Muistoissa: Lakean Morris - virtuaalihevonen
k. 25.02.2015

i. Kuusimetsän Jali on hieno suomenpienhevosori kasvattajanaan M-K Kuusimetsä. Jali omaa erittäin komean ulkonäön ja kohtuullisen hyvän rakenteen, väritykseltään se on vaaleanrautias läsipään kera ja säkäkorkeutta sillä on noin 148cm. Tietenkin pojan ulkomuotoja on hyödynnetty näyttelyissä, joiden ansiosta se on myös saanut Champion arvonimen. Luonteeltaan Jali on yleensä hyvin maltillinen ja mukava, mutta tietenkin sillä on myös niitä orimaisia hetkiä jolloin ei mikään onnistu ilman kädenvääntöä. Ori painottuu yleisratsastukseen, on se siis osaava niin koulussa kuin myös esteillä. Molemmissa lajeissa sillä on kilpailtu aktiivisesti sijoittuen, kouluratsastuksessa se on saanut hyviä tuloksia vaativa b luokista ja esteiltä jopa 120cm asti. On myös käynyt ahkerasti kenttäratsastuskilpailuissa, josta löytyy myös hyvä läjä sijoituksia. Jali on tähän mennessä saanut kolme jälkeläistä, joista Morris näyttää olevan se menestynein yksilö.

ii. Jalmar on luonteeltaan poikansa kaltainen, sitäkään eivät pienet tai sen suuremmatkaan asiat hetkauta. Ikää Jalmarilla alkaa olemaan jo kylliksi ja siksi se viettääkin nykyään rauhallisia eläkepäiviään kasvattajansa hoivissa. Ori menestyi nuorempana hyvin koulu- ja esteratsastuskilpailuissa, sijoituksia löytyy molemmista lajeista useita kymmeniä. Helppo a luokat ja 100cm rataesteet se hoiti vaivatta, mutta sen suuremmille kapasiteetti ei yltänyt. Väritykseltään Jalmar on perinteinen rautias ja säkäkorkeutta se omaa noin 150cm. Omaa myös hyvän rakenteen, jonka ansiosta se on muutaman kerran näyttelyissä nyt hieman vanhempana hevosena menestynyt. Ori on nyt lähinnä jalostuskäytössä mukaville suomenhevostammoille, mutta tällä hetkellä Jalmar on saanut kolme hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet painostuslajeissaan.

iii. Veli-Jali oli oikea kunnollinen estehevonen, se omasi erittäin hyvän tekniikan ja hyppytyylin esteillä. Kapasiteettia riitti jopa 120cm luokkiin asti, joiden parista se tietenkin keräsi useita, useita kymmeniä sijoituksia ja voittoja. Tämä lupsakka, jokaisen käsiteltävä ori oli väritykseltään punarautias tähtipään kera, ja korkeutta sillä oli noin 149cm. Omasi myös hyvän rakenteen jonka vuoksi sitä myös paljon näyttelyissä käytettiin, ja se kantakirjattiinkin vanhemmalla iällä kolmos palkinnolle. Esteillä menestymisen vuoksi ori oli aikoinaan hyvin haluttu jalostuskäyttöön ja siksi siltä löytyykin lähes toistakymmentä hienoa, esteille suuntautunutta jälkeläistä. Veli-Jali jouduttiin lopettamaan 21 vuoden iässä jalkavikaan, joka johtui varmastikin esteiden hyppäämisen paljoisuudesta.

iie. Aino-Maaria oli enemmältikin perinteinen harrasteratsu pienen perheen omistuksessa, koskaan se ei kummemmin missään menestynyt tai esillä ollut. Hyväluontoinen, erittäin maltillinen ja ihastuttava tamma sopi myös pienempien ihmisten hoidettavaksi ja käsiteltäväksi. Väritykseltään Aino oli kaunis vaaleanrautias pitkine jouhineen ja se omasi noin 154cm säkäkorkeutta. Tamma ei omannut mitään erikoista rakennetta, eikä se siksi menestynyt niissä muutamissa näyttelyissä joissa kerkesi käymään nuoremmalla iällä. Painoittui lähinnä kouluratsastukseen, jossa se taittoi luokat helppo a tasolle asti. Starttasi parikymmentä kertaa koululuokissa ja sijoittui ehkä sen yhden kerran. Jälkeläisiä Aino sai vain yhden kappaleen vaikka se kolme kertaa astutettiinkin. Tamma kuoli omalle laitumelleen 27 vuoden ikäisenä.

