa ja muussa
matkanteossa. Yleisesti ottaen Vompon lastaaminen ei kuitenkaan
ole mikään vaikea operaatio, vaikka onhan sitä innokkaampia ja
myötämielisempiäkin matkaan lähtijöitä nähty.
Ratsastaessa Vompo voi alkuun olla jämäkkä, jopa tahmean
oloinen. Ei kannata pelätä käyttää pohkeita, eikä raipan
mukaan ottaminen ole sekään liioiteltua. Alkumatelun jälkeen
kun orin saa liikkumaan kunnolla ja keskittymään työntekoon,
voivat sen taidot tuntua jopa yllättäviltä. Oikein
parhaimmillaan poika kun on sanalla sanoen upea.
Vompon huonompiin puoliin ratsastaessa kuuluvat tietynlainen
arvaamattomuus, sekä ehkä hienoinen itsepäisyys. Kun sillä nyt
sattuu olemaan huono päivä, niin sitä on paha mennä
muuttamaan. Sen sijaan hyvin alkanut suoritus hoidetaan yleensä
kunnialla loppuun. Vaikutuksensa on myös ratsastajan toiminnalla
ja asenteella. Vompon herkistäminen avuille ei suju aivan
itsestään, mutta on mahdollista. Oikean yhteyden löydyttyä
yhteistyö voi olla hyvinkin kaunista. Vompon askellajit ovat
liikkuvat ja eteenpäinpyrkivät, ja vauhtiin päästyään ori
osaa myös tehdä työtä. Varsinkin kouluratsastuksessa ori osaa
tuoda esiin myös kunnianhimoisuutta. Takaosan työskentely on
pojalla hallussa. Parhaimmillaan hän on ehkä
pohkeenväistössä, sulku- ja avotaivutuksissa sekä
takaosankäännöksillä. Sen sijaan lisätyissä askellajeissa
orin jalkojen ojentelu tuppaa jäämään helposti melko
vaatimattomalle tasolle.
Esteillä Vompo on helpompi saada liikkumaan, mutta myös
alta lähtö on askeleen lähempänä. Ori ei varsinaisesti
pelkää mitään tiettyä estettä tai asiaa, mutta vetää
silloin tällöin omat sooloesitykset mielikuvituskummitusten
takia. Hyvänä puolena voi mainita sen, että pienen rodeonkin
jälkeen Vompon rauhoittuminen on nopeaa, joten työskentelyä
voidaan taas jatkaa pian. Itse hyppytyyli Vompolla on hallussa.
Ponnistus on voimakas, ja asentokin tulee hyvin luonnostaan.
Esteiden välillä edetään vauhdikkaasti, eikä oria itseään
haittaa edes pienestä kulmasta hyppääminen, vaikka se usein
johtaakin pudotukseen. Joskus tapahtuu kieltäytymisiä, niin kuin
kaikilla ratsukoilla, mutta mitenkään erityisen helposti Vompo
ei esteellä pysähdy. Siihenkin on syynä yleensä vain
ratsastajan huolimattomat valmistelut esteelle tultaessa.
Maastossa Vompo ei ole helpoin mahdollinen hallittava mitä
tulee mm. pitkiin laukkasuoriin. Ratsastajan arvovalta kun saattaa
joskus päästä unohtumaan. Kohtalaisen maastovarma poika
kuitenkin on, eikä ainakaan pelkää metsän siimeksessä.
Suuressa porukassa Vompo on helpompi kurissa pidettävä.
Kilpailuissa Vompo ei liiemmin eroa kotioloista.
Suorituksen ulkopuolella ylimääräinen hälinä aiheuttaa
pientä ärtymystä, mutta kentälle päästyään ori osaa
vapautua. Kouluratsastuksen tapauksessa pojan saa jopa kotioloja
nopeammin mukaan itse toimintaan ja hyvin liikkumaan, mikä on
varsin hyvä asia. Yleisön vaikutus on aika minimoitu, mutta
toisaalta jos orin huomio sinne jostain syystä menee, voi tulla
ongelmia sen saamisessa takaisin.
