[ Viitteet | Lähteet | Referat | Artikkelin loppu ]
Ortodoksisukujen selvittäminen osoittautuu useimmiten luterilaistutkimusta työläämmäksi. Kirkonkirjat, jotka kirjoitettiin vuoden 1920 tienoille saakka venäjäksi, ovat säilyneet luterilaisia heikommin. Näin on käynyt myös Salmin kreikkalaiskatolisen seurakunnan aineistolle. Varhaisimmat yksittäiset dokumentit ajoittuvat 1800-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, mutta yhtenäisemmät sarjat alkavat väestön talouksittain sisältäneiden rippikirjojen osalta 1820-luvulla. Syntymä-, vihkimä- ja kuolintiedoista koostuvia metrikoita on käytettävissä vielä vähemmän: sirpaleita niistä on vuosilta 1815, 1819, 1825, 1841 ja 1845 ja sen jälkeen täydellisempinä vuodesta 1851 eteenpäin. Lisäksi omaksi seurakunnakseen Salmista v. 1884 eronneen Mantsinsaaren asukkaiden elinkaaren seuraamista vaikeuttaa se, että vuotta 1930 varhaisemmat metrikat ovat kadonneet. Pietarin historiallisessa keskusarkistossa (RGIA) säilytettävät 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen metrikat toisivat lisävalaistusta suvun jäsenten kohtaloihin, mutta valitettavasti kyseiset lähdesarjat eivät ole saatavilla Suomessa.
Kirkonkirjojen puuttuessa sukulinjoja voidaan johdatella erinäisten kruununhallinnon lähteiden avulla. Henkikirjoja alettiin Laatokan Karjalan ja Pohjois-Karjalan käsittäneessä Käkisalmen läänissä pitää kuitenkin vasta v. 1818. Alueen kuuluessa Ruotsille vuosina 1617-1721 ei henkirahaa kerätty. Vuodesta 1721 aina vuoteen 1812 niin Salmi kuin lähes tulkoon muukin luovutettu Karjala oli osa Venäjää, missä henkirahan sijasta perittiin podušnaja- eli sielu- tai pääveroa vuodesta 1784 alkaen. [2] Tutkimusaineisto Raja-Karjalassa jääkin ennen 1810-lukua niukaksi: 1700-luvulta ovat käytettävissä vuosien 1727, 1753 ja 1764 verorevisiokirjat, vuoden 1722 henkikirja sekä Salmin osalta myös vuoden 1733 väestöluettelo. [3] Edeltävältä vuosisadalta parhaimmin on säilynyt lähinnä rästi- ja savuluetteloista koostuva sarja vuosilta 1681-1696. Sitä ennen on käytettävissä epäyhtenäinen sarja veroluetteloja vuosilta 1589-1651. Kahdessa jälkimmäisessä ryhmässä lähteisiin merkittiin kuitenkin yleensä vain veroa maksaneet isännät eikä muita ruokakunnan jäseniä. [4]
Aukkokohtia 1620-luvulta aina 1700-luvun alkuun saakka voi onnistua paikkaamaan tuomiokirjojen avulla. Käkisalmen läänin varhaisemmista kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoista on laadittu noin vuoteen 1700 asti tuomiokirjakortisto (TUOKKO). Tämä mm. sukunimen mukaan aakkostetun henkilöhakemiston käräjillä mainituista henkilöistä sisältävä tietokanta on käytettävissä nykyisin sekä Kansallisarkistossa että internetissä. [5]
Useiden vuosikymmenien katkokset ja etenkin aineiston puuttuminen 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa noin 50 vuoden ajalta muodostavat usein ylittämättömän muurin sukututkimuksessa. Näin ortodoksisten esivanhempien vaiheita voidaan harvemmin seurata jonkinlaisella varmuudella 1720-luvulle asti; 1600-luvulle ulottuva edes todennäköinen juurien johdattelu on jo varsin harvinaista.
Peiposten kohdalla näyttää toteutuvan eteneminen 1700-lukua edeltävään aikaan. Varhaisin tunnettu esivanhempi oli ainakin vuosina 1681-1696 Mantsinsaaressa asunut talollinen Ivan Ponkki t. Pontki. Hänen poikansa todennäköisesti oli 1700-luvun alkupuolella elänyt mantsinsaarelainen (peltoislainen) Gerasim Ivaninpoika Ponkki, josta Peiposet näyttäisivät polveutuvan. Jäljitystyössä auttoi sukunimi, joita Laatokan pohjoispuoleisilla alueilla 1600- ja 1700-luvuilla merkittiin ortodoksiväestölle hyvin satunnaisesti.
