Nimi	Platina HUI "Tiina"	Omistaja	Viehättävä, Ram. VRL-02286
Rotu	Suomenpienhevonen	Kasvattaja	Viehättävä
Skp & säkä	Tamma & 140cm	Koulutus	Koulupainotteinen, Helppo A
Syntymäaika	25.10.2011	Rekisterinumero	VH12-018-0741
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

  

Meriitit & näyttelyt KTK-II 19 + 17 + 17 + 18 = 71p  - Erittäin hyvät tyypit. Kaunis pää, hyvä kaula, hyvä rungon pituus. Vennohkot vuohiset edessä. SV-II rakenne 7, suku 10, käytöskoe 10, ratsastuskoe 5,5 + 7 (55.707%) = 39,5 KRJ-II 7,5 + 40 + 25 + 10 + 13,5 = 96 p. YLA2 26 (18+8) - 26 (21+5) - 17 - 14 - 6 = 89p    28.02.2012 Viehättävä  +irto-SERT, pt. Peppi S. 10.03.2012 Hiprakka +irto-SERT, pt. Elisa A.

Jälkeläiset 05.09.2012 o. Harhakuva HUI (Hurrikaani HUI) 07.12.2013 t. Kultarikko HUI (Ritariässä HUI) 15.08.2015 o. Viehättävän Huuru (Hurrikaani HUI) 04.01.2016 t. Viehättävän Utuinen (Huvin Ukkonen)

Platina HUI, eli Tiina on hoitaessa kiltisti paikoillaan. Tamma ei suuremmin välitä hoitotoimenpiteistä ja odottelee vain että ne ovat ohi ja päästään hommiin. Kaviot tamma nostaa kiltisti ja muutenkin se käyttäytyy hyvin. Satula menee selkään helposti, mutta vyötä kannattaa kiristää pikkuhiljaa. Mikäli vetäiset vyön heti kireälle, saattavat Tiinan hampaat havitella kättäsi tai seinään voi kumahtaa upea potku. Suitset saa päähän helposti, mutta ne laitettuasi tamma alkaa olla hermostunut ja valmiina lähtöön. Ovesta lähdetään vauhdilla mikäli et ole varautunut. Taluttaessa Tiina on melko kiltti mutta vauhdikas. Komentamalla tamman saa kyllä rauhoittumaan.

 

Ratsuna Tiina on vauhdikas pieni tamma ja painotukseltaan se on koulupainotteinen. Samanlaista päivää tamman kanssa ei ole koskaan ja se on milloin liiankin vauhdikas ja säikky, toisinaan taas hitaanoloinen eikä huomaakaan ympäristöään. Tasoltaan tamma on Helppo A. Tiinan kanssa saa tehdä hetken töitä ennen kuin se menee hyvään pyöreään muotoon ja alkaa toimia kunnolla. Se ei myöskään annan ratsastajalleen mitään ilmaiseksi. Tiinalla on kaunis hyvin polkeva ravi. Sen saa myös ravaamaan lähes paikoillaan ja lisäämään niin pitkälle kuin jalkaa vain riittää. Maastossa Tiina menee kovaa ja saakin tehdä monen monituista pidätettä että tamma pysyy käsissä. Myös pelottavia juttuja löytyy maastosta, joten kannattaa olla tarkkana. Kilpailuissa Tiina jännittää ja yleensä vauhtia on liikaa. Tämän saa kuitenkin korjattua pitkällä ja monipuolisella alkuverryttelyllä.

 

Kuljetuskoppiin Tiina menee hyvin, mikäli kopin perällä on ruokaa. Eläinlääkäri saa tutkia tamman ongelmitta ja kengittäjälläkään ei koskaan ole ollut ongelmia hoitaa tammaa. Muiden hevosten seurassa Tiina on määrätietoinen ja yleensä porukan pomo. Sille ei tule yleensä isommatkaan tammat uhittelemaan ja Tiina saa pitää oman ruokakasansa häiriöittä. 

