Tatarstan

Tatarstan Республика Татарстан1 Татарстан Республикасы2
sijainti
Lippu	Vaakuna
Tatarstanin sijainti Venäjän federaation kartalla
Koordinaatit: 55.7956°N, 49.1109°E (Kazan)
Valtio	Venäjä
Federaatiopiiri	Volgan
Tasavalta	Tatarstan
Perustettu	Tatarstanin ASNT: 1921
- Tatarstanin SNT	1990
- Tatarstanin tasavalta	1992
Kansallislaulu	Tatarstanin tasavallan hymni
Hallinto
– Hallinnollinen keskus	Kazan
– Suurin kaupunki	Kazan (1 143 535 as.)
– Presidentti	Rustam Minnihanov
– Pääministeri	Ildar Halikov
Pinta-ala	67 836 km²  km²
Väkiluku (2014)	3 838 230
– väestötiheys	56,57 as/km²
Kielet	tataari ja venäjä
BKT (2010)	1 004 690,0 milj. RUB (eli 2,69 % koko Venäjän BKT:stä; huom*)
– asukasta kohti	265,336 kRUB, noin 6 500 EUR (eli 101 % Venäjän keskiarvotasosta)
Lyhenteet
– rekisterikilven tunnus	16, 116
– ISO 3166	RU-TA
tatarstan.ru
Moskovan aika eli aikavyöhyke UTC +3 1 Venäjänkielinen nimi 2 Tataarinkielinen nimi
Infobox OK

Tatarstanin tasavalta (tataariksi Tatarstan, ven. Республика Татарстан, Respublika Tatarstan, myös nimellä Tataaria) on Venäjän liittovaltioon kuuluva tasavalta Itä-Euroopassa Volga- ja Kama-jokien ympärillä. Vuonna 1994 Tatarstanin tasavallan ja Venäjän federaation välillä solmitun sopimuksen mukaan Tatarstan on suvereeni valtio Venäjän federaation yhteydessä.

Maantiede

Tatarstan

Kazan

Naberežnyje Tšelny

Nižnekamsk

Älmät

Zelenodolsk

Bugulma

Jelabuga

Leninogorsk

Tšistopol

Zainsk

Aznakajevo

Nurlat

Volga

Kuibyševin tekojärvi

Kama

Kama

Nižnekamskin tekojärvi

Vjatka

Belaja

Ala-Kaman k.p.

  Volga-
 Kaman l.p.

  Volga-
 Kaman l.p.

Tšuvassia

Marin    tasavalta

Udmurtia

Baškortostan

Orenburgin alue

Samaran alue

Uljanovskin alue

Suurimmat taajamat

  > 300 000 as.

 100 000-300 000 as.

  30 000-100 000 as.

Tatarstanin kartta

Tatarstan rajoittuu pohjoisessa Kirovin alueeseen ja Udmurtiaan, idässä Baškortostaniin, etelässä Orenburgin, Samaran ja Uljanovskin alueisiin sekä lännessä Tšuvassiaan ja Mari Eliin.

Tatarstanin pituus idästä länteen on noin 460 km ja leveys etelästä pohjoiseen 290 km. Tatarstanin pinta-ala vastaa 1/5 Suomesta. Pinta-alasta 90 % on alavaa jokien halkomaa tasankoa. Itäosassa on loivia metsäisiä kohoumia. Korkein kohta (343 m) sijaitsee maan länsiosassa. Ilmasto on mantereinen. Keskilämpötila tammikuussa vaihtelee −13,0 °C ja −14,8 °C ja heinäkuussa +18,6 °C ja +19,6 °C välillä. Vuotuinen sademäärä on 350–430 mm.

Suurimmat joet ovat Volga (josta 177 km on Tatarstanin alueella) ja siihen laskevat Kama, Kazanka, Mesha, Zay, Shesma ja Svijaga. Volgan ja sen sivujoki Kaman liittymä sijaitsee nykyään Euroopan suurimman tekojärven Kuibyševin tekojärven pohjoispään alla. Kamajoella sijaitseva Nižnekamskin tekojärvi kuuluu myös Volgan vesistön suuriin tekojärviin.

Maan pohjoisosat ovat metsää ja eteläosat mustan mullan aroa. Metsät peittävät 16,2 % maan pinta-alasta.^lähde?

Luonnonsuojelualuista merkittävimpiin kuuluvat Volga-Kaman luonnonpuisto (biosfäärialue) ja Ala-Kaman kansallispuisto.

Historia

Tataarit alkoivat asuttaa Volgan aluetta 500-luvulla. Alueen ensimmäinen valtion Bolgarian perustivat tataarien sukulaiskansa bolgaarit 800-luvulla. Vuonna 922 islam julistettiin valtionuskonnoksi. Mongolit valloittivat Bolgarian 1232. Mongolit perustivat alueelle Kultaisen ordan valtakunnan 1241, jonka hajottua 1330-luvulla alue tuli kuulumaan Kazanin kaanikuntaan. Venäläiset aloittivat sodan Kazania vastaan 1540-luvulla Iivana Julman johdolla. Venäläiset onnistuivat kuitenkin valtaamaan Kazanin kaanikunnan vasta 1552 ja liittivät sen Venäjän valtakuntaan. Valloituksen aikana ja sen jälkeen satoja moskeijoita tuhottiin ja tataareja tapettiin tuhansittain. Tataarit nousivat tämän jälkeen useita kertoja kapinaan, vapauttaakseen maansa Venäjän vallasta. Venäjä kuitenkin tukahdutti nämä kapinat kovaotteisesti, joukkomurhien ja uskonnollisten vainojen avulla. Vuonna 1708 perustettiin Kazanin kuvernementti, joka käsitti paljon Nyky-Tatarstania laajemman alueen.^lähde?

Venäjän vallankumouksen aikana 1917 oli taisteluita varsinkin pääkaupungissa. Talvella 1918 perustettiin Kazanin muslimien komitea aluehallitukseksi, joka toimi bolševikkien rinnalla. Vuonna 1918 julistettiin "Etelä-Uralin ja Keski-Volgan alueiden Tataarien ja Baškiirien neuvostotasavalta", mutta sen varsinainen perustaminen lykkääntyi, mm. baškiirien vastustuksen vuoksi. Niinpä näille sukulaiskansoille perustettiin omat autonomiset tasavallat. Tatarstanin Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta perustettiin 27. toukokuuta 1920 osista Kazanin, Ufan, Samaran, Vjatkan ja Simbirskin kuvernementteja. Tataarit perustivat oman muslimeille tarkoitetun kommunistipuolueen, mutta Moskova alisti sen valtaansa 1920–21. Neuvostoaikana tataarit olivat yksi harvoista vähemmistökansallisuuksista, joilla oli mahdollisuus jatkaa opiskelua peruskoulun jälkeen omalla äidinkielellään.

Kun Neuvostoliitto hajosi, Tatarstan ja Tšetšenia kieltäytyivät allekirjoittamasta Venäjän perustuslakia ja pyrkivät itsenäisiksi. Tatarstanin parlamentti 30.8.1990 hyväksyi julistuksen Tatarstanin täysivaltaisesta valtiosta 30. elokuuta 1990 (itsenäisyysjulistus). Samoihin aikoihin perinteiset islamilaiset symbolit ja juhlat otettiin uudelleen käyttöön. Uusi perustuslaki hyväksyttiin 6. marraskuuta 1992. Vuonna 1992 annettiin myös suvereenisuusjulistus, jonka mukaan Tatarstan asteittain irtautuisi Venäjästä. Venäjä ei kuitenkaan hyväksynyt alkuunkaan Tatarstanin itsenäistymispyrkimyksiä. Erimielisyydet Venäjän kanssa uhkasivat muuttua verenvuodatukseksi, sillä Venäjän joukot olivat jo keskitettynä Tatarstanin rajoilla. Tatarstanin presidentin onnistui kuitenkin hillitä kiihkeimmät kansallismieliset tunteet ja selkkaukselta vältyttiin. Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus Tatarstanin ja Venäjän välillä ja se allekirjoitettiin 15. helmikuuta 1994. Sen mukaan Tatarstan on Venäjän yhteydessä oleva suvereeni valtio, jolla on laaja itsehallinto (mm. taloudessa ja verotuksessa). Sopimuksen tulkinnasta on ollut sittemmin erimielisyyksiä. Tatarstan päätti mm. muuttaa tataarin kielen takaisin latinalaisilla kirjaimilla kirjoitettavaksi aikaisempien kyrillisten sijaan. Venäjä ei tätä kuitenkaan aluksi hyväksynyt ja yritti kaikin keinoin estää sen toteutumisen, mutta taipui lopulta. Tatarstan suunnittelee mm. omaa passia. Mintimer Şäymiev valittiin uudelleen presidentiksi 25. maaliskuuta 2001 noin 80 % kannatuksella.^lähde?