Niukkojenkin lähteiden keskinäiset ristiriitaisuudet aiheuttavat sen, että sukulaisuussuhteet jäävät monin paikoin tulkinnanvaraisiksi. Näin käy esimerkiksi taulussa 5 mainitun Ivan Gerasiminpojan kohdalla. Vuoden 1753 revisiokirjan mukaan taloudessa asui kaksi Ivania, sekä Gerasimin poika että pojanpoika (sonason), joista jälkimmäinen lienee Gerasimin vanhimman pojan Klimotkin jälkeläinen. Kymmenen vuotta myöhemmin heistä mainitaan vain Ivan Gerasiminpoika.
Lähes kaikkien syntymäaikojen osalta on jouduttu lähteiden puutteiden takia tyytymään vain arvioihin, sillä rippikirjojen ikätiedot vaihtelevat joidenkin henkilöiden kohdalla runsaasti. Henkikirjoihin merkityt iät poikkeavat myös usein rippikirjojen tiedoista. Pääsääntöisesti ikätieto näyttää olevan sitä luotettavampi, mitä varhaisemmalta ajalta ko. henkilöä koskeva tieto on. [6]
Tutkimuksessa käytetyt päivämäärät on merkitty noudattaen sekä juliaanista että gregoriaanista tapaa. Ortodoksisessa kirkossa juliaanisesta kalenterista luovuttiin vasta tämän vuosisadan alkupuolella. Muutettaessa päiväyksiä vallitsevaan järjestelmään, tulee päivämääriin 1700-luvulla lisätä 11, 1800-luvun 12 ja 1900-luvun osalta 13 päivää. Metrikoiden puuttuessa kuolinpäiväykseksi on merkitty vuosi, jolloin henkilö mainitaan viimeisen kerran rippikirjassa. Tämä oli useimmiten myös todellinen kuolinvuosi.
Mantsinsaari, suvun asuinseutu, kirjattiin jo v. 1500 laadittuun Vatjan viidenneksen verokirjaan. Siinä mainitaan Salmin pogostan Mantsinsaaressa kuusi kylää. Niistä yksi, viisijousinen eli -taloinen, sijaitsi Peiponvuorella. [7] Jo ennen 1600-luvun puoltaväliä Mantsinsaari esiintyi maakirjoissa yhtenä kokonaisuutena, ja kylännimenä oli tuolloin Mantsinsaari. Seuraavalla vuosisadalla alettiin käyttää rinnakkaisnimitystä Peltoinen eli Mantsinsaari. Vielä 1800-luvun alkupuolella henki- ja rippikirjoissa käytettiin horjuvasti jompaa kumpaa muotoa, kunnes 1800-luvun loppupuolella nimeksi vakiintui Peltoinen. Mantsinsaari koostui seitsemästä osakylästä: Peltoinen, Suonkylä, Peiposenkylä, Saukkanen, Oritselkä, Terola ja Työmpäinen. [8] Useat näistä kylännimistä tulevat rippikirjoihin yleensä 1800-luvun jälkipuolella, mutta esimerkiksi Peiposkylä mainitaan hetkellisesti jo 1830-luvun lopulla. Maa- ja henkikirjoissa Peltoisten kylä säilyi kuitenkin yhtenä kokonaisuutena aina 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle saakka, jolloin Oritselkä ja Työmpäinen erosivat omiksi kokonaisuuksikseen. Mantsinsaari, kuten muukin Salmi, oli lahjoitusmaana 1720-luvulta 1850-luvulle aluksi Pietarhovin tilanhoitaja Carl Arnanderilla ja hänen sukulaisillaan, sitten Ursinus- ja Orlov-suvuilla sekä lopulta Gromovin kauppiassuvulla. [9]
Peiposet ovat hyvä esimerkki paikallaan pysyneestä suvusta. Ennen talvisotaa Mantsinsaaressa asui 16 Peiponen-nimistä ruokakuntaa. [10] Suvun jäseniä muutti 1800-luvun kuluessa ainakin Salmin Mäkipäähän ja Aunukseen. Tyttärien kautta suku levisi mm. saman pitäjän Uuksalonpäähän ja Ala-Uuksuun.
Tässä tutkimuksessa kartoitetut suvun jäsenet olivat talollisia. Suvun viljelemä tila, Peltoinen n:o 13, oli vuosina 1753 ja 1764 varakkain kylän tiloista, joita v. 1764 kirjattiin 45. Kohtalaisesta toimeentulosta kertoo sekin, että tila jakautui vuoteen 1818 mennessä neljään osaan. Vuosisadan puolivälissä osatilojen lukumäärä oli noussut kuuteen.