i  Koistilan Vompatti  VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-II	ii Vili Vilperi VIR MVA Ch, KTK-III	iii Vilhori
		iie Eleonoora
	ie Viliri KTK-II	iei Vilperi
		iee Viriti
e Pissaliisa HUI VIR MVA Ch, CH-M, SV-I, KTK-III, KRJ-I, YLA2	ei Puukkojunkkari VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I, YLA2	eii Vinskin Taskumatti
		eie Heijulan Hulla
	ee Iik Ylikilo SLA-II	eei Molopottu
		eee Lätkävaimo

 

Tiinan isä Koistilan Vompatti on komea musta suomenpienhevosori. Säkää komistuksella on 145cm. Koistilan Vompatti on luonteeltaan hieman itseppäinen ja ratsastaessa ori voi aluksi tuntua tahmealta, mutta herättelyn jälkeen pojasta irtoaa upeaa liikettä. Vompo on yleispainotteinen ja se on koulutettu Helppoon A:han ja 100cm.  Näistä tasoista Vompolla onkin paljon hyviä kisatuloksia. Näyttelyissäkin Vompo on pärjännyt upeasti ja saanut monta MVA-SERTiä. 

 

Isänisä on äärettömän komea ja näyttävä suomenpienhevosherra Vili Vilperi. Jo nimeltäänkin veikeä oripoika voi antaa itsestään hauskan kuvan jo ilman sen kummempaa tarkastelua, mutta todellisuudessa tämä ori on mitä hienoin yksilö. Väriltään se on vaaleahkon rautias, joka omaa kauniit valkeat jouhet. Säkäkorkeutta pienikokoiselta ja sirolta orilta löytyy 144 cm. Vilperiksi kutsuttu hevonen on painotukseltaan yleispainotteinen, se kilpailee kouluratsastuksessa helpoissa luokissa ja esteratsastuksessa 80 cm korkuisilla rataesteillä. Vaikka Vilperi on vielä toistaiseksi kohtalaisen kokematon ori, se tulee takuuvarmasti olemaan menestyvä tähti niin kilpa – kuin näyttelykentilläkin!

 

Isänisänisä Vilhori on rautias suomenpienhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta 147 cm. Vilhori, eli tuttujen kesken Vilhoksi kutsuttu ori on luonteeltaan aikamoinen äijä. Se omaa hyvin suuren egon ja on kovin tuittupäinen, erityisesti tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Hieman vaativasta luonteeltaan huolimatta Vilho on valtavan menestynyt esteratsu. Se kilpailee menestyen jopa 100 cm rataesteillä, sekä toisinaan myös maastoestekilpailuissa. Kouluratsastuksessa ori taitaa helpot luokat, mutta ei ole juuri kilpaillut. Näyttelyistä ori on kahminut itselleen paljon mainetta ja kunniaa, mutta valtavan hyville palkinnoille se ei ole päässyt. Vilholla on jo yli kymmenen jälkeläistä, joten ori on hyvin suosittu jalostusori.

    

Isänisänemä Eleonoora oli taas pienhevoskokoinen suomenhevostamma. Tummanruunikko tamma olikin erittäin pienikokoinen, säkäkorkeutta siltä löytyi vaivaiset 139 cm. Pienestä koostaan huolimatta tämä neitonen on oikein tulta ja tappuraa! Luonteeltaan se oli hyvinkin temperamenttinen ja tomera, joskin kuitenkin kiltti ja omistajansa tahtoon nöyrtyvä hevonen. Eleonoora oli yleispainotteinen tamma, ja se kilpailikin niin lajissa kuin lajissa. Tammaa nähtiin perinteisten este – ja kouluratsastuksen ohella myös maastoesteillä sekä valjakkoajossa, joissa neitonen pärjäsikin myös melko hyvin sijoittuen. Jälkeläisiä Eleonooralla on kuusi, mutta se tulee todennäköisesti saamaan ainakin vielä pari, näin omistajan puheisiin jos on uskomista. 