© Donna
i Vili
Vilperi sph, 144cm, koulu & este VIR MVA Ch, KTK-III |
ii Vilhori
sph-o, rt, 147cm |
iii Musaki sph, trt, 145cm |
iie Amaleena sh, rn, 151cm |
||
ie Eleonoora
sph-t, trn, 139cm |
iei Vili Hulperi sh, rn, 140cm |
|
iee Henrietta sh, vrn, 145cm |
||
e Virili
sh, 151cm, koulu & este KTK-II |
ei Vilperi sh, prt, 155cm |
eii Villiri sh, trt, 158cm |
eie Sesonki sh, m, 152cm |
||
ee Viriti sh, vrt, 146cm |
eei Kimperi sh, m, 147cm |
|
eee Maritari sh, prt, 149cm |
Vompon isä on äärettömän komea ja näyttävä suomenpienhevosherra Vili Vilperi. Jo nimeltäänkin veikeä oripoika voi antaa itsestään hauskan kuvan jo ilman sen kummempaa tarkastelua, mutta todellisuudessa tämä ori on mitä hienoin yksilö. Väriltään se on vaaleahkon rautias, joka omaa kauniit valkeat jouhet. Säkäkorkeutta pienikokoiselta ja sirolta orilta löytyy 144 cm. Vilperiksi kutsuttu hevonen on painotukseltaan yleispainotteinen, se kilpailee kouluratsastuksessa helpoissa luokissa ja esteratsastuksessa 80 cm korkuisilla rataesteillä. Vaikka Vilperi on vielä toistaiseksi kohtalaisen kokematon ori, se tulee takuuvarmasti olemaan menestyvä tähti niin kilpa – kuin näyttelykentilläkin!
Vilhori on rautias suomenpienhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta 147 cm. Vilhori, eli tuttujen kesken Vilhoksi kutsuttu ori on luonteeltaan aikamoinen äijä. Se omaa hyvin suuren egon ja on kovin tuittupäinen, erityisesti tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Hieman vaativasta luonteeltaan huolimatta Vilho on valtavan menestynyt esteratsu. Se kilpailee menestyen jopa 100 cm rataesteillä, sekä toisinaan myös maastoestekilpailuissa. Kouluratsastuksessa ori taitaa helpot luokat, mutta ei ole juuri kilpaillut. Näyttelyistä ori on kahminut itselleen paljon mainetta ja kunniaa, mutta valtavan hyville palkinnoille se ei ole päässyt. Vilholla on jo yli kymmenen jälkeläistä, joten ori on hyvin suosittu jalostusori.
Musaki oli tummanrautias, vaivaiset 145 cm korkea suomenpienhevosori. Musakin synnyttyä siitä ei uskottu suuriin tekoihin: ori on aina ollut normaalia pienikokoisempi ja sirompi, joten se myytiinkin aivan pilkkahintaan jo nuorena ratsastuskoulun tuntiponiksi. Orista alkoi kuitenkin kehittyä mitä mahtavin kouluratsu, sillä sen liikkeet olivat pienestä pitäen mitä mahtavimmat. Se myytiin uudelleen, tällä kertaa yksityiseen omistukseen, jossa oria alettiin valmentaa ja kisauttaa kouluratsastuksen helpoissa luokissa. Musaki alkoikin pärjätä hienosti, pian se haalikin sijoituksia ja lopulta voittoja miltei kaikissa käymissään kilpailuissa. Näyttelyissä se ei juuri pärjännyt, sillä siltä ei löytynyt suomenhevoselle tyypillistä muhkeutta, mutta tästä huolimatta se vietti erittäin hyvän elämän. Jälkeläisiä ori sai runsaasti, joille se on periyttänyt hyvää luonnettaan, sekä menestyvyyttään.
