Wilma 86

maanantai 02.01.2017 ♦ 11 hevosta siirtyi vihreillebittilaitumille tuhoisan tallipalon seurauksena ♦ omistaja

Ei alkanut uusivuosi 2017 odotetulla tavalla. Ensiksi uudenvuodenaattona kaksi hevosta jouduttiin lopettamaan, kun nämä lähtivät karkuteille säikähtäessää raketteja. Jäisellä tiellä ruunat sitten teloivat itsensä niin pahasti, että muitavaihtoehtoja ei ollut kuin lopettaminen. Tänään maanantaina aamuyöllä jouduimme sitten lähteä kiikuttamaan vanhaa suomenhevostamma Rauhaa eläinlääkäriasemalle ähkynvuoksi, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Kotiinpalatessa päätalli olikin sitten ilmiliekeissä ja sen sisällä 11 hevosta, kun Rauhan karsina oli tyhjillään. Näin viimeiselle matkalle lähtivät sh-o. Elmeri, ish-o. Rontti ish-o. Omppu, sh-t. Takku, sh-t. Laila, bwp-t. Parsa, sh-t. Wilma, fwb-t. Usva, fwb-t. Lulu, bwp-t. Elli sekä wD-o. Pepe. Vanhassa tallissa oli tullut oikosulku sähkökaapissa, jonka seurauksena palo oli syttynyt.

lauantai 30.07.2016 ♦ Takku syntyi yhdistelmästä Wilma x Taavi ♦ omistaja

Heinäkuun viimeinen viikko oli ollut todella lämmin ja hiostava. Hevoset norkoilivat enimmäkseen puiden varjoissa hännät laiskasti viuhuen. Lumi-tamma oli kuitenkin erittäin pirteällä päällä ja se ravaili laitumen reunaa reippaasti. Iso varsavatsa vain hölskyi puolelta toiselle.
”Otas nyt hieman rauhallisemmin, vai aijotko varsoa liikkeellä ollessasi.”, rupattelin tammalle, kun oli täyttämässä kesälaitumen vesiastioita.
Lumi tuli tervehtimään minua ja hamusi hiuksiani. Silitin tammaa. Hikinenhän se oli kaiken ravaamisen jälkeen, joten suihkutin vesiletkulla tammaa. Lumi selvästi nautti saamastaan viilentävästä suihkusta. Muut laitumen tamman tulivat myös ihmettelemään tapahtumaa. Vaaleanrautias tamma siirtyi sivummalle, kun Della, Wilma ja Rinja tunkeutuivat juoma-astian äärelle. Wilma komensi tomerasti kaikki pois tieltänsä. Tämänkin tamman oli aika varsoa ihan näiden päivien aikana. Saa siis nähdä kumpi kerkiää ensiksi pienokaisensa pyöräyttämään Wilma vai Lumi.

Ilta toi tullessaan todella kosteanilmamassan ja ukkonen jyrähti muutaman kerran kauempana Heinäahon kirkonkylän suunnalla. Hain kantavat tammat tämän vuoksi hieman aikaisemmin sisään. Tamma kaksikko Wilma ja Lumi päättivät sitten illan mittaan alkaa varsomaan suurin piirtein samaan aikaan. Vanhempi tamma, Wilma, kerkesi pyöräyttämään mustan tamma varsan ensimmäisenä. Lumi tuli hienosti perässä vaaleanrautiaan ori varsansa kanssa.
”Olisitte kyllä voineet varsoa hieman eriaikaa, vaikka tämä menikin oikein hyvin kummaltakin”, mumisin tammoilleni.
Wilman varsasta tuli tamman viides ja Lumen varsasta tamman toinen. Olin varsomisten jälkeen erittäin helpottunut. Paniikkihan siinä meinasi ensiksi iskeä, kun huomaat että toinen lähtee varsomaan ja toinenkin antaa siihen merkkejä. Varsomisissa ei tälläkään kertaan tapahtunut mitään ihmeellisyyksiä, vaan tammat selvisivät omin avuin. Minun huolekseni tuli vain auttaa vastasyntyneiden kuivaamisessa ja pystyyn auttamisessa ensi askelille.

Olin jo monen kertaan odottanut Wilmasta mustaa varsaa ja tänään se sitten putkahti maailmaan. Pikimustan tammavarsan päätä koristi pieni tähti isänsä Taavin tapaan. Tamma varsa oli heti alkuunsa tomeran oloinen ja se kävi härnäämässä emäänsä tuon tuostakin. Wilma otti riiviön hellästi vastaan ja ei paljonkaan välittänyt sen kapinoinnista. Saa nähdä millainen juntti suomenhevonen tästä sitten oikein kehittyykään. Tamman varsan nimeäminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, vaan Taavin Tähtinumero tuli kuin apteekin hyllyltä. Wilman edelliset varsat oli nimetty isänsä X-varsa. Tähti-etuliite tulee myös Taavi-isän Taivaantakoja nimestä väännettynä ja loppuosa-Numero emänsä Wilman nimen 86-numero yhdistelmästä. Lempinimi Takku vääntyi, kun tuntui että pienen varsan tuli käydä maistelemassa ja sotkemassa emänsä häntää sekä pitkää harjaan tuon tuostakin. Takkujen selvittämien kun ei ollut mitään mukavaa puuhaa.

keskiviikko 13.07.2016 ♦ tamma- varsa maastoilua ♦ omistaja

Ystäväni Saana ja Kukka-Maaria tulivat viettämään kaunista kesäiltaa luokseni ja päätimmekin lähteä kolmen tamman ja näiden varsojen kanssa ilman satulaan maastoiluun. Matkaan lähtivät varsallisista tammoista Wilma, Rinja ja Rauha sekä näiden pienokaiset Miina, Rinna ja Remu.

Varsat riehuivat pihalla, kun valmistauduimme lähtemään matkaan. Välillä pieni turpa kävi maistelemassa sandaalien kärkeä tai emä-tamman ohjia. Wilma hätisti kiukkuisesti Miinan kauemmaksi, kun taas Rauha olla möllötti tuttuuntapaan rauhassa aloillaan. Lopulta olimme kaikki ratsujemme selissä ja pääsimme aloittamaan matkan. Rinna ja Remu ravasivat ensiksi emiensä vierellä, kun taas vanhin varsoista viiletti omia reittejä pitkin puskia ja ojia. Rinna rohkaistui ensimmäisenä Miinan seuraksi. Hieman hätäisesti Rinja koitti kutsua varsaansa, ja Saanalla oli tammassa hieman pitelemistä. Wilma ja Rauha eivät tuon taivaallistakaan välittäneet, että varsat huitelivat ties missä.

Valitsimme reitiksi vanhan ja leveän hiekkatien, jota puut sopivasti reunustivat. Välillä kahlasimme villiintyneiden niittyjen välissä, jonne pienet varsat uppoutuivat, joka ei niiden menoa kyllä yhtään hidastanut. Kävelimme rauhallisesti eteenpäin ja nautimme kesäillan lämmöstä. Otimme muutamia ravipätkiä, mutta pääsääntöisesti askellaji oli käynti. Varsat sen sijaan ottivat laukkaspurtteja tuon tuostakin. Välillä pysähdyimme maitobaari tauoille. Rinjakin oli jo rauhoittunut, eikä enää alvariinsa huudellut Rinnan perään.

Ratsastimme tammat suoraan takaisin laitumelle. Miina ja Remu eivät olisi millään tahtoneet mennä aitojen sisäpuolelle, vaan ne jäivät hölmistyneenä huutelemaan aidan väärälle puolelle. Siinä saatiin sitten hetki metsästää kahta nopea kintuista varsaa. Rinna meni onneksi emänsä perässä kuuliaisesti sisään laitumelle. Wilma ja Rauha hieman vain hörähtelivät karkulaisille, kun nämä saatiin vihdoin ja viimein sisään laitumen porteista. Jäimme vielä hetkeksi katselemaan tammalauman menoa. Varsat kävivät pitkäkseen heinikkoon, kun tammat laidunsivat niiden vieressä tyytyväisinä.

maanantai 04.07.2016 ♦ Wilma 86 x Taivaantakoja ~ varsottaminen ♦ omistaja

Wilma oli varsonut jo neljä upeaa varsaa, mutta halusin saada tammasta vielä yhden varsan, ennen kuin tamman olisi aika siirtyä kevyemmälle harrastekäytölle ja laatuarvosteluihin. En lähtenyt etsimään oria mitenkään kuumeisesti vaan odotin, että se sopiva oriehdokas vain tupsahtaisi eteeni netinsyövereistä.