Väestö

Vuonna 2010 Tatarstanissa oli 3 786 488 asukasta.

Etninen jakauma

Suurimmat etniset ryhmät ovat tataarit (53,2 prosenttia), venäläiset (39,7 prosenttia) ja tšuvassit (3,1 prosenttia). Lisäksi Tatarstanissa asuu udmurteja (0,6 prosenttia), mordvalaisia (0,5 prosenttia), mareja (0,5 prosenttia), ukrainialaisia (0,5 prosenttia) ja baškiireja (0,4 prosenttia). Marit asuvat pääasiassa maan pohjoisosissa. Tataarit ovat vuoden 2010 väestölaskennan mukaisella 3,87 prosentin osuudellaan Venäjän toiseksi suurin etninen ryhmä (iso)venäläisten (80,90 % osuus) jälkeen. Venäjällä asui 2010 kaikkiaan 5 310 649 tataaria. Venäjän tataareista 37,9 prosenttia (2 012 571 henkeä) asui Tatarstanissa.

Suurimmat kaupungit

Kaupunkilaisiksi katsottiin vuoden 2010 väestönlaskennassa 75,4 % Tatarstanin väestöstä. Suurimmat, yli 30 000 asukkaan kaupungit olivat: pääkaupunki Kazan (1 143 535 as.), Naberežnyje Tšelny (513 193), Nižnekamsk (234 044), Älmät (146 393), Zelenodolsk (97 674), Bugulma (89 204 as.), Jelabuga (70 728 as.), Leninogorsk (64 127 as.), Tšistopol (60 755 as.), Zainsk (41 803 as.), Aznakajevo (34 853 as.) ja Nurlat (32 601 as.).

Uskonto

Uskonnoltaan tataarit ja baškiirit ovat pääasiassa muslimeja, venäläiset, tšuvassit ja suomalais-ugrilaiset kansat puolestaan ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä. Myös pieni osa tataareista on ortodokseja, heidän esi-isänsä kääntyivät kristityiksi 1500- ja 1700-luvuilla uskonvainojen aikana.^lähde?

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Tatarstanin väestöstä oli:

• 31 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä šiioja,
• 30 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 21 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
• 9 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 2 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai prostestantteja,
• 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
• < 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
• < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
• monia šiialaisen islaminuskon kannattajia ja
• < 1 % jotain muuta

Hallinto

Tasavallan hallinto

Tatarstanin presidentin palatsi Kazanissa.

Tatarstanilla on oma parlamentti ja hallitus. Röstäm Miñnexan valittiin 2010 tasavallan presidentiksi. Hän toimi aiemmin pääministerinä Mintimer Şäymievin alaisuudessa, joka toimi presidenttinä 1991–2010.

Valtion symbolit

Tatarstanin valtiolipussa on kaksi vaakasuoraa kenttää ja näiden välissä valkoinen viiva. Ylempi kenttä on vihreä ja alempi punainen. Vihreä väri kuvaa kevättä ja uudistumista, valkoinen puhtautta ja punainen kypsyyttä, energiaa, voimaa ja elämää.

Tatarstanin valtion vaakunassa on siivekäs lumileopardi, joka on tasavallan asukkaiden suojelija. Vaakunan taustassa on vihreää, valkoista, punaista ja kultaa. Värien merkitys on sama kuin lipussa. Lisäksi kulta merkitsee Tatarstanin maan kauneutta ja rikkautta.

Kansallishymni: "Doroka".

Paikallishallinto

Pääartikkeli: Tatarstanin hallinnollinen jako

Paikallishallintoa varten maa on jaettu 43 piiriin ja 14 kaupunkipiirikuntaan.

Talous

Kaivannaiset ja teollisuus

Tatarstanin alueella on suuria öljy- ja maakaasuesiintymiä, joten Tatarstanin talouselämä keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon ja jalostukseen sekä petrokemian tuotteisiin. Kansallinen, Älmätissä kotipaikkaansa pitävä öljy-yhtiö Tatneft oli vuonna 2011 neljän prosentin tuotanto-osuudellaan Venäjän 6. suurin öljyntuottaja; yritys on listattu sekä Moskovan (MICEX-RTS) että Lontoon pörssissä (LSE). Myös muilla Venäjän petrokemian alan yhtöillä on toimintaa tasavallassa. Lisäksi tasavallassa on koneenrakennus-, ase-, tekstiili ja elintarviketeollisuutta sekä sähkövoiman tuotantoa. Bruttokansantuotteesta yli puolet tulee teollisuudesta. Tatarstanin tärkeimmät vientituotteet ovat raakaöljy ja aseet.^lähde?

Maatalous

Maatalouden merkittävimmät viljelykasvit ovat ruis, kaura, vehnä, pellava ja hamppu. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa ja turkistarhausta. Maan pinta-alasta oli 1930-luvulla peltoa 59 %.

Liikenne

Maantieliikenteen keskuksena on Kazan. Kazanin kautta kulkee rautatie Moskovasta Jekaterinburgiin. Kazanin rautatieasemalta johtaa lisäksi rautatie Marin pääkaupunkiin Joškar-Olaan. Tatarstanista on rautatieyhteys myös etelään Uljanovskiin. Liikenne Kazanin kansainvälinen lentoaseman kautta on ollut kasvussa viime vuosina; kenttää on myös modernisoitu merkittävästi. Tasavallan suuret joet ovat myös tärkeitä liikenneväyliä.

Koulutus

Tatarstanissa on pakollinen 10-vuotinen peruskoulu, joka alkaa seitsemän vuoden iässä. Tataarin kieli ja kirjallisuus on oppiaineena lähes kaikissa kouluissa, lukuun ottamatta venäläisiä yksityiskouluja. Tataari ja venäjä ovat koulujen yleisimmät opetuskielet, mutta myös tšuvasseilla, mareilla, mordvilla ja udmurteilla on mahdollisuus opiskella peruskoulussa äidinkielellään niillä alueilla, missä kyseisen vähemmistön edustajia asuu runsaasti.^lähde?

Tasavallassa on yhteensä 64 korkeamman tason oppilaitosta, joissa opiskelee 170 000 opiskelijaa. Mm. Kazanin Valtion Yliopisto (per. 1804), Lääketieteellinen, Teknillinen, Teknologinen ja Kasvatustieteellinen yliopisto, Arkkitehtuuri, Maatalous, Eläinlääketieteellinen ja Taideakatemia, Konservatorio sekä Talous- ja kauppainstituutti.

Juhlapäivät

Pvm	Nimi	Huomautuksia
31. joulukuuta sekä 1. ja 2. tammikuuta	Uusivuosi
8. tammikuuta	Joulu
23. helmikuuta	Isänmaan puolustajien päivä
8. maaliskuuta	Kansainvälinen naistenpäivä
1. ja 2. toukokuuta	Kevään ja työn juhla
9. toukokuuta	Voitonpäivä
12. kesäkuuta	Venäjän päivä
30. elokuuta	Tatarstanin päivä
6. marraskuuta	Tatarstanin perustuslain päivä
7. marraskuuta	Lokakuun vallankumouksen vuosipäivä, Solidaarisuuden ja sovinnon päivä
12. joulukuuta	Venäjän perustuslain päivä
Kuukalenterin mukaan	Kurban-Bairam	Islamilainen juhla

Katso myös

• Idel-Ural

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatarstan Wikimedia Commonsissa

• Dynaaminen kartta: lisätietoa Tatarstanin piireistä ja kaupungeista (venäjäksi) (msu.tatarstan.ru)
• Kuka kukin on Tatarstanissa (venäjäksi) (info.tatcenter.ru)
• Kazanin Kremlin viralliset sivut (englanniksi) (kazan-kremlin.ru)
• Kansallispuisto Nižnjaja Kama (venäjäksi) (nkama-park.ru)
• Volga-Kaman luonnonpuisto (venäjäksi) (englanniksi) (vkgz.ru)

Venäjän federaation subjektit