Blaise Pascal
| Blaise Pascal | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand, Puy-de-Dôme, Ranska |
| Kuollut | 19. elokuuta 1662 (39 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Asuinpaikka | Ranska |
| Kansallisuus | ranskalainen |
| Tutkimusala | matematiikka, fysiikka, filosofia |
| Tutkinnot | ei ole¹ |
| Väitöstyön ohjaaja | ei ole¹ |
| Tunnetuimmat työt | Pascalina, Pascalin kolmio, Pascalin lause, Pascalin vaaka |
| Uskonnollinen kanta | katolinen |
|
¹Pascal ei opiskellut yliopistossa. Hän opiskeli kotona isänsä ohjaamana.[1] |
|
Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand – 19. elokuuta 1662 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla mekaanisia laskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa, tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta ja selventämällä muiden muassa paineen ja tyhjiön käsitteitä.
Sisällysluettelo
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lahjakkaita. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija[1].Perheen äiti Antoine Bégone kuoli puolestaan Pascalin ollessa vasta 4-vuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa 7-vuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen.
Nuorempi Pascal yllätti isänsä omaksuttuaan poikkeuksellisen nopeasti klassillisen sivistyksen. Epäonnekseen Pascal oli synnynnäisten lahjojensa lisäksi saanut myös heikon terveyden, joka tuli sen verran varhain ilmi, että hänen isänsä joutui poikansa mahdollisten oireluiden pelossa antamaan lapselleen opetusta suht tasaiseen tahtiin, vaikka nuorella Pascalilla olisi muuten ollut edellytykset nopeampaan opiskeluun. Isä oli kieltänyt pojaltaan matematiikan kokonaan sen aivojen rasittavuuden takia, mutta tämä "kielletyn hedelmän maku" sai nuoren Pascalin kiinnostumaan matematiikasta yhä enemmän ja enemmän. Eräänä päivänä ollessaan 12-vuotias nuori Pascal sai isältään tarkan kuvauksen geometrian luonteesta, ja tämän jälkeen nuorukainen löysi kyseisestä aihealueestaan itselleen loputtomien intohimojen kohteen. Pascal sai isältään lahjaksi myös Eukleideen Alkeet, geometrian klassisen perusteoksen, jonka hän ahmaisi leikiten läpi. Gilberte väitti myöhemmin veljensä keksineen myös Eukleideesta riippumatta uudelleen Alkeissa esitellyt 32 ensimmäistä lausetta ja todistaneen ne vieläpä samassa järjestyksessä, jossa Eukleides ne esittelee, mutta tälle väitteelle ei löydy kuitenkaan varmoja perusteita. Pascalin lahjakkuudesta kertoo kuitenkin se, että hän oli vasta noin 14-vuotias, kun hän pääsi osallistumaan kerran viikossa järjestettyisiin, Marin Mersennen johdolla pidettyihin, tiedekonferensseihin, jotka toimivat myöhemmän Ranskan tiedeakatemian pohjana.
Tieteellinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teini-iässään Pascalin perhe muutti Roueniin. Muuton taustalla on kerrottu tarina, kuinka isä-Pascal riitaantui kardinaali Armand de Richelieun kanssa mitättömästä veroasiasta ja kardinaalin raivoa peläten perhe joutui piiloutumaan maan alle. Perheen maineen pelasti sittemmin Jacqueline, joka esiintyi nimettömänä eräässä Richelieu'ta huvittaneessa näytelmässä. Saatuaan tietää, että hänet hurmannut näyttelijätär oli erään hänen vihamiehensä tytär, kardinaali antoi Pascalin perheelle anteeksi ja sijoitti isä-Pascalin poliittisen virkaan Roueniin. Muuton jälkeen Pascal jatkoi yhä opiskelujaan, ja ennen 16. ikävuottaan hän teki lopullisen läpimurtonsa todistettuaan myöhemmin omaa nimeään kantaneen Pascalin lauseen, jota hän käsitteli teoksessaan Essai pur le coniques (Tutkielma kartioleikkauksista). 17-vuotiaasta alkaen Pascal alkoi kärsiä säännöllisesti häntä loppuelämän vaivanneista terveysongelmista, joihin lukeutuivat päiväsaikaan vaivana olleet vatsakivut ja öisin piinannut jatkuva unettomuus. Ongelmistaan huolimatta ranskalainen onnistui 18-vuotiaana rakentamaan ensimmäisen mekaanisen laskukoneen, laitteen jonka voi perustellusti sanoa olevan kaikkien nykyisten tietokoneiden esi-isä.
Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit toivat perheen kosketuksiin jansenistisen liikkeen, erään katolisen kirkon lahkon, kanssa.[2] Myöhemmin samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta huolimatta tästä sekä pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän halvauksen, Pascal onnistui vielä tekemään innovaatioita matemaattis-luonnontieteellisillä alueilla. 1648 Pascal teki läpimurron fysiikassa tutkittuaan ilmanpainetta Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla ja onnistuttuaan luomaan ilmanpaineen luonnonlait tutkimustensa pohjalta.
Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Gilberte oli tässä vaiheessa mennyt naimisiin Florin Périer -nimisen miehen kanssa. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin Rene Descartes'n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes'n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle. Kaiken huipuksi kummankin ajattelijan uskonnolliset vakaumukset olivat pahasti ristiriidassa keskenään: Descartes sympatisoi jesuiittoja, joita Pascalin fanaattisesti kannattama jansenistinen liike vastusti henkeen ja vereen. Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili kuitenkin uudestaan Pascalin luona, tällä kertaa lääkärin virassa johtuen Pascalin vaivoista.[3] Descartes suositteli hänelle elämäntyyliään, johon lukeutui rojuminen sängyssä heräämisen jälkeen aamu 11 asti, sekä ehdotti vatsavaivoihin ruokavaliota johon kuului pääosin lihalientä. Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita, mahdollisesti siksi koska ne olivat Descartes'n antamia.
Vuoden 1648 aikana Jacqueline koki uskonnollisen heräämisen ja innoituksensa ryhtyä nunnaksi Pariisin lähellä olevaan Port-Royalin luostariin. Pascalin isä ei suostunut hyvksymään tyttärensä päätöstä, mutta veljeensä Jacqueline onnistui vaikuttamaan jatkuvan saarnaamisen myötä. Perhe muutti tämän jälkeen takaisin Clermontiin, jossa he viihtyivät kahden vuoden ajan. Paluuta Clermontiin kutsutaan joskus Pascalin "välikaudeksi", jolloin jotkut huhut ovat väittäneet Pascalin viettäneen hyvin railakasta elämää, mutta tästä ei ole olemassa kuitenkaan todisteita. Perhe palasi takaisin pariisiin 1650, ja seuraavana vuonna isä-Pascal kuoli. Isän kuolema mahdollisti sen, että Jacqueline pääsi viimein ryhtymään nunnaksi. Pascal itse tavoitteli Descartes'n paikkaa Ruotsin kuningatar Kristiinan hovissa, mutta kuningatar ei kuitenkaan vastannut nousukkaan kutsuun, vaikka Pascal pyysi laskea kehittelemänsä laskukoneen tämän jalkojen juureen.
31-vuotiaaksi mennessä Pascal onnistui kehittelemään Pierre de Fermat'n kanssa loppuun kaikkein merkittävimmän työnsä matematiikan parissa: todennäköisyysteorian.
Uskonnollinen herääminen ja loppuelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyvät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisisä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia.
Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Pascal koki kuitenkin erään "heikkouden hetken", kun yhtenä yönä vuonna 1658 hän ei saanut nukuttua kammottavan hammassäryn takia ja alkoi tämän vuoksi ajatella sen ajan matematiikkoja vaivannutta ongelmaa, sykloidia. Sykloidin ajattelu vähensi Pascalin hämmästykseksi hänen tuskaansa, ja hän tulkitsi sen merkiksi siitä ettei ollut tehnyt syntiä, vaikka oli antanut ajatustensa harppoa "kaidalta polulta". Tämän jälkeen Pascal omistautui kahdeksan päivän ajan ratkaistakseen sykloidiin liittyviä geometrisia ongelmia, joita hän onnistui ratkaisemaan, vaikka oli pitänyt matematiikasta neljän vuoden tauon. Pascal julkaisi ratkaisemansa ongelmat salanimellä Amos Dettonville, ja nämä jäivät hänen elinaikansa viimeisiksi matematiikan julkaisuiksi.