Amaleena oli kuvankaunis ruunikko tamma. Leenaksi kutsuttu tamma oli säkäkorkeudeltaan 151 cm korkea, ja painottunut se oli lähinnä esteratsastukseen. Leena kilpaili kuitenkin satunnaisesti myös koulu – ja kenttäesteratsastuskilpailuissakin, joissa se myös pärjäsi esteiden ohella kohtalaisen hyvin. Vaikka Leena ei kilpakentillä ollutkaan mikään erityisen nähty hevonen, se niitti mainetta runsaasti näyttelyissä. Tamma palkittiin poikkeuksetta, varsasta lähtien, joko toisella tai jopa ensimmäisellä palkinnolla. Se oli hyvin kaunis ja rotumääritelmän mukainen – niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Hyvätapainen tamma ehtikin saada useamman jälkeläisen elämänsä aikana, jotka myytiin kuin kuumille kiville ympäri Suomea.
Eleonoora oli taas pienhevoskokoinen suomenhevostamma. Tummanruunikko tamma olikin erittäin pienikokoinen, säkäkorkeutta siltä löytyi vaivaiset 139 cm. Pienestä koostaan huolimatta tämä neitonen on oikein tulta ja tappuraa! Luonteeltaan se oli hyvinkin temperamenttinen ja tomera, joskin kuitenkin kiltti ja omistajansa tahtoon nöyrtyvä hevonen. Eleonoora oli yleispainotteinen tamma, ja se kilpailikin niin lajissa kuin lajissa. Tammaa nähtiin perinteisten este – ja kouluratsastuksen ohella myös maastoesteillä sekä valjakkoajossa, joissa neitonen pärjäsikin myös melko hyvin sijoittuen. Jälkeläisiä Eleonooralla on kuusi, mutta se tulee todennäköisesti saamaan ainakin vielä pari, näin omistajan puheisiin jos on uskomista.
Vili Hulperi oli myös pienhevoskokoinen, 140 cm korkea ori. Väriltään kauniin, ja jopa erikoisen ruunikko oripoika oli luonteeltaan mitä vauhdikkain ja menevin äijänkäppyrä: ei ihmekään, että se pärjäsi valtavan hyvin esteradoilla notkeiden liikkeiden sekä vauhdikkaan liikkumistavan johdosta. Ori kilpaili todella menestyksekkäästi ja se palkittiin useissa esteratsastuksiin liittyvissä kilpailuissa ja laadun arviointitilaisuuksissa. Se oli jopa neljänä peräkkäisenä vuotena voittanut esteratsastuksen Suomen mestaruuden, estekorkeutena 100 cm. Hulperi jäi jalostuskäyttöön ollessaan 14-vuotias, jolloin ori jäi myös pois kilpakentiltä. Tammoja orin luona vieraili usein, ja se oli hyvin toivottu jalostusori. Hulperilta jäikin jälkeläisiä vaikuttamaan useampi kymmenen, jotka toivottavasti tulevat jatkamaan orin menestystä ja sukua mahdollisimman pitkälle.
Henrietta oli vaaleanruunikko, 145 cm korkea valjakkohevostamma. Etaksi kutsuttu neitonen oli siis täysin valjakkopainotteinen, mutta oli myös koulutettu ratsuksi ja toimikin kotikäytössä harrasteratsun roolissa aina silloin tällöin, kun ei ollut valjakkokisoissa. Tamma kisasi hyvin aktiivisesti melko nuoresta lähtien, aluksi noviiseista kisoista aloittaen, mutta myöhemmin jopa vaikean tason valjakkoluokissa pärjäten. Se oli hyvin ketterä ja taitava valjakkohevonen ja olikin melkoinen haaste muille kanssakilpailijoille. Etan suvusta löytyi niin ratsuja kuin ravureita, joten tammalle oli kohtalaisen luonnollista toimia myös kärryjen edessä tehden erilaisia tempauksia. Etta menehtyi kuitenkin äkkinäisesti ollessaan vain 16-vuotias. Siihen mennessä se oli ehtinyt saada kolme jälkeläistä, joista kaikki olivat tammoja.
