Tämä on lupaava artikkeli.

Alankomaat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alankomaat
Nederland
Alankomaiden lippu Alankomaiden vaakuna
lippu vaakuna
Alankomaat
Alankomaiden Karibian alueiden sijainti
Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas Willem-Alexander
Pääministeri Mark Rutte
Pääkaupunki Amsterdam [1] (virallinen)
Haag [1] (hallinnollinen)
Muita kaupunkeja Rotterdam, Haag
Pinta-ala
– yhteensä 41 548 [2] km² (sijalla 134)
– josta sisävesiä 18,41
Väkiluku (2012) 16 730 632 [3] (sijalla 59)
– väestötiheys 402 / km²
– väestönkasvu 0,371 [2] % (2011)
Viralliset kielet hollanti
Valuutta euro (€) (EUR)
BKT
– yhteensä 680 300 milj. USD [2] (sijalla 22)
– per asukas 40 500 USD
HDI (2014) 0,922 [4] (sijalla 5)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,5 %
– teollisuus 25 %
– palvelut 72,5 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Wienin kongressi
1815
Lyhenne NL
– ajoneuvot: NL
– lentokoneet: PH
Kansainvälinen
suuntanumero		 +31
Motto Je Maintiendrai
(suom. Minä tulen ylläpitämään)
Kansallislaulu Het Wilhelmus

Alankomaat (holl. Nederland), myös Hollanti, on valtio läntisessä Euroopassa. Yhdessä Curaçaon, Sint Maartenin ja Aruban kanssa se muodostaa Alankomaiden kuningaskunnan. Maa on myös yksi Euroopan unionin perustajavaltioista.

Alankomaat rajoittuu idässä Saksaan, etelässä Belgiaan ja pohjoisessa sekä lännessä Pohjanmereen. Lisäksi Alankomailla on maarajaa myös Ranskan kanssa Karibianmerellä sijaitsevan Saint-Martinin saaren kautta. Pinta-ala on 41 526 neliökilometriä ja väkiluku oli marraskuun 2009 alussa 16 564 029.[3] Alankomaiden pääkaupunki on Amsterdam, mutta hallitus sijaitsee Haagissa, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Rotterdamissa, on Euroopan suurin satama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta (Amsterdamin, Rotterdamin, Haagin ja Utrechtin kaupungit sekä niiden ympäristö) kutsutaan Randstadiksi.

Maantieteellisesti Alankomaat on ainutlaatuinen valtio maailmassa, sillä suuri osa siitä sijaitsee merenpinnan tason alapuolella. Maapinta-alasta noin 20 prosenttia sijaitsee ja 21 prosenttia väestöstä asuu merenpinnan tason alapuolella.[5] Noin 50 prosenttia maapinta-alasta sijaitsee enintään metrin merenpinnan tason yläpuolella.

Alankomaita kutsutaan myös usein nimellä Hollanti, joka varsinaisesti tarkoittaa kahta Hollannin maakuntaa, Etelä- ja Pohjois-Hollantia, jotka kuuluvat maan kahteentoista maakuntaan. Kotimaisten kielten keskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on suomen kielessä kelvollinen nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat. Alankomaiden kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai hollantilainen.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alankomaiden maantiede
Alankomaat satelliittikuvassa toukokuussa 2000.
35 kilometriä pitkä, aikanaan Zuiderzeen erottanut Afsluitdijk.
Hiekkadyynejä Seelannissa.

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaat on pieni, alava maa, jolla on pitkä rantaviiva Pohjanmerelle. Suuri osa maasta on alle 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Laajat alueet maan etelä- ja pohjoisosissa ovat meren pinnan alapuolella.[7] Esimerkiksi koko Flevolandin provinssi (jossa on maailman suurin tekosaari) on muodostettu valtaamalla merestä alaa patoamalla se ja kuivattamalla näin syntynyt polderi.[8] Kuivattamiseen on käytetty penkereitä, kanavia ja tuulimyllyjä, jolla pumpattiin vettä pois alueilta, jotka ovat nyt merenpinnan alapuolella.[9]

Maan korkein kohta Vaalserberg maan kaakkoisimmassa pisteessä on 322,7 metriä merenpinnan yläpuolella ja se kuuluu Ardennien vuoristoon.[10]