ie. Jasmiina on jo edesmennyt pieni suomenhevostamma, jolta säkäkorkeutta löytyi siten vain 145cm. Väritykseltään Jasmiina oli vaaleanrautias läsipään kera, aivan niin kuin Jalikin. Omasi erittäin hyvän rakenteen jolla se menestyi hyvin myös näyttelyissä, ja kyllähän se myös kantakirjattiin ensimmäiselle palkinnolle. Yleispainotteinen Jasmiina oli hyvin kapasiteetikas lajissa kuin lajissa, pienestä koostaan huolimatta se hyppäsi rataesteitä jopa 110cm asti ja koulussakin väänsi vaativa b:n liikkeitä. Menestyi hyvin kilparadoillakin, se oli nuorempana suorastaan ruusukehai. Luonteeltaan Jasmiina ei ollut mikään pienten lasten poni, se vaati jämäkkää otetta hoitajaltaan toimiakseen kunnolla. Jälkeläisiä tamma sai vain yhden Jalin lisäksi, joka onkin orin täysisisko. Jasmiina lopetettiin uusiutuneeseen jalkavikaan 17 vuotiaana.

iei. Uhkan Velipoika oli erittäin hankala ja haastava ori, sen kanssa ei todellakaan aivan kaikki pärjänneet. Vaativa hevonen oli parhaimmillaan esteiden parissa, mutta sillä kisattiin lähinnä vain kenttäratsastuskilpailuissa. Menestyi todella hyvin lajissaan, voitti ja sijoittui lukuisia kertoja, ja voitti se kerran myös kenttäratsastuksen suomenmestaruuden. Väritykseltään tulinen ori oli tietenkin musta, mutta säkäkorkeutta ei omannut kuin noin 150cm, sekin rimaa hipoen. Eli koko elämänsä kasvattajansa Uhkan Suomenhevosten omistajan luona, joka ei hevosen luonteen vuoksi käyttänyt sitä juurikaan suomenhevosjalostukseen menestyksestä huolimatta. Ori sai siis kaksi jälkeläistä, jotka eivät kuitenkaan perinneet isältään luonnetta.

iee. Veeraliina oli vähemmän tunnettu, oikeastaan ei ollenkaan tunnettu, suomenhevostamma, josta ei edes paljoa tiedetä. Tamma asui yksityisenä koko elämänsä ajan, ei ilmeisesti kovin kapasiteetikas hevonen ollut kun ei koskaan kilpailuissa tai näyttelyissä käynyt. Väritykseltään Veeraliina oli tummanrautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi noin 146 senttiä. Tiedettävästi jätti jälkeensä vain yhden jälkeläisen, Jasmiinan, josta kehittyi kuitenkin sitäkin hienompi suomenpienhevostamma.

e. Jamuliina, eli tuttujen kesken Namu, on mukava ja rauhallinen suomenpienhevostamma, joka on siis oikein rodunomainen. Säkäkorkeutta pieneltä tammalta löytyy vain vajaat 143 senttiä ja väritykseltään se on kaunis, puhdas rautias. Namu asuu Jenny K:n hoivissa Lakeassa, jonne se muutti nuorena aktiiviseen käyttöön suoraan kasvattajaltaan. Namu on yleispainotteinen hevonen, kouluratsastuksessa sillä riittää kapasiteettia vaativa b tasolle asti ja rataesteitä se hyppää 80cm parhaimmillaan. Yleispainotteisuudesta huolimatta se on kilpaillut vain kouluratsastuksen parissa, josta siltä löytyykin useita kymmeniä sijoituksia. Ratsastuskilpailujen ohella Namulla kierreltiin nuorempana myös näyttelyissä, menestyksestä kertoo VIR MVA Ch arvonimi sekä kantakirjaus toisella palkinnolla. Nytemmin Namu on saattanut kisauransa jo päätökseen, mutta jatkaa Lakeassa siitostamman virkaa. Tällä hetkellä Namu on varsonut kolme hienoa jälkeläistä, joista kaikki ovat menestyneet hyvin lajissa kuin lajissa.