Peiponen-nimen kantasanana pidetään linnun nimeä peippo (karjalan kielessä peiboi). [11] Suku kuitenkin kantoi 1600- ja 1700-luvuilla nimeä Ponkki tai Pontki. Johdonmukaista nimimuotoa on vaikeaa sanoa, sillä kirjoitusasu vaihtelee runsaasti: v. 1681 Pauckij, 1685 Pånckij, 1690 Påncki, 1696 Pontkij, 1727 Pontki, 1754 Punki. Ponkki/Pontki-nimi saattaa pohjautua venäjän kielisen miehen nimeen Pankrati. [12] Peiponen-nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1820 henkikirjassa eli harvinaisen aikaisin. Ortodokseille ei kovinkaan usein merkitty sukunimeä ennen 1800-luvun jälkipuoliskoa, vaan henkilönimet esiintyvät muodossa etunimi - patronyymi (isännimi). Etenkin kirkonkirjoihin sukunimet tulevat vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Rippikirjoissa ensimmäinen löydetty maininta Peiponen-nimestä on vuodelta 1845 (Peibone), ja sen käyttö muuttui yleisemmäksi 1860-luvun lopulta alkaen. Peiponen lienee tullut suvun nimeksi asuinpaikan mukaan.
Peiposia asui toiseen maailmansotaan asti myös Suojärven Salonkylässä, ja heitä mainitaan siellä tämän vuosisadan alussa useita ruokakuntia. Heidän mahdollisesta sukulaisuudestaan Mantsinsaaren nimikaimoihin ei toistaiseksi ole tietoa. [13]
I. Ivan Ponkki t. Pontki (Ifwan Pauckij/ Påncki/Pontkij), s. ehkä n. 1640. Talollinen Salmin Mantsinsaaressa ainakin vuosina 1681-1696. Sai 12.-17.10.1696 pidetyillä Sortavalan, Salmin ja Suistamon käräjillä kaksi hopeatalaria sakkoa poissaolosta, koska ei ollut saapunut yhdessä neljän muun mantsinsaarelaisen kanssa todistamaan käsiteltäessä tapausta, missä mantsinsaarelaista Ohapit Ivaninpoikaa syytettiin muiden uskonnollisesta harhaan johdattamisesta. [14] - Puoliso N.N.
II. Poika?:
Gerasim, s. 1670?. Taulu 2.
II. Gerasim Ivaninpoika Ponkki t. Pontki (Gerasim Ivanov Pontki/Punki, taulusta 1), s. 1670? Talollinen Salmin Peltoisissa eli Mantsinsaaressa, missä mainitaan vuoden 1727 verorevisiokirjassa ja 1733 väestöluettelossa. Iäksi merkittiin vuonna 1733 63 v. Vuonna 1727 tilan karjavarallisuuteen laskettiin kaksi hevosta, varsa, neljä lehmää, kaksi hiehoa, neljä lammasta ja kaksi sikaa. Samainen verorevisiokirja kuvailee olosuhteita Peltoisissa seuraavasti. Saarella ei kaskimetsää, työtä kahdenkymmenen virstan päässä mantereella, hyvät laidunmaat, kiviset nurminiityt, vähän tukkipuuta, jota joudutaan hankkimaan mantereelta. Pellot maaperältään keskinkertaisia ja kivisiä, kalastusta Laatokalla. - Puoliso Gelekija, s. 1681?, eli 1733. Ikä v. 1733 52 v.
III. Lapsia:
Klimotk, s. n. 1703. Mainitaan poikana vuoden 1733 väestöluettelossa, ikä 30 v. - Puoliso Darja, s. n. 1704, ikä v. 1733 29 v. Heillä mainitaan v. 1733 lapset Vasili (5 v) ja Geklja (4 v). Heidän lapsiansa saattoi olla myös v. 1754 mainittu Gerasimin pojanpoika Ivan.
Arist, s. 1718? Taulu 3.
Malanja, s. 1719? Tytär vuoden 1733 väestöluettelossa, ikä tuolloin 14 v.
?Petr. Mainitaan vuoden 1764 verorevisiokirjassa nimellä Peter Gerasimov, mutta v. 1754 Peter Aristov. Saattaa olla sama henkilö kuin taulussa 4 mainittu Petr Aristinpoika.
?Ivan, s. ehkä n. 1720. Taulu 5.