Pohjanmeren vuoden 1953 tulvakatastrofin jälkeen kehitettiin mittava patoamissuunnitelma Deltawerken Zeelandin suistoalueen tulvariskin vähentämiseksi. Työt käynnistettiin 1958, ja ne saatiin suurelta osin päätökseen vuonna 2002. Työmaa oli valtaisa, ensisijaisia ulompia penkereitä kohotettiin 3 000 kilometrin sekä toissijaisia 10 000 kilometrin matkalta. Uusien riskinhallintamenetelmien kehittämisen jälkeen on penkereitä vahvistettu uudelleen. Deltawerken on yksi suurimmista ihmiskunnan tekemistä rakennelmista.[11][12]

Maan jakaa kahteen pääosaan kolme jokea: Rein (holl. Rijn), Waal ja Maas. Alankomaiden lounaisosa on itse asiassa yksi iso jokien suistoalue.[13]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden vanhimmat kivet ovat peräisin kivihiilikaudelta. Slochterenin alueella kivihiilikauden kerrostuman pintakerros on hiekkakiveä. Alue tunnetaan maakaasuesiintymistään. Permikauden loppupuolella Alankomaiden pohjoisosiin muodostui suuria vuorisuolaesiintymiä.[14]

Triaskauden jälkeen alkoi 20 miljoonaa vuotta kestänyt vaihe, jolloin syntyi sedimenttikiviä. Osa niistä sisältää öljyä, ja tällöin syntyivät öljykentät Pohjanmeren alle. Liitukaudella nykyinen Alankomaiden alue oli kokonaan meren alla. Kenotsooisella kaudella syntyneitä savikerrostumia kaivetaan nykyisin ylös tiilien tekemistä varten. Jääkaudet muuttivat maisemaa rajusti kerrostaen alueelle moreenia ja savea. Ne toivat myös suuria siirtolohkareita. Veiksel-jääkauden jäätikkö ei ulottunut Alankomaihin, mutta sen aikana alueelle tuli paljon hiekkaa.[14]

Jääkausien jälkeen maisemaa on muovannut merenpinnan nousu 10 000 vuoden ajan. Savea kerrostui aikaisempien turvemaiden päälle. Dyynit ovat alle 3 000 vuotta vanhoja. Myös Drenthen ja Groningenin alueen laajat turvemaat ovat muodostuneet vasta jääkausien jälkeen.[14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaita hallitsee meri-ilmasto. Maa on enimmäkseen tasaista, ja joet ja kanavat tuovat kosteutta ja tasaavat lämpötiloja. Niinpä ilmastolliset erot ovat pieniä. Rannikolla on leudompaa kuin sisämaassa. Esimerkiksi Vlissingenissä vuoden kylmimmän kuukauden, helmikuun, keskimääräinen alin lämpötila on 1,7 astetta, ja lämpimimmän kuukauden elokuun keskimääräinen ylin 21,3 astetta. Sadetta saadaan kuukausittain 40–80 millimetriä, mutta kesällä sadepäiviä on vähemmän ja sade silloin rankempaa.[7][15]

Sisämaata edustavassa De Biltissä on helmikuun keskimääräinen alin lämpötila −0,1 astetta, ja lämpimimmän kuukauden elokuun keskimääräinen ylin 22,3 astetta. Sadetilastot ovat samansuuntaiset kuin rannikollakin.[7][16]

Sää vaihtelee päivästä ja vuodesta toiseen suuresti. Talvella sattuu kylmiä kausia, jotka kestävät viikosta kahteen kuukauteen, ja niiden aikana kanavat saattavat jäätyä, jolloin niillä voi luistella. Joinakin talvina jäätä ei tule lainkaan.[7]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaat kuuluu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen. Alkuperäinen kasvillisuus on ollut pyökkivaltaista lehtimetsää, mikä on tyypillinen metsätyyppi Pohjanmeren etelärannikoilla Euroopassa. Seassa kasvavat myös tammi, talvitammi ja saarni. Metsä peittää 10 prosenttia maa-alasta. Lähes puolet metsistä on Gelderlandin ja Pohjois-Brabantin maakunnissa. Valtion politiikkaan kuuluu edistää metsien monimuotoista käyttöä talouden, virkistyksen, ympäristönsuojelun ja biodiversiteetin näkökulmista. Vuonna 2001 havumetsää oli noin 160 000 hehtaaria, lehtimetsää 100 000 hehtaaria. Havumetsä ei ole Alankomaiden luonnollista kasvillisuutta, vaan se on istutusmetsää. Yleisin havupuulaji on mänty, yleisimmät lehtipuut pyökki ja tammi. Lähes kaikki metsät ovat istutettuja, useimmat vuosina 1940–1980, ja yli satavuotiaat metsät ovat hyvin harvinaisia.[17]

