Muistoissa: Hunajaharmonia
SV-I, Silver Premium
Kuollut 28.3.2017
Kaikki kuvat © VRL-12454
Klikkaa kuvat isommaksi!
| Virallinen nimi | Hunajaharmonia "Harri" | Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori |
| Syntymäaika | 01.06.2015 (ikä) | Väri | rautias |
| Säkäkorkeus | 167cm | Omistaja | Mette (VRL-13589) |
| Rekisterinumero | VH15-018-1263 | Kasvattaja | Mette (VRL-13589) |
| Koulutustaso | Helppo A - 100cm | Saavutukset | SV-I |
Luonnekuvaus
Harri on työtä pelkäämätön hevonen, joka tekee eikä meinaa.
Sukuselvitys
| i. Hannu Hanhi sh, 160cm, rt |
ii. Casselipeija sh, 160cm, rt |
iii. Caj sh, 161cm, rn |
| iie. Peijakas sh, 156cm, rt |
ie. Kerkin Henna sh, 157cm, rt |
iei. Hattivattinen sh, 160cm, rt |
| iee. Kerkin Emma sh, 154cm, rt |
||
| e. Saanan Sopusointu sh, 165cm, rt |
ei. Riitasointu sh, 166cm, rt |
eii. Riksteri sh, 166cm, rt |
| eie. Riitan Sanelma sh, 160cm, rt |
ee. Onnetar sh, 157cm, rtkm |
eei. Sakarias sh, 155cm, rt |
| eee. Tähtityttö sh, 158cm, rnkm |
Casselipeija on syntynt Lounais-Suomessa, mutta muutti jo nuorena Keski-Suomeen kouluratsuksi. Casselipeijan omistaja oli lupaava kouluratsastaja ja he saavuttivatkin mukavaa menestystä kilpailuissa vaativa B -tasolla. Casselipeijalla on yhteensä kahdeksan varsaa, joista osa kilpailee ja osa toimii ratsastuskouluissa.
Caj oli kuuluisa siitosori niitettyään; mainetta koulu- ja kenttäradoilla.; Ori keräsi; yli sata ruusuketta, jopa SM-tasolta asti koristamaan omistajansa palkintokaappia. Caj jätti; 18 varsaa, joista suurin osa on perinyt isäns;ä hyvät; ominaisuudet niin koulu- kuin esteratsastuksessakin.
Peijakas oli nätti; 156cm korkea rautias tamma. Tammalla osallistuttiin muutamiin koulukilpailuihin, mutta niistä ei tullut menestystä.; Tamman omistaja halusi kuitenkin kauniista hevosestaan varsan itselleen ja myyntiin, joten Peijakas sai eläkep;äivill;ään; vielä kaksi varsaa.
Kerkin Henna asui ja vietti eläm;äns;ä Keski-Suomalaisessa ratsastuskoulussa. Ratsastuskoulun oppilaat olivat innokkaita kilpailemaan ja hyväluontoinen; tamma oli mitä parhain kilpakumppani. Henna keräsi; ruusukkeita pienemmistä koulu- ja estekisoista ja ihastutti ihmisiä lempeäll;ä luonteellaan.
Hattivattinen oli oikea monitoimihevonen. Se kokeili niin työ-;, koulu-, este-, kuin valjakkoajoakin. Ori pärj;äsi; helpoissa luokissa lajissa kuin lajissa, mutta valitettavasti sen kapasiteetti ei riittänyt; helppoja luokkia pidemmälle; missään; lajissa. Niimpä se sai jääd;ä omistajalleen pihahevoseksi, ja vanhetessaan muuttui kovinkin äksyksi.;
Kerkin Emma syntyi Pohjois-Savossa Kerkin siittolassa, jossa kasvatettiin siihen aikaan vain suomenhevosia. Tamma opetettiin ajolle ja sillä myös; ratsastettiin muutamia kertoja, mutta sen tärkein; tehtäv;ä oli toimia jalostushevosena. Tamma jättikin; 11 hienoa varsaa ja eli huimaan 28-vuoden ikään.;
Riitasointu oli mukava ja menevä peli niin esteillä kuin koulussakin. Ori kilpaili muutamia luokki ratsastajansa kanssa, mutta sen tärkein; tehtäv;ä oli toimia harrasteratsuna perheelleen. Riitasointu sai myös; kaksi varsaa, yhden tamman ja yhden orin.