Taivaantakoja, makustelin suussani. Tässäpäs vasta hauskan niminen ja ihastuttavan pikimusta ori. Pelkkä koulupainotus hieman mietitytti, mutta orin nimi ja erityisesti lempinimi Taavi viehätytti. Ori oli viimeistä kertaa tarjolla jalostukseen ulkopuolisille. Hetken pohdiskelun jälkeen pistin orin omistajalle Minjalle Harmittoman talleilta viestiä, onnistuisiko yhdistelmä Taavi ja Wilma. Nainen vastasi viipymättä, että tervetuloa.

Harmittoman talleilla meitä odotti yksi rauhallisimmista näkemistäni suomenhevosoreista. Tuota oria ei kyllä mikään hetkauttaisi. Wilma ja Taavi saivat tutustua toisiinsa rauhassa ja itse astutus kävi käden käänteessä. Tästä olisi tulossa oriin kuudes ja Wilman viides varsa, jos kaikki menee odotusten mukaisesti. 

perjantai 01.07.2016 ♦ Miina syntyi yhdistelmästä Wilma x Ukko ♦ omistaja

Aloimme olla jo hieman huolissaan, kun Wilman neljäs varsa ei alkanut kuulua ja laskettuaika oli mennyt jo alkuviikosta. Kaksi aikaisempaa varsaa kun oli syntynyt hieman liian aikaisin, niin nytten tamma päätti sitten pihdata varsaansa. Yllätys olikin sitten aamutallissa mikä suurin, kun karsinassa makasi yhden hevosen sijasta kaksi. Wilma tervehti minua hiljaa hörähtäen, kun astuin varovasti karsinaan.
”Sinä se sitten varsot aina minulta salassa”, lörpöttelin tammalle.
Muut hevoset hieman metelöivät karsinoissaan ja vaativat saada aamu ruokia. Tarkistinkin siis pikaisesti varsan ja emän, että kaikki oli kunnossa ja lähdin ruokkimaan hevosia. Varsasta oli tullut tamma.

Astuin uudemman kerran Wilman karsinaan ja kaadoin rehut kaukaloon. Varsa hätkähti oljilta, kun Wilma kömpi sen viereltä ylös. Varsa seurasi emäänsä ripeästi ja piiloutui tämän taakse. Lähdin kumminkin tutustumaan tuohon varsaan, joka kuikuili minua Wilman takaa.
”Hei söpöliini tules tervehtimään”, lörpöttelin.
Tamma varsa otti epäröiviä askeleita minua kohti. Lopulta tamma uskaltautui lähelle ja pääsin hellästi silittämään sen pehmeään vaaleanruunikkoa karvaa. Nimi minulla oli ollut jo valmiina pienokaiselle, siitä tulisi Ukon Wilhelmiina eli Miina. Varsalla oli hieman vänkkänät jalat, kun se oli ollut jo niin kauan Wilman vatsassa.

Näin maailmaan putkahti 13 oma kasvatti ja Wilman neljäs varsa, joista kolme on samasta yhdistelmästä. :) Kaikki Wilma x Ukko yhdistelmän varsoista on ollut tammoja, jotka on ollut hieman kipakka luontoisia mutta hyviä yleisratsuja. Katsotaan mihin Miinan rahkeet tulevat riittämään ja mihin tuo tummanpunarautias karvapeite tulee muuttumaan.

perjantai 25.06.2016 ♦ juhannusmaasto osa 1 ~ juhannusaaton tammamaastoilu ♦ omistaja

Päivän aikana ollut rankkasade oli väistymässä ja pääsimme lähtemään kauan odotetulle juhannusmaastoretkelle. Päivällä olin rääkännyt ystäviäni Saanaa ja Kukka-Mariaa kouluratsastustreenillä ja nyt joukkoomme oli liittynyt myös peheestäni isäni Johannes, isosiskoni Leila ja toisen siskoni mies Eemeli. Hevosiksi lähtivät matkaan kantavat tammat Wilma ja Lumi sekä Usva, Rauha, Keiju ja Unna.

Pihamaalla kävi kova kuhina, kun talutimme sinne kuuden tamman lauman. Kaikki naiset lähtivät matkaan ilman satuloita, kun miehet olivat pistäneet satulat ratsujensa selkään. Nopeasti kaikki olivat ratsujensa seljissä ja pääsin asettamaan meidät jonoon. Kärkeen saivat mennä Saana-Wilma, heidän peräänsä Leila-Keiju, Johannes-Rauha, Eemeli-Unna, minä Usvalla ja perää piti Kukka-Maaria Lumella.

Tammat käyttäytyivät kuuliaisesti koko maastolenkin ajan. Ilmakin oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Loppumatkasta alkoi kertymään hieman tummia pilviä taivaalle, mutta ne menivät onneksi ohi. Maastomme pääaskellajina oli tällä kertaa käynti, sillä mukana oli hieman vähemmän ratsastavia henkilöitä. Olin tyytyväisenä Usvan selässä, kun olin saanut kumminkin houkuteltua kasaan isomman porukan. Hieman nuoremmatkin Usva, Keiju ja Lumi käyttäytyivät asiallisesti vanhempien hevosten rinnalla. Pelkkää käyntiä emme kumminkaan menneet, vaan otimme pienen pätkän myös ravia. Suomenhevosten selissä oli helppo kevennellä, kun taas minulla tuli peppu kipeäksi kapoisen puoliverisen selässä. Rauhallisen ravipätkän jälkeen siirryimme taas pitkäksi aikaa köpöttelemään käynnissä ja ihailemaan keskikesän maisemaa. Maastoreissumme oli siis varsin onnistunut ja tallipihassa kävi rento keskustelu, kun saavuimme sinne.

keskiviikko 22.06.2016 ♦ All-Sim Evaluation Station ♦ omistaja

Tamma nelikko Rinja, Wilma, Lilja ja Della oli ilmoitettu All-Sim Evalutation Station ratsuhevosnäyttelyihin. Tuomari arvioi tammojen kohdalla rakennetta, tyyppiä, käyntiä, askellajien joustavuutta, askellajien puhtautta ja yleisvaikutelmaa. Näyttelyissä on mahdollista saada seitsemän erilaista palkintoa, jotka ovat Star (40-49%), Preferent (50-59%), Premier (60-74%), Bronze Premium (75-84%), Silver Premium (85-94%), Gold Premium (95-98%), Model (99+%). Tammoja oli puunattu edellisenä iltana hikihatussa.

Trailerin peräluukku napsahti kiinni ja matka kohti määränpäätä pääsi alkamaan. Aamu oli valjennut aurinkoisena, mutta ajomatkan aikana harmaita pilviä alkoi kerääntymään taivaanrantaan. Saataisiin taas sateinen juhannus, ajattelin hieman happamana. Hevoset matkustivat onneksi kuuliaisesti trailerissa ja tie oli hiljainen näin aamusta. Saavuimme hyvissä ajoin perille ja saimme hyvin valmisteltua ystäväni Saanan kanssa tammat esittely kuntoon. Della ja Lilja hieman hermoilivat, kun taas Wilma ja Rinja ottivat vieraan ympäristön ja hevoset rauhallisesti vastaan.

Saana esitti Wilman reippaasti, mutta tamma ei oikein lämmennyt tuomariston edessä. Saana saikin tehdä tosissaan töitä, että sai tamman esittämään liikettään. Rakennearvostelussa tamma seisoi kuuliaisesti aloillaan. Wilma saavutti Premier-palkinnon 63% tuloksella, joka oli tamma viisikon paras tulos tänään. Tästä pitää olla ylpeä, vaikka tamman esiintyminen ei kumminkaan mitään priimaa ollut. Muut tammat saavuttivat Preferent-palkinnot.

maanantai 20.06.2016 ♦ kesäkuun suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus ♦ omistaja

Kävimme tänään tamma kaksikko Wilman ja Dellan kanssa VSR:n suomenhevosten laatuarvostelutilaisuudessa. Arvostelumenetelmänä toimii 1) rakennekuvan/liikekuvan arviointi 0-20p. 2) luonne 0-25p. 3) suku/sukuselvitys 0-25p. 4) kilpailumenestys 0-20p. & 5) menestys ja muu panostus 0-20p. Kumpikin hevosista saavutti SLA-I tittelin. Wilma sai pisteitä 13 (3-7-3) + 19 + 21 + 20 + 20 = 93 p. Tuomariston kommentti tammasta:
”Pyöreärunkoinen, sympaattinen tamma. Tahdikkaat raviliikkeet, liikkuu reippaasti ja hyvässä muodossa. Hyppää hyvällä ilmavaralla.”

la-su 11-12.06.2016 ♦ Metsälammen Ratsutallin alkukesän vaellus ♦ omistaja

Olin taas kerran ilmoittanut itseni Metsälammen Ratsutallin järjestämään tapahtumaan, tällä kertaa vuorossa oli kahden päivän vaellus ja olin valinnut ratsuksi tällä kertaa Wilma-tamman. Tämä oli ensimmäinen kerta tammalle, kun se pääsi mukaan Metsälammen tiluksilla.