III. Arist Gerasiminpoika (Arist Gerasimov, taulusta 2), s. n. 1718. Mainitaan Peltoisissa v. 1733 poikana (ikä 15 v) ja v. 1753 isännän setänä. Talollisena Peltoinen 13:ssa v. 1764 yhdessä Ivan Gerasiminpojan ja Peter Gerasiminpojan (!) kanssa. Tilalla oli tuolloin veronmaksuikäisiä eli 15-60-vuotiaita (friska) kolme miestä ja kolme naista. Siellä asui myös viisi alle 15-vuotiasta ja neljä vanhusta ja raihnaista. Tämä kolmen sukulaismiehen talous oli Mantsinsaaren 45 maakirjatilasta varakkain: karjaan luettiin kolme täysikasvuista hevosta, varsa, kuusi lehmää, kymmenen lammasta ja sika. Talouteen kuului 2/3:n kokoinen osuus nuotasta sekä vene. Puolittain veden alla sijainneita niittyjä oli 18 kuorman verran. - Puoliso N.N.
IV. Lapsi:
Petr, s. n. 1735?. Taulu 4.
IV. Petr Aristinpoika (Petr Aristov, taulusta 3), s. n. 1735. Mainitaan vuoden 1753 verorevisiokirjassa Peltoisissa Arist Gerasiminpojan poikana Peltoisissa. V. 1764 nähtävästi kutsutaan virheellisesti Petr Gerasiminpojaksi. Sittemmin talollinen Peltoisten kylän n:ossa 13. Eli vielä 1807, mutta ei enää 1818. - Syntymävuosi 1735 saattaa olla liian varhainen, sillä isän ja pojan välinen ikäero olisi vain 17 vuotta. Virhe voi myös olla Arist-isän ikätiedoissa. - Puoliso Jevdokija Ivanintytär (Jevdokia Ivanova), s. n. 1735, k. 1811. Kuolinaika merkitty vuoden 1807 rippikirjaan.
V. Lapsia:
Anton Petrinpoika (Anton Petrov), s. n. 1758. Talollinen Peltoisissa. V. 1818 Antonin osuus tilasta oli kuudesosa. K. n. 1819 (mainitaan vielä vuoden 1818 henkikirjassa, mutta ei enää v. 1820). - Puoliso Jevdokija Judantytär (Avdotja Judina), s. 1760?, k. ilm. n. 1821. Eli leskenä Peltoinen 13:ssa vuoden 1820 henkikirjassa, mutta ei mainita siellä enää v. 1822 alkavassa rippikirjassa.
VI. Lapsia:
Vasili, s. n. 1784.
Anna, s. n. 1790.
Mihail, s. n. 1793.
Jevdokija, s. n. 1798.
Arist, s. n. 1799.
Ivan, s. n. 1800.
Feodor, s. n. 1801.
Pavel, s. n. 1802.
Anikei Petrinpoika (Anikij Petrov), s. n. 1762. Talollinen Peltoinen 13:ssa, viljeli v. 1818 siitä kuudesosaa. K. Salmin Peltoisissa 13.2./25.2.1819. - Puoliso Matrona Jegorintytär (Matrona Jegorova), s. n. 1765, k. 1832. Sukunimi Peiponen mainitaan Matronalla leskenä v. 1820. Nimen kirjoitustapa vaihtelee: em. vuonna se oli Peipone ja v. 1825 Popein.
VI. Lapsia:
Petr, s. n. 1793.
Maksim, s. n. 1799.
Jefrosinja, s. n. 1800.
Anna Petrintytär (Anna Petrova), s. n. 1774. Asui naimattomana sisarena Peltoinen 13:ssa, mainitaan v. 1818 Anikei-veljen taloudessa. K. 1823.
III. Ivan Gerasiminpoika (Iwan Garasimow, taulusta 2?), s. ehkä n. 1720. Talollinen Peltoinen 13:ssa. Mainitaan ilmeisesti vuoden 1753 verorevisiokirjassa Gerasim Ivanovin pojanpojan Ivanin setänä. Eli v. 1764, jolloin merkittiin verorevisiokirjaan. - Puoliso ?Irina Ivanintytär (Irina Ivanova), s. n. 1720. Mahdollisesti Ivanin puoliso, asui leskenä vuosien 1805 ja 1807 rippikirjoissa Nikita ja Semen Ivaninpoikien taloudessa. K. ennen vuotta 1818.
IV. Heidän lapsiaan nähtävästi olivat (ikäjärjestys epävarma):
?Osip, s. ehkä n. 1745. Taulu 6.
Nikita, s. n. 1753. Taulu 7.
Semen, s. n. 1758. Taulu 8.
Pavel Ivaninpoika (Pavel Ivanov), s. n. 1760. Mainitaan vuodesta 1818 lähtien veljenä Semen Ivaninpojan taloudessa Peltoinen 13:ssa vuodesta 1818 lähtien. K. 1837. - Puoliso Jelena Andreintytär (Jelena Andrejeva), s. n. 1763, k. 1830.