Riksteri oli hieno hevonen ravisuvusta ja ravitaustalla. Se kilpaili 10-vuotiaaksi asti, jolloin sen omistaja joutui raha vaikeuksiin ja myi hevosensa pois. Riksteri päätyi; uudelleen koulutettavaksi ja siitä tuli oikein mukava ratsu vielä toiseksi kymmeneksi vuodeksi.
Riitan Sanelma toimi ratsastuskoulussa tuntihevosena ja siinä sivussa kilpaili myös; työkisoissa.; Tamma oli luonteeltaan mitä lempein ja sen hienoa luonnetta ja lihaksikasta rakennetta haluttiin periyttää varsoille. Sanelma sai kaikkiaan neljä varsaa, joista kolme myytiin, mutta viimeinen varsa jäi; asumaan emäns;ä seuraksi sen loppueläm;äksi.;
Onnettaren syntymä oli oikea onnenpotku ja siitä se sai nimensäkin.; Tähtitytt;ö oli varsonut jo viidesti, aina vain rautiaita tai ruunikoita, kunnes vihdoin 26-vuotiaana sai vihdoin ja viimein kimon varsan. Onnetar koulutettiin ja siitä kasvoi hyvä yleishevonen, joka kilpaili koulua ja esteitä.; Onnettaren onni kuitenkin loppui 15-vuotiaana sen sairastuttua ähkyyn;, josta se ei enää toipunut kilpailukuntoon.
Sakarias kilpaili nuorena hevosen kouluratsastuksessa. Sitten sillä teetettiin pari varsaa sukua jatkamaan, jonka jälkeen; se ruunattiin ja myytiin ratsastuskoululle. Ratsastuskoulussa siitä kuoriutui oikein mukava ruunanrupsukka maastoiluun ja seurakisoja kiertelemään.;
Tähtitytt;ö ostettiin nuorena kasvattajaltaan sen erikoisen värityksen; vuoksi. Uusi omistaja kantakirjasi tamman III-palkinnolle ja alkoi tehtailla sillä varsoja, jotta saisi lisää kimoja suomenhevosia maailmalle. Tähtityt;ön; jalat eivät; oikein kestäneet; tiineyksiä ja niin se sai vain kuusi varsaa ja viimeisimmän; varsan vieroituksen jälkeen; tamma oli jo aivan kupsahtamassa kuoppaan, ainakin jalkojensa puolesta.
Jälkeläiset
| 02.09.2016 | o. | Hunajamäen Kahvitahra |
Tulokset
|
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus helmikuu 2016 |
| All-Sim Evaluation Station Silver Premium |
| Hyppykapasiteetti ja rohkeus: | 966.29 | ERJ | Pisteet: | 2055.09 | Taso: | 5 | Maksimitaso: | 4 |
| Nopeus ja kestävyys: | 57.64 | KRJ | Pisteet: | 1171.06 | Taso: | 3 | Maksimitaso: | -1 |
| Kuuliaisuus ja luonne: | 1088.80 | KERJ | Pisteet: | 1023.93 | Taso: | 3 | Maksimitaso: | -1 |
| Tahti ja irtonaisuus: | 82.26 | VVJ | Pisteet: | 1177.06 | Taso: | 3 | Maksimitaso: | -1 |
| Tarkkuus ja ketteryys: | 88.26 |
Päiväkirja
Syyskuu 2016, Uusi tarhakaveri
Nuutti ja Varna olivat olleet oikea tuholaiskaksikko tarhassa, joten seuraavaksi kokeilimme tarhata Nuuttia Harrin kanssa. Vaikka Nuutti onkin ihan hevosen kokoinen hevonen, oli sillä ihmettelemistä kun yli 10cm isompi Harri tepasteli sen kanssa uuteen tarhaan. Harri on perusluonteeltaan leppoinen kuin mikä, kuten on Nuuttikin, joten ajattelimme niiden tulevan hyvin toimeen keskenään. Pojat alkuun vähän katselivat toisiaan, kunnes uskaltautuivat haistamaan ja selvästi pientä nokittelua oli heti havaittavissa. Nuutti halusi pistää nuorempansa ojennukseen, mutta Harri käytti selvästi isomman oikeuttaan hyväksi ja kirmasi iloisesti karkuun Nuutin alkaessa kiukuttelemaan. Kohta molemmat orit kuitenkin kirmasivat tarhassa jo leikkisästi, eikä alun kärhämästä ollut tietoakaan. Tässähän olisikin hyvä parivaljakko tarhattavaksi!