Alankomaiden luonto kuuluu maailman tarkimmin tutkittuihin. Kattava lajiluettelo on julkaistu internetissä osana Encyclopedia of Life -hanketta.[18] Maaliskuussa 2011 luettelossa oli yli 40 000 kasvi-, eläin- ja sienilajia.[19]

Alankomaissa on kaksikymmentä kansallispuistoa. Niistä kaksi vanhinta, Hoge Veluwe ja Veluwezoom, syntyivät yksityisestä aloitteesta, ja valtio on perustanut 18 muuta 1980-luvun puolivälin jälkeen. Määritelmän mukaan puiston pinta-alan pitää olla ainakin tuhat hehtaaria, ja sillä pitää olla poikkeuksellisia luonnonarvoja.[20] Hoge Veluwessa tavataan saksanhirviä, metsäkauriita, mufloneita ja villisikoja.[21]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alankomaiden historia
Neljän päivän taistelu vuonna 1666 toisessa Englannin–Hollannin sodassa.
Rotterdam Saksan pommitusten jälkeen vuonna 1940.

Nykyisten Alankomaiden alue oli aiemmin kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eaa. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eaa. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan, kuten nykyinen Belgiakin. Frankkien valtakunnan vuonna 843 tapahtuneen jaon jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöhemmin joutuivat Bourgognen alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä vuonna 1477 Habsburgien omistukseen.[22]

Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuningas Filip II:lle, jonka uskonnollisesti jyrkkä politiikka uskonvainoineen johti vapaussotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohjoisissa maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi (Yhdistyneet provinssit) vuonna 1581, kun taas eteläiset maakunnat (nykyinen Belgia) jäivät Espanjan yhteyteen.[23]

Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaat itsenäiseksi valtioksi Westfalenin rauhassa vuonna 1648. Rauhansopimus päätti kolmikymmenvuotisen sodan. Samalla päättyi myös Espanjan ja Alankomaiden kahdeksankymmenvuotinen sota.[24]

Alankomaat oli vallannut jo vapaussodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöhemmin siirtomaitaan muun muassa Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652–1654 ja 1665–1667 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. Vuonna 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskan toiseen keisarikuntaan.[25]

Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Orania-Nassaun suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nykyinen Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830.[26] Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi täysi-ikäiseksi tultuaan 1898 kuningatar Vilhelmiina.[27] Kuningas Vilhem III:n kuoltua Vilhelmiina peri muun maan, mutta Luxemburg erosi itsenäiseksi entisen Nassaun herttua Aadolfin johtamaksi suurherttuakunnaksi.[28]

Alankomaat pysyi puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös toisen maailmansodan puhjetessa. Saksalaiset kuitenkin miehittivät maan 1940, jolloin kuningasperhe ja hallitus pakenivat Lontooseen. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945. Sodan päätyttyä kuningatar Vilhelmiina palasi takaisin 1945 ja luopui kruunusta 1948 tyttärensä Julianan hyväksi. Tämä puolestaan luovutti valtaistuimen 1980 tyttärelleen Beatrix’lle.[26] Vuonna 2013 Beatrix luopui vallasta poikansa Willem-Alexanderin hyväksi.[29]

Toisen maailmansodan jälkeen Alankomaat on tukeutunut länteen. Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä.[30] Siirtomaista on enää jäljellä Aruba, Curaçao ja Sint Maarten, kun Indonesia itsenäistyi 1949 ja Suriname 1975.[31]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningas Willem-Alexander.

Alankomaat on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (holl. Minister-president). Hallitukset ovat rakentuneet vuoroin keskustan ja vasemmiston, vuoroin keskustan ja oikeiston yhteistyölle.[31] Äänioikeuden saa 18 vuoden iässä.[2]

Alankomaiden parlamentti, Yleinen Säätyjen kokous (holl. Staten-Generaal) on kaksikamarinen, joka koostuu alahuoneesta, toisesta kamarista (holl. Tweede Kamer) ja ylähuoneesta, ensimmäisestä kamarista (holl. Eerste Kamer). Toisessa kamarissa on 150 jäsentä, jotka valitaan yleisillä vaaleilla joka neljäs vuosi. Ensimmäisessä kamarissa, jolla on vähemmän vaikutusvaltaa kuin toisella kamarilla, on 75 jäsentä. Toisen kamarin valintatavasta poiketen provinssien parlamentit, aina provinssi-parlamenttivaalien jälkeen, valitsevat ja nimittävät ensimmäisen kamarin jäsenet nelivuotiskaudelle.[2]