ei. Namuritari oli rautias 147cm pientyypin edustaja, jonka on kasvattanut Jamuliinin tavoin Eva Suomela. Eva on tullut tuunnetuksi juuri pienhevos-kasvattajana, jonka kasvatit ovat menestyneet monipuolisesti ratsastuksen lajeissa, valjakkoajossa ja näyttelyissä. Namuritari asusteli hevosopiston omistuksessa ja toimi oppilaiden opetusratsuna. Orin lahjat suuntautuivat erityisesti kenttäratsastuksen puolelle. Se oli varma ja innokas hyppääjä, jonka kyydissä hypyt tuntuivat pehmeiltä ja hallittavilta. Kilpailumenestystäkin tästä lajista on sen kanssa kerätty aluetasolta saakka. Ulkonäöllisesti ori on palkittu virtuaalinen muotovalio champion palkinnolla ja kantakirjattu toisella palkinnolla. Hyvä luonteinen ori on jättänyt jälkeensä vain viisi jälkeläistä. Ori jouduttiin lopettamaan 10-vuotiaana loukattuaan jalkansa kesälaitumella.

eii. Kumulus on ensimmäisen palkinnon kantakirjaori, joka asustelee yksityisessä omistuksessa pienellä tilalla Pohjanmaalla. Tämä loistorakenteinen ori on lähinnä vietellyt jalostusoriin elämää. Se on myös lahjakas kouluratsu, mutta kilpakentille se ei ole juurikaan päässyt. Ori on väriltään rautias ja sillä on päänmerkkinä piirto. Luonteeltaan Kumulus on hyvinkin orimainen. Ei se pahantahtoinen ihmistä kohtaan ole, mutta orivietit ovat vahvat. Kun saapuu Kumuluksen tallin pihapiiriin, voi ensimmäiseksi hämmästyä, että asuuko tilalla norsu vai kenties kirahvi. Ori on osoittautunut mestari karkaajaksi ja pomppuvoimaa riittää aitojen ylittämiseen. Kumuluksella on suomenhevosjälkeläisten lisäksi yksi puoliveriristeytysjälkeläinen, joka on tulosta eräästä karkausreissusta. Tämän jälkeen aidoista tehtiin norsunkin pitävät.

eie. Sankaritar oli väriltään punarautias ja säkäkorkeutta se omasi 146cm, jääden siten pienhevosen mittoihin. Tamma asusteli yksityistallilla ja vietti harrasteratsun elämää. Sen omistivat äiti ja tytär yhdessä. Luonteeltaan Sankaritar oli kiltti ja säyseä, mutta ratsuna osaamaton ja täten hieman energinen ja säpäkkä. Liikunta oli vähemmän säännöllistä ja omistajilta uupui pitkäjänteisyyttä hevosen koulutukseen. Liikkeiden puolesta ainesta olisi ollut kilpakentille saakka. Jälkeläisiä tamma varsoi kolme, joista yksikään ei noussut varsinaisesti esille kilpailuissa taikka suomenhevosjalostuksessa.

ee. Jamiina on 149-senttimetrillä juuri hevosmittainen, vaaleanpunarautias tamma, jonka päätä koristaa pyrstötähti. Jamiina on ravitallin kasvatti, mutta ei omista ravitaustaa. Ajolle tamma on kyllä opetettu, mutta ajettu sillä ei ole koskaan kilpailumielessä. Varsasta lähtien Jamuliina on asustellut hevosopistolla. Nuorempana se toimi oppilaiden harjoituskappaleena, jonka kanssa opeteltiin hevosen koulutusta. Tammasta kasvoi hyvä luonteinen luottoratsu, jolla ei kapasiteetti riitä isoillemme kilparadoille, mutta opiskelijoiden omissa kilpailuissa se on hyvinkin suosittu kilpakumppani. Jälkeläisiä Jamiinalla on kolme kappaletta, Jamuliina on niistä varmastikin se menestynein yksilö.

eei. Justus oli hyvin menestynyt ravihevonen, jonka paras tulos oli toinen sija virtuaalisissa kuninkuusraveissa. Sijoittui kuitenkin lähes jokaisessa startissa johon vain osaa otti ja paransi vain vanhetessaan ennätystään. Ori oli väriltään vaaleanpunarautias ja säkäkorkeudeltaan noin 156 senttinen. Luonteeltaan se oli hyvin eloisa ja omasi vahvan vietin kilparavaamiseen. Käsiteltäessä se oli harvinaisen hyvätapainen ja malttavainen oriksi. Jälkeläisiä on rutkasti, mutta yksikään heistä ei ole yltänyt isänsä tapaisiin aikoihin.