Vompon emä taas on Viliri - erittäin kauniin värinen ja näköinen suomenhevostamma. Musta, 152 cm korkea tamma on PS:n omistuksessa oleva tamma, joka on painottunut pääsääntöisesti koulu – ja esteratsastukseen, mutta suurimmaksi osaksi se on tähän mennessä kilpaillut ja sijoittunut kouluratsastuksen puolella. Esteratsastuksessa tamma on sijoittunut vasta kahdesti, joista näistäkin toinen maastoesteratsastuksessa. Luonteeltaan Virili on melko vauhdikas hulivili, eikä niinkään perinteinen suomenhevonen, mutta huumorintajua ja reippautta siitä ainakin löytyy. Tämä Liisa Kuusiston kasvattama tamma ei ole vielä juuri jälkeläisiä saanut, mutta tulee takuuvarmasti näkymään suomenhevosten suvuissa vielä.
Vilperi on punarautias, 155 cm korkea suomenhevosori. Ori oli luonteeltaan aivan nimensä veroinen, eli reipas, mutta kuitenkin vauhdikas ja villihkö herra, jolta löytyi jekkuja vaikka muille jakaa. Vaikka vallaton oripoika olikin, se oli ratsuna kuitenkin mitä miellyttävin ja näyttävin. Erityisesti esteratsastuksessa orilta löytyi mitä parhaimmat taidot ja kapasiteettia riitti suurillekin radoille, vaikka ori itsessään olikin ravisuvusta syntyisin. Vilperi oli myös rakenteeltaan korrekti, sillä se palkittiinkin myös toisella palkinnolla kantakirjaan. Jälkeläisiä ori ehti saada elämänsä aikana kymmenen, joista useat ovat perineet orin luonteenpiirteitä, kuten myös menestystä.
Villiri oli melko suurikokoinen, 158 cm korkea tummanrautias suomenhevosori. Se oli kaikinpuolin ns. perinteinen suomenhevonen: niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin. Se oli luonteeltaan hyvin älykäs, rauhallinen ja tasainen, eikä se turhia hötkyillyt tai riehunut oikeastaan milloinkaan, vaikka ori olikin. Villiri oli ravisuvusta syntyisin, mutta massavan rakenteensa johdosta orista ei kuitenkaan kevyttä tai lennokasta juoksijaa saatu. Sen sijaan Villiri toimi melko pitkälti omistajillaan työhevosen roolissa, pelto – ja metsätöitä vääntäen vanhan ajan tyyliin. Maastoratsun, sekä pienten esteratojen hyppääjänä ori toimi myös ihan kelporatsuna, mutta sen kummempaa kisatykkiä siitä ei saatu. Tästä huolimatta ori oli miellyttävä ja mukava hevonen.
Sesonki oli musta, 152 cm korkea suomenhevostamma – oikeastaan kuin ilmetty jälkeläisensä Virili. Luonteeltaan Sesonki oli hyvin rauhallinen ja viisas tamma, joka oli kuitenkin hitusen säikky. Sesonki oli ns. takuuvarma ”jokapaikanhöylä”. Se tuli toimeen kaikkien kanssa ja toimi niin lajissa kuin lajissa: tamma asuikin yksityisessä omistuksessa suurimman osan elämästään, omistaja toimi nuori kilparatsastaja, jonka kanssa Sesonki näki niin koulu – kuin estekenttiäkin. Surullisen vahingon seurauksena tamma kuitenkin sai jalkaansa vamman, jonka jälkeen se myytiin oloneuvokseksi kevyeen siitoskäyttöön, jolloin se saikin muutaman jälkeläisen.
Viriti oli vaaleanrautias, 146 cm korkea suomenpienhevostamma. Se oli ravisukuinen, ja tamma toimikin nuoren elämänsä alussa ravihevosen roolissa. Viritillä oli kuitenkin huono tapa, sillä sen raviura tyssäsi täysin liikaan laukkaamiseen. Omistaja myikin sen ”raviuran lopettaneena, hieman raskaampana suomenhevosena” eteenpäin, ja uusi omistaja kouluttikin sen uudelleen ratsuksi. Tamma kilpailikin jokusen kerran helppo B-luokissa kouluratsastuksessa, sekä 80 cm ja alle rataesteillä, joissa se menestyi kiikunkaakun hyvin, joskaan siitä ei mitään erityisen mainetta niittänyttä kilpahevosta saatukaan. Tamma oli kuitenkin rakenteeltaan korrekti ja luonteeltaan erittäin miellyttävä, joten se ehti saada elämänsä aikana kolme jälkeläistä.