Iso porukka oli jo kokoontunut tallipihamaalle, kun talutin sinne varustetun tamman. Wilma pälyili kiinnostuneena ympäristöä ja hörähti hiljaa vieressä seisoville hevosille. Muutama tuttu naama näkyi vaellusporukassa, mutta mukaan oli tullut myös uusia naamoja. Odotin siis innolla päästä tutustumaan näihin uusiin ihmisiin. Odottavaisin mielin odotin millaisen reitin Sinte tällä kertaa olisi järjestänyt kesäisiin maisemiin. Sinte toivottikin samalla kaikki tervetulleeksi vielä kertaalleen ja ratsastajat kapusivat ratsujensa selkiin. Muutama hevonen steppaili rauhattomasti, kun oma ratsuni seistä nökötti kuuliaisena paikoillaan. Rapsutin Wilman säkää pikaisesti ja Sinte järjesti meidän jonoon. Saimme paikan heti Sinten ja tämän vuonohevos tamma Kiran perästä.

Pitkä hevosletka lähti etenemään kohti laukapeltoa. ”Tämä olikin uusi reitti.”, ajattelin ilahtuneena ja annoin Wilman kävellä puolipitkin ohjin. Tamma asteli allani reippaasti eteenpäin ja koitti alkumatkasta haukata muutaman suu palan polun vieressä kasvavista puskista. Tamma lopetti kyllä tämän lyhyeen. Ihailin alku kesän maisemia ja hätkähdin, kun Sinte yhtäkkiä pysäytti Kiran. Wilma otti muutaman sivuaskeleen, ennekuin äkkäsin edessämme nököttävän peuran. Tamma hieman pörisi tuolle otukselle. Kaikki ratsastajat seurasivat katsellaan, kun peura lähti hyppimään pitkin laukkapeltoa. Pysähdyksen jälkeen tamma oli aluksi vähän rauhaton ja vilkuili metsikköön, mutta rauhoittui kun muutkin hevoset kulkivat perässämme tyynesti. Tämän pienen välikohtauksen jälkeen jatkoimme vielä hetken käynnillä. Ennen kuin saavuimme isolle tielle, otimme pätkän ravia. Wilma kulki allani jo reippaasti, joten sain vähän pidätellä tamman menohaluja. Isolta tieltä käännymme Glass Horsen tiluksien taakse.

”Katsokaa tuonne pellolle.”, kuulin jonkun huikkaavan takanani. Kaikki ratsastajat kääntyivät tiirailemaan Punapeltoa kohti. Pellon keskellä nökötti kurki pariskunta ylväästi seisten.
”Ja hei, tuolla taitaa mennä kettu.”, huikkasin ilahtuneena.
Tämän päivän vaelluksesta ei ainakaan muita luonnoneläimiä puuttunut. Saimme ihailla kurkiparin lentoon lähtöä, ennen kuin jatkoimme matkaa vielä hetken Punapellon vierusta. Käännymme pian takaisin tielle päin. Kylätiellä otamme laukkapätkän, ja saan hieman toppuutella Wilma menohaluja. Ihanaa, kun se on näin pirteällä päällä.

Revenance Studin tila jää vasemmalle puolelle, kun käännymme Rajametsään. Metsä onkin jo entuudestaan tuttu, mutta nyt näin sen ensimmäistä kertaa kesäasussa. Reitti jota tällä kertaa kuljimme kulki kapeaa metsäpolkua, jota reunustivat ikivanhat tummanvihreät kuuset. Hevoset saivat katsoa tarkkaan mihin astuivat kivikkoisella polulla, jota oli kumminkin mukava ratsastaa. Välillä sai väistää eteen työntyviä kuusenoksia, mutta pääsääntöisesti pystyi ratsastamaan selkäsuorana. Korviini kantautui kavioiden kopinaa, muutama hevosen yskäys ja jossakin metsän siimeksissä pöllö huhuili. Ohitimme pienen solisevan puron, joka liplatteli ihanasti. Sitä olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan.
”Valitsit Sinte hyvän reitin.”, huikkasin edessäni ratsastavalle naiselle tyyvyäisenä.
Pian tulemme hieman leveämmälle polulle ja oikealle puolelta alkaa kuulumaan hieman kovaäänisempää solinaa. Rajajoki siellä solisee heleänä. Metsä alkaa samalla harventua ja saavumme metsäniitylle, jossa iloisen räikeänä kukkivat erilaiset kurjenmiekat, sinikellot ja muut niittykasvit. Wilma koittaa käyttää tilaisuutta hyväksi ja napata itsellensä vähän evästä matkaan. Otamme niityn laidalla pienen pätkän ravia ja sukellamme takaisin metsän viileyteen. Pian saavummekin leirintäalueelle ja laskeudumme ratsujemme selistä alas. Sinte jakaa osan porukasta rakentamaan väliaikaista tarhaa hevosille ja osan pystyttämään telttaa. Minä päädyin aidan pystytykseen. Sain käsiini ison kasan muovisia aidan tolppia joita lähden tökkimään tasaisin välein ruohikkoiselle alueelle. Tolppien metalliset piikit uppoavan onneksi helposti heinikkoon, ja aitalanka on helppo virittää tolppiin kiinni.

Wilma intoutui vähän painimaan muutaman hevosen kanssa, ennekuin sen pää upposi pitkään heinikkoon. Hyvin näyttivät hevoset tulevan toimeen, vaikka melkein kaikki niistä oli tuntemattomia toisille. Hyvillä mielen siis uskalsi jättää ratsun yöksi tarhaamaan. Illalla juttelimme suureen ääneen muiden vaelluslaisten kanssa ja Sinte kertoili Metsälammen historiaa. Jutustelumme kumminkin katkesi yllättäen sillä, yksi tytöistä kiljaisi äkkiä kovaan ääneen. Muut pomppasivat nopeasti pystyyn ja ihmettelivät mitä nyt tapahtuu. Tilanne kumminkin ratkesi pian. Eräs hevosista oli lähtenyt tarhasta livahkoon, ja tämä oli sitten äänettömästi köpötellyt tämän tytön taakse ja tökännyt hellästi hänen selkäänsä. Vaikka ilta olikin valoisa, olimme olleet niin keskittyneitä rupatteluun, että emme olleet huomanneet suuren hevosen lähestymistä. Tästä riittikin sitten loppu illaksi tarinointia, kun jokainen pääsi kertomaan omia hevosten karkaus kertomuksia.

Aamu valkeni ihanan kuulaana ja aurinkoisena. Kasasimme ripeästi teltat ja väliaikaisen tarhan kasaan ja matka kohti Metsälammen Ratsutallin tiluksia pystyi alkamaan. Wilma oli allani rento ja leppoisa. Tamma oli selvästi nauttinut suuresta niittymäisestä ruoka-antimesta. Kävimme juottamassa hevoset vielä Rajajoessa. Wilma kuopi pitkään joenuomalla vettä, ennekuin suostui juomaan. Jalkani tietysti kastuivat tyylikkäästi, mutta lämmin kesäaamu kuivatti ne nopeasti. Ylitämme Rajasillan ja lähdemme käynnissä kävelemään Rajajoen vierustaa. Vesi liikkuu hitaasti joessa. Linnut visertävät iloisena puissa ja tunnelma on rento. Tänään Wilma käveli reippaasti eteenpäin, mutta ei lähtenyt tarjoamaan kovempaa vauhtia. Rajajoki jää taaksemme ja lähdemme kohti isoa tietä. Käännymme kumminkin vielä metsäpolulle, jossa on mukavampi ratsastaa. Polku on tasainen ja sitä on mukava ratsastaa. Polun varressa näkyy pienen pieniä ahomansikan taimia, joista Sinte kertoo paikan saaneenkin nimen, Mansikkaniitty. Äkkiä Wilma pysähtyy allani ja jää tuijottamaan jotakin maasta. Hyvä ettei takana tuleva rautias hevonen törmää meihin. Yritän kuikuilla tamman niskan yli mitä siellä maassa oikein on. Sitten äkkään niityn laidalla talven yli säilytettyjä valkoisia heinäpaaleja, jota Wilma tuijottaa kummastuneena. Patistan ratsuani eteenpäin, mutta tamma ei suostu kävelemään niiden ohi. Sinte tuli auttamaan meitä Kiran kanssa. Ensiksi Wilma hieman rohkaistuu ja ottaa muutaman varovaisen askeleen. Sitten taas stoppi. Siinä hetken tuumaillaan ja saan kannustettua tammaa. Sitä en osannut odottaa, että tamma tulisi ottamaan ihan järkyttävän ilma loikan, ihan niin kuin edessämme olisi ollut metrin korkuinen este. Tämän kummallisen hypyn jälkeen Wilma kävelee taas rennosti eteenpäin. Muutama pärskäys siltä pääsi suustaan.
”Olisipa toi hyppy tallentunut videolle.”, naureskelimme loppumatkan tallille. En todellakaan osa sanoa mikä maastovarmaan ratsuuni oli oikein mennyt, mutta ainakin olimme tuoneet vähän showta maaston loppuun. ;)