 

Isänemä taas on Viliri - erittäin kauniin värinen ja näköinen suomenhevostamma. Musta, 152 cm korkea tamma on PS:n omistuksessa oleva tamma, joka on painottunut pääsääntöisesti koulu – ja esteratsastukseen, mutta suurimmaksi osaksi se on tähän mennessä kilpaillut ja sijoittunut kouluratsastuksen puolella. Esteratsastuksessa tamma on sijoittunut vasta kahdesti, joista näistäkin toinen maastoesteratsastuksessa. Luonteeltaan Virili on melko vauhdikas hulivili, eikä niinkään perinteinen suomenhevonen, mutta huumorintajua ja reippautta siitä ainakin löytyy. Tämä Liisa Kuusiston kasvattama tamma ei ole vielä juuri jälkeläisiä saanut, mutta tulee takuuvarmasti näkymään suomenhevosten suvuissa vielä.

 

Isänemänisä Vilperi on punarautias, 155 cm korkea suomenhevosori. Ori oli luonteeltaan aivan nimensä veroinen, eli reipas, mutta kuitenkin vauhdikas ja villihkö herra, jolta löytyi jekkuja vaikka muille jakaa. Vaikka vallaton oripoika olikin, se oli ratsuna kuitenkin mitä miellyttävin ja näyttävin. Erityisesti esteratsastuksessa orilta löytyi mitä parhaimmat taidot ja kapasiteettia riitti suurillekin radoille, vaikka ori itsessään olikin ravisuvusta syntyisin. Vilperi oli myös rakenteeltaan korrekti, sillä se palkittiinkin myös toisella palkinnolla kantakirjaan. Jälkeläisiä ori ehti saada elämänsä aikana kymmenen, joista useat ovat perineet orin luonteenpiirteitä, kuten myös menestystä.

   

Isänemänisä Viriti oli vaaleanrautias, 146 cm korkea suomenpienhevostamma. Se oli ravisukuinen, ja tamma toimikin nuoren elämänsä alussa ravihevosen roolissa. Viritillä oli kuitenkin huono tapa, sillä sen raviura tyssäsi täysin liikaan laukkaamiseen. Omistaja myikin sen ”raviuran lopettaneena, hieman raskaampana suomenhevosena” eteenpäin, ja uusi omistaja kouluttikin sen uudelleen ratsuksi. Tamma kilpailikin jokusen kerran helppo B-luokissa kouluratsastuksessa, sekä 80 cm ja alle rataesteillä, joissa se menestyi kiikunkaakun hyvin, joskaan siitä ei mitään erityisen mainetta niittänyttä kilpahevosta saatukaan. Tamma oli kuitenkin rakenteeltaan korrekti ja luonteeltaan erittäin miellyttävä, joten se ehti saada elämänsä aikana kolme jälkeläistä.

 

 

Emä  Pissaliisa HUI on kaunis tumma suomenpienhevos tamma. Säkäkorkeutta tammalla on 138cm. Lissu on luonteeltaan nimensä veroinen, tamma rakastaa ja vaatii huomiota itselleen. Ratsuna tammalla on hyvät liikkeet, mutta ratsastajan kannattaa olla tarkkana, sillä Lissu säätää helposti omiaan. Kun sen saa keskittymään kunnolla, tulee esille tamman hyvät puolet ja taidot koulun puolella. Kouluratsastukseen painottunut Lissu onkin koulutettu Helppo A tasoiseksi. Tamman hyvästä rakenteesta kertovat useat palkinnot. Jo varsana tamma palkittiin Ch-M arvonimellä ja sai SV-I. Vanhemmaksi tultuaan Lissu on saavuttanut VIR MVA Ch arvonimen. Lissulla on myös paljon sijoituksia kouluratsastuksessa.

 

 

Emänisä Puukkojunkkari, eli Jake, on komea ja hyvärakenteinen 140cm korkea suomenpienhevonen. Ori on rautias ja on ansainnut näytteyistä VIR MVA Ch palkinnon. Puukkojunkkarin on kasvattanut Jorma Jentainen ja ori asuu Viehättävän tallissa. Jake on koulua paljon kisannut ja hyvin sijoittunut. Esteitä se ei kilpaile kuitenkaan lainkaan. Tasoltaan Jake on Vaativa B. Jake on myös hyvin valmentautunut ja hankkii lisää taitoja alituiseen. Luonteeltaan ori ei ole niitä "kaikkein vaativimpia hevosia", vaikka löytyyhän pojan luonteesta ripaus orimaisuuttakin. Miellyttävän luonteensa ja komean ulkomuotonsa ansiosta Jake onkin usein tallityttöjen ja tallilla vierailevien ihmisten ihailun kohteena. Jake nauttii saamastaan huomiosta, mutta se ei kuitenkaan välttämättä vaadi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa. Ratsuna se ei ole turhan vaativa, mutta ei myöskään täydellinen automaattihevonen.

