Sarjassamme iloiset viisikymppiset
Pekka Pohjola suuntaa Japaniin

Pekka Pohjola on helpottunut mies. Iso tilaustyö on saatu päätökseen ja miehen 50-vuotisjuhlat ovat takana. Japaninkiertueen harjoittelu voi siis alkaa.
"Kyseessä on kamariorkesterille ja harmonikalle sävelletty teos", selvittää Pekka Pohjola uusinta tilaustyötään. Hänen mielestään harmonikalle kirjoittaminen ei ole sen kummempaa kuin mille tahansa muulle instrumentille.
"Teosten valmistuttua on hyvä pitää muutaman viikon loma ja olla ajattelematta koko työtä. Sen jälkeen voin ehkä kuulla työstäni puolia, joihin ennen en kiinnittänyt huomiota. Nyt olen hyvin tyytyväinen. Se on hyvä biisi."
Harmonikkateoksen soittaa mahdollisesti tulevaisuudessa Tapiola Sinfonietta. Tilauksen on tehnyt Veli Kujala.
Sävellystyössään Pohjola käyttää Sibelius-ohjelmaa. Itse sävellykset tulevat kuitenkin muualta.
"Käytän siihen päätäni. Tietokone on muistiinpanoväline. Pystyn kuulemaan sen äänen, jonka olen ohjelmaan kirjoittanut", kertoo Pohjola.
Pohjolan bändi on puolestaan treenausvaiheessa Japanin kiertuetta varten. Kyseessä on viikon reissu, joka sisältää keikkoja mm. Tokiossa ja Kiotossa. Bändissä soittavat miehen luottomuusikot Anssi Nykänen (rummut), Seppo Kantonen (keyboards) ja Markku Kanerva (kitara). Pohjola ei suuntaa Japaniin ensimmäistä kertaa. Hän on tehnyt siellä muutaman kiertueen, ja miehellä on vankka japanilainen kuulijakunta. Pohjola on myös julkaissut sikäläisille markkinoille suunnatun levyn.
"Siellä on miellyttävä soittaa. Keikat alkavat yleensä seitsemältä illalla ja ihmiset kuuntelevat musiikkia, eivätkä ryyppää kuten Suomessa. Täällähän musiikkikulttuuri on liukunut ravintolakulttuurin piiriin. Ihmiset soittavat järjettömiin aikoihin. Minusta olisi ihanaa soittaa Suomessa seitsemältä illalla ja antaa kaikkensa yleisölle. Sen sijaan lavalle pitää täällä mennä puolen yön jälkeen soittamaan örisevile ihmisille."
Pohjola tunnustaa ikuisen toiveensa olevan sinfoniaorkesterille tehdyn teoksen kirjoittamisen. Kymmenisen vuotta sitten ilmestyi jo miehen ensimmäinen sinfonia. Tuleeko nyt jatkoa?
"Kyseessä ei siis ole sinfonia, vaan sinfoniaorkesterille kirjoitettu teos. Se on siis biisi, joka on sävelletty isolle bändille. Ajatusta on pitkään pidetty kummallisena. Ei sinfoniaorkesteri kuitenkaan ole sen kummempi bändi kuin mikään muukaan."
Sävellys on jo melko pitkällä eikä siinä kuulla sähköinstrumentteja. Mies pähkäili pitkään voivatko sähkösoittimet toimia kollektiivisesti sinfoniaorkesterin instrumenttien kanssa. Lopulta hän tuli siihen tulokseen, että ne eivät voi toimia niin. Pohjola arvioi ison biisinsä olevan valmis vuoden lopussa.
"Kestoltaan se on vähän yli 30 minuuttia. Sävelsin sitä eilen kahdeksan tuntia."

Musiikki ja maailma
Musiikin maailma on Pohjolan mielestä ikuisesti muuttumaton.
"Se voi olla hyvää tai huonoa. Kuulija joko erottaa sen tai ei erota. Musiikista tekee huonoa se, että sitä ei tehdä siltä pohjalta, mistä musiikki lähtee, vaan jostain muualta. Esimerkiksi taloudelliselta pohjalta. Miltä tahansa."
Hän kertoo olevansa huono uuden musiikin kuuntelija.
"Uusi hyvä musiikkikokemus on yhtä harvinainen tapaus kuin oma, hyvin soitettu keikka. Niitä ei satu minulle kuin kerran kolmessa vuodessa."
Miehen uusmasteroinnit ja vanhat biisit eivät juurikaan kuulu Pohjolan keikkaohjelmistossa. Hän toteaa, että keikoilla niistä soitetaan biisejä, jos Pohjolaa huvittaa.
"Se kuulostaa kenties ylimieliseltä, mutta niin se vain on. Maailma ei ole mielestäni muuttunut noista ajoista juurikaan - suvaitsemattomuus ei ole kadonnut mihinkään noista ajoista. Ihmisluonto on aina samanlainen", huokaisee hän.
Pohjola tunnustaa 70-luvun musiikkinsa kuuluvan menneeseen aikaan. Uusia masterointeja hän ei ole kuunnellut.
"On kuitenkin hienoa, että ihmiset ovat löytäneet taas nuo levyt. Minulle on helpottavaa huomata, että joku muukin täällä ymmärtää minun tapani tehdä musiikkia."

Pekka Pohjola remastered 2002

Pihkasilmä kaarnakorva (Love Records) 1972
Rummuissa Reiska Laine, foneissa ja huilussa Pekka Pöyry, Jukka Gustavson keyboardeissa ja Pohjola soittaa bassoa, pianoa, viuluja ja urkuja Valittaja-sävelmässä. Levyn ilmestymisen aikoihin Pohjola oli Wigwamin riveissä, mutta kiekko kuuluu selkeästi erilaiseen musiikkimaailmaan kuin miehen tuolloinen bändi. Levyltä on kuultavissa viittauksia kamarimusiikkiin ja jazziin, rockia mukana on vain nimeksi. Kokonaisuus on monikerroksinen ja kunnianhimoinen. Lisäksi biiseihin on saatu puhallettua suomalaiskansallista tunnelmaa.

Harakka Bialoipokku (Love Records) 1975
Virgin julkaisi tämän englanninkielisellä nimellä B The Magpie (elettiin niitä aikoja, kun Richard Branson äkkäsi suomalaisen musiikin ylivertaisuuden kaikkeen muuhun nähden -toim.huom). Bändissä Tomi Parkkonen (rummut ja perkussiot), Eero Koivistoinen (fonit), Pekka Pöyry (fonit), Paroni Paakkunainen (fonit ja piccolo), Bertil Löfgren (trumpetti) ja Coste Apetrea (kitara). Kokonaisuus on sinfonisempi kuin debyyttilevy runsaiden puhallinarriensa ansiosta. Lopputulos on huikea.

Keesojen Lehto (Love Records) 1976
Virgin julkaisi tämän nimellä Mathematician´s Air Display. Pohjola sai tuottajakseen itsensä Mike Oldfieldin, ja tuloksena oli iätöntä musiikkia. Bändissä ovat Georg Wadenius (kitara), Wlodek Gulkowski (syntikat), Vesa Aaltonen (rummut), Sally Oldfield (laulu), Gongista lainattu Pierre Moerlen (rummut) ja Mike Oldfield (kitara, mandoliini, vihellyspilli ja perkussiot). Hectorin keksimät hauskat biisinnimet ryydittävät Pohjolan kenties eloisinta ja tähän mennessä impressionistisinta levyä.

Takaisin kotisivulle

Takaisin sisältösivulle

Takaisin kotisivulle

Takaisin sisältösivulle