Kimperi oli musta, 147 cm korkea pienhevosori. Myös tämä ori, kuten useat muutkin aikaisemmin mainitut, oli pääsääntöisesti ravipainotteisesta suvusta syntynyt ja ravikodissa aloittanut ori. Kimperi juoksi kuitenkin aivan liian hitaita aikoja, joten ravikodista lähtö tuli jälleen kysymykseen. Ori myytiin uuteen kotiin, jossa se pääsi harjoittelemaan ratsun hommia, koskaan siitä ei mikään erityisen menestynyt tullut, vaikka se muutamissa helpoissa koulukilpailuissa starttasi ja sijoittuikin. Kimperi meinattiin ruunata useaan otteeseen, mutta pian onneksi huomattiin, että jalostusorina se periyttää jälkeläisilleen erittäin näyttävää ulkomuotoa ja tämän kautta menestymistä, ettei sitä sitten tahdottukaan ruunata. Näinollen Kimperi toimikin jalostusorina useamman varsan isänä.
Maritari oli punarautias, 149 cm korkea tamma. Maritari oli luonteeltaan erittäin eteenpäinpyrkivä ja vauhdikas tamma, jolta ei lennokkuus tai kapasiteetti ottanut vastaan lajissa kuin lajissakaan. Se kilpaili pääsääntöisesti koulu – ja esteratsastuksessa, joissa tamma olikin aivan haka! Se taitoi kouluratsastuksessa jopa vaativa B-luokkien tempauksia, esteratsastuksessa se liisi helposti metrin esteratoja. Energisen ja reippaan luonteensa ansiosta Maritari oli melko haasteellinen ratsastettava, vaikka se luonteeltaan olikin kiltti ja ihmisystävällinen, mutta luottoratsastajansa kanssa se oli kilpailuissa hyvin kova vastus. Maritari sai viisi jälkeläistä, joille se periytti runsaasti taitojaan sekä luonteenpiirteitään.
© JuliTäysi-ikäinen, 3 vuotta: 04.09.2011 | VARL | |
syntynyt 13.4.2011
1 vuotta - 31.05.2011 |
4 vuotta - 29.09.2011 |
8 vuotta - 01.05.2012 9 vuotta - 18.06.2012 10 vuotta - 05.08.2012 |
Treeni | |||
Maanantai
Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai |
1-2h Maasto/kenttä
Vapaapäivä 1h Koulu 1h Koulu 1h Esteet/puomit Vapaapäivä 1h Esteet |
Liikuttaja: zane
Liikuttaja: Liikuttaja: Ram. Liikuttaja: zane Liikuttaja: Ram. Liikuttaja: Liikuttaja: Ram. |
Koulussa pintelit kaikkiin jalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin. |
Kouluratsastus (45)12.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50 22.05.2011
KRJ kutsu,
helppo c: 7/60 28.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50 24.05.2011
KRJ kutsu,
helppo b: 4/50 08.07.2011 KRJ kutsu,
helppo b: 4/50 19.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/40 14.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/40
14.09.2011 KRJ kutsu,
helppo a: 7/50
18.09.2011 KRJ kutsu,
helppo a: 4/50 04.10.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/50 02.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/30
19.11.2011 KRJ kutsu,
helppo a: 3/50 19.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/60
21.11.2011 KRJ kutsu,
helppo b: 2/50 21.12.2011 KRJ kutsu,
helppo b: 2/50 29.02.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50 10.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50
12.03.2011 KRJ kutsu,
helppo a: 4/50
27.03.2011 KRJ kutsu,
helppo c: 7/50 24.03.2011 KRJ kutsu,
helppo c: 5/60 |
Esteratsastus (45)
02.07.2011 ERJ kutsu,
100cm: 1/50 12.07.2011 ERJ kutsu, 100cm: 10/100
17.09.2012 ERJ kutsu,
90cm: 1/30
20.12.2013 ERJ kutsu,
90cm: 6/40 |
Valmennus alkoikin Vompon matelun tarkkailulla, ori askelsi
tahmeasti uralla ja ori huokaisikin kuin ilmoittaakseen
tympääntymyksensä, mahtoiko päiväunet keskeytyä?