   

Emänisänisä, Vinskin Taskumatti on komea suomenpienhevosori, joka on niittänyt mainetta niin koulukentillä kuin näyttelykehissäkin. Säkäkorkeutta oriilta löytyy 141 senttimetriä ja väriltään se on rautias. Tuttavallisemmin Matiksi kutsuttu oriherra lähti kasvattajaltaan kolmivuotiaana tavoitteelliseen kotiin eräälle suomenhevosiin painottuneelle tilalle. Muutaman vuoden kuluttua tästä se alkoi kilpailemaan kouluratsastuksen parissa ja menestyi hyvin. Matti kilpaili parin eri ratsastajan kanssa kansallisella tasolla ja muutaman kerran jopa kansainvälisissä kilpailuissa. Tiukan kouluratsastustreenin ja kilpailukausien vastapainoksi Matti sai näyttää kyntensä myös näyttelykehissä. Hyvän rakenteensa ja liikkeidensä ansiosta Matti myös kantakirjattiin II-palkinnolle ja kilpauran jälkeen se siirtyi siitosoriksi astuen kymmenen tammaa ennen eläkkelle siirtymistä. Luonteeltaan ori on hyvätapainen ja melko kiltti. 

 

Emänisänemä, Heijulan Hulla on myös kouluratsastuksen parissa kunnostautunut suomenpienhevostamma. Säkäkorkeutta tältä vaaleanrautiaalta tammaneidiltä löyty 142 senttimetriä. Hieman tuntemattomamman suvun omaava Hulla riemastutti lukuisia ihmisiä hulvattomalla luonteellaan. Tamma oli hyvin ihmisystävällinen, mutta aina se ei ottanut käskyjä kuuleviin korviinsa ja keksi mitä ihmeellisempiä temppuja hauskuuttaakseen ihmisiä. Hulla on Heijula-tilan kasvatti ja myös sen vanhemmat on kasvatettu kyseisellä tallilla. Hullalla kilpaili osaava ratsastaja, joka valmentautui tamman kanssa eteenpäin sen synnyintilalla. Pitkään kilpaillut Hulla siirtyi siitosuralle melko myöhäisessä vaiheessa ja niinpä siitä syntyikin maailmaan neljä varsaa ennen eläkeikää. 

   

Emänemä Iik Ylikilo on koulupainotteinen suomenpienhevos tamma. Vilmaksi kutsuttu musta 136cm korkeudeltaan oleva tamma asuu Viehättävän tallissa Ram.n omistamana. Koulutasoltaan tamma on Helppo A ja esteitä tammalla ei kilpailla ollenkaan. Vilma onkin paljon sijoituksia niittänyt koulupuolelta. Iik Ylikilo on Erkki-Matias Maattiloisen kasvattama. Luonteeltaan Vilma on "sympaattinen tamma, jolta löytyy myös sitä jotain. Vilma on vähän monenlaista tyyppiä sorkittuna yhteen hevoseen. Vilma on herkkä, reipas, kiltti, jekkuileva, joskus jopa kuumuva." 

 

Emänemänisä Molopottu on hyvin menestynyt kouluratsu. Potuksi kutsuttu ori on Eero Virtalan kasvattama pienori, joka on perinyt emältään upean vaaleanrautiaan värityksen. Kooltaan Pottu on siis pienhevonen, säkäkorkeudeltaan vain 135 senttimetriä. Jo varsasta asti orilta on löytynyt hemaisevat liikkeet. Koulukentillä ori onkin yllättänyt niin taidoillaan, kuin upeilla ja näyttävillä liikkeilläänkin. Potun selässä on erittäin mukava istua, välillä sinne meinaa jopa nukahtaa. Ori on kilpaillut aktiivisesti koulua ja kiertänyt useita kilpailuita. Orin kanssa on kokeiltu myös valjakkoajoa, jossa menestys ei kuitenkaan hiponut läheskään koulussa menestymistä. Jalostukseen oria on käytetty jonkun verran. Siltä löytyy 12 varsaa, joista noin puolet on tammoja ja puolet oreja. Myös Potun jälkeläiset ovat menestyneet kivasti. Tällä hetkellä ori on siitoshevosen roolissa 16 vuoden iässä. 