eee. Jaatina oli 155cm rautias jalostustamma, jolta löytyi piirto päänmerkkinä. Tamma juoksi nuorempana raveissa hyväaikaisesti, mutta hankosidevamman vuoksi, jota ei saatu kuntoutettua, kilpailu-ura jäi lyhyeksi. Jaatina omisti hyvänluonteen ja hyvänrakenteen, joten siirtyi se jalostuspuolelle. Kantakirjaan se on palkittu toisella palkinnolla ilman ajokoetta. Tamma lopetettiin 20-vuotiaana seitsemännen jälkeläisensä varsottua. Suuriosa Jaatinan jälkeläisistä teki kunnollisen raviuran, voittaen monen moista kilpailua ja ansaiten erilaisia titteleitä.
Emän puolen © Jenny K, kiitos!

13.01.2013 Estevalmennus, valmentajana Ricky
Hyvärakenteinen suomenpienhevosori vaikutti olevan innoissaan kootessani matalahkoja esteitä ympäri maneesia, saaden aikaiseksi myös pienen radan. Pyysin teitä lämmittelemään muutamalla helpohkolla kouluratsastusliikkeellä. Pyysin teitä hyppäämään ensimmäisen ristikkoesteen, jolla ei paljoa ollut korkeutta. Morris hyppäsi oikein mukavalla tyylillä ja näytti itsekin arvioivan ponnistuskohtaa. Seuraavaksi pyysin teitä hyppäämään puoli metrisen pystyn. Esteeb jälkeen olikin aika lähellä tiukahkon käännöksen jälkeen toinen pysty, johon lähestyminen ei ehkä ollut niin suora, kuin olisin toivonut. Hyvinhän Morris sen ylitti, ongelmitta. Siirtyessämme korkeammille esteille oli oriisi selkeästi innoissaan. Hyväluontoinen kuumunut tai rynninyt, vaan käyttäytyi aivan yhtä mukavasti kuin tähänkin saakka. Saitte hypätä leveähkön puoleisen okserin hiukan huonosta kohdasta, mutta selvititte senkin ihan mukavasti. Ilohan tuollaista, yhteisymmärryksessä olevaa parivaljakkoa oli valmentaa, kun ei juurikaan tarvinnut korjailla mitään. Loppuverryttelyinä saitte vielä pari matalamman puoleista estettä loikkia.

06.01.2013 Hankitreeniä
Iltapäivästä lähdimme Morriksen kanssa tallin viereiselle pellolle tekemään reipasta hankitreeniä. Pelto oli hyvin lumentäytteinen ja Morris oli kyllä pienten jalkojensa kanssa välillä vähän ongelmissa, kun lunta oli niin paljon. Morris kuitenkin vastustuksesta huolimatta tykittele sellaisella vauhdilla laukata eteen, että vain lumi pöllysi ympärillä ja ratsastaja sai nauttia menon huumasta. Lumisella pellolla tarpoessa sitä vain huomaa, että kuinka hyvässä kunnossa tämä ori onkaa kilpakautensa aikana, ei nimittäin hirveästi hevosta alkuun hapottanut. Morriksella muutenkin tuntuu tuota virtaa olevan jokapäiväisestä liikutuksesta, tarhailusta ja ruuasta huolimatta. Tällaista treeniä saisi siis tehdä useastikin ja olla huoletta sen tunnin ainakin, että pojalla alkaisi jossain tuntumaan. Hyvin meillä hankitreeni siis sujui, poika oli reipas ja jaksoi jaksamistaan ilman väsymisen merkkejä, kunhan vain eteenpäin pääsi. Välillä ori antoi iloisia laukkapukkeja haasteeksi minulle, lienekö ihan hassuuttaan jopa minua alas yrittänyt selästä saada. Talliin takaisin tultaessa oli Morrikselle kertynyt pientä hikeä ryntäisiin ja satulan alle, ja siksi poika saikin jäädä talliin fleeceloimi päällä mutustamaan heiniään. Mitä maastoiluun tulee, on tämä pienhevonen kyllä ehdottomasti yksi parhaimmista sen varmajalkaisuutensa vuoksi.

