© Internetix  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]


2.2  Yleiskielen ts:n murrevastineet

Murrepiirteen esiintyminen | Ilmiön historiaa | Nykyedustuksesta
 

Murrepiirteen esiintyminen

Yleiskielen ts on murteissa harvinainen (Kettunen 1940, kartta 8). Lännessä on tavallisesti mettä, kattoo ja idässä mehtä, kahtoo.
 

  • metsä : metsän

Kansanomaisena vain kaakkoismurteissa Karjalan kannaksella sekä Inkerin suomalaismurteissa. Alueen pohjoiset rajapitäjät: Johannes, Kuolemajärvi, Muolaa, Äyräpää, Vuoksenranta, Räisälä, Käkisalmi. Lisäksi Lavansaari ja Tytärsaari.
 

  • met't'š'ä : met'š'än

Laatokan luoteis- ja pohjoispuolella Kurkijoen rantakylissä ja Lumivaaran ja Jaakkiman pitäjissä, Uukuniemen eteläosissa sekä Sortavalan ja Harlun pitäjissä; Sortavalan itäpuolella Raja-Karjalan murteissa.

t'š' on tässä >affrikaatta, ja sen edellä on tavunraja. t:n ja š:n jälkeinen yläpilkku on >liudennuksen merkki.
 

  • meJJä : meJJän

Vaihtelematon soinniton dentaalispirantti (ks. >murrepiirteen historiaa). Tavattu viimeksi Ala-Satakunnan murteissa Kokemäen  tienoilla. Alueen pitäjät: Huittinen, Kauvatsa, Kokemäki.
 

  • meJJä : meJän

Vaihteleva soinniton dentaalispirantti. Tavattu viimeksi lounaismurteissa Rauman seuduilla. Alueen pitäjät: Eurajoki, Kiukainen, Eura, Honkilahti, Hinