Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
United Nations Security Council مجلس أمن الأمم المتحدة (arab.) 联合国安全理事会 (kiin.) Conseil de sécurité des Nations unies (ransk.) Совет Безопасности Организации Объединённых Наций (ven.) Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas (esp.) |
|
---|---|
Perustettu | 1946 |
Tyyppi | Yhdistyneiden kansakuntien päättävä elin |
Päämaja | Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York City |
Jäsenet | 5 pysyvää jäsentä, 10 kiertävää jäsentä |
Viralliset kielet | englanti, espanja, kiina, venäjä, arabia, ranska |
Puheenjohtaja | Dato Ramlan Ibrahim Malesia |
Kattojärjestö | Yhdistyneet kansakunnat |
Sivusto | www.un.org |
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on yksi Yhdistyneiden kansakuntien päättävistä elimistä. Turvallisuusneuvoston on YK:n elimistä ainoa, jonka päätöksenteko sitoo kaikkia jäsenmaita, mikä tekee turvallisuusneuvostosta korkeimman auktoriteetin kansainvälisellä areenalla.[1]
Turvallisuusneuvoston toiminta määräytyy YK:n peruskirjan mukaan ensisijaisesti maailmanrauhan ja turvallisuuden suojelemisessa. Neuvoston päätehtävä on tutkia kansainvälisiä kriisejä koskevia tilanteita, arvioida niinden uhkia ja päättää niihin reagoimisesta ensi sijaisesti rauhanomaisin keinoin. Turvallisuusneuvosto päättää sotilaallisen voiman käytöstä kansainvälisen lain mukaisesti ennen kuin kriisiin voidaan vastata tai puuttua voiman käytöllä ulkopuolelta. Turvallisuusneuvosto päättää näin ollen YK:n rauhanoperaatioiden käynnistämisestä konfliktialueella. Turvallisuusneuvoston pääasiallinen tehtävä on taivutella kiistojen osapuolet noudattamaan neuvoston katsomia päätöksiä konfliktien laajenemisen välttämiseksi. Neuvoston pyrkimys on saada sodassa keskenään olevat jäsenvaltiot tukemaan päätöksiä ensisijaisesti rauhanomaisin keinoin kuten talouspakotteiden avulla.[1]
Turvallisuusneuvosto on myös mukana YK:n pääsihteerin vallinnassa. Neuvoston pysyvät jäsenvaltiot antavat suosituksen YK:n yleiskokoukselle heidän ehdokkaasta pääsihteeriksi[1] ja siltä pohjalta yleiskokous äänestää pääsihteerin valinnasta. Turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot voivat veto-oikeudella kuitenkin estää pääsihteerin valinnan ja estää myös hänen valintansa mahdolliselle jatkokaudelle[1]. Turvallisuusneuvosto yhdessä yleiskokoukseen kanssa on päättämässä Kansainvälisen tuomioistuimen tuomareiden nimittämisessä[1]. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenvaltiot esittelevät ehdokkaansa yleiskokoukselle, joka tekee lopullisen päätöksen tuomareiden valinnasta[1]. Neuvosto voi estää yleiskokouksen tuomarinimitykset veto-oikeudella samalla tavalla kuin pääsihteerin valinnassa[1].
Sisällysluettelo
Turvallisuusneuvoston toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turvallisuusneuvoston on sääntöjensä mukaisesti kokoonnuttava 14 päivän välein[1].
Turvallisuusenuvosto voidaan kutsua kokoon jopa päivittäin mikäli kansainvälinen tilanne vaati niin[1].
Turvallisuusneuvoston kaikkien jäsenmaiden pysyvillä edustajilla on läsnäolovelvollisuus YK:n päämajassa ympärivuorokauden[1] jotta heidät saadaan nopeasti istuntoon mikäli neuvosto joutuu kokoontumaan nopeasti[1].
Turvallisuusneuvostoa johtaa puheenjohtaja joka valitaan neuvoston pysyvien tai kiertävien jäsenvaltioiden edustajien joukosta englanninkielisen aakkosjärjestyksen mukaisesti yhden kuukauden ajaksi[1].
Kiertävien jäsenvaltioiden valinta tapahtuu kukin maan omista maantieteellisistä ryhmistä siten, että Afrikan mailla on kolme , Aasian ja Tyynenmeren mailla kaksi, Latinalaisen Amerikan ja Karibian mailla on kaksi, Itä-Euroopan mailla yksi ja Länsi-Euroopan mailla kaksi edustajaa. Länsi-Euroopan ryhmään kuuluu myös Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti[1]. Arabimaat ovat edustettuina Afrikan tai Aasian ryhmissä[1].