02.01.2013
Näin alkuvuoden kunniaksi ilmoitin tänään Morriksen mukaan suomenhevosten laatuarvostelutilaisuuteen, joka järjestetään 15 päivä. Morrikselle odotan kohtuullisen hyvää palkintoa, sillä jokaisella saralla poikaan on panostettu ja menestystä tullut joissa sitä arvioidaan. Tuomarit voivat kuitenkin olla toista mieltä ja siihenkin on varauduttava, mutta minulle Morris on aina se ykkönen ja sen palkinnon se ansaitsisikin, omasta mielestäni. Tämän jälkeen Morriksella on takana jo yleislaatuarvostelu, kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, SLA, sekä kantakirjaus. Enää meillä ei olekkaan siis kuin esteratsastusjaoksen laatuarvostelu, ja siinäkin pyrimme pääsemään jo helmikuun tilaisuuteen. Hyvin on tämä ihastuttava poika kyllä Mörkövaarassa pärjännyt, muuta ei voi sanoa.

21.12.2012
Puuh, alkaa pikku hiljaa olemaan Morriksen kilpaura takanapäin! Kouluratsastuksesta jäimme eläkkeelle jo tämän vuoden helmikuussa, esteratsastuksesta juurikin tämän kuukauden alusta ja nyt siten on jäljellä enää kenttäratsastus. Kenttää olemme ahkerasti kilpailleet koko syksyn ja talven, ja tuloksena tähän mennessä 17 sijoitusta. Pyrimme saamaan sijoitukset täyteen sinne 36 kappaleeseen, harkiten vakavasti kenttäratsastusjaoksen laatuarvosteluun menemistä. Kyseiseen laatikseen tähtääminen on kuitenkin vielä vahvasti auki, sillä Morriksen vanhemmat kun eivät ole kyseisessä lajissa kilpailleet ja pisteet jäisivät siksi alhaisiksi. Mutta onpahan ainakin hyvää näyttöä jälkeläisillekin! Todennäköisesti kilpailemme tammi-helmikuun vielä kentän parissa ja keväällä Morris pääsee ansaitulle kilpaeläkkeelleen lopullisesti.

22.11.2012
Tässä kuussa oria on käytetty kahdesti jalostukseen ja molempien tammojen kanssa onneksemme tärppäsi! Suomenpienhevosvarsa Mörkövaaran Pirra syntyi 10.11 ja kyseisen tamman emänä toimii yleispainotteinen Taikakuun Meriina. Pirralla aloitetaan ratsukoulutus ja kilpaileminen Mörkövaarassa, jonka jälkeen se siirtyy Lauran hoiviin Sirkkeeseen. 20.11 saimme sitten orivahvistusta, kun Lakean Runo synnytti pienhevosori Mörkövaaran Eetun. Eetu lähtee isänsä tavoin kilpailemaan yleispainotteisena kilpailuja kuin kilpailuja, ja menestystä tietenkin toivotaan. Todennäköisesti Eetu myydään vanhempana jollekin sitä tarvitsevalle.
Nyt on Morriksella siis viisi hienoa jälkeläistä, jotka kaikki ovat päässeet näyttäytymään koulu- ja estekilpailuissa isänsä tavoin. Todennäköisesti oria tarjotaan jalostukseen vielä kerran sen jälkeen kun laatuarvostelut ovat takana. Vahvat näytöt Morris onneksemme on kuitenkin saanut ja näistä jälkeläisistä onkin syytä olla ylpeä! Toivottavasti osaa nähdään vielä laatuarvostelutilaisuuksissa.

17.11.2012
Tänään ilmoitin Morriksen mukaan marraskuun 2012 yleislaatuarvostelutilaisuuteen. Koin tämän pojan olevan kohtuullisen valmis siihen koitokseen, mutta harmainta aavistukstakaan ei kuitenkaan ole, että minkälainen palkinto sieltä voisi tupsahtaa. Morriksen mukana orien tilaisuudessa on myös toinen Mörkövaaralainen ori, Mörkövaaran Kenraali. Toivottavsti pojat yhdessä hurmaavat tuomarit ja saadaan kohtuullisen hyviä palkintojakin matkaan! Morris nyt tapansa mukaisesti käyttäytyy varmasti rauhallisesti ja yrittääkin tuoda hyviä puoliaan esille, mutta toisaalta eihän siitä koskaan tiedä mitä tämä pieni oripoika keksii...

