Arkhilokhos

Arkhilokhos (n. 680 – n. 645 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija ja mahdollisesti myös palkkasoturi. Hän oli vanhimpia tunnettuja elegia- ja jambirunoutta luoneita henkilöitä.

Elämä

Arkhilokhoksen elämästä tiedetään lähinnä vain hänen omien runojensa pohjalta. Niiden mukaan hän syntyi Paroksen saarella. Hänen isänsä, ylimys Telesikles, oli perustanut Thasokselle siirtokunnan, koska Delfoin oraakkeli oli käskenyt häntä siihen. Paroslainen Lykambos oli luvannut Arkhilokhokselle tyttärensä Neobulen vaimoksi, mutta myöhemmin kieltäytyi. Arkhilokhos ilmaisi loukatut tunteensa julmassa satiirissa, jossa hän syytti Lykambosta väärästä valasta ja hyökkäsi häntä ja hänen tytärtään vastaan niin voimakkaasti, että Lykamboksen ja hänen tyttäriensä on sanottu hirttäneen itsensä. Myöhemmin Arkhilokhos siirtyi Thasokselle köyhyyden painostamana. Arhilokhoksesta tuli Thasoksella palkkasoturi, mikä oli yleistä aikakauden maattomille ja juurettomille nuorille.

Arkhilokhos ei viihtynyt Thasoksella. Siirtokunta oli jatkuvasti riidoissa naapuriensa kanssa, ja sodassa traakialaisia vastaan hän luopui kilvestään ja pakeni taistelukentältä. Hän ei hävennyt pakoaan, vaan katsoi sen pelastaneen hänen henkensä. Thasoksen jälkeen Arkhilokhos siirtyi Spartaan, mutta sieltä hänet karkotettiin pelkuruuden vuoksi. Hän siirtyi sitten Suur-Kreikkaan, josta hän antaa erittäin myönteisen kuvan. Lopulta Arkhilokhos palasi Parokselle, jossa hän kuoli taistelussa naksoslaisia vastaan.

Runot

Arkhilokhoksen tuotannosta on säilynyt vain noin 300 lyhyttä runokatkelmaa (fragmenttia). Nekin osoittavat hänen olleen yksi antiikin nerokkaimmista runoilijoista. Hänen runonsa kertoivat ensi sijassa hänen omista asenteistaan, elämästään, kokemuksistaan ja tunteistaan - vastakohtana eeppiselle homeeriselle runoudelle. Runoissa mainitaan historiallisia tapahtumia vuosilta 660-648 eaa. ja niiden avulla myös päätelty runoilijan elinaika. Omaa kaksoisrooliaan runoilijana ja sotilaana hän kuvaa: ”Minähän olen sodan Herran Areksen palvelija, mutta hallitsen myös muusain ihanan lahjan.” Kerrotaan, että Delfoin oraakkeli ei ottanut vastaan Arkhilokhoksen surmannutta naksoslaista, koska tämä oli ”surmannut muusain palvelijan”.

Kirjallisuutta

Suomennokset

• Arkhilokhos. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 30-32. Runojen ja runokatkelmien suomennoksia. Helsinki: Otava, 1965.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

• Archilochus. Teoksessa Greek Iambic Poetry: From the Seventh to the Fifth Centuries B.C.. Archilochus. Semonides. Hipponax. Käännös Douglas E. Gerber. Loeb Classical Library 259. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1999. ISBN 0674995813.

Aiheesta muualla

• Arkhilokhos-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)