Toisessa kamarissa ovat edustettuina kristillisdemokraattis-konservatiivinen Christen Democratisch Appèl (vuoden 2012 vaaleissa 13 paikkaa), sosiaalidemokraattinen Partij van de Arbeid (38 paikkaa), vasemmistolainen Socialistische Partij (15 paikkaa), liberaali Volkspartij voor Vrijheid en Democratie (VVD; 41 paikkaa), konservatiivinen Partij voor de Vrijheid (vapauspuolue; PVV, 12 paikkaa), GroenLinks (vihervasemmisto, 4 paikkaa), protestanttien ChristenUnie (5 paikkaa), sosiaaliliberaali Democraten 66 (12 paikkaa) ja muut (10 paikkaa).[2]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alankomaiden provinssit, Luettelo Alankomaiden kunnista
Alankomaiden kartta.
Aruban kartta.
Alankomaiden kuningaskunnan Karibianmeren alueet.

Alankomaiden Euroopassa oleva osa on jaettu kahteentoista provinssiin (holl. provincie).[2] Vuoden 2010 lopussa Karibialla olevien osien hallintoa muutettiin siten, että Alankomaiden Antillit hajotettiin, Curaçaosta ja Sint Maartenista tuli autonomisia alueita ja niiden lisäksi muodostettiin kolme erityisasemassa olevaa kuntaa, Bonaire, St Eustatius ja Saba.[31]

Provinssit
Provinssi[32] Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (1.1.2010)
Drenthen lippu Drenthe Assen 2 641 490 981
Flevolandflag.svg Flevoland Lelystad 1 417 387 881
Frisian flag.svg Friesland Leeuwarden 3 341 646 305
Gelderland-Flag.svg Gelderland Arnhem 4 971 1 998 936
Flag Groningen.svg Groningen Groningen 2 333 576 668
NL-LimburgVlag.svg Limburg Maastricht 2 150 1 122 701
North Brabant-Flag.svg Pohjois-Brabant ’s-Hertogenbosch 4 916 2 444 158
Flag North-Holland, Netherlands.svg Pohjois-Hollanti Haarlem 2 671 2 669 084
Flag of Overijssel.svg Overijssel Zwolle 3 325 1 130 345
Utrecht (province)-Flag.svg Utrecht Utrecht 1 385 1 220 910
Flag of Zeeland.svg Seelanti Middelburg 1 787 381 409
Flag Zuid-Holland.svg Etelä-Hollanti Den Haag 2 814 3 505 611
Erityisasemissa olevat kunnat
Provinssi [33] Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (1.1.2010)
Flag of Bonaire.svg Bonaire Kralendijk 288 13 389
Flag of Sint Eustatius.svg Sint Eustatius Oranjestad 21 2 886
Flag of Saba.svg Saba The Bottom 13 1 737
Itsehallintoalueet
Provinssi [34] Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (1.1.2010)
Flag of Aruba.svg Aruba Oranjestad 193 107 138
Flag of Curaçao.svg Curaçao Willemstad 444 142 180
Flag of Sint Maarten.svg Sint Maarten Philipsburg 34 37 429

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaissa puhutaan pääosin hollantia, mutta maan pohjoisosassa on friisinkielinen ja eteläisimmässä osassa limburginkielinen vähemmistö. Itärajan tuntumassa puhutaan myös saksaa. Noin 87 prosenttia väestöstä puhuu vieraana kielenä englantia, 70 prosenttia saksaa ja 29 prosenttia ranskaa.[35]

Vuoden 2005 arvion mukaan 80,9 prosenttia alankomaalaisista oli hollantilaisia ja friisejä, 2,4 prosenttia oli indonesialaisia, 2,4 prosenttia saksalaisia, 2,2 prosenttia turkkilaisia, kaksi prosenttia surinamelaisia, 1,9 prosenttia marokkolaisia ja muita väestöryhmiä oli 6,8 prosenttia[36].

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Alankomaiden väestöstä 49,2 % on uskontokuntiin kuulumattomia. Katoliseen kirkkoon kuuluu 24,4 %. Hollannin protestanttiseen kirkkoon (PKN) kuuluu 5,7 % ja muita protestantteja on 10,1 %. Muslimeja on 4,9 %, hinduja 0,6 % ja budhia 0,5 % ja juutalaisia 0,1%. Muita uskontoja edustaa 4,5 %.[37] Vuoden 2005 Eurobarometrissä 27 prosenttia hollantilaisista kielsi uskovansa minkäänlaiseen jumalaan ja Synovaten vuonna 2009 teettämän tutkimuksen mukaan joka viides uskoi Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä.[38]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zuidas on talouskeskus Amsterdamissa.

Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijäksi. Se oli mukana muun muassa Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä.

Alankomaiden merkittävimmät luonnonvarat ovat Pohjanmeren maakaasu ja -öljy sekä hedelmällinen maaperä. Merkittävimmät vientituotteet ovat elintarvikkeet, koneet ja kulkuneuvot. Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin johdolla. Muun muassa CD-levy on Philipsin lanseeraama. Alankomaiden 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin vuonna 1996 kilpailijoiden, etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön, vallatessa sen markkinat.[39]

Vuonna 2009 palvelusektori tuotti 73,7 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, teollisuus 24,4 prosenttia ja maatalous 1,9 prosenttia. Tärkeimpiä maatalouden tuotteita ovat viljat, perunat, sokerijuurikas, hedelmät, vihannekset ja karja.[40]

2000-luvun alussa Alankomaat tuotti 60 prosenttia maailman leikkokukista ja 65 prosenttia kukkasipuleista. Siellä on viljelty kukkasipuleita myyntiin yli 400 vuoden ajan.[41] Tyypillisiä sipulikasveja ovat tulppaanit, narsissit, gladiolukset, liljat, amaryllikset ja krookukset. Leikkokukiksi kasvatetaan krysanteemeja, ruusuja, gerberoita ja freesioita. Myös afrikkalaisia leikkokukkia tulee Euroopan markkinoile Alankomaiden kautta suurin määrin.[42]

Rotterdamin syväsatama Europoort vilkastuttaa talouselämää. Se työllistää suoraan noin 150 000 ihmistä, ja sen kautta kulkee vuosittain noin 450 miljoonaa tonnia rahtia.[43]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maas–Waal-kanavan sulku Heumenissa.

Alankomaissa on yhteensä 27 lentokenttää, joista kahdella on yli kolmen kilometrin pituinen kiitotie.[40] Schipholin kansainvälinen lentoasema oli vuonna 2007 Euroopan viidenneksi ja maailman 12. vilkkain matkustajamäärillä mitattuna.[44] Toiseksi suurin Eindhovenin lentoasema palvelee sekä siviili- että sotilasliikennettä.

Rautatietä on lähes 2 900 kilometriä ja moottoritietä 2 500 kilometriä, maantietä yhteensä 136 827 kilometriä. Sellaisia vesireittejä, joita pitkin 50-tonniset laivat mahtuvat liikkumaan, on 6 215 kilometriä. Satamia ovat Amsterdam, IJmuiden, Moerdijk, Rotterdam, Terneuzen ja Vlissingen.[40] Europoort Rotterdamissa Maasjoen suulla on yksi maailman rahtimäärältään suurimmista ja nykyaikaisimmista satamista.[45]

Kanavien verkoston ansiosta Alankomaissa on Euroopan tihein sisämaan vesiväylien verkosto. Kanavia pitkin pääsee kaupungista toiseen, ja niillä liikkuu kesäisin paljon huvialuksia.[46] Vuonna 2004 arvioitiin, että kolmannes Alankomaiden sisällä liikkuvasta rahdista viedään vesireittejä pitkin. Vesireitit jatkuvat myös Saksaan ja Ranskaan Reiniä pitkin ja Belgiaan ja Ranskaan Mausea pitkin.[47]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Alankomaiden taide
Johannes Vermeerin Turbaanipäinen tyttö noin vuodelta 1665.

Alankomaiden kulttuuria leimaa kaksi jakolinjaa: jako urbaaniin Randstadin kulttuuriin ja maaseudun kulttuuriin sekä maaseudun jakaantuminen Reinjokea pitkin protestanttiseen pohjoiseen ja katoliseen etelään.[48]

Kulttuurin kehittymiseen on vaikuttanut voimallisesti myös kalvinismi kohtuullisuuden, vaatimattomuuden ja yhdenvertaisuuden ihanteineen. Niinpä varakkaat kauppiaatkin rakennuttivat varsin vaatimattomia kaupunkitaloja kanaalien varrelle ranskalaisten ja brittien suosimien kartanoiden ja linnojen sijasta. Siisteys ja järjestys ovat arkkitehtuurin ja kodinsisustuksen tavoitteina. Myös ruokaa on pidetty välttämättömyytenä enemmän kuin ylellisyytenä. Alankomaalaisen keittiön perinneruokiin kuuluvat hernekeitto, kaalipata, ranskanperunat majoneesin kanssa ja silli. Vain lähimpiä ystäviä kutsutaan päivälliselle, mutta kahvittelu on yleinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto niin kodeissa kuin työpaikoillakin. Kahvin kanssa tarjotaan tavallisesti yksi keksi, ei seitsemän sortin kakkuvalikoimia.[48] Alankomaiden perinnemaisemissa laiduntaa lypsykarjaa, ja maitotuotteet, voi ja juusto ovat perinteisiä maataloustuotteita. Juustoa tuotetaan paljon vientiin. 60 prosenttia vientijuustosta on goudaa, kakkossijalla on edam.[49]