13.07.2016 All-Sim Evaluation Station
Koko edellisen viikonlopun ja alkuviikon ajan olimme pesseet, puunanneet ja kiillottaneet hevosiamme avian viimeisen päälle. Ulkoillessa jo käsitellyt oli loimitettu hyvin, jotteivat ne vain sotkisi itseään. Osa 45 hevosestamme onnistui kuitenkin likaamaan itsensä ennen tärkeää päivää ja pääsi uudelleen pesuun ja puunaukseen. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä tallissa oli vielä täysi tohina päällä, eikä hevosten tai ihmisten yörauhasta tietoakaan. Olin nimittäin keksinyt tilata hevosillemme arvioijan ulkomailta, All-Sim Evaluation Stationista. He eivät yleensä tee kotikäyntejä, mutta sähköpostittelumme päätteeksi he suostuivat tällä kertaa tekemään poikkeuksen, sillä Suomi kuulosti heistä ihana eksoottiselta ja lupasin heille kaunista ilmaa ja luksusmajoituksen. Jätin mainitsematta tarkoituksella hyttyset ja räntäkuurot, jotka kaikki kuuluivat olennaisena osana Suomen kesään.
Keskiviikkoaamu valkeni ja tuomari saapui paikalle. Olimme järjestäneet hyvät tilat kentälle hevosten valmisteluun ja verryttelyyn ja maneesiin varsinaisen arviointitilaisuuden. Aloitimme päivän oripojilla ja tuomarin ilme oli näkemisen arvoinen kun iso letka oreja talutettiin kentälle ja läheiselle tyhjälle laitumelle odottamaan vuoroaan. Oripojat käyttäytyivät pääsääntöisesti oikein mallikkaasti ja omistajana sain vain näyttää tyytyväiseltä, miten hyvää työtä tallityöntekijäni ja hevosenhoitajani olivatkaan tehneet. Tuomari arvioi oreja pitkään ja hartaasti monelta eri osa-alueelta, joita olivat: tyyppi, temperamentti, lahjakkuus, halukkuus työskentelyyn, soveltuvuus omaan painotuslajiinsa, askellajit, ratsastettavuus ja rakenne. Palkintoja oli tarjolla seitsemää erilaista, huonoimmasta parhaimpaan: Star (40-49%), Preferent (50-59%), Premier (60-74%), Bronze Premium (75-84%), Silver Premium (85-94%), Gold Premium (95-98%), Model (99+%) (suluissa montako % kokonaispisteistä piti saavuttaa ansaitakseen palkinnon).
Orit saivat pian tuloksensa ja ne olivat enemmän kuin miellyttävät. Kaksi oreistamme, Pixeli ja Kala saivat Preferent-palkinnon. Premieriin ylsi 12 oripoikaamme: Toffee, Taito, Kipa, Vilkku, Lumo, Riku, Tiikeri, Varas, Ihme, Sankari, Karri ja Jätkä. Bronze Premiumilla palkittiin kuusi oria: Valtteri, Tuomas, Hessu, Vilperi, Kimalle ja Nuutti. Paras oreillemme myönnetty palkinto oli Silver Premium, jonka ansaitsi neljä oria: Harri, Metku, Hunaja ja Rölli, joista Hunaja keräsi päivän parhaan orin palkinnon huimalla 91 prosentillaan!