Aloitettiin täten reippaalla lämmittelyllä, jolla heräteltiin
uninen pikkuori työntekoon. Kiemuraurat, voltit ja siirtymiset
tekivät tehtävänsä ja Vompo alkoi kuunnella sekä käyttää
lihaksiaan, jolloin sieltä paljastuikin oikein ryhdikäs ja
tahdikas askellus.
Lämmittelyjen jälkeen jatkettiin ravissa ja ratsukko sai tulla kahdeksikolle kentän keskelle, tällä tuli pitää hevonen valppaana ja taipuisana. Aluksi kahdeksikon puoliskojen vaihdot olivat hieman jäykkiä ja kesti saada taivutukset esiin, mutta vähitellen Vompo taisi rentoutua ja se näkyi heti liikkeessä. Ennakoinnin estämiseksi tehtiin välillä pari kertaa sama ympyrä ennen vaihtoa toiselle puoliskolle.
Tiiviin työskentelyn välissä pidettiin käyntitauko, minkä jälkeen nostettiin laukka jossa tehtiin voltit joka sivulle. Vompo ainakin innostui laukasta ja ottikin alkuun roiman spurtin, jonka Ram sai kuitenkin tasoitettua nopeasti ja saatiin alle pyörivä hallittu laukka. Voltit olivat tasaisia ja vauhti säilyi, joten kummankin suunnan jälkeen ratsukko sai vähän irrotella laukassa ja siitä sitten jäähdyttelyyn.
12.11.2013 Kouluvalmennus - valmentaja: Jazzumi
Tuulisen päivän johdosta Vompo oli hieman säpsyllään ja
kavahteli tuulenpuuskia, muttei silti saanut mitään
ylenpalttisia slaageja vaan hypähteli siististi sivuttain.
Ratsastaja sai tilanteen haltuun ja lopulta Vompo keskittyi
tämän käskyihin eikä enää kuulostellut tuulta.
Alkuun tehtiin temponvaihdoksia käynnin sisällä, lisätty
käynti näytti tosi hyvältä ja hiljalleen se hidaskin puoli
sujui ilman pysähdyksiä.
Siirryttiin raviin, jossa myöskin hiottiin temponvaihdoksia ja tässä taas hidastus sujui mallikkaammin kuin lisäys. Lisäys meni aluksi kaahailuksi ratsastajan yrityksistä huolimatta, mutta viimein pienen tahtojen taiston jälkeen Vompo tuntui tajuavan ja saatiin siisti lisäys, jonka jälkeen hetken käyntiä.
Käynnissä jatkettiin työskentelyä ettei Vompo alkaisi keskittyä tuuleen ja tehtiin pysähdyksiä sekä peruutuksia. Kehotin seuraavasta peruutuksesta siirtymään suoraan raviin ja se onnistuikin hyvin, joten jätettiin se siihen ja ravissa tultiin pohkeenväistöä pitkän sivun alussa pois uralta ja lopussa takaisin. Tässä Vompo loisti ja näki melkein kuin se ajatteli, että "tämän minä osaan ja näytän teille!"
Onnistuneen pohkeenväistöharjoituksen jälkeen otettiin
vielä laukkaharjoituksena aina seuraavasta mahdollisesta kulmasta
kokorataleikka eikä vaihdeta laukkaa. Aluksi vauhti meinasi
hyytyä vastalaukassa kuin Vompo olisi yrittänyt siirtyä raviin
josta nostaa toisen laukan, mutta Ram pysyi jämeränä ja
ratsukin tajusi mitä haettiin.
Useamman kierroksen jälkeen päästin ratsukon
jäähdyttelemään.