Ratsastimme hetken vielä metsätiellä. Saavuimme sitten takaisin isolle tielle ja sieltähän se Metsiksen tallirakennuskin alkoi häämöttämään. Selasin mielessäni kuluneen retkemme ja parhaiten mieleeni jäi tuo Wilma hölmöily ja Rajametsän ihana tunnelma pienellä kinttupolulla. Tulisin varmasti taas uudestaan, kun Sinte päättäisi järjestää vaellus tai maastotempauksen.

torstai 09.06.2016 ♦ treeni Kisakeskus Sitruuna ~ takaosan aktivoiminen ♦ omistaja

Tänään maneesi treenin lähti hevos kaksikko Wilma-tamma ja Pätkis-ori. Teetätin kummankin kanssa takaosan aktivoimisharjoituksia.

Wilma oli energisellä päällä, joten aloitin tamman kanssa maneesitreenin tekemällä nopeaa ravisiirtymää. Ratsastin ensiksi kymmenen askelta harjoitusravia keventäen, kymmenen askelta keskiravia keventäen ja viisi askelta keskiravia istuen ja ravi-pysähdys. Tamma hiffasi nopeasti mitä hain siltä takaa tehtävällä, ja sen ylimääräinen energia hiipui ja keskittyminen alkoi päivän tehtävään. Tämän jälkeen lähdin työstämään ensiksi käynnissä etuosakäännöksiä (neliapilatehtävä), jokaiseen kulmaan niin, että ratsastin uran sisäpuolella noin viiden metrin päässä. Lyhyelle sivulle päästyäni käänsin hevosen kulma voltille, jonka tein ensiksi etuosakäännöksillä kääntäen. Alkuun oli tamman eteenpäinpyrkimyksen hienoinen pidättäminen, mutta hienosti tamma keskittyi tehtävälle. Siirryinkin pian tekemään tehtävää ravissa. Jätin etuosakäännökset pois ja tein vain volttit aina kulmiin, ja pitkällä sivulle tein lisättyä ravia.

Siirryin ratsastamaan uralle, ja Wilmassa huomasi kyllä eron. Nyt tamma oli todella kuuliainen ja viimeisetkin ylimääräinen säheltäminen oli tiessään. Teimme seuraavaksi ravipohkeenväistöä uralta poispäin. Väistätin n. kentän puoleen väliin, josta matka jatkui pituushalkaisijaa pitkin. Wilma totteli tyynesti apuni ja astui helposti jalkansa ristiin pohkeenväistössä. Tammalla oli oikein ilo ratsastaa ja huomasi, että tamma käytti koko kroppaansa työskentelyyn. Pohkeenväistön jälkeen siirryin tekemään päivän laukkaosuuden myös neliapila kuvioon. Vähän jännitti miten kulmavoltit tulisivat onnistumaan, mutta Wilman uskomaton työmoraali yllätti minut taas täysin. Hieman oli tasapainon kanssa hakemista volteissa, kun lapa työntyi vähän sisälle, mutta muuten laukka pysyi aika kivasti paketissa. Tätä harjoitusta tulen tamman kanssa tekemään vielä useasti. Loppuverryttelyksi otimme kolmikaaristakiemurauraa, jolla pidin huolta, että Wilma kääntyi mahdollisimman pienillä avuilla.

keskiviikko 01.06.2016 ♦ Wilma 86 x Pikku-Ukkonen ~ varsottaminen ♦ omistaja

Wilman mahdollisesti neljäs varsa pistettiin tänään aluilleen. Tällä kertaa sulhoksi valikoitui oma kulorautias Ukko ori, josta tammalla oli entuudestaan jo kaksi varsaa. Tämä varsa tulisi nyt jäämään itselleni tulevaisuuden kilpailuihin. Kaksi edellistä tamma varsaa, Mimmi ja Tassu, olivat perineet hieman kipakat luonteet, joten katsotaan mitä tästä kolmannesta yhdistelmästä sitten onkaan tulossa. :D Toivon varsan perivän nyt emänsä kauniin värityksen, isänsä pitkän harjan ja kummaltakin vanhemmalta ne parhaimmat piirteet ratsastukseen. Katotaan mitä sieltä tällä kertaa sitten on tulossa, ja ensimmäisenä pitää tietysti toivoa, että asutus onnistui ja Wilma jäi kantavaksi. ^.^

perjantai 27.05.2016 ♦ Tassu syntyi yhdistelmäsä Wilma x Ukko ♦ omistaja

Tänään maailmaan syntyi toinen varsa yhdistelmästä Wilma 86 x Pikku-Ukkonen. Tilausvarsana maailmaan putkahtanut Ukon Taikanumero eli Tassu-tamma muutti heti synnyttyään uudelle omistajalleen Sadulle Kittilän hevostilalle. Tassusta odotetaan yleispainotteista ratsua, joka tulisi kisamaan kouluratsastuksessa vaativa B-tasolla ja esteillä 110cm tasolla. 

torstai 05.05.2016 ♦ treeni Kisakeskus Sitruuna avotaivutus ♦ omistaja

Tänään maneesi treeniin lähti tamma kaksikko Wilma ja Della. Wilman edellisestä maneesi treenistä onkin aikaa varsomisen vuoksi.  

Alkuverryttelyksi lähdimme tekemään käynti-pysähdys siirtymiä, niin että teimme pysähdyksen jokaisella kirjaimella. Pysähdyksien väliin teimme voltit. Wilmalla oli tänään menohaluja kovasti, ja pysähdyksistä ei meinannut tulla sitten mitään. Tamma oli hieman levoton ja puri kuolaimeen. Volteista tuli epäsymmetrisiä ja aina erikokoisia. Alun reippaus alkoi hiipua, mutta jatkoin päättäväisesti ratsastusta ja käytin raippaa apuna. Huomautin sillä muutaman kerran takajalkoja ja pysähdyksissä pyrin istumaan hiljaa paikoillaan ja hellitin heti paineen, kun Wilma seisahtui. Pikkuhiljaa tamma alkoi pehmentyä ja hakemaan hieman muotoa. Pyrin ratsastamaan sitä kevyesti eteenpäin. Vaihdoimme suuntaa kokorataleikkaalla ja jatkoimme käynti työskentelyä vielä hetken. Uusi suunta oli helpompi ja Wilma alkoi tulla jo mukavasti avuille. Rapsutin tammaa pikaisesti sään kohdalta ja jatkoimme työskentelyä. Siirryimme pian kevyeen raviin ja jatkoimme volttien tekoa. Nyt tamma alkoi olla paremmin kuulolla ja sain ratsastettua pohkeen hyvin. 

Siirryimme tekemään päivän päätehtävää, avotaivutusta. Valmistelin tamman huolella ensimmäiseen väistöön. Wilma väisti kauniisti, ehkä aavistuksen liian pienesti. Teimme avoa koko pitkän sivun, ja lyhyen sivun jälkeen nostin laukan ja teimme laukkapääty-ympyrän. Wilma painoi aluksi vähän kädelle ja meni todella matalana. Huomautin tammaa ja Wilma nosti päätänsä kuuliaisena. Teimme laukkaympyrän ja siirryin käyntiin uralla. Pitkällä sivulla lähdin taas työstämään avotaivutusta, ja Wilma totteli hyvin apujani. Alun levottomuus oli tipotiessään ja liika innokkuus oli keskittynyt nyt tehtäviin. Ihan hyvä aloitus mammaloman jälkeen työn pariin. Työstin tätä tehtävää kumpaakin suuntaan ja siirryimme sitten loppuraveihin, jossa hain tammaa eteen ja alas. 

sunnuntai 01.05.2016 ♦ Marrasvaaran vapputapahtuma ~ värinäyttelyt suomenhevosille 1/5.sija ♦ omistaja

