Tietoaineistot - retkeilijän kiviopas -Oksidiset malmimineraalit

GTK/ Tietoaineistot/Retkeilijän kiviopas

Oksidiset malmimineraalit

Kromiitti (Mg,Fe)Cr₂O₄
Kromiitti on kromin ainoa malmimineraali. Kromiittikiteet ovat metallisen kiiltäviä mustia tai ruskeanmustia, pienikokoisia oktaedreja. Viiru on ruskea, kovuus 5½ ja ominaispaino 5. Lohkosuuntia ei ole, ja mineraali on hauras. Kromiitti muistuttaa magnetiittia, mutta se ei ole magneettista. Kromiittia on tummien syväkivien kerroksellisissa muodostumissa. Suomessa on louhittu kromimalmia vuodesta 1965 lähtien Keminmaalla. Vuosituotanto on noin 1 100 000 tonnia kromiittimalmia, josta valmistetaan ferrokromia Tornion terästehtaan tarpeisiin.

Karkearakeista kloriittipitoista kromimalmia. Raekoko on ½ mm. Keminmaa, Elijärvi. Kuva: Jari Väätäinen.

Suurenna >>>

Magnetiitti Fe₃O₄ Magnetiitti on väriltään metallinkiiltävä tai himmeänmusta tai harmaanmusta ja nimensä mukaisesti magneettinen. Viiru on musta, kovuus 5½ - 6 ja ominaispaino 5. Magnetiittikiteet ovat usein oktaedrin muotoisia, metallinkiiltoisia tai miltei kiillottomia. Puhdas magnetiitti sisältää noin 72 % rautaa. Magnetiitti sisältää tavallisesti vähän vanadiinia ja titaania, enintään noin prosentin. Magnetiitti on yleinen mineraali gabrossa ja peridotiitissa. Joskus sitä tavataan myös graniiteissa ja liuskeissa. Suomen ensimmäinen kaivos oli Lohjan Ojamon rautakaivos (v. 1542 - 1863), jossa malmimineraali oli magnetiitti.	Suurenna >>>
Etelä-Suomen alueella oli 1800-luvulla toiminnassa useita, enimmäkseen pieniä, rautakaivoksia ja 1900-luvulla suurempia Pohjois-Suomessa. Lapissa toimi 1960-1970-luvuille useita magnetiittirautakaivoksia Kemijärvellä (Misi) ja Kolarissa, viimeinen kaivos Kolarissa lopetti toimintansa 1980-luvun lopulla. Kiirunan rautamalmi Ruotsissa on magnetiittimalmia. Monet sedimenttisyntyiset ns. rautamuodostumat eli raitaiset rautamalmit ovat myös magnetiittia, kuten esimerkiksi Kostamus Itä-Karjalassa, Minnesotan rautamalmit USA:ssa ja Porkosen - Pahtavaaran rautamuodostumat Kittilässä.

Hematiitti α -Fe₂O₃
Hematiittia on tavallisesti teräksen harmaina, metallinkiiltävinä ja levymäisinä kiteinä, jotka ovat viirukkeisia. Se on hauras, ja lohkosuunnat puuttuvat. Viiru syvänpunainen tai punaruskea. Kovuus on 5 – 6 ja ominaispaino 5,3. Hematiittia voi olla myös ohuina punaisina suomuina, jotka ovat läpikuultavia. Hematiitti sisältää 70 % rautaa. Se on erityisesti sedimenttisyntyisten rautamalmien päämineraali. Hienoksi jauhettu hematiitti tunnetaan maalien pigmenttimineraalina, "punamultana".

Karkeasuomuista hematiittia. Kuva: Jari Väätäinen.

Suurenna >>>

Ilmeniitti FeTiO₃ Ilmeniitti on musta, magnetiitin näköinen mineraali, jonka tuoreella pinnalla on metallinen kiilto. Tummien kivilajien ilmeniittirakeet ovat tavallisesti pyöreähköjä tai pitkänomaisia, mutta pegmatiitti- tai kvartsijuonien ilmeniitti on yleensä levymäistä. Lohkosuuntia ei ole, vaan murros on kartiomainen tai epätasainen. Kovuus on 5 – 6 . Viiru on musta tai mustanruskea ja ominaispaino 4,7.	Suurenna >>>
Ilmeniitti ei ole magneettinen, mutta siinä voi olla magnetiittia sulkeumina, jolloin koko rae on magneettinen. Ilmeniittimalmit, joissa ilmeniitti on puhtaina rakeina, liittyvät suuriin anortosiittisiin tai pienempiin tummien kivilajien muodostumiin, kuten Kälviän ilmeniittiesiintymät Keski-Pohjanmaalla. Suomessa ilmeniittiä on louhittu Vuolijoen Otanmäen titaani-rauta-vanadiinimalmista v. 1953 – 1985. Ilmeniitistä valmistetaan titaanivalkoista (TiO₂), jota käytetään pigmenttinä maaleissa, paperissa ja muoveissa.