Samana vuonna kun Pascal julkaisi viimeiset matemaattiset tutkimuksensa, hänen terveysongelmansa muuttuivat pahemmiksi kuin koskaan aiemmin. Kiduttava ja lakkaamaton päänsärky vei ranskalaisen yöunet kerta toisensa jälkeen, satunnaisia torkahtamisia lukuun ottamatta. Pascalin oma elämäntapa muuttui tätä mukaa entistä askeettisemmaksi. Kesäkuussa 1662 itsekieltäytymistä toistuvasti harrastanut Pascal luovutti vapaaehtoisesti talonsa eräälle isorokkoa sairastavalle perheelle, minkä jälkeen hän muutti asumaan Gilbeten luokse, jossa hän kuoli lopulta kouristuksiin saman vuoden elokuussa vain 39-vuotiaana.
Työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matematiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pascal kehitti mekaanisen laskimen vuosina 1642-1645.[1] Hän jatkoi matematiikan tutkimista vielä myöhemminkin ja ratkaisi muun muassa pyörähdyskappaleen pinta-alan sekä tilavuuden.
Pascal oli vanhalla iällään kirjeenvaihdossa Pierre de Fermat’n kanssa, ja pohti menetelmiä, joilla lasketaan vedonlyöntikertoimia.[4]
Pascalin artikkelissaan ”Traité du triangle arithmétique” julkaisema menetelmä määrittää binomien kertoimia tunnetaan nykyisin nimellä Pascalin kolmio. Newton jatkoi tämän työn pohjalta binomitutkimuksiaan.[5]
Viimeisinä vuosinaan hän keskittyi integraalilaskennan edeltäjien kehittämiseen.[1]
Fysiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pascal edisti luonnontiedettä rakentamalla mekaanisia laskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa, tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta ja selventämällä muiden muassa paineen ja tyhjiön käsitteitä.
Hydrostaattiseen paineeseen liittyviä tutkimuksia julkaistiin Pascalin kuoleman jälkeen.[1] Pascal teki kokeen kahden elohopealla täytetyn lasiputken kanssa. Toinen jäi laaksossa olevaan kylään, toinen vietiin vuoren rinnettä ylöspäin.[4]
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pascalin uskonnollisia ajatuksia sisältävä teos Mietteitä (Pensées) ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen 1670.[4]
Kunnianosoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Blaise Pascalin mukaan on nimetty paineen yksikkö pascal sekä ohjelmointikieli Pascal.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bell, Eric Temple: Matematiikan miehiä. Victor Collanz Ltd, 1939. , suom. Helka ja Klaus Vala, 1963, pain. Wener Söderström, Porvoo, 1963
- ↑ a b c d e Westfall, Richard: Blaise Pascal Galileo Project. Viitattu 19.6.2008. (englanniksi)
- ↑ The Famous People: Blaise Pascal Viitattu 11. huhtikuuta 2014. (englanniksi)
- ↑ When Blaise Pascal met Rene Descartes The Independent. Viitattu 11. huhtikuuta 2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Clarke, Desmond: Blaise Pascal The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- ↑ O'Connor, J. J. & Robertson, E. F.: Pascal Biography 1996. School of Mathematics and Statistics University of St Andrews, Scotland. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mietteitä. (Pensées, 1669.) Suomennos L. F. Rosendal. Helsinki: WSOY, 1952.
- Mietteitä. (Pensées, 1669.) Suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21208-3.
- Geometrisesta mielestä ja muita pohdiskeluja. (De l’esprit geometrique et de l’art de persuader; Comparaison des chretiens des premiers temps avec ceux d’aujourd’hui; Trois discours sur la condition des Grands Entretien avec M. de Saci. Suomentanut ja esitellyt Martti Anhava. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26742-2.
- ”Geometrisesta mielestä” on ilmestynyt aiemmin Parnasson numeroissa V ja VI/1992. – Pascalin ja Sacin keskustelu Epiktetoksesta ja Montaignesta ilmestynyt osana L. F. Rosendalin suomentamaa teosta Blaise Pascal, Mietteitä 1952.)
Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rogers, Ben: Pascal: Turhamaisuuden ylistys. (Pascal: In praise of vanity, 1997.) Suomentaneet Mervi Kuusela ja Tapio Puolimatka. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-1-16190-3. Myös teoksessa Monk, Ray & Raphael, Frederic (toim.): Suuret filosofit II. Helsingissä: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22308-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Blaise Pascal Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 
Lähdeaineistoa aiheesta Blaise Pascal Wikiaineistossa- Clarke, Desmond: Blaise Pascal The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Pascal, Blaise: Mietteitä - valikoituja otteita suomeksi