V. Lapsi:
Jevdokia, s. n. 1804, k. 1807.
IV. Osip ?Ivaninpoika (taulusta 5?), s. ehkä n. 1745. Nähtävästi talollinen Peltoisissa. Hänen olemassaoloonsa viittaa se, että hänen poikansa Maksim Osipinpoika mainitaan Semen Ivaninpojan (ks. taulu 8) veljenpoikana henkikirjoissa. K. ennen vuotta 1805. - Puoliso Darja Stepanintytär (Darja Stepanova), s. n. 1749. Mainitaan vuoden 1807 rippikirjassa leskenä Peltoisissa, ei siellä kuitenkaan enää v. 1818.
V. Lapsi:
Maksim Osipinpoika (Maksim Osipov), s. n. 1769. Talollisen veljenpoika v. 1818 Semen Ivanovin taloudessa. Vuosien 1825 ja 1830 henkikirjojen mukaan raihnainen (bräckl.). K. 1830. - Puoliso Anna Prokofeintytär (Anna Prokofjeva), s. n. 1775, k. 1837.
VI. Lapsia:
Aleksei, s. n. 1802.
Jegor, s. n. 1805.
Osip, s. n. 1806.
IV. Nikita Ivaninpoika Peiponen (Nikita Ivanov Peiponen, taulusta 5), s. n. 1753. Talollinen Salmin Peltoisten kylän n:ossa 13 viimeistään vuodesta 1818 alkaen. Nikitan osuus tilasta oli 1/3 ja veroluvultaan se oli 1 1/3. Sukunimi Peiponen merkittiin ensimmäisen kerran vuoden 1830 henkikirjaan. K. ilm. 1833, jolloin viimeisen kerran rippikirjassa. - Puoliso Darja Feodorintytär (Darja Fedorova), s. n. 1755. Eli v. 1807, k. ennen v. 1818.
V. Lapsia:
Matrona Nikitantytär (Matrona/Matrena Nikitina), s. n. 1783. Mainitaan tyttärenä vuoden 1805 rippikirjassa. Puoliso Salmissa 29.1./10.2.1806 Ivan Vlasinpoika (Ivan Vlasov), s. n. 1778. Talollinen Salmin Uuksalonpäässä.
Semen Nikitanpoika Peiponen (Semen Nikitin Peiponen/Peibone), s. n. 1784. Talollinen Peltoinen 13:ssa, viljeli siitä kolmannesta vielä v. 1835. Vuoteen 1845 mennessä tila jaettiin veljesten kesken puoliksi, ja Semenin osuudeksi tuli näin 1/6. Sukunimi vuoden 1835 henkikirjassa Peiponen ja kymmenen vuotta myöhemmin rippikirjassa Peibone. K. 1849. - Puolisot 1) Jelena Osipintytär (Jelena Osipova), s. n. 1787, k. 1833; 2) Salmissa 12.2./24.2.1834 Maria Stepanintytär (Marija Stepanova), s. n. 1803. Vihittäessä talollinen Vasili Jakovinpojan leski Salmin Miinalasta. Eli 1860 Peltoisissa, mutta ei mainita enää vuoden 1861 rippikirjassa.
VI. Lapsia: (kaikki 1. avioliitosta)
Maria (Marfa), s. n. 1813.
Jefrosinja, s. n. 1817.
Pelagija, s. 21.5./2.6.1819.
Pavel, s. n. 1821.
Jakov, s. n. 1824.
Maria (Marija), s. n. 1827.
Ivan, s. n. 1828.
Pelagija, s. n. 1831.
Irina, s. n. 1788. Mainitaan tyttärenä vielä vuoden 1807 rippikirjassa.
Akilina, s. n. 1790. Mainitaan v. 1807.
Kiril Nikitanpoika Peiponen (Kiril/Kirila Nikitin Peiponen), s. n. 1793. Talollinen Peltoisten n:ossa 13. Vuoden 1840 henkikirjassa tilanhaltijana oli kauppias Gromov ja Kiril merkittiin tuolloin itselliseksi. Ilmeisesti 1840-luvun alussa tapahtuneen tilanjaon jälkeen Kirilin osuus 1/6 (veroluku 2/3). Vuoden 1855 henkikirjan perusteella raajarikko (lytt). K. Salmin Peltoisissa 12.7./24.7.1856 65-vuotiaana. - Puoliso Salmissa 5.2./17.2. 1815 Irina Jemeljanintytär (Irinja Jemeljanova), s. n. 1796. Kotoisin Peltoisista. Vanhemmat talollinen Jemeljan Semeninpoika ja ilm. Natalia Kalinintytär. K. Salmin Peltoisissa 12.8./24.8.1853 58-vuotiaana. - Tästä pariskunnasta polveutuu myös nykyisin Voldi-nimeä käyttävä sukuhaara. Kirilin ja Irinan poika Nikolai Peiponen muutti 1860-luvun lopulla Salmin Mäkipäähän, missä hänen jälkeläisiään asui 1940-luvulle saakka.