 

Emänemänemä Lätkävaimo oli tunnettu sen pettämättömästä kilpaonnesta sekä upeista päämerkeistä. Väriltään tummanruunikko pientamma oli upea kouluratsu. Sen pettämätön tuuri ei koskaan hylännyt. Lätkävaimolta löytyykin lukuisia sijoituksia koulun puolelta. Tammalla on lisäksi kokeiltu maastoesteitä. Menestys oli kohtalaisen hyvää ja kaikilta pahoilta tapaturmilta vältyttiin aina. Säkää tältä tammalta löytyi 142 senttiä. Kilpailemisen välissä Lätkis kerkesi saamaan myös muutaman jälkeläisen. Näistä molemmat ovat pärjänneet äitinsä tavoin loistavasti koulukentillä. Valitettavasti Lätkis kuoli 11 vuoden iässä. Tamma meni yhtäkkiä niin huonoon kuntoon, että se oli pakko lopettaa. Neidin äkkinäisen sairastumisen syy jäi ikuiseksi mysteeriksi. 

Emän ja isän  © Ram. ,Isän puolen © Juli, Emän isän puolen © yukitora, Emän emän puolen © Emmi N.

 10.01.2014 Kouluvalmennus, valmentaja: Merikissa

"Tiinasta kuoriutui tänään aivan erilainen hevonen kuin mitä se on aiemmissa valmennuksissa ollut: se hyppi ja pomppi eikä olisi malttanut olla hetkeäkään olla paikoillaan. Aloitimme valmennuksen pysähdys harjoituksilla, Tiinalta tosiaan piti etsimällä etsiä jarruja tänään. Kun jarrut useamman kymmenennen pysähdyksen jälkeen alkoivat lopulta hieman löytyä jatkoimme siirtymis harjoituksilla, käynnistä raviin käyntiin jne. Ravista tamma taas selvästi innostui ja ratsastajalla olikin kaikki työ pitää tamma hallinnassa. Pyysin ratsukkoa tekemään paljon voltteja jotta tamma saataisiin hieman rauhoittumaan ja taipumaan. Otimme myös muutaman kerran lisättyä ravia, ne kun sujuivat täydellisesti kunnes tamma innostui liikaa ja nosti laukalle. Tiinalla oli selvästi liikaa energiaa joten pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja laukkaamaan pari kierrosta, jotta vain saataisiin tammalta hieman energiaa pois. Kun tamma hieman rauhoittunut siirryimme ympyrälle tekemään harjoituksia. Aluksi ravissa ja käynnissä pari kierrosta jonka jälkeen vastalaukkaa. Lopuksi suunnanvaihto ja sama harjoitus. Siirryimme uralle harjoituslaukassa ja pyysin tekemään täyskaarron oikealle. Pyysin ratsukon raviin ja kääntymään lyhyen sivun keskeltä kentän keskelle ja tekemään pohkeenväistöt vielä molempiin suuntiin. Tamma oli jo huomattavasti rauhallisempi ja pohkeenväistötkin sujuivat hienosti."
 