Lähdimme tänään isolla suomenhevos kuljetuksella Marrasvaaran järjestämään vapputapahtuman värinäyttelyihin suomenhevosille. Mukaan lähtivät rotuansa edustamaan rautiaat-luokkaan: Nuutti & Konsta, ruunikot luokkaan: Wilma ja Uuno-varsa, mustat-luokkaan uusin hankinta Reetu ja kimot luokkaan Harmi-nuorukainen. Wilma ja Reetu nappasivat hienosti ensimmäiset sijat omissa luokissaan. :) Nuorukaiset Uuno ja Harmi päästelivät vähän menemään kehässä, mutta muuten vanhemmat orit ja Wilma käyttäytyivät edukseen kehissä.
Tuomarin kommentit Wilmalle:
"Ruunikoiden luokka oli hyvin tasaväkinen, mutta voittajaksi kruunattiin piirretty, harvinaisemman vaaleanruunikon värityksen omaava tamma."

maanantai 04.04.2016 ♦ Uuno syntyi yhdistelmästä Wilma x Leevi ♦ omistaja

Ensimmäinen oma suomenhevoskasvatti näki tänään päivän valoa. Ystävänpäivänä aluilleen pistetty varsa syntyi aamuyön aikana omin voimin. Wilma oli illalla talliin tuotaessa ollut ihan normaalin oloinen eikä vahatulppia ollut näkynyt. Aamulla yllätys oli siis mitä suurin, kun tamman karsinasta löytyikin kaksi hevosta. Ruunikko varsa oli nukkumassa emänsä takana. Wilma tuli heti vaatimaan rapsutuksia ja tuntui sanovan, "tuommoisen minä sitten pyöräytin omin avuin". Kävin varovasti tutustumassa varsaan, joka osottautui oriksi. Ruunikolla karvapeitteellä oli tähtipiirto ja vasemmassa etujalassa matala vuohissukka ja oikeassa takajalassa vuohissukka. Varsa näytti ihan ilmiselvästi Uunolta. Varsa tuijotteli minua suurilla silmillään ja pyrki päästä pystyyn huterilla jaloillan. Muutaman kömmähdyksen jälkeen se pääsikin jaloilleen. Terhakan oloinen pienokainen. Wilma piti varsastansa hyvää huolta. Eläinlääkäri kävi päivän aikana varmuuden vuoksi tarkistamassa Wilma kunnon ja ettei sen sisälle ollut jäänyt mitään. Wilma otti tarkistuksen leppoisasti, fiksu suomenhevos tamma.  

Tomeran oloinen varsa sai nimeksi Ritarin Numero. Halusin yhdistellä kummankin vanhemman nimiä ja tämä tuntui parhaimmalta yhdistelmältä. 

sunnuntai 27.03.2016 ♦ pääsiäismaasto osa 2 ~ pääsiäispäivän tammamaastoilu ♦ omistaja

Pääsiäisen kunniaksi olimme päättäneet tehdä kaksi pitkää maastoreissua ystävieni kanssa. Perjantain orimaastoilu oli mennyt rattoisasti. Tämän päivän maastoiluun lähtivät ystäväni Saana ja Kukka-Maaria. Isosiskoni Leilan oli pitänyt jo palata takaisin hammaslääkäriopintojensa pariin, eikä täten enää osallistunut reissuumme. Tammamaastoratsuiksi oli valinnut herkän Dellan sekä maastovarmat Unnan ja Wilman.

Jaon hevoset niin, että itse menisin Dellalla, Saana sai Unnan ja Kukka-Maaria Wilma. Harjailimme ratsumme rauhassa ja rupattelimme ystävieni kanssa kovaan ääneen. Unna ja Wilma nuokkuivat karsinoissaan harjauksen aikana, kun taas Dellalla olisi ollut jo kova kiire päästä ulkoilemaan.
”Saa nähä mitä tän hätähousun kanssa maastoilusta oikein on tulossa.”, marmatin ystävilleni Dellan käytöstä.
Saimme harjattua tammat ja varustimme ne ripeästi. Tallipihassa Della kävi vähän kierroksilla ja minulla oli vaikeuksia päästä tamman selkään. Unna vähän kiukutteli kaverillensa, joka uskaltautui liian lähelle. Wilma seistä nökötti rauhallisesti paikoillaan.
”Järjestäydytään aluksi niin, että Saana kärkeen, minä sitten ja Kukka-Maaria peräämme.”, voihkin Dellan selästä, joka ei millään meinannut pysyä aloillaan.
Unna ja Wilma kävelivät rauhassa eteenpäin. Della puolestaa töpötti hermostuneena eteenpäin ja kuunteli herkeämättä jokaista rahahdusta.
”Menit sitten ostamaan itselles viereriukon.”, Kukka-Maaria huikkasi takanamme.
”Osaa tää käyttäytyäkkin ja onhan tää aivan upean värinen.”, koitin puolustaa tammaani.
Saimme edettyä hyvin n. puolen kilometrin verran, kun Della yhtäkkiä säikähti jotakin rasahdusta. Tamma kääntyi salaman nopeasti ympäri ja lähti täyttä laukkaa kohti kotia. Saanan ja Kukka-Maarian huudot jäivät nopeasti taakse, ja yritin parhaani mukaan pysyä ryöstäneen tammani selässä. Pian saavuimme tallipihaan ja tutussa ympäristössä Della hiljensi vauhtia. Kovaan ääneen puhisten jäimme pyörimään tallipihaan, ja olin tyytyväinen että olin pysynyt selässä. Tarhoissa olleet hevoset ravasivat levottomasti, kun Della oli tullut niin vauhdilla kotipihaan. Tasainen kavioiden rummutus lähestyi meitä ja pian Saana etunenässä saapui myös tallipihaan.
”Mitä siinä oikein tapahtui.”, nainen kummasteli suureen ääneen ja varmisti, ettei mitään ollut sattunut.
”Uusi yritys vaan.”, sanoin hieman kuivasti, mutta päättäväisesti.
Della oli alkuunsa kireä kuin jousipyssy, mutta ei enää tehnyt äkkinäisiä pyrähdyksiään. Vaihdoimme varmuuden vuoksi Wilman kärkeen, koska tämän tamman perään pystyin Dellan ratsastamaan, jos näytti että tamma alkaisi kuumentua. Unna kun ei halunnut päästää Dellaa liian lähelle, vaikka tarhakavereita ovatkin.

”Uskalletaanko kokeilla ravia?”, huikkasin ystävilleni, kun Della oli alkanut kulkemaan jo ihan nätisti allani.
Siirryimme raviin. Kaviot rummuttivat kovaa tienpintaa, joka oli jo onneksi sulanut hyvin jäästä. Tien alkaessa hieman pehmentyä otimme laukkapätkän. Ohjasin Dellan ihan Wilman taakse kiinni. Della laukkasi kumminkin kuuliaisesti, vaikka vähän se vilkuilikin epäluuloisesti ympärillensä. Unna piti kuuliaisesti perää. Kiitin Dellaa hyvin menneestä laukasta. Päätimme, kumminkin että tämä sai tänään riittää ja siirryimme ratsastamaa paluumatkan metsään pienelle polulle. Saimme väistellä eteen kaartuvia koruttomia lehtipuiden sekä havupuiden oksia. Kapealla metsäpolulla Dellakin joutui keskittymään kavioittensa asettamiseen, joten sen kireys alkoi kadota. Wilma ja Unna astelivat varmasti kapealla polulla, ja kukaan kolmesta tammasta ei kompuroinut mutkittelevalla polulla.

Maastoreissustamme oli tullut nyt hieman erilainen, kun olimme suunnitelleet. Kunnon laukkarevittelyt oli nyt saaneet jäädä, mutta toisaalta oli ihana ratsastaa ihan rauhassakin ystävieni kanssa. Nyt myös tiedän, ettei Dellaa kannata antaa muille maastoon, kun taas uusin ostokseni Unna oli käyttäytynyt mallikkaasti Saanan kanssa.

perjantai 11.03.2016 ♦ treeni Kisatalli Kaukasus ~ keskiravi ♦ omistaja

Wilman varsa masu alkaa olemaan jo aika iso. Tänään teemme vielä kunnon koulutreenin, ennenkuin tamma pääsee ansaitulle varsalomalle. Pienokainen syntyy huhtikuun alku puolella. :)

Ratsastin Wilmalla ilman satulaa. Oma tasapaino kehittyy ja pääsen helpommalla, kun ei tarvitse kiristellä satulavyötä pinkeän vatsan ympärille. Wilma oli tavalliseen tapaan reipas heti alku käynneistä lähtien. Lähdimme tekemään jokaiseen kulmaan ison voltin käynnissä. Pidin huolta, että tamma taipuu hyvin. Siirryimme pian tekemään ravissa loivaakiemurauraa. Wilma toimi moitteetomasti ja sitä sai mielummin vähän jarrutella. Otimme aika pian keskiympyrällä muutamat laukan nostot, jonka jälkeen keskityin hiemaan keskiravia. Teimme kokorataleikkaan avulla kahdeksikkoa, jolla hain keskiravia. Aluksi Wilma lähti viipottamaan avuista kovempaa, jolloin tahti rikkoontui. Muutamien toistojen jälkeen tamma kumminkin hiffasi mitä tänään haetaan. Olin oikein tyytyväinen tamman ratsastettavuuteen tänään. Toivottavasti varsasta tulee samanlainen liitokavio. :D