1.6.2011 Estevalmennus, valmentaja: Donna
Vompo näytti heti estevalmennuksen alkuun olevansa varsin
energisellä tuulella. Innostus on toki hyvä asia, mutta
ratsastajan kunnioitus tuntui jäävän taka-alalle. Niinpä
Vompoa saatiin rauhoitella ja patistella pidemmänkin aikaa kaiken
maailman ympyröillä, ennen kuin alkoi työnteko maistua oikealla
tavalla. Laitoin ratsukon ylittämään hieman maapuomeja ja
laskeskelemaan näiden avulla laukka-askelia. Vompo ei ehkä
osoittanut erityistä intohimoa tätä vaatimatonta haastetta
kohtaan, mutta suoriutui kumminkin tehtävistään. Innostus
palasi esiin taas kun päästiin oikeasti hyppäämään.
Aloitimme puolesta metristä ja yksittäisillä pystyillä, mutta
ratsukon tekniikka näytti niin hallitulta, että pian oltiin
menossa jo kokonaista rataa. Vaikeustasoltaan tämä kokoamani
rata ei ollut huima, mutta pienikin estekorkeuden nosto sekä pari
tiukempaa mutkaa toivat mukavasti eloa valmennuksen kulkuun. Juuri
tiukissa mutkissa Vompo olikin omiaan. Hyppääminen pienestä
kulmasta ei ollut ongelma, mutta pudotuksia kyllä tuli. Kieltoja
ei sen sijaan nähty. Helpolla kaksoissarjalla ratsukolla oli
ongelmia aina jälkimmäisen esteen kanssa. Tätä treenasimme
erityisesti, ja ratsastajan piti selässä olla tarkkana apujensa
kanssa. Vompo pysyi kokonaisuudessaan hyvin mukana valmennuksen
ajan, vaikka ei ihan unelman lailla apuja vastaan otellutkaan.
Tekniikkaa, ponnistusvoimaa ja uskallusta kyllä löytyy, joten
mutkaton yhteistyö voisi edesauttaa huikeisiin suorituksiin.
3.6.2011 Kouluvalmennus, valmentaja: Donna
Nuori vompattipoika Vompo ei ollut tänään meidän
kouluvalmennuksessamme aivan parhaalla mahdollisella tavalla
motivoitunut. Nuorella orilla vaelteli paitsi ajatus myös askel
aivan omia reittejään, kun yritimme aloitella valmennusta. Ram
sai selässä työskennellä ihan tosissaan päästäkseen
johonkin. Onneksi omistaja tunsi ratsunsa sen verran hyvin, ettei
pelännyt käyttää jämäkkään oriin niin pohkeita kuin ei
myöskään hieman raippaa. Vompon ei niin kovin lennokkaasta
liikkumisesta huolimatta, pystyimme käymään läpi
temponlisäyksiä ravissa ja sittemmin pohkeenväistöä.
Ratsastajalle tämä tuotti työtä, mutta pääsimme ihan
kohtalaisiin tuloksiin. Takaosakäännöksillä Vompo tuli vähän
paremmin kuulolle ja jopa esitteli taitojaan. Orilla onkin vahva
ja taidokas takaosankäyttö, mitä kannattaa käyttää
hyödyksi. Sulku- ja avotaivutukset olivat tänään melko
laiskat, mutta sujuvat orilta kuulemma normaalisti oikein hyvin.
Monien toistojen kanssa koeteltiin ilmeisesti Vompon
kärsivällisyyttäkin niin, että muutama kaunis pukki nähtiin.
Ram pysyi hienosti selässä ja hoiti tilanteen rauhalliseksi.
Pitää muistaa, että Vompo on kovin nuori ratsu, ja siksi on
parempi treenatakin vielä vähän enemmän sen ehdoilla. Lopuksi
oli silti pakko tarkastella ratsukon pysähdyksiä ja peruutuksia.
Yhteistyötä täytyy vielä hioa, ja Vompolla ei ollut ihan paras
treenipäivä, mutta ainakin minulle jäi valmennuksesta
päällimmäisenä tunteena hyvä mieli – toivottavasti niin
myös valmennettaville.