Alankomaiden maalaustaiteen varhaisvuosien suuria nimiä olivat Pieter Brueghel vanhempi ja Hieronymus Bosch. Kultakaudelta tunnetaan ennen kaikkea Rubens (1577–1640) ja Rembrandt (1606–1669) mutta myös Johannes Vermeer ja Frans Hals. 1800-luvulla oli vähemmän menestystä, kunnes vuosisadan loppupuolella nousi Vincent van Gogh (1853–1890). 1900-luvulla Piet Mondrian oli De stijl -liikkeen kärkinimiä.

Unescon maailmanperintöluettelossa on Alankomaista kahdeksan kohdetta. Niistä yksi, Vattimeri, on Saksan kanssa jaettu luontokohde. Kulttuurikohteita ovat Amsterdamin puolustusrintama, Droogmakerij de Beemster (Beemsterin polderi), Ir. D.F. Woudagemaal (D.F. Woudan höyrypumppaamo), Kinderdijk-Elshoutin myllyverkosto, Rietveld-Schröder-talo, Schokland ympäristöineen ja Grachtengordelin kanava-alue Amsterdamissa.[50]

Vaikka Alankomaat on Euroopan unionin jäsenvaltio, se kuitenkin poikkeaa näkyvästi muista maista joissain vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa. Alankomaat on muun muassa ainoa Euroopan maa, jossa kannabistuotteiden myynti on sallittua, kuitenkin vain erikoisissa ’coffee shopeissa’.[51] Lisäksi se on yksi harvoista EU-maista, joissa bordellit ovat sallittuja.[52]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luistelu on suosittua Alankomaissa.

Jalkapallo on Alankomaiden suosituin urheilulaji,[53] ja sitä pelaa lähes kaksi miljoonaa ihmistä[54]. Maan miesten maajoukkue on saanut hopeaa kolmesti MM-turnauksessa vuosina 1974, 1978 ja 2010. Maaliskuussa 2011 se oli Fifan rankingissa sijalla kaksi, heti Espanjan perässä.[55] Maan kolme suurta jalkapallojoukkuetta ovat AFC Ajax, Feyenoord Rotterdam ja PSV Eindhoven, ja legendaarisia pelaajia Johan Cruijff, Marco van Basten, Frank Rijkaard ja Ruud Gullit.[56] Alankomaiden pääsarjaa Eredivisieta seurasi kaudella 2009–2010 paikan päällä keskimäärin 19 668 ihmistä ottelua kohden.[57]

Alankomaat on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Se isännöi Amsterdamissa pidettyjä vuoden 1928 kesäkisoja. Eniten mitaleita maa on saanut pikaluistelussa, uinnissa ja pyöräilyssä. Alankomaiden menestynein olympiaurheilija mitalien määrässä on Anky van Grunsven, jolla on yhdeksän mitalia.[58]

Retkiluistelu on suosittu ja perinteikäs harrastus. Alankomaissa on luisteltu kanavia pitkin yli 1 000 vuotta[59] ja kun vuonna 2009 kanavat jäätyivät pitkästä aikaa, peräti 2,3 miljoonaa alankomaalaista lähti kanaville luistelemaan.[60] Kuuluisin luistelutapahtuma, 11 kaupunkia kiertävä Elfstedentocht, on yritetty järjestää vuodesta 1909 mutta se on onnistunut vasta 15 kertaa. Ilmastonmuutoksen myötä tapahtuman ennustetaan muuttuvan yhä harvinaisemmaksi.[61] Hollantilaisten aloitteesta vastaavaa kilpailua alettiin järjestää Kuopion seudulla Kallavedellä 1980-luvullla.[62]

Alankomaat on menestynyt pikaluistelumaa ja laji on myös hyvin suosittu siellä. Maa on olympialaisten toiseksi menestynein pikaluistelumaa yhdessä Norjan kanssa.[59] Tunnettuja alankomaalaisia pikaluistelijoita ovat muun muassa miesten 5 000 metrin maailmanennätystä hallussaan pitävä Sven Kramer[63] ja naisten matkoilla menestynyt Ireen Wüst[64].

Myös uinti on tärkeää alankomaalaisille. Alankomaalaisista lapsista 95 prosenttia osaa uida[65] ja maa on saanut olympialaisista 57 mitalia[66]. Alankomaat on hallinnut varsinkin naisten uintia, jossa se on saanut muun muassa 12 olympiamitalia 4 × 100 metrin vapaauinnista[67] ja yhdeksän mitalia 100 metrin vapaauinnin henkilökohtaisesta kilpailusta[68]. Judo on myös suosittua Alankomaissa. Tunnettuja judokoita ovat muun muassa Edith Bosch, Henk Grol, Dex Elmont, Guillaume Elmont sekä Mark Huizinga.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Netherland’s profile BBC News. BBC. Viitattu 13.4.2013.
  2. ↑ a b c d e f g The World Factbook: Netherlands CIA. (englanniksi)
  3. ↑ a b Centraal Bureau voor de Statistiek (Alankomaiden tilastokeskus): Alankomaiden väkiluku 1.11.2009 Viitattu 1.12.2009. (hollanniksi)
  4. ↑ Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  5. ↑ Centraal Bureau voor de Statistiek (Alankomaiden tilastokeskus): Milieurekeningen 2008 Viitattu 28.7.2010. (hollanniksi)
  6. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotus.fi. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 1.6.2016.
  7. ↑ a b c d Country Guide Netherlands BBC Weather. BBC. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  8. ↑ Alankomaat Europa.eu. Euroopan Unioni. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  9. ↑ Droogmakerij de Beemster (Beemster Polder) Unesco. Viitattu 13.3.2011 (englanniksi)
  10. ↑ Landscape Visit Holland. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Delta Works Official Site of Holland. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  12. ↑ Delta Works Online Deltawerken. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, ranskaksi, saksaksi)
  13. ↑ Flood disaster / The Dutch struggle against the waters (1953) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  14. ↑ a b c Geology of the Netherlands Deltawerken. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, ranskaksi, saksaksi)
  15. ↑ Climatological Information for Vlissingen Royal Netherlands Meteorological Institute / WMO. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  16. ↑ Climatological Information for De Bilt Royal Netherlands Meteorological Institute / WMO. Viitattu 13.3.2011
  17. ↑ Dutch forest monitoring network, design and results Alterra, Green World Research. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  18. ↑ Dutch Species Catalogue Naturalis 2005–2011. [vanhentunut linkki]
  19. ↑ Nederlans Soortenregister Naturalis 2005–2011. [vanhentunut linkki]
  20. ↑ Nationale Parken Samenwerkingsverband Nationale Parken. Viitattu 1.6.2016. (hollanniksi)
  21. ↑ Fauna Hoge Velouve. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  22. ↑ Formation of the Netherlands: 50 BC – 1588 History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  23. ↑ The Dutch Republic at war: 1568–1813 History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  24. ↑ The Treaty of Münster (1648) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  25. ↑ The Napoleonic era (1806–1810) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  26. ↑ a b Background Note Netherlands (Previous editions) 2012. US Department of State. Viitattu 26.9.2014. (englanniksi)
  27. ↑ The regency of Queen Emma (1890) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  28. ↑ The Grand Duchy of Luxembourg Viitattu 13.3.2011 (Internet Archive) (englanniksi)
  29. ↑ Willem-Alexander is the new king of the Netherlands, The New York Times. 30.4.2013. Viitattu 26.9.2014. (englanniksi)
  30. ↑ Farewell to neutrality (1949) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  31. ↑ a b c Timeline: The Netherlands BBC News. BBC. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  32. ↑ Thomas Brinkhoff: Provinces Citypopulation. Viitattu 21.3.2011.
  33. ↑ Special Municipalities Citypopulation.de. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  34. ↑ Aruba, Curacao, Sint Maarten Citypopulation.de. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  35. ↑ Europeans and their Languages (s. 13) Helmikuu 2006. Euroopan komissio. Viitattu 29.8.2014.
  36. ↑ Garssen, Joop; Nicolaas, Han & Sprangers, Arno: Demografie van de allochtonen in Nederland. [vanhentunut linkki]
  37. ↑ Schmeets, Hans; Mensvoort, Carly van (2015). Religieuze Betrokkenheid van Bevolkingsgroepen 2010-2014, Centraal Bureau voor de Statistiek
  38. ↑ Uskon paluu Helsingin Sanomat.
  39. ↑ How Dutch industry rebounded after Fokker’s bankruptcy Flight Global. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  40. ↑ a b c Netherlands The World Factbook. CIA. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  41. ↑ Kukkasipulit tulevat Hollannista Kauppapuutarhaliitto. Viitattu 21.3.2011. [vanhentunut linkki]
  42. ↑ Flowers in Holland Garden Guides. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  43. ↑ Facts and figures Port of Rotterdam Authority. Viitattu 26.9.2014. (englanniksi)