VI. Lapsia:
Vasili, s. n. 1817.
Anna, s. n. 1818.
Ivan, s. n. 1824.
Pelagija, s. n. 1825.
Tatjana, s. n. 1827.
Mihail, s. n. 1828.
Jevdokija, s. n. 1832.
Nikolai, s. n. 1836.
Jefimija, s. n. 1837.
Anna (myös Lukeria), s. n. 1843.
IV. Semen Ivaninpoika Peiponen (Semen Ivanov Peiponen, taulusta 5), s. n. 1758. Talollinen Peltoinen 13:ssa, viljeli v. 1818 siitä kolmasosaa. K. 1837. - Puoliso Nastasija Ivanintytär (Nastasija Ivanova), s. n. 1772, k. 1837.
V. Lapsia:
Pelagija, s. n. 1789. Mainitaan tyttärenä vielä v. 1807.
Feodor Semeninpoika Peiponen, s. n. 1792, Talollinen isänsä jälkeen Peltoinen 13:ssa. Sukunimi vuoden 1840 henkikirjassa Peiponen. K. Salmin Peiposenkylässä (Peltoisissa) 13.5./25.5.1857 70-vuotiaana. - Puoliso Salmissa 4.2./16.2.1816 Fedosija Ivanintytär (Fedosija Ivanova), s. n. 1796. Isä talollinen Ivan Gordeinpoika Salmin Manssilasta. Vuoden 1830 henkikirjassa nimeksi kirjattu virheellisesti Tatjana. K. 1837.
VI. Lapsia:
Ivan, s. n. 1817.
Stepan, s. n. 1820.
Dmitri, s. n. 1824.
Matrona, s. n. 1828.
Andrei, s. n. 1828.
Anna, s. n. 1831.
Ivan, s. n. 1836.
Zahar Semeninpoika Peiponen (Zahar Semenov Peiponen), s. n. 1799. Talollisen poika, sitten veli Peltoinen 13:ssa. Lautamies viimeistään vuodesta 1840 lähtien. K. ilm. 1857 (ei kuolleiden luettelossa). - Puoliso Stefanida Nikiforintytär (Stefanida Nikiforova), s. n. 1801, k. 1889. Asui vuodesta 1858 alkaen leskenä Peiposten kylässä (Peltoinen 13) kuolemaansa asti, ei mainita siellä enää vuoden 1890 rippikirjassa.
VI. Lapsia:
Kuisma, s. kaksosena n. 1839.
Jefrosinja, s. kaksosena n. 1839.
Jelena, s. n. 1841.
Anna (myös Paraskeva), s. n. 1843.
Marina, s. n. 1803, k. 1807.
[1] Kiitän fil.tri Valto A. Peiposta (Helsinki), joka on antanut käyttööni Peiposen sukua koskevan ainestonsa. Hänen omien tutkimustensa lisäksi olen voinut hyödyntää myös ylitarkastaja Anja Jääskeläisen ja dipl.ins. Kalevi Hyytiän keräämiä tietoja. Tämä tutkimus ei olisi kuitenkaan voinut syntyä ilman yrittäjä Soili Peiposen (Porvoo) myötävaikutusta, siitä hänelle kiitokset.
[2] Ks. Paaskoski 1996, s. 4-6.
[3] VA 9818 (v. 1727); VA 10070 (v. 1754); VA 10205 (v. 1764); VA 9804 (v. 1722). V. 1754 laaditusta Vanhan Suomen väestöluettelosta (VA 10084) ei ole apua rajakarjalaisia sukuja tutkittaessa, sillä siihen ei juurikaan merkitty ortodokseja. Lähteistä mainittakoon myös Aunuksen kuvernementista Salmiin ja Suojärvelle muuttaneista laadittu luettelo (VA 9812). Vuoden 1722 henkikirjan mikrofilmi on suurelta osin lukukelvoton, mutta siitä on saatavilla fil.maist. Heljä Pullin puhtaaksi kirjoittama kopio (Pulli 1983). Vuoden 1733 luettelon on toimittanut Klaus Castrén (ks. Castrén 1993).