Lopputunnista teimme loivaakiemurauraa. Wilma alkoi selvästi jo vähän väsähtämään isohko vatsansa ja nuoren iän vuoksi, mutta sinnikkäästi tamma jatkoi mitä pyysin. Kävimme tekemässä kunnon loppukäynnit maastossa, Kaukasuksen upeissa maisemissa.

perjantai 19.02.2016 ♦ treeni Kisatalli Kaukasus ~ peruskouluratsastus ♦ omistaja ​

Kiristin satulavyön maasta käsin ja kapusin Wilman selkään. Tamma odotti kiltisti, kun asetin jalustimet oikean mittaisiksi. Kaarsimme uralle, jossa testailin heti jarruja ja eteenpäin vieviä apuja, olihan tämä vasta toinen yhteinen kunnon maneesi treeni uudessa ympäristössä. Wilma reagoi vähän hitaasti jarruun, mutta toisaalta minulla oli vielä puolipitkät ohjat. Käveltyämme muutaman kierroksen, lyhensin ohjia ja pyysin pohkeilla vähän reippaampaa käyntiä. Lähdin tekemään isoja voltteja ja tasaisin välein pysähdys-käynti siirtymiä. Tamma tuntui ihan mukavalta, vähän hidas pohkeelle aluksi, mutta alkoi toistojen jälkeen vähän herätä. Sitten aloin ottamaan nopeita ravi-käynti siirtymiä ja edelleen tein erikokoisia voltteja maneesin eri kohdissa. Wilma lähti monesti vähän laiskaan raviin, mutta hidastus onnistui mallikkaasti. Vaihdoimme suuntaa ja tein samat jutut ensiksi käynnissä ja sitten ravissa, kun olimme tehneet ensimmäiseen suuntaan. Kun olin ratsastanut kummatkin puolet mielestäni ihan hyvin, kävelimme kierroksen-kaksi pitkillä ohjilla. Wilma venytti kaulansa heti, kun annoin ohjaa. Rapsutin sitä sään kohdalta, ennen kuin kokosin taas ohjat käsiini. Käänsin Wilman käynnissä pituushalkaisijalle, etenimme siinä muutaman metrin ja lähdin tekemään pohkeenväistöä vasempaan. Ensimmäinen yrittämä meni vähän penkin alle, mutta seuraavat kaksi menivät jo ihan mukavasti. Olin tyytyväinen, joten vaihdoimme väistöt oikealle. Ensimmäinen meni todella hyvin, mutta sitten seuraava menikin ihan pipariksi. Kolmaskaan ei tuottanut oikein tulosta, joten tein välissä vähän ravi-käynti siirtymiä ja ravasin sitten muutaman kerran maneesin ympäri. Sitten kokeilin uudestaan pohkeenväistöä. Käänsin käynnissä pituushalkaisijalle ja sitten väistö oikeaan. Meni ihan ok, ja se riitti minulle tällä kertaa. Laukkatehtävän teetätin tänään keskiympyrällä, jota pienensin ja suurensin. Tamma toimi oikein mukavasti siinä. Vielä on vähän hakemista yhteistyössä, mutta tästä se lähtee. Ravailimme lopuksi ja tein paljon erilaisia taivutusharjoituksia. Löysensin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Annoin Wilmalle kunnon rapsutukset, ja lähdimme tallustamaan kohti Kaukasuksen tallirakenusta.

sunnuntai 14.02.2016 ♦ Wilma 86 x Leevin Tuttiritari ~ varsottaminen ♦ omistaja

Wilma kävi tekemässä tänään lähempää tuttavuutta suomenhevos ori Leevin Tuttiritari eli Leevin kanssa. Mikän sen parempi päivä valita astutus kuin ystävänpäivä. ;)

Näin aluilleen pääsi minun ensimmäiseksi tuleva oma kasvatti varsa! :D Leevi valikoitui sulhoksi komealla ja raamikkaalla olemuksellaan sekä kauniilla mustalla värityksellä. Toiveena olisi musta tai tummanruunikko suomenhevos varsa, mutta katotaan mitä sieltä sitten tulee. Leevi on myös mukavan näköinen ratsu hommissa, omistajansa Annan mukaan ori on nöyrä ja yhteistyöhaluinen. Sopii siis täydellisesti Wilman kanssa yhteen. Varsasta odotetaan siis yhteistyöhaluista ratsua pikkukisoihin esteille että kouluun. 

Nyt sitten toivotaan, että Wilma jäi kantavaksi. Varsan odotetaan syntyvät huhtikuun puolessa välissä eli muutaman kuukauden tässä saa odotella pieniä kavioita kopisemassa tuolla tallipihalla. ^.^

lauantai 13.02.2016 ♦ vesijumppa & hieronta ♦ Òfelìa

Aloitin Wilman kanssa uinnilla. Vein tamman vesimatollemme (vesimatto on vähän kuin juoksumatto, mutta sen päällä on vettä sen verran että hevonen joutuu kahlaamaan siinä), jossa aloitimme rennolla käynnillä. Lisäsimme vauhtia viiden minuutin jälkeen reippaampaan käyntiin ja taas viiden minuutin päästä reippaampaan. Siitä sitten viiden minuutin päästä otimme taas rentoon käyntiin viideksi minuutiksi. Wilma otti jumpan todella hyvin ja rennosti, ehkä jopa vähän liian rennosti.
Normaalisti pistäisin hevosen tässä vaiheessa solariumiin, mutta vesijumppa lämmittää lihakset ihan hyvin. Aloin siis hieroa Wilman selkää, ja se oli ihan rento. Ei siis mitään jumeja, erittäin hyväkuntoinen hevonen. 
Venyttelin tamman vielä läpikohtaisin, niskassa oli pientä jäykkyyttä johtuen ilmeisesti matkustamisesta. Erittäin hyväkuntoinen tammuska, ellen jo maininnut sitä. :D

perjantai 05.02.2016 ♦ treeni Kisatalli Kaukasus ~ tuntumalle hakemista ♦ omistaja

Ensimmäinen kunnon treeni Wilman kanssa. Tamma on kotiutunut hyvin ja se sai Windystä heti itsellensä kaverin. :) Maneesilla teimme Wilman kanssa ihan perus koulujuttuja. Halusin tamman tulevan hyvin pohkeelle ja hieman muotoon hakemista. Wilma oli kuuliainen ja nöyrä ratsastettava. Sen selässä oli ilo ratsastaa. Katsotaan mihin meidän yhteistyö lähtee tästä kehkeytymään. Vieraissa paikoissa tamma käyttäytyy näköjään fiksusti, todella ihana piirre.

keskiviikko 03.02.2016 ♦ Wilma muutti meille ♦ omistaja

Tänään talliin muutti suomenhevos tamma Wilma 86 Ratsastuskoulu Helmelästä. Olen hoitajana kyseisellä tallilla, ja sain ensimmäisten joukossa kuulla Wilman myymisestä. Tamman Mimmi-varsa oli juuri vieroitettu (jonka isä on muuten Ukko!!) joten Casper ja Camilla aikoivat myydä tamman. Helmelästä on nyt lähdössä muutama muukin hevonen pois. 

Wilma ei ollut minulle kovin tuttu hevonen entuudestaa, koska olen ollut hoitajana Helmelässä vasta vähän aikaa. Wilman rauhallisuus ja huolehtivaisuus varsasta saivat minut tekemään ostopäätöksen. Koeratsastusta en suorittanut tamman kanssa ollenkaan, koska olen nähnyt Wilman tunneilla ja Helmelan työntekijäiden käsittelyssä. Tamman liike on näyttänyt todella kivalta, varsinkin ravi. 

Minun olisi tarkoitus alkaa kisamaan Wilmalla esteillä että koulussa. Varsan teettäminen on myös mielessä jossakin vaiheessa. :) Tänään kävin jo katselemassa ori vaihtoehtoja tai sitten astutan Wilman uudemman kerran tuolla Ukolla.