Mikäli turvallisuusneuvosto käsiteltäväksi tuodaan kansainvälistä rauhaa tai turvallisuutta uhkaavaa tilannetta koskeva asia on neuvoston ensi sijaisesti etsittävä asialle rauhanomaista ratkaisua[1].
Turvallisuusneuvosto voi itse myös ryhtyä selvittämään tilannetta tai nimittää siihen ulkopuolinen erityisedustaja jonka tehtävänä on saada rauhanomainen ratkaisu osa puolten välille[1]. Lisäksi turvallisuusneuvosto voi myös esittää YK:n pääsihteeriä kriisin välittäjäksi[1].
Aseellisen konfliktin seurauksena turvallisuusneuvosto voi antaa tulitaukomääräyksen ja lähettää paikan päälle kansainvälisiä rauhanturvaajajoukkoja sekä määrätä talouspakotteita tai valtuuttaa kansainvälisen yhteisön käyttämään sotilaallisista voimaa tilanteen rauhoittamiseksi[1].
YK:n jäsenvaltio, jonka toimet ovat vaatineet turvallisuusneuvoston väliintuloa, voidaan periaatteessa sulkea pois yleiskokouksesta tai jopa erottaa kokonaan YK:sta[1].
Veto-oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ainoastaan pysyvillä viidellä jäsenvaltioilla on veto-oikeus turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin[1].
Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen veto-oikeudellaan neuvostossa.[1]
Turvallisuusneuvostossa käsitellään tyypillisesti myös esityksiä, jotka eivät mene yleensä läpi neuvostossa sillä jokin pysyvä jäsenmaa on ilmoittanut ennakkoon vastustavansa asiaa.
Jokainen neuvoston päätöslauselma vaatii taakseen vähintään yhdeksän neuvoston jäsenen hyväksynnän. Näin varmistetaan etteivät viisi pysyvää jäsenvaltiota pysty keskenään tekemään päätöslauselmia[1].
Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta neuvoston päätöksiin, mutta niillä on äänioikeus kun asioista äänestetään neuvoston istunnoissa[1].
Pysyvien ja vaihtuvien edustajien lisäksi turvallisuusneuvoston istuntoihin osallistuvat usein myös tiettyjen valtioiden tai organisaatioiden edustajat, joilla on perusteltuja syitä olla mukana istunnoissa[1]. Näillä edustajilla ei kuitenkaan luonnollisesti ole virallista valtaa neuvostossa, vaan he osallistuvat kokouksiin lähinnä asiantuntijoina ja keskustelun ylläpitäjinä[1].
Turvallisuusneuvoston jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turvallisuusneuvoston ensimmäisen istunto järjestettiin 17. tammikuuta 1946 Church Housessa, Lontoossa[2]
Neuvoston pysyviksi jäseniksi tulivat toisen maailmansodan voittajavaltiot. Kiinan tasavallan, Taiwanin syrjäytti YK:ssa ja samalla neuvostossa kommunistien hallitsema Kiina 1971. Neuvostoliiton paikan sai seuraajavaltio Venäjä 1991.
Neuvostoliitto alkoi boikotoida turvallisuusneuvoston istuntoja 10. tammikuuta 1950 alkaen protestina Kiinan tasavallan edustusta kohtaan.[3]
Pysyvää jäsenyyttä ovat tavoitelleet maailmansodan häviäjämaan jälkeläinen Saksa (YK:n kolmanneksi suurin rahoittaja) ja Japani (YK:n toiseksi suurin rahoittaja). Muita pysyviksi jäsenmaiksi haluavia ovat Intia (maailman toiseksi väkirikkain maa) ja Brasilia (Latinalaisen Amerikan taloudellisesti ja väestöllisesti suurin maa).
Käytännössä niiden alueelliset kilpailijat vastustavat tätä. On myös puhuttu Euroopan unionin yhteisestä edustajasta, jolloin Ranskan ja Britannian paikat voitaisiin yhdistää ja myös Saksa pääsisi tätä kautta mukaan neuvoston päätöksentekoon.
Monet haluavat myös Afrikalle oman edustajansa neuvostoon. Tällöin todennäköisimmät vaihtoehdot Afrikan edustajiksi olisivat Etelä-Afrikka, joka on Afrikan taloudellisesti kehittynein valtio tai Nigeria, jolla on Afrikan maista suurin väkiluku. Myös islamilaisen maailman yhteisestä edustajasta on käyty keskusteluja, onhan arabia yksi YK:n virallisista kielistä.