[4] Joitain asiakirjoja (esim. maakirjoja vuosilta 1590, 1618 ja 1637) on julkaistu painettuna, ks. Asiakirjoja Karjalan historiasta 1500- ja 1600-luvuilta I-III. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos. Joensuu 1987-1993.
[5] Kortisto löytyy osoitteesta http://www.utu.fi/agricola/inst/ka/tkk. Se ei valitettavasti ole ortodoksisukuja tutkivalle niin hyvä apukeino kuin luterilaisia esivanhempien jäljittäjälle, koska talonpojista tehty henkilöhakemisto sisältää vain sukunimelliset eikä pelkästään isännimellä mainittuja.
[6] Esimerkiksi Zahar Peiposen puolison Stefanida Nikiforintyttären (ks. taulu 8) iäksi merkittiin rippikirjassa v. 1828 27 (= s. 1801) , v. 1837 32 (= s. 1805) ja v. 1861 52 vuotta (= s. 1809). Etenkin 1820-luvulla Salmin henkikirjaiät osoittautuvat virheellisiksi, sillä vuosien 1820-1830 välillä henkilöiden ikä nousee keskimäärin vain viisi vuotta.
[7] Ronimus 1906, s. 216.
[8] Ks. Peiponen 1997, s. 149-256.
[9] Paaskoski 1997, s. 288; Viljanto 1952, s. 15.
[10] Ks. Peiponen 1997, kyläkuvaukset sivuilla 149-283. Ei ole kuitenkaan selvitetty, polveutuvatko kaikki Peiposet nyt tutkitusta suvusta.
[11] Uusi suomalainen nimikirja, s. 646.
[12] Esimerkiksi Suojärvellä esiintynyt Ponkkonen-nimi pohjautunee em. etunimeen. Vuoden 1618 maakirjassa Suojärven kirkonkylässä mainitaan Federko Pånkratzief (VA 6045a: 57), joka lienee sama kuin siellä v. 1631 asunut Federko Ponckoin (VA 6125a:142v). Yksi vaihtoehto nimen alkuperälle löytyy ontuvaa henkilöä tarkoittavasta sanasta ponka/ponkka, joka esiintyy niin itä- (mm. Valtimo, Saari) kuin länsimurteissakin (Kärkölä, Peräseinäjoki). Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (KKTK) kokoelmat.
[13] V. 1915 Salonkylässä mainitaan viisi Peiponen-nimistä taloutta. (ks. Pelkonen 1966, s. 647 ja Annantehtaan rippikirja 1915 taloudet 253-257). Asiakirjoista tarkistamattoman perimätiedon mukaan suku olisi muuttanut 1600-luvulla Suojärvelle Salmin Lunkulansaaresta eli Mantsinsaaren naapurista (Valto A. Peiposen tiedonanto).
[14] Sortavalan, Salmin ja Suistamon käräjät 12.-17.10.1696 (gg 15:67, mf ES 1799).
Painamattomat lähteet
Salmin kreikkalaiskatolisen seurakunnan kirkonarkisto
Rippikirjat 1805, 1807, 1822-1882, 1901
Pääkirja 1940-1950
Metrikat 1815, 1819, 1825, 1841, 1845, 1851-1861
Vihkimäkirjat 1802-1835
Mantsinsaaren kreikkalaiskatolisen seurakunnan kirkonarkisto
Rippikirjat 1883-1892
Annantehtaan kreikkalaiskatolisen seurakunnan kirkonarkisto
Rippikirjat 1915
Läänintilit
Käkisalmen pohjoisen läänin veroluettelot 1681-1686
Käkisalmen pohjoisen läänin henkikirjat 1722, 1818, 1820, 1825, 1830, 1835, 1840,
1845
Salmin kihlakunnan henkikirjat 1850, 1855, 1860
Käkisalmen pohjoisen läänin verorevisiokirjat 1727, 1754, 1764
Tuomiokirjat
Käkisalmen pohjoisen läänin tuomiokirjat 1696
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (KKTK) kokoelmat
Painetut lähteet
Asiakirjoja Karjalan historiasta 1500- ja 1600-luvuilta I-III. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos. Joensuu 1987-1993.
Castrén 1993: Klaus Castrén (toim.), Luettelo Käkisalmen kihlakunnan Salmin pogostan mies- ja naispuolisesta henkilöistä 1733. Helsinki 1994.
Pulli 1983: Heljä Pulli (toim.), Käkisalmen pohjoisen läänin henkikirja 1722 (VA 9804). Moniste. 1983.
Ronimus 1906: J.V. Ronimus (suom.), Novgorodin vatjalaisen viidenneksen henki- ja verokirja v. 1500. Todistuskappaleita Suomen historiaan. Suomen Historiallinen Seura. Joensuu 1906.