15.07.2016 ♦ kouluvalmennus helppo B-A ♦ kotona ♦ Jannica ♦ 310 sanaa

Tänään oli vuorossa tuttu valmennuspaikka, Veeran yksityistalli. Veera oli jo Wilma-tamman kanssa kentällä verryttelemässä itsenäisesti, koska minulla oli tänään tiukkaakin tiukempi työtahti ja pääsisimme siten heti hommiin. Sää oli hieman harmaa ja synkkä, mutta onneksi saimme valmentautua kuitenkin vielä tänään ilman sadetta. Toisaalta viileämpi keli teki kyllä hyvääkin hellekauden jälkeen. Kertasimme miten tamma oli liikkunut viime aikoina ja päätimme sitten ottaa hieman rennommin kuin yleensä, koska Veera ei helleaikoina oikein ollut ratsastanut täysipainoisesti, tietenkään.

Wilma vaikutti tänään erittäin reippaalta, joten keskityimme pääasiassa aloittamaan rauhoittamalla tamman tekemällä käynnissä erilaisia tehtäviä. Kokeilimme myös pohkeenväistöä käynnissä, mikä sujui hienosti. Välissä kokeilimme samoja tehtäviä ravissa ja sitten tuli vuoro laukata. Otimme alkuun laukannostoja ravista, joissa Wilma oli hieman liian hätäinen ja sen hätäillessä Veerakin tuppasi nostamaan käsiä vähän liikaa ja nojaamaan eteen, jonka vuoksi tamma sai entistä enemmän periksi ja vauhtia kavioihinsa. Pienillä istunnallisilla korjauksilla ja nostamalla laukat alkuun käynnistä homma alkoikin heti sujumaan jo paremmin! Etenkin vasempaan kierrokseen laukannostot olivat hyviä, mutta oikeassa kierroksessa sinun pitää muistaa antaa selvät avut ja nostaa vaikka laukka kulmista, mikäli tamma tuntuu nostavan järjestäen vastalaukan, ohjeistin ratsastajaa samalla, kun Wilma sai vetää hetken henkeä.

Otimme loppuun vielä laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin keskittyen taipumiseen ja asetuksiin. Sitten jäimme loppuravien ajaksi ympyrälle ja teimme suunnanvaihtoa ympyräleikkaan avulla sekä vuoroin asetusta ulos ja sisälle, jolloin tamma joutui kunnolla keskittymään ja töitä tekemään ihan valmennuksen loppusuorille asti. Ratsu sai isot kehut ja pitkää ohjaa, kun kävimme vielä ohjeita ja valmennuksen kulkua läpi loppuravien aikana. Ravissa Veera sai tehdä vielä pituushalkaisijalle istunnalla muutamia käyntiin siirtymisiä pitkällä ohjalla, jotka sujuivat todella hyvin siihen nähden, miten reipas ratsu oli tänään alla. Hieman vaikeuksia oli ratsukolla jatkaa suoraan käyntisiirtymisistä, mutta loppua kohden nekin paranivat, kun muisti vastakkaiset avut ja eteenkin pitää pohkeet kiinni. Ravissa Wilma toimi tänään erittäin hienosti ja meni pitkiä pätkiä oikeassa muodossa itsestään, laukassakin tuntuman ollessa rauhallinen tamma alkoi hakemaan kivasti tuntumalle.

12.07.2016 ♦ estevalmennus ♦ kotona ♦ Miivi ♦ 112 sanaa

Olin valmentanut Wilmaa kerran aiemminkin, ja olin hyvällä tuulella valmentaessani ratsukkoa uudelleen. Wilma oli käynyt pokaamassa SLA-I-palkinnon valmennustemme välissä, josta onnittelin Veeraa, en ollut ainoa, jonka mielestä tamma oli laadukas hevonen. Viime kerran sijaan valmensin tammaa esteillä, ja palautinkin itseni nopeasti haavemaailmasta takaisin todellisuuteen.

"Ota noita puomeja jo heti verryttelyyn, niin saat pidettyä Wilman kiinnostuneena", ohjeistin. Puomit olivat estetolppien välissä, ja myöhemmin nostaisin ne kunnon esteiksi. Jo raveista saakka ratsukko sai suorittaa valmennuksen varsinaista rataa, ja siirtyminen verryttelyn ravipuomeista kunnon esteisiin sujui vaivattomasti. Wilmalle tutut linjat eivät tuottaneet valmennuksia ja Veera ratsasti tammaa itsevarmasti ja osaavasti mukautuen hyvin tamman hyppyihin. Valmennus olikin hyvin onnistunut kokonaisuus, eivätkä puomit juuri kolisseet missään vaiheessa valmennusta.

05.06.2016 ♦ kouluvalmenus ♦ Metsälammen Ratsutalli ♦ Sinte ♦ 110 sanaa

Valmennuksen alussa Wilma oli energinen ja sun täytyi tehdä paljon puolipidätteitä saadaksesi tammaa rauhoittumaan. Muistutin antamaan välittömän palautteen ja myötäämään heti kun tamma hidastaa, jottet jäisi ohjiin roikkumaan. Pohkeenväistöissä teillä oli hankaluuksia, sillä Wilmalla oli kova kiire eteenpäin. Ohjasin sinua rauhoittumaan ja tekemään pitkiä pidätteitä koko kropallasi. Kun muistit hengittää syvään ja rauhallisesti ja rentouduit satulassa, myös Wilma reagoi rauhoittumalla. Näin myös pohkeenväistöt saatiin sujumaan. Laukkatyöskentelynne oli upeaa ja tarmokasta! Onnistuitte hyvin temponvaihteluharjoituksissa sekä laukanvaihdoissa ravin kautta. Harjoittelitte myös laukanvaihtoja ilman raviin siirtymistä, mutta tänään ne eivät luonnistuneet Wilman loppumattoman energian takia. Muista, että ratsun rauhallisuuteen vaikuttaa myös ratsastaja! Sinun täytyy itse rauhoittua ja rentoutua saadaksesi Wilman toimimaan samalla tavalla.

15.05.2016 ♦ kouluvalmennus helppo A ♦ kotona ♦ Miivi ♦ 305 sanaa

Eilen olin valmentanut Veeraa ja Reetua, tänään vuorossa oli Wilma. Veera saapui valmennukseen hyvissä ajoin ja Wilma käveli nätisti hänen vierellään. Totesin heti valmennuksen alkuun myös Wilman olevan hyvin energinen ratsastettava, kuten Veeran eilinenkin ratsu. Kumpa myös omat suomenhevoseni olisivat yhtä virkeitä!

Wilma näytti kaipaavan jatkuvasti erilaisia virikkeitä ratsastukseen, ja ohjasinkin Veeran tekemään serpenttiinikuvioita, pieniä voltteja ja suunnanvaihdoksia jo alkukäynneistä ja ?raveista alkaen. Muutaman kerran Wilma näytti protestoivan Veeran antamia apuja vastaan, ja korostin Veeralle istunnan tärkeyttä apujen antamisessa.
”Allasi on herkkä, energinen hevonen. Ratsasta sitä istunnalla, se on sille miellyttävintä. Se kuulee sinut kyllä”, puhuin muistuttaessani istunnalla ratsastamisesta.
Kun Veera käytti istuntaansa hyvin, annoin ratsukolle luvan ottaa harjoituslaukat molempiin suuntiin. Laukka oli hieman ponnetonta alkuun, mutta muistutin taas Veeraa istunnan aktiivisesta käytöstä ratsastaessa. Neuvottuani häntä laukka parantui hieman.

Alkuverryttelyyn oli sujunut niin paljon enemmän aikaa kuin olin suunnitellut, että valmennuksen varsinaiseen aiheeseen, avotaivutuksiin ei olisi jäljellä enää tarpeeksi aikaa. Sen vuoksi vaihdoin lennosta suunnitelmaa ratsukon kanssa, ja päädyimme tekemään vain pohkeenväistöjä. Niissä oli energiselle tammalle sopivasti tehtävää, ja vaikka ne kuuluivatkin tamman koulutustasoa alempienkin luokkien ohjelmaan, oli se perusliike jota oli aina helppo treenata. Väistöt sujuivat miellyttävästi niin laukassa kuin ravissa, ja Wilma nautti saadessaan vähän ajateltavaa. Veera ratsasti hyvin, selkeillä ja pienillä avuilla. Alkutunnista olin joutunut huomauttamaaan häntä painoavuista muutamaan otteeseen, mutta nyt hänen painopisteensä oli täydellisesti tehtävää varten, kädet pysyivät paikallaan tukien hevosta ja pohkeet ohjasivat pienen pienin kosketuksin Wilman oikeaan suuntaan.

”Sori, että ei päästy tekemään niitä avoja”, pahoittelin aloittaessani loppupalautteen annettuani ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyt.
”Mutta no, jos multa kysytään niin mun mielestä teidän valmennus meni hyvin, vaikka ei päästy varsinaiseen tehtävään niin saatiin parannetua sun painoapuja, ja huomasit varmaan just noissa pohkeenväistöissä kuinka Wilma liikku ihan eri tavalla kun silloin alussa. Mutta kiitokset tästä valmennuksesta, puolen tunnin päästähän me nähdään taas”, lopetin palautteen mainintaan puolen tunnin päähän sopimastamme estevalmennuksesta.