18.10.2012 Esteiden hyppelyä
Morriksen kanssa päätin tänään ottaa kevyttä estetreeniä ja siten suuntasimme aamuvarhain maneesiin harjoittelemaan. Tallitytöt pystyttivät kuusi eri korkuista estettä, joille jokaiselle oli myös erilainen lähestyminen. Morris tuntui alussa hieman rauhattomalta ja epävakaalta, sitä sain siis kunnolla lämmitellä ennen kuin ylitimme ensimmäistäkään estettä. Kun Morris hiljalleen rauhottui ja rentoutui, aloimme ottamaan 60cm ja 70cm esteet mukaan. Ori pingahti kevyesti esteiden ylitse ilman minkäänmoista ongelmaa, ensimmäisillä hypyillä tosin tahtoi vähän rynniä käsistäni lähestyttäessä. Kevyillä pidätteillä Morris kuitenkin malttoi mieltään ja kuunteli rauhallisesti ohjeitani. Lisäsimme hiljalleen 80cm ja 90cm esteet mukaan, kyseisillä esteillä oli hieman haastavammat lähestymiset ja siksi Morris sai itsekin hieman miettiä, että mistähän kylmasta sitä kannattaa lähteä estettä ylittämään. Muutaman kerran 90cm esteille tultaessa Morris ei ollut aivan perillä jaloistaan ja siksi ponnistuspaikka lähti turhan läheltä tai kaukaa, ja tuloksena niistä pudotus. Hioimme juurikin näitä epäkohtia puolentunnin verran, kunnes esteitä madallettiin 40 senttiin ja pompimme niitä loppuun. Morris kulki lopussa jo erittäin kuuliaisesti ja vakaasti, ja siten oli myös hyvä lopetella hymyissä suin estetunti.

20.09.2012
Morris on aloittanut lupaavasti tämän kilpakautensa, plakkariin on saatu jo kolme sijoitusta kenttäratsastuksesta sekä kuusi sijoitusta esteiltä. Esteratsastuksesta meillä alkaakin pikku hiljaa olemaan jo tarvittavat sijoitukset kasassa, vain muutama hassu voitto puuttuu. Näitä siis pyrimme jahtaamaan vielä ensi kuun ajan! Kenttäkilpailuja Morris saa kuitenkin kiertää vielä pitkän aikaa, että ei se ihan kilpaeläkkeelle sentään jää, eihän ikääkään nyt niin hirmuisesti ole. Ja kilpailujen ohella Morris alkaa nyt käymään läpi laatuarvostelujakin, tavoitteena olisi nyt marraskuussa päästä pyörähtämään kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa. Innolla jo odotan, kuinka meidän siellä suunnalla tulee käymään.

18.08.2012
Nyt elokuussa oria on käytetty jo useampaan otteeseen jalostukseen; tuloksena kaksi ihastuttavaa jälkeläistä, pienori Maanan Ruska sekä pientamma Mörkövaaran Samilla. Molemmat varsat ovat hyvin isänsä oloisia ja tulevat Morriksen tapaan varmastikin päätymään kilparadoille ja tähtäävät pitkälle. Nyt Morris todellakin saa vain kerätä rutkasti jälkeläisnäyttöjä laatuarvosteluja ajatellen, eli pidetään peukkuja varsojen menestymiselle.
Meillä on nyt syksyn kilpakausi startannut ja kohtuullista menestystä on tullut. Kyllä pojasta kuitenkin hieman näkee sen, että viime kisoista on jo useita kuukausia eikä se siksi ole aivan niin hyvässä kunnossa kuin voisi. Mutta parhaansa se kuitenkin tekee ja toivottavasti se tulee myös riittämään.

07.06.2012
Kevään on Morris pitkälti laiduntanut oritovereidensa kanssa rauhassa hyvistä ilmoista nauttien, ori ei ole päässyt sitemmin kiertelemään kilpailuja tai ole käytetty jalostukseen. Tämän kevään kilpakausi onkin pitkälti ollut ohitse, Morris on kerännyt muutamia sijoituksia esteiltä ja vielä paljon on sijoituksia keräämättä. Kilpailemista jatkamme orin kanssa taasen syksyllä, jolloin tavoitteenamme on saada 50 ERJ sijoitusta läjään ja mahdollisesti alamme aktiivisesti kilpailemaan myös kenttäratsastuksen parissa. Muutoin Morrikselle kuuluu pelkästään hyvää, pientä oripoikaa ovat tallin hoitajatytöt aktiivisesti liikuttaneet ja pitäneet huolta siitä, että poika pysyy hyvässä kunnossa syksyä varten. Saa nyt vain nähdä, kuinka Morris kilpakentillä pärjää, että pääsemmekö pojan kanssa jo tänä vuonna käymään laatuarvosteluissa!