Kirjallisuus
Neuvostoliittolaisten henkilönimien opas. Kokoelma venäläisiä etunimiä sekä Neuvostoliitossa käytössä olevia sukunimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusohjeluettelo. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 28. Helsinki 1984.
Paaskoski 1996: Jyrki Paaskoski, Lemin, Savitaipaleen ja Suomenniemen verorevisioluettelo 1796 (1800). Lemin, Savitaipaleen ja Suomenniemen verorevisioluettelo vuodelta 1796. Toim. Heikki Särkkä. SSS:n julkaisuja 50. Saarijärvi 1996.
Paaskoski 1997: Jyrki Paaskoski, Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710-1826. Bibliotheca Historica 24. Helsinki 1997.
Peiponen 1997: Valto A. Peiponen (toim.), Laatokan Mantsi. Härkäuhrin saari. Hämeenlinna 1997.
Pelkonen 1966: Lauri Pelkonen (toim.), Suojärvi II. Pieksämäki 1966.
Uusi suomalainen nimikirja. Keuruu 1988.
Viljanto 1952: Anni Viljanto, Salmi. Salmin pitäjän muistojulkaisu. Pieksämäki 1952.
Kari-Matti Piilahti: Mantsinsaarisläkten Peiponen i Salmis från 1600-talet till början av 1800-talet
I artikeln berättas om den ortodoxa släkten Peiponen som var bosatt på den till Salmis socken hörande ön Mantsinsaari i nordöstra Ladoga.
Att forskning i ortodoxa släkter är arbetsdrygt beror på att kyrkböckerna inte bevarats lika väl som inom den lutherska kyrkan. Salmis församlings arkiv går inte längre tillbaka än början av 1800-talet: enstaka kommunionböcker har bevarats från seklets första årtionde, men den enhetliga serien börjar först på 1820-talet. Längderna över födda, vigda och döda (metrikor) inleds mer fullständigt år 1851. Kyrkböckernas uppgifter kan kompletteras med hjälp av kronoförvaltningens handlingar. För Gränskarelens del är dessa rätt få före år 1818 då mantalslängderna börjar. För 1700-talets del kan man stöda sig på 1727, 1753 och 1764 års reviderade jordeböcker, 1722 års mantalslängd och för Salmis del även 1733 års befolkningslängd. För tidigare perioder finns en icke enhetlig serie skattelängder från åren 1589-1651 samt en serie med närmast rest- och röklängder från perioden 1681-1696 att tillgå. Luckor kan fyllas för 1600-talets del eventuellt med hjälp av det dombokskartotek (TUOKKO) som uppgjorts över häradsrättsprotokoll i Kexholms län för åren 1625-1700. På grund av luckor i materialet kan man sällan följa ortodoxa förfäder bakåt till början av 1700-talet, för att inte tala om 1600-talet.
Den äldsta kända stamfadern för släkten Peiponen är hemmansägaren Ivan Ponkki l. Pontki, som åtminstone åren 1681-1696 var bosatt på Mantsinsaari i Salmis. Hans son var troligen Gerasim Ivanov Ponkki l. Pontki - som i början av 1700-talet bodde i byn Peltoinen på Mantsinsaari - från vilken de nu undersökta medlemmarna av släkten Peiponen förefaller härstamma. Förtroendeuppdrag innehade åtminstone Gerasim Ivanovs sonsonson Zahar Semenov Peiponen (c. 1799-1857?, se tabell 8), som verkade som nämndeman. Namnet Peiponen nämns första gången i 1820 års mantalslängd. I kyrkböckerna uppträder det först i 1845 års kommunionbok.
Den av släkten brukade gården, nr 13 i byn Peltoinen, var åren 1753 och 1764 det mest förmögna av byns 45 hemman. Medlemmar av släkten flyttade under 1800-talet åtminstone till Mäkipää i Salmis och till Olonets. Via döttrarna spred sig släkten bl.a. till Uuksalonpää i Salmis och till Ala-Uuksu.
Före vinterkriget bodde 16 matlag av släkten Peiponen på Mantsinsaari. I denna undersökning har det dock inte utretts huruvida alla dessa härstammar från den här undersökta släkten. Ända till andra världskriget förekom personer med namnet Peiponen också i Salonkylä i Suojärvi. Det är inte utrett om det finns ett samband mellan släkten i Suojärvi och släkten med samma namn på Mantsinsaari.
© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland
[ Artikkelin alku | Viitteet | Lähteet | Referat ]
Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1998 hakemisto | Vuosikertahakemisto