08.01.2014 Kouluvalmennus, valmentaja: Merikissa

"Aloitimme valmennuksen, alkukäyntien jälkeen, heti temmokkaasti lisäyksillä ja siirtymisillä. Aluksi otimme käynnistä seis, raviin, lisättyä ravia ja seis harjoitusta. Tiinaa ei olisi selvästikkään jaksanut yhtään harjoitukset kiinnostaa ja löntystikin eteenpäin kuin mikäkin työjuhta. Käskin ratsastajaa pyytämään tammalta enemmän, nyt se vain pelleili, eikä yrittänyt yhtään. Muutaman kurinpalautus / kuka määrää kierroksen jälkeen tamma alkoi selvästi kuuntelemaan ratsastajaansa ja saavutti hyvän pyöreän muodon. Jatkoimme valmennusta vielä lisäyksillä kunnes siirryimme koko kentän kokoiselle kahdeksikolle. Kahdeksikolla harjoittelimme vastalaukkaa sekä laukasta seis -harjoituksia. Tamma toimi huomattavasti paremmin kuin alkutunnista ja ratsukon yhteistyö oli moitteetonta. Kahdeksikolla vaihdoimme suuntaa muutaman kerran, kunnes siirryimme pääty-ympyrälle tekemään samaa harjoitusta. Lopputunnista siirryimme ympyröiltä uralle tekemään siirtymisiä jokaisesta askellajista. Valmennus sujui alkutuntia lukuunottamatta oikein mukavasti, ratsastajan pitää heti alku tunnista muistaa muistuttaa tammaa, että nyt mennään eikä meinata."

 

06.01.2014 Kouluvalmennus, valmentaja: Merikissa

"Tänään valmennuksen aiheena oli käännökset, taivutukset ja väistöt. Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa tekemään mahdollisimman paljon voltteja, ympyröitä sekä pysähdyksiä jotta saadaan tamma heti keskittymään ja valmennukseen mukaan. Tehokas ratsastus tuottikin tulosta nopeasti, tamma oli keskittynyt ja pystyimme jatkamaan valmennusta. Pyysin ratsukkoa kääntymään lyhyen sivun keskeltä kentän keskelle ja tekemään pohkeenväistöä oikealle ja seuraavalla kierroksella vasemmalle. Aluksi tamma unohti takaosan väistöstä, mutta ratsastaja ehti sitä muistuttamaan ennen kuin ehdin oman suuni avata. Muutaman pohkeenväistö harjoituksen jälkeen vaihdoimme suuntaa muutaman kerran takaosakäännöksen avulla. Jotta saisimme tammaa vähän lisää taivuteltua teimme kolmikaarisen kiemuranuran muutamaan kertaan sekä useita voltteja ympyröitä. Pyysin ratsukkoa taas kääntymään lyhyen sivun keskeltä ja tekemään pohkeenväistön muutamaan kertaan molempiin suuntiin, tällä kertaa ravissa. Teimme muutaman kerran vielä avotaivutuksia sekä siirtymiä kahdeksikkoa hyväksi käyttäen. Lopuksi teimme vielä hieman laukkaharjoituksia ympyrällä, siirtymiä ja lisäyksiä. Ennen loppukäyntejä vielä muutamat peruutusharjoitukset, jotka sujuivat oikein nätisti pienillä avuilla."
 

04.01.2014 Kouluvalmennus, valmentaja: Merikissa
"Tiina vaikutti heti tunnin alussa jo energiseltä, jopa vähän liiankin ja ratsastaja saikin pidätellä tammaa ahkeraan. Pyysin ratsukon tekemään siirtymisiä, voltteja, ympyröitä, kaikkea mahdollista, niin että tammalla olisi kokoajan tekemistä. Siirryimme suurelle, koko kentän kokoiselle kahdeksikolle jossa jatkoimme siirtymisiä. Kun alkuverryttelyt olivat suoritettu pyysin ratsukkoa kävelemään hetken, ns. välikäynnit. Muutamien kierrosten jälkeen pyysin ratsukon tulemaan kentän poikki ja tekemään pohkeenväistön vasemmalle. Tamma meinasi unohtaa takapään kokonaan, mutta ennen kuin ehdin huomauttaa ratsastaja ehtikin jo asian korjata. Teimme väistön vielä oikealle, jonka jälkeen toisimme tehtävän ravissa pariin kertaan. Tehtävä oli selvästi tälle ratsukolle helppo ja ne sujuivat oikein hienosti. Siirryimme pääty-ympyrälle jossa käskin nostamaan harjoituslaukan. Tamma meinasi energisyyttään karata ympyrältä, jonka takia ympyrä jäi muutamalla kierroksella hieman liian suureksi. Takaosakäännöksen kautta vaihdoimme suuntaa ja toistimme harjoituksen. Viimeisenä tehtävänä ennen loppuverryttelyitä otimme vielä muutamat vastalaukat ympyrällä."