Muistoissa: Hannu Hanhi

© Hippos / Pirje Paananen

Luonnekuvaus

Hannu on suomenhevosen perikuva. Tasaisen varma ja joka tilanteessa asiallisesti käyttäytyvä herra on yksi tallimme "peruspilareista".

Hannun kanssa voi kuka tahnsa touhuta mitä tahansa. Hoitaessa herra käyttäytyy hyvin, seisoo aloillaan suht hyvin, mutta kannattaa kuitenkin laittaa yhdellä narulla kiinni, niin ei lähde ruuankaan perässä omille teilleen. Harjaaminen, kavioiden puhdistus ja varustaminen sujuvat kuin oppikirjoista. Joskus jos ympärillä on kovasti hälinää ja ihmisiä, saattaa Hannu painaa korvia luimuun, mutta ei mitään sen enempää. Taluttaessa Hannu on melko reipas ja välillä joutuu vähän herran menohaluja hillitsemään.

Ratsuna Hannu on kiva ja kaikkien kaveri. Jos oltaisiin ratsastuskoulussa, Hannu oli suurimman osan lemppari. Aloittelijoiden kanssa ori on tasaisen varma ja liikkuu rauhassa. Kokeneemmat osaavat jo pyytää vähän enemmän ja silloin myös Hannukin tekee vähän enemmän. Kouluratsuna Hannu osaa perusjutut, mutta osaa ne erittäin hyvin ja kuuliaisesti, kun ratsastaja osaa ratsastaa ja pyytää. Esteistä Hannu tykkää ja hyppää mielellään, ei kuitenkaan lähde kaahaamaan tai riekkumaan omiaan. Maastoileminen on Hannun kanssa ehkä parasta ikinä. Hannu ei pelkää mitään ja käyttäytyy fiksusti, vaikka mikä tulisi.

Sukuselvitys

Casselipeija on syntynt Lounais-Suomessa, mutta muutti jo nuorena Keski-Suomeen kouluratsuksi. Casselipeijan omistaja oli lupaava kouluratsastaja ja he saavuttivatkin mukavaa menestystä kilpailuissa vaativa B -tasolla. Casselipeijalla on yhteensä kahdeksan varsaa, joista osa kilpailee ja osa toimii ratsastuskouluissa.
Caj oli kuuluisa siitosori niitettyään mainetta koulu- ja kenttäradoilla. Ori keräsi yli sata ruusuketta, jopa SM-tasolta asti koristamaan omistajansa palkintokaappia. Caj jätti 18 varsaa, joista suurin osa on perinyt isänsä hyvät ominaisuudet niin koulu- kuin esteratsastuksessakin.
Peijakas oli nätti 156cm korkea rautias tamma. Tammalla osallistuttiin muutamiin koulukilpailuihin, mutta niistä ei tullut menestystä. Tamman omistaja halusi kuitenkin kauniista hevosestaan varsan itselleen ja myyntiin, joten Peijakas sai eläkepäivillään vielä kaksi varsaa.

Kerkin Henna asui ja vietti elämänsä Keski-Suomalaisessa ratsastuskoulussa. Ratsastuskoulun oppilaat olivat innokkaita kilpailemaan ja hyväluontoinen tamma oli mitä parhain kilpakumppani. Henna keräsi ruusukkeita pienemmistä koulu- ja estekisoista ja ihastutti ihmisiä lempeällä luonteellaan.
Hattivattinen oli oikea monitoimihevonen. Se kokeili niin työ-, koulu-, este-, kuin valjakkoajoakin. Ori pärjäsi helpoissa luokissa lajissa kuin lajissa, mutta valitettavasti sen kapasiteetti ei riittänyt helppoja luokkia pidemmälle missään lajissa. Niimpä se sai jäädä omistajalleen pihahevoseksi, ja vanhetessaan muuttui kovinkin äksyksi.
Kerkin Emma syntyi Pohjois-Savossa Kerkin siittolassa, jossa kasvatettiin siihen aikaan vain suomenhevosia. Tamma opetettiin ajolle ja sillä myös ratsastettiin muutamia kertoja, mutta sen tärkein tehtävä oli toimia jalostushevosena. Tamma jättikin 11 hienoa varsaa ja eli huimaan 28-vuoden ikään.

Jälkeläiset

01.06.2015 - sh-t. Hunajanekku SV-III, SLA-II
01.06.2015 - sh-o. Hunajaharmonia SV-I
11.07.2012 - sh-o. Suomen Sarvipää SAV

Kisakalenteri

Ominaisuuspisteet

Päiväkirja

20.07.2015
Meillä oli tänään aivan erityinen päivä. Honey Hill Farmista tultiin tekemään juttua paikalliseen sanomalehteen ja he halusivat kuvata myös osaa hevosistamme. Ensin pidimme valokuvaajille ja toimittajile tallikierroksen ja esittelimme paikat läpikotaisin. Uusi talli kiilsi vielä puhtauttaan, joten mikä olisikaan tämän parempi ajankohta jutunteolle. Kun talli oli esitelty, he halusivat nähdä osan hevosistamme tositoimissa. Valitsin esiteltäviksi minishettis Tapion, kouluratsumme Riinan, esteratsumme Thurlowin, sekä tietenkin Hannun edustamaan suomenhevosia. Ensin pyysin tallityttöjämme rakentamaan Tapiolle lyhyen agilityradan, jotta ori saisi esitellä söpöjä temppuja kuvaajalle. Tapio oli vähän känkkäränkkä, eikä sitä olisi yhtään huvittanut temppuilla, mutta tallityttömme tekivät ihmeitä ja lahjoivat ponin pujottelemaan tötteröiden välistä, nousemaan korokkeelle ja ojentelemaan etujalkojaan. Lopuksi Tapion perään laitettiin pienet kärryt ja tytöt ajelivat sillä muutaman kierroksen kenttää ympäri.

Seuraavaksi oli Riinan vuoro. Valmentajamme Camilla ratsasti Riinan kentälle ja esitteli piaffet, passaget, sarjavaihdot ja piruetit. Riina oli elementissään ja itse vain katselin ihastellen kaunista hevosta, joka toimi valmentajamme kanssa täydellisesti yhteen. Miksi itse edes yritän väkisin tuupata koulua hevosillamme, kun meillä on noin huippu valmentaja, joka saa ne kulkemaan oikein päin kuin vettä vaan? Päätin samantien nostaa Camillan palkkaa ja komentaa hänet ratsastamaan hevosillamme vieläkin enemmän.
Sitten olikin esteratsastuksen vuoro. Selkään kiipesi tallimestarimme Lucas, joka oli treenannut Thurlowin kanssa jo jonkin aikaa. Tallitytöt kasasivat kentälle muutaman valtaisan esteen ja yhden 90cm harjoituspystyn. Lucas ratsasti Thurlowin esteille ja orihan hyppäsi. Vauhti meinasti kiihtyä vähän liiaksi, mutta Lucas sai orin pideltyä nahoissaan. Thurlow hyppäsi komeasti ja ilmavaralla jokaisen esteen yli. Ratsukon yhteistyötä oli hienoa seurata ja taputin toimittajien kanssa yhtä aikaa, kun ratsukko oli saanut esteradan suoritettua.

Viimeisenä esittelimme Hannun, jonka selkään kiipesinkin itse. Halusimme näyttää suomenhevosten monipuolisuuden, joten tytöt laskivat esteet 80-90cm, sillä välin kun me Hannun kanssa esitimme pätkiä helppo A -kouluohjelmasta. Näytimme erityisesti taivutuksia ja kokosin Hannua niin paljon, kuin sen taidot antoivat myöden. Ori oli vähän ihmeissään salamavalojen välkeessää, eihän siellä Suomessa ja maalla tälläiseen oltu hevosia totutettu. Seuraavaksi hyppäsimme muutaman esteen. Hannu katseli uutta estekalustoamme hyvin epäröivästi, mutta kun annoin orille riittävästi tukea hyppyyn, se hyppäsi hienosti yli. Hannulla oli miellyttävän pehmeä laukka ja ori katsoi itse hyvin ponnistuspaikkoja, joten minulle jäi vain orin ohjaaminen esteelle. Kun olimme hypäänneet lyhyen esteradan, annoin Hannulle pitkää ohjaa ja tytöt lähtivät hakemaan Hannulle sopivia kärryjä.
Valjastimme Hannun nopeasti ja pakkasimme yhden toimittajan ja valokuvaajan kärryn kyytiin. Sitten lähdin itse taluttamaan heitä lähimaastoihin. Teimme noin puolen tunnin kävelylenkin, jonka aikana kerkesin myös vastailla toimittajan kysymyksiin. Hannu toimi kärryjen edessä hienosti ja esitteli kyllä suomenhevosen parhaita puolia. Iso rautias ori oli ilmeisesti myös kuvaajan mieleen, sen verran usein kameran laukaisin lauloi.
Kärryttelyn jälkeen tytöt veivät Hannun karsinaan ja minä kiitin toimittajia mukavasta vierailusta. Jäämme innolla odottamaan, minkälainen juttu meistä oikein lehteen leivotaankaan.
- Mette

13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.

Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette

10.03.2015:
Hannu muutti tallille.