10.05.2016 ♦ kouluvalmennus ♦ kotona ♦ Taciturn ♦ 167 sanaa

Veera ja Wilma osallistuivat tänään kouluvalmennukseen, jonka pääpaino oli pohkeenväistöjen sujuvassa suorittamisessa. Ratsukko sai verrytellä itsenäisesti, ennen kuin määräsin heille ensimmäisen tehtävän, joka oli pohkeenväistö käynnissä. Ratsukko tuli aina lyhyen sivun jälkeen kulmaan, josta väistettäisiin siististi aina kentän keskustaa kohti, tavoitteena tulla uralle vastakkaisen lyhyen sivun keskikohdasta. Tehtävä näytti sujuvan hyvin, ja pian ratsukko saikin suorittaa samaa tehtävää ravissa. Pohkeenväistöt näyttivät olevan sekä ratsastajalle että ratsulle jo ennestään tuttu juttu, tehtävä näyttikin sujuvan lähes täydellisesti Wilman vähän turhaa hötkyilyä lukuunottamatta. Ajan myötä tammakin näytti kuitenkin rauhoittuvan vähän, ja otimme vielä pari tehtävää joihin sisältyi sekä ravia että laukkaa. Väistöissä itsessään ei ratsukolla näyttänyt olevan juurikaan ongelmia, tiet olisivat kuitenkin saaneet olla hieman siistimpiä. Reippaan tamman ollessa kyseessä, näytti ravissa ja laukassa käytävät kuviot olevan vähän hätiköidyn oloisia. Käynnissä suorittaminen oli kuitenkin erinomaisella mallilla, kun sekä ratsu että ratsastaja tuntuivat pystyvän keskittymään paremmin sekä itse liikkeen siisteyteen että erittäin hyvänmallisiin ratsastusradan teihin. Valmennuksen päätteeksi ratsukko sai suorittaa itsenäisen loppuverryttelyn samalla kun annoin heille muutamia vinkkejä itsenäisiä harjoitteluja ajatellen.

24.02.2016 ♦ kommentti estevalmennus 80-100cm ♦ Huitukan talli ♦ Linn-Marie ♦ 264 sanaa

Veera saapui nuoren Wilma-tammansa kanssa maneesiimme. Tamma tuntui olevan virkeä ja vauhdikkaalla päällä. Myös Veera tuntui olevan iloisella tuulella, kun nousi tammansa selkään. Tarkoitus oli tutustua erikoisimpiin esteisiin omistajan toiveen mukaan, eli mm. sianselkään, muuriin ja trippeliin sekä kolmoissarjaan, jonka olin rakentanut kahdesta pystyesteestä ja viimeiseksi sijoittamastani okserista. Alkuun olin asettanut puomit huomattavasti alemmaksi, kuin haluttu vaatimustaso, jotta ratsukko pääsi ottamaan tuntumaa esteisiin. Tehtvänä oli omaan tahtiin käydä esteet läpi ja ottaa tuntumaa etäisyyksiin ja askelväleihin. Kun tämä alkoi sujumaan, nostettiin estekorkeutta tasaisesti vaatimustasoon asti ja aivan lopuksi pyysin ratsukon menemään esteet valitsemassa järjestyksessä ratana. Aivan viimeiseksi käskin Veeran tehdä kunnolliset loppuverryttelyt, jonka aikana annoin palautteen.

Wilma oli erittäin pirteä ja innokas ratsu. Huomasin että esteitä rakentaessani tamma ei tahtonut pysyä nahoissaan ja Veera sai työskennellä kovasti, jotta tamma pysyisi kuulolla. Tamma kuitenkin kuunteli ratsastajaansa hyvin. Esteisiin tutustuessa tammaa taisi hieman jännittää, koska alkuun tuli muutama kieltäytyminen. Kehotin Veeraa ottamaan hieman napakamman tuntuman ja ajamaan tammaa hieman napakammin esteelle. Myös sarja jännitti, mutta parin hankalan hypyn jälkeen yhteistyö sarjalla alkoi pelaamaan. Estekorkeutta nostaessa tuli pienoista haparointia askelväleissä ja tamman oli vaikea ponnistaa esteillä. Pyysin Veeraa hakemaan askelväliä ensin yhdellä esteellä, jotta Wilma ehtii tottua esteeseen ja korkeuteen. Tamma oli selvästi hieman kokematon ja hämmentynyt uusista esteistä, mikä näkyi varovaisuutena estettä lähestyessä. Sarjana ratsastaminen sujui kaikein kaikkiaan hyvin, kun Wilma alkoi rentoutua ja oli saanut pahemmat höyryt laskettua pihalle. Ohjeisti Veeraa tekemään tamman kanssa kuuliaisuusharjoituksia ratsain. Tammaa olisi hyvä myös työstää ennen esteradalle lähtöä esim. puolipidättein ja temponvaihdoksin, jotta tamma ei höyryäisi esteille niin pahasti. Rutiininomasella harjoittelulla pääsee tamman kanssa kyllä tuloksiin, kokonaisuudessaan toimiva ratsukko!

06.02.2016 ♦ kouluvalmennus helppo B ♦ kotona ♦ Mira ♦ 319 sanaa

Veera saapui suomenhevostammallaan kentälle. Pyysin ratsukkoa lämmittelemään sillä välin, kun itse kokosin esterataa. Tein radasta kuusi esteisen ja kaksi esteistä oli erikoisesteitä.
-Oletko lämmitellyt tarpeeksi?, kysyin Veeralta. 
Sain tytöltä myöntävän vastauksen ja aloitin tehtävän selityksen:
-Ravaa kierros ja nosta laukka, sen jälkeen ohjaa Wilma tuolle esteelle, josta tulet radan järjestyksessä. Esteet ovat noin kahdeksankymmentä senttisiä, mutta kaksi ovat hiukan erikoisempia. Yritä saada Wilma luottamaan sinuun, neuvoin tyttöä.
Tyttö nyökkäsi minulle ja lähti suorittamaan tehtävää Wilman kanssa. Ratsukko eteni hyvin ja Wilma oli selvästi innoissaan. Kun Veera ohjasi tamman ensimmäiselle esteelle ja Wilma hyppäsi reilulla ilmavaralla yli. Tamma laskeutui maahan täydellisesti ja pärskähti tyytyväisenä. Seuraavalla esteellä tamma hyppäsi aivan yhtä hyvin. Kolmannella esteellä tamma hieman vilkuili erikoiseste viritelmiäni, mutta Veeran pienestä kannustuksesta hyppäsi yli. Neljäs ja viides este olivat tavallisia pystyjä, jotka Wilma hyppäsi reippaalla ilmavaralla. Kuudenteen esteeseen olin lisännyt naruja, jotka olivat ruvenneet repsottamaan. Olin aivan varma, että Wilma säikähtäisi ja kieltäytyisi. Veera kannusti kuitenkin hevostaan ja tamma loikkasi rohkeasti yli.
-Hyvä! Olin jo varma, että ette mene yli, hihkaisin.
Pyysin ratsukkoa hiukan aikaa kävelemään ja rakensin sillävälin vaikeamman radan, joka vaati tarkkaa ratsastusta.
-Aloitetaanpa nyt niin, että tulette tuolta ravissa ja nostatte sitten laukan. Tule Wilman kanssa rauhallisesti ekalle esteelle ja varmista, että vauhti pysyy tasainena ja tarpeeksi rauhallisena tiukkojen käännösten takia. Älä vaadi siltä ihmeitä, jos et ole varma luottaako tamma sinuun täysin, neuvoin.
Veera nyökkäili ja ohjasi tamman ravissa aloituspaikalle. Sieltä hän nosti laukan ja tuli ensimmäiselle esteelle ihanteellisessa tempossa. Hyvän hypyn jälkeen tuli suhteellisen tiukkakäännös, josta tamma selvisi hyvin. Kolmannelle esteelle tie oli hiukan vino, mutta Veera korjasi vinouden hyvin ja tamma loikkasi esteen yli.
-Muista puolipidätteet, ei liian lujaa, muistutin.
Veera hiukan hidasteli Wilmaa ja loppuradan vauhti pysyikin hyvänä. 
-Olette todella hyvä parivaljakko, mutta luottamus vaatii aikaa. Olisin onnesta sekaisin, jos oma suomenhevosorini hyppäisi edes kerran noin! Wilmalla on hurjasti potenttiaalia, sanoin Veeralle ja taputin hikistä tammaa. Ehdotin, että parivaljakko menisi loppukäynneiksi vaikka maastoon.