Tammojen arvioinnissa tuomari kiinnitti huomiota rakenteeseen, tyyppiin, käyntiin talutettuna, askellajien joustavuuteen, askellajien puhtauteen ja yleisvaikutelmaan. Palkinnot ja niihin oikeuttavat prosentit olivat samat kuin oreillakin. Tammoja meillä oli onneksi hieman vähemmän arvioitavana, joten ilta ei venynyt aivan mahdottoman pitkäksi. Star-palkinnon sai yksi tamma: Vieno 47 prosentillaan, jotka olivat tämän päivän heikoimmat prosentit. Preferent-palkinnon sai viisi tammaa: Hämy, Heta, Tonttu, Sinttu ja Sini. Premier-palkinnolla palkittiin kymmenen tammaa: Lampi, Valssi, Nelli, Namuliina, Kuva, Soihtuva, Venla, Valpuri, Ihana ja Piru. Bronze Premiumilla palkittiin neljä tammamammaa: Hertta, Vellamo, Helmi sekä Tarina. Silver Premium oli tammoillakin päivän paras palkinto ja sen sai vain yksi tammamme, Sanni hienolla 85 prosentillaan.
Päivä saatiin siis hienosti pulkkaan ja väsyneinä mutta onnellisina kiitimme tuomaria ja opastimme hänet varaamaamme hotelliin, jossa hän toivottavasti viihtyi ja pääsi seuraavana aamuna turvallisesti lentokentälle. Me veimme viimeisetkin hevoset nukkumaan laitumille ja kaaduimme taatusti jokaikinen omiin pehmeisiin sänkyihimme, joista ei torstaina onneksi tarvinnut herätä ennen aamu kymmentä. Tallityöntekijänikin saivat palkaksi myöhemmän aamun, eikä kukaan ainakaan kovin äänekkäästi ideaa vastustanut.
Huhtikuu 2016, Hunajamäki, kirjoittanut omistaja
Britanniassa oli ollut aivan ihanaa, mutta perisuomalaiset suomenjunttini eivät olleet missään vaiheessa sopeutuneet kunnolla. Uusia hevosia katsellessa moni myyjä oli kohotellut kulmiaan "Meinaat viedä nää pois Suomesta?". Rupesin vaivihkaa katselemaan kivoja tallipaikkoja, mistäpä muualtakaan kuin Suomesta. Aikapäiviä sitten pystyynlahonnut Luttanoiden toimipiste koki muutamassa viikossa täysremontin, jonka jälkeen kävimme brittiläisen henkilökuntani kanssa tutustumassa paikkaan. Ilma oli mitä suomalaisin: jääkylmää räntää satoi vaakatasossa ja vaatetukseksi olisi pitänyt varata kahluusaappaat ja pilkkihaalarit, mikäli aikoi viettää aikaa ulkona kahta minuuttia kauempaa. Henkilökuntani oli kauhuissaan "Tännekö aiot tuoda hienoja kilpahevosia?". Rauhoittelin heitä kertomalla, että vain suomenhevoset muuttaisivat tänne ja palkkaisin aivan supisuomalaista henkilökuntaa, joka pärjää vaihtelevissa sääolosuhteissa kalja- ja kossupalkalla. Muutaman päivän päästä pakkasin jo suokkejani kuljetusautoihin ja toivotin niille oikein hyvää matkaa kohti kotikontujaan.
20.02.2016 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus
Edellisestä varsa-arvioinnista ylpistyneenä pakkasimme täss;äkin; kuussa auton täyteen; suokkivarsoja ja toivoimme vähint;ään; yhtä hyvää menestystä.; Täll;ä kertaa uskalsimme lähte;ä matkaan yhteensä viiden varsan voimin, olimme saaneet ilmoitettua kolme hevosta 2-vuotiaiden luokkaan ja kaksi hevosta 3-vuotiaisiin. Perillä oli meille tuttu ja turvallinen häss;äkk;ä, kun omistajat varsoineen ja apukäsineen; yrittivät; pysyä jonkinlaisessa järjestyksess;ä.; Me liityimme sekasortoon heti, kun saimme omat kullannuppumme autosta ulos.