Pysyvät jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
valtio | vuodesta | edeltänyt valtio | edustaja | astunut virkaan |
---|---|---|---|---|
Britannia[4] | 1946 | Mark Lyall Grant | 9. marraskuuta 2009 | |
Kiinan kansantasavalta [4] | 1971 | Kiinan tasavalta (Taiwan) (1946–1971) | Liu Jieyi | 3. syyskuuta 2013 |
Ranska[4] | 1946 | Gérard Araud | 10. syyskuuta 2009 | |
Venäjä[4] | 1991 | Neuvostoliitto (1946–1991) | Vitali Tšurkin | 1. toukokuuta 2006 |
Yhdysvallat[4] | 1946 | Samantha Power | 5. elokuuta 2013 |
Vaihtuvat jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pysyvien jäsenmaiden lisäksi neuvostossa on kymmenen vaihtuvaa jäsentä, jotka edustavat jokaista maailman mannerta. Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta. Vaihtuvien jäsenmaiden kausi on kaksivuotinen, mutta maiden valinta on limitetty siten, että kokoonpano vaihtelee vuosittain. Suomi on kuulunut turvallisuusneuvoston vaihtuvien jäsenmaiden joukkoon kahteen otteeseen vuosina 1969–1970 ja 1989–1990. Vuosina 2014–2016 vaihtuvat edustajat ovat:[5]
2014–2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiertävä jäsenvaltio | Jäsenyys (päivämäärät) | Ryhmä (maanosittain) |
---|---|---|
Chile | 1.1.2014–31.12.2015 | Latinalainen Amerikka & Karibia |
Jordania | 1.1.2014–31.12.2015 | Aasia-Tyynimeri (sisältää arabimaat) |
Liettua | 1.1.2014–31.12.2015 | Itä-Eurooppa |
Nigeria | 1.1.2014–31.12.2015 | Afrikka (sisältää arabimaat) |
Tšad | 1.1.2014–31.12.2015 | Afrikka (sisältää arabimaat) |
2015–2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiertävä jäsenvaltio | Jäsenyys (päivämäärät) | Ryhmä (maanosittain) |
---|---|---|
Angola | 1.1.2015–31.12.2016 | Afrikka (sisältää arabimaat) |
Espanja | 1.1.2015–31.12.2016 | Länsi-Eurooppa |
Malesia | 1.1.2015–31.12.2016 | Aasia-Tyynimeri (sisältää arabimaat) |
Uusi-Seelanti | 1.1.2015–31.12.2016 | Länsi-Eurooppa |
Venezuela | 1.1.2015–31.12.2016 | Latinalainen Amerikka & Karibia |
Kritiikkiä turvallisuusneuvoston toiminnasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turvallisuusneuvostoa on kritisoitu kyvyttömyydestä saada aikaan päätöksiä. Turvallisuusneuvoston uudistamisesta on käyty keskustelua. Uudistamisen oleellisimpana osana pidetään pysyvien jäsenmaiden määrän lisäämistä. Nykyiset pysyvät jäsenmaat eivät enää vastaa voimatasapainoa, sillä niiden kokoonpano on yhä sama kuin 65 vuotta sitten, kun se koottiin toisen maailmansodan voittajista. Näin ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi Saksa ja Japani.
Veto-oikeutta (yhteensä) käyttäneet valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio[6][7] | Veto-oikeutta käyttänyt |
---|---|
Yhdysvallat | 83 |
Ranska | 18 |
Britannia | 32 |
Kiinan kansantasavalta | 10 |
Venäjä/ Neuvostoliitto | 131 |
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luettelo Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston vaihtuvista jäsenvaltioista
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston puheenjohtaja
- Luettelo veto-oikeuden käytöstä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y YK-järjestelmä: Turvallisuusneuvosto Suomen YK-liitto. Viitattu 3.3.2015.
- ↑ Marcel Bolomey: First Session of the United Nations Security Council (Photo #74158) unmultimedia.org. United Nations. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 13. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ a b c d e List of permanent representatives and observers to the United Nations in New York 16.10.2013 (päivitetty). UN. Viitattu 19.10.2013.
- ↑ Current Members UN Security Council. Viitattu 3.3.2015. (englanniksi)
- ↑ Changing Patterns in the Use of the Veto in the Security Council elokuu 2012. Global Policy Forum. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Veotes Security Council (UN Research Guides) Dag Hammarskjöld Library. The United Nations Organization. Viitattu 19.10.2014. (englanniksi).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto Wikimedia Commonsissa