Rutiili TiO₂ Luonnossa esiintyy kolme mineraalia, joiden kaava on TiO2, mutta kiderakenne erilainen: rutiili, anataasi ja brookiitti. Rutiilikiteet ovat yleensä kassiteriitin kaltaisia lyhyitä prismoja, joiden kovuus on 6-6½. Väri on tavallisesti musta, punaruskea tai punainen ja kiilto timanttikiilto. Rutiilin viiru on vaalean ruskea tai kellertävä. Ominaispaino on noin 4,2, mutta voi pegmatiittien rutiileissa nousta niobi- ja/tai tantaalipitoisuuden takia jopa 5,6:een. Rutiilia tavataan liuskeissa, kvartsiiteissa ja graniittipegmatiiteissa, sekä erilaisissa syväkivissä hivenmineraalina tai muiden titaanimineraalien muuttumistuloksena. Rutiilia tuotetaan suuria määriä rantahiekoista Australiassa ja Sierra Leonessa.

Pyrolusiitti MnO₂ Pyrolusiitti on usein prismaattisina kiteinä tai massamaisina mustan- tai tummanteräksenharmaan värisinä kuituina. Pyrolusiitin kovuus on 6 – 6½ ja ominaispaino 2,8 – 4,4. Viiru on musta tai sinertävän musta. Pyrolusiitti ja manganiitti ovat päämineraaleja mangaanimalmeissa. Suomessa näitä mangaanimineraaleja on satunnaisesti tavattu Kuusamosta Rukatunturilta ja Mäntsälästä sekä Perämeren ja Suomenlahden mangaanikonkretioista.	Suurenna >>>

Kassiteriitti SnO₂ Kiteet ovat usein lyhyitä ja salmiakkimaisia. Niiden väri vaihtelee keltaisesta punaruskeaan ja ruskean- mustaan. Viiru on valkea, harmahtava tai ruskehtava, kovuus 6 - 7 ja ominaispaino 7. Kidepinnoilla on voimakas metallin- tai timantinkiilto, joka ajan mittaan hieman himmenee. Rakeet ovat särmiltään läpikuultavia ja punaruskeita. Suomessa kassiteriittia on tavattu graniittipegmatiiteissa tärkeimpänä malmiesiintymänä Pajuluoman tinapegmatiitti Nurmossa ja sitä on myös rapakiviin liittyvissä greisenjuonissa (kiillettä runsaasti sisältävä kvartsijuoni). Kassiteriitti voidaan määrittää luotettavasti sinkkitestillä.

Uraniniitti (pikivälke) UO₂ Uraniniittia tavataan kuutiollisina kiteinä tai munuaismaisina massoina tai kuorina. Väriltään se on mustaa tai ruskean- tai harmaanmustaa. Sen viiru on ruskeanmusta tai harmaa. Kiilto on rasvamainen, pikimäinen tai lähes metallinen. Kovuus on 5 – 6 (pikivälkkeellä 4) ja ominaispaino korkea: 6,5 – 10,95. Uraniniitin rapautumistuotteet ovat multamaisia ja voimakkaan värisiä, vihertäviä, keltaisia tai oransseja. Sekä uraniniitti, pikivälke että niiden rapautumistuotteet ovat voimakkaasti radioaktiivisia mineraaleja.	Suurenna >>>
Niitä tulee käsitellä tietyllä varovaisuudella, eikä niitä ole syytä varastoida kotiinsa! Uraniniitti on tärkeä uraanin malmimineraali. Uraaninetsinnässä säteilymittauksia tehdään lentokoneesta tai maanpinnalta esim. geigermittarilla tai skintillometrilla. GTK lainaa harrastajille geigermittaria.

Götiitti α -Fe³⁺O(OH) Götiitti esiintyy prismamaisina kiteinä tai ohuina levyinä, onteloissa kuitumaisina tai neulamaisina prismoina ja yleisesti munuaismaisina massoina, jotka muodostuvat tiheistä kuitukimpuista, ja myös multamaisina massoina. Kiteet tai neulaset ovat mustanruskeita, massamaiset götiitit ovat punertavan- tai kellertävän- ruskeita, ruskeankeltaisia tai keltaisia. Viirun väri on punertavan- tai ruskehtavankeltainen. Kiteet ovat metallikiiltoisia ja multamaiset muunnokset kiillottomia. Ohuet kuidut ovat läpikuultavia ja silkkikiiltoisia. Mineraali on hauras. Kovuus on 5 – 5½ ja ominaispaino on asun mukaan 3,3 – 4,3.	Suurenna >>>

Limoniitilla tarkoitetaan pehmeää, ruosteenruskeaa, punertavaa tai lähes mustaa huokoista ja multamaista rautasaostumaa. Sitä kutsutaan myös suo- tai järvimalmiksi. Viiru on vaihtelevan keltainen, kovuus 1 – 5 ja ominaispaino on noin 3 – 4 . Limoniitin päämineraali on yleensä götiitti, mutta siinä voi olla mukana muitakin raudan hydroksideja ja usein myös mangaania. Lisäksi multamainen massa imee itseensä vaihtelevan määrän vettä. Limoniitilla ei ole taloudellista merkitystä sen pienen rautasisällön vuoksi.

Suurenna >>>

Sivun alkuun

<<< Metallit

Retkeilijän kivioppaan
etusivulle

Sulfidimineraalit >>>

Paluu tietoarkistoon

GTK:n etusivulle