29.02.2012 Kouluvalmennus, valmentajana kitatin
Morris oli maneesissa jo ratsastajansa kanssa kun saavuin itse paikalle. Ori käveli kuuliaisen oloisena reipasta käyntiä, eikä lotkauttanut korvaansakaan, vaikka kolistelin hieman katsomon reunalla. Pyysin ratsukkoa tekemään käynnissä muutamia voltteja ennen ravityöskentelyä. Ravissa Morris liikkui hienosti eteenpäin ja oli edelleen hyvin kuulolla, joten laukkatyöhön pääsimmekin siirtymään melko pian. Reippaan alkuverkan jälkeen ratsukko käveli hetken välikäyntejä ennen työnteon jatkamista. Morris oli selvästi rennompi alkuverryttelyiden jälkeen, joten ajattelin käyttää sitä hyödyksi ja pyysin ratsukkoa tekemään pääty-ympyröitä, siirtymisiä ja avotaivutusta. Morris ei alkuun oikein tykännyt kulkea asettuneena ja tehdä samalla siirtymisiä, mutta pian se huomasi jutun jujun ja kulki taas kauniissa muodossa. Avotaivutukset sujuivat hyvin käynnissä ja ravissa, joten ratsukko sai myös tehdä muutamia siirtymisiä avotaivutuksien keskelle. Morris kuunteli hyvin ratsastajaansa ja liikkui rennosti. Lopetimme valmennuksen onnistuneeseen laukka-avotaivutukseen, jonka jälkeen ratsukko teki itsenäisen loppuverryttelyn.

07.02.2012
Morriksen kanssa tuli kouluratsastuksen parista urotyö tehtyä, takana kyseisestä lajista sijoituksia 60 kappaletta. Jälkeläisiä ori tarvitsisi vielä ennen kuin lähdemme Morriksen kanssa laatuarvosteluihin suuntaamaan. Esteiden hyppäämistä sen sijaan jatkamme vielä ahkerasti, takana niitä vasta 16 kappaletta ja kun tavoite siellä 50 kieppeillä olisi. Muutenkin meillä sujuu orin kanssa oikein hyvin, hieman ollaan valmentauduttu ja nyt keväällä olisi tarkoitus valmentautua vähän lisää. Myös niitä jälkeläisiä tosiaan tulisi kesään mennessä muutamat kappaleet ilmestyä. AI NIIN. Morrishan oli mukana tämän kuun kantakirjaustilaisuudessa ja se kantakirjattiinkin toisella (KTK-II) palkinnolla! En voisi olla yhtään ylpeämpi tästä pullanmurusesta.

30.01.2012
Morris astui hiljattain ensimmäisen tammansa, Mörkövaarassa asuvan Lakean Roosaliisan ja kyseisestä yhdistelmästä syntyi viime viikolla ihastuttava varsa. Orin ensimmäinen jälkeläinen on rautias tammavarsa, joka todennäköisesti jää isänsä tapaan pienhevosen mittoihin. Tamma nimettiin Mörkövaaran Juliaanaksi uuden omistajan ehdotuksesta. Juliaana todellakin muuttaa vieroituksen jälkeen Huttiksen hoiviin ja tammasta on tarkoitus tulla vanhemmalla iällä menestyvä kilparatsu. Mikäli Julianaa on yhtään perinyt isältään taitoa ja voitontahtoa, tulee siitä kyllä erinomainen hevonen kilpailuihin, niin esteille kuin kouluunkin.
Tässäpä varsin mukava ja hyvä aloitus Morriksen "jalostusoriuralle", toivottavasti poika tulee saamaan vielä lisää hienoja jälkeläisiä tämän vuoden aikana, jotta päästään sitten vanhemmalla iällä niitä myös esittelemään laatuarvosteluihin.

15.01.2012 Kouluvalmennus, valmentajana carkki
Morris olikin jo valmiiksi ravailemassa kun itse suvaitsin saapua paikalle. Pahoittelin myöhästymistäni ja aloitimme heti päivän valmennuksen. Teemanamme oli tänään suoraan laukasta siirtymiset käyntiin ja sitten keskiravit. Morris vaikutti vähän laiskanpulsealta ravatessaan keskiympyrällä minun seistessä keskellä. Niinpä pyysin teitä ottamaan muutamia nopeita pysähdyksiä ja nopeita liikkeelle lähtöjä. Niillä saatiin oria vähän heräilemään, ja pian sen muoto alkoi muuttua napakammaksi ja se polki paremmin alleen. Siirryimme seuraavaksi laukkatyöskentelyyn, jossa laukan muututtua pyörivämmäksi pystyimme aloittamaan siirtymiset. Pidätit hyvin istunnallasi oria ja se säilytti melko hyvin selkänsä siirtymisten läpi. Vasempaan kierrokseen siirtymiset olivat vähän hutiloidumpia, mutta paranivat loppua kohden. Laukkojen jälkeen otimme vielä niitä keskiraveja, joissa oli alkuun havaittavissa tahmeutta, tosin sekin kaikkosi lopuksi.

03.12.2011 Maastoilua
Tänään lähdin kello 10 pintaan aamusta Morriksen kanssa maastoilemaan, meillä oli nimittäin vapaapäivä kilpailuista. Ori oli itsekin aika helpottunut siitä, ettei meidän tarvinnut kilpailuihin lähteä, vaan päästiin ihan rennosti maastoilemaan. Morriksella ei ainakaan vauhtia liiakselta ollut, suunnittelemani pitkä maasto olikin sitten hyvin pitkä kun suurin osa matkasta vain löntysteltiin. Takaisin päin tultaessa otimme pellolla hieman ravia ja laukkaa, mutta nyt menimme lähinnä hevosen ehdoilla eikä Morrista juurikaan juokseminen kiinnostanut. Ensilumet olivat sulaneet Mörkövaarasta pari päivää sitten ja tallin pihaan saavuttaessa Morris olikin peltojuoksun jälkeen melko kuraisessa kunnossa. Pakko oli ori siis huuhtoa ja koska ulkona oli kuitenkin hieman viileää, sai Morris jäädä talliin kuivattelemaan heinäkasan ääreen.

25.11.2011 Kisahuumaa
Nyt on Morriksen kanssa kilpailtu hyvin jo kaikkien tarkoituksenmukaisten lajien parissa, jokaisesta lajista on tullut siten myös useita sijoituksia. Ori on paljastunut itseasiassa kohtuullisen hyväksi kilparatsuksi, se ei koskaan hermoile kisapaikoilla ja on muutenkin melko rento. Tarvitsee vain jämäkän kuskin tällöin selkäänsä, ihan ilmaiseksi kun se ei kilpailuissakaan tahdo pelittää. Jatkamme Morriksen kanssa nyt ainakin kevääseen asti aktiivisesti kilpailemista, kunnes todennäköisesti pääsee jo kouluratsastuksen parista eläkkeelle ja sitten alammekin valmentautumaan kyseisessä lajissa hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Toivottavasti meillä jatkuu tämä hyvin alkanut kisaura vielä pitkään!

29.09.2011 Uusi asukas talliin
Hiljaittain Mörkövaara sai hevosvahvistusta lisää kun talliin muutti jälleen uusi Lakealainen ori. Tällä kertaa kyseessä on Morris niminen, vaaleanrautias suomenpienhevonen. Toistaiseksi Morris on osoittautunut ihan kivaksi pikkupojaksi, jolla on kuitenkin tapana sählätä esimerkiksi hoitotoimenpiteiden aikana täysin omiaan. Pojan kanssa aloitamme piakoin koulu-, este- ja kenttäratsastuskilpailuissa käymisen, tavoitteet meillä olisi saada jokaisesta lajista monta kymmentä sijoitusta. Vanhempana Morris tulee olemaan käytettävissä tallin lyhytsukuisille tammoille jalostukseen, ja varsojen jälkeen tietenkin tarkoitus lähteä käymään myös laatuarvosteluissa. Nyt katsellaan mitä tästä Lakealaisesta tulee, onko yhden silmäteräni (Lakean Karhunkaataja) veroinen vai enemmänkin!