  44. ↑ Passenger Traffic 2007 Airports.org. (englanniksi)
  45. ↑ Berndl, Klaus et al.: ”Benelux-maat Belgia, Alankomaat ja Luxemburg”, Maailman historia, s. 563. Parragon, 2007. ISBN 978-140-54828-3-7.
  46. ↑ Netherlands Waterways Eurocanals.com. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  47. ↑ Taylor & Francis Group: Europa World Year Book 2, s. 3 090. Taylor & Francis, 2004. ISBN 9781857432558. Google Books.
  48. ↑ a b Netherlands Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  49. ↑ A Guide to Dutch Cheeses I Love Cheese. Viitattu 21.3.2011 (englanniksi)
  50. ↑ Netherlands Unesco. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  51. ↑ Court backs tourist ban for Dutch cannabis coffee shops BBC News. 16.12.2010. BBC. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  52. ↑ Red Light District in Amsterdam Amsterdam Info
  53. ↑ Most Popular Sports in Netherlands Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  54. ↑ FIFA – Netherlands: country information FIS. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  55. ↑ Netherlands FIFA. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  56. ↑ Sport in the Netherlands NL Planet. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  57. ↑ Dutch Eredivisie Team Attendance Statistics – 2009–2010 – ESPN Soccernet ESPN. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  58. ↑ Netherlands Sports-Reference.com. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  59. ↑ a b Sven Kramer Aside, Why the Dutch are Cuckoo for Skating – Time Time. Time Inc. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  60. ↑ Dutch take to skates as cold snap freezes canals Reuters. 10.1.2009. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  61. ↑ Global warming affects 120-mile Dutch canal skating race Seattle Times. 2008 (englanniksi)
  62. ↑ Finland Ice Marathon 1984–2010 Kuopion Luisteluseura. [vanhentunut linkki]
  63. ↑ Sven Kramer Biography and Olympic Results Sports-Reference.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  64. ↑ Ireen Wüst Biography and Olympic Results Sports-Reference.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  65. ↑ Swimming is in the blood – Radio Netherlands Worldwide – English Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  66. ↑ Netherlands Swimming Sports-Reference.com. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  67. ↑ Netherlands Swimming Women’s 4 × 100 metres Freestyle Relay Results Sports-Reference.com. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  68. ↑ Netherlands Swimming Women’s 100 metres Sports-Reference.com. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan valtiot
Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Andorran lippu Andorra | Belgian lippu Belgia | Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Islannin lippu Islanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Latvian lippu Latvia | Liechtensteinin lippu Liechtenstein | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Makedonian lippu Makedonia | Maltan lippu Malta | Moldovan lippu Moldova | Monacon lippu Monaco | Montenegron lippu Montenegro | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | San Marinon lippu San Marino | Serbian lippu Serbia | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Sveitsin lippu Sveitsi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Ukrainan lippu Ukraina | Unkarin lippu Unkari | Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä | Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Georgian lippu Georgia | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kyproksen lippu Kypros | Turkin lippu Turkki | Venäjän lippu Venäjä

Kiistanalainen poliittinen asema: Kosovon lippu Kosovo | Flag of Transnistria.svg Transnistria

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot; kiistanalainen poliittinen asema: Abhasian lippu Abhasia | Etelä-Ossetian lippu Etelä-Ossetia | Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg Pohjois-Kypros | Flag of Nagorno-Karabakh.svg Vuoristo-Karabah

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni
Euroopan lippu
Euroopan unioni
Alankomaiden lippu Alankomaat | Belgian lippu Belgia | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Kyproksen lippu Kypros | Latvian lippu Latvia | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Maltan lippu Malta | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Unkarin lippu Unkari | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Naton jäsenmaat

Alankomaat | Albania | Belgia | Britannia | Bulgaria | Espanja | Islanti | Italia | Kanada | Kreikka | Kroatia | Latvia | Liettua | Luxemburg | Norja | Portugali | Puola | Ranska | Romania | Saksa | Slovakia | Slovenia | Tanska | Tšekki | Turkki | Unkari | Viro | Yhdysvallat

Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alankomaat&oldid=16104501