Ensimmäisen;ä kehää pääsiv;ät; valloittamaan 2-vuotiaat. Me esitimme siellä Vilperin, Vienon ja Kimalteen. Vilperi oli tapansa mukaan villi ja vilkas, mutta ansaitsi silti varsin hyvät; pisteet käyt;öskokeesta; ja pääsi; II-palkinnolle. Vieno oli huomattavasti fiksummin käytt;äytyv;ä nuori neiti ja kahmi itselleen I-palkintoon oikeuttavat pisteet! Tamma saisi kotimatkalla jo aimo annoksen porkkanoita ja paljon haleja ja pusuja, olihan se antanut aihetta ylpeyteen olemalla käyt;öskokeen; kolmas. Luokassa viimeisenä esitimme Kimalteen, joka ei sitten meinannut pysyä nahoissaan. Komea voikkomme jäi; III-palkinnolle ja kiitimme luojaa jo siitäkin; saavutuksesta, vaikkakin arviointipapereihin jäi; merkintä viimeisestä sijasta käyt;öskokeessa..;
Toinen luokka oli 3-vuotiaille ja siinä kävimme; esittelemäss;ä Harrin ja Hämyn.; Harri sai hyvän; tuloksen käyt;öskokeesta; ja aivan huipputuloksen koulukokeesta. Ori sijoittui koulukokeessa kuudenneksi, vaikka luokka oli kovatasoinen ja osallistujia yhteensä 32. Näiden; tulosten yhteenlasketut pisteet riittivät; I-palkintoon ja kehuimme jättil;äisraudikkoamme; hurjasti. Hämy; suoriutui käyt;öskokeesta; kelvollisesti, mutta kouluradalla tamma pisti ranttaliksi saaden pyöre;ät; 0 pistettä.; Täst;ä kauhistuneena huokaisimme kuitenkin helpotuksesta tamman saadessa III-palkinnon kotiinviemisiksi.
13.07.2015, Muuttopuuhia
Suomen kylmä talvi ja epävakaat sääolosuhteet muutenkin ajoivat minua pikkuhiljaa hulluuden partaalle. Samoin myös pienet piirit, ahkerien työntekijöiden puute, alati kasvavat lämmitys- ja rehukustannukset.. Olin jo aivan kypsä koko Suomeen, tähän onnettomaan takapajulaan, jolle Keski-Eurooppalaiset vain naureskelivat. Mietin useamman yöni pääni puhki että mikä olisi seuraava siirtomme. Eräänä iltana sain loistoajatuksen: pakkaisimme kamamme ja suuntaisimme Englantiin! Siellä sisar- ja yhteistyö tallillamme Honey Hill Farmilla olisi tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa, talvi ei olisi aivan yhtä karsea kuin täällä Suomessa ja olisihan siellä kuninkaallisiakin.
Kun olin saanut käytännön asiat järjestykseen, oli toteutuksen vuoro. Hullun lailla pakkaamista, vaikka suurin osa tavaroista jäisikin Suomeen ja uutta ostettaisiin perillä (tulee halvemmaksi kuin kuljettaa pitkin poikin Eurooppaa). Rakkaudella kasatun hevoslaumani tahdoin kuitenkin mukaan viimeistä kaviokasta myöten, eikä sovi unohtaa tallikoiraamme tai lammaslaumaamme! Noin sadan eläimen kuljetus ei käynyt ihan noin vain, vaan hermoja ja lompakkoa koeteltiin monesti. Loppujen lopuksi saatiin kuitenkin kaikkia tyydyttävä ratkaisu aikaan. Ensimmäisenä lähtisivät pidempään laitumilla pärjäävät hevoset ja ponit, eli 13 suomenhevosta ja 9 shetlanninponia + lampaat. Seuraavassa satsissa matkasivat loput ponit (10 connemaraa, 4 new forestinponia, 4 ratsuponia, 3 welshponia, amerikanminiatyyyrihevonen, british spotted pony ja knabstrup-poni) sekä kolme tinkeriämme. Kolmannessa rysäyksessä matkasivat ravurimme (2kpl), knabstrupinhevonen, täysveriset (2kpl) ja sekalainen lauma puoliverisiä (16kpl). Aivan viimeiseen erään jäivät 24 suomalaista puoliveristä ja tallikoiramme Allu, sekä tietenkin perheeni. Vielä vihoviimeinen tarkistus, että kaikki oleellinen (passit, hammasharjat ja luottokortit) on laukuissa ja niin jätimme hyvästit Suomelle ja Ratsutalli Luttanoille. Huomenna heräämme uuteen aamuun Englannissa, Honey Hill Farmilla.
- Mette
01.06.2015
Harri syntyi!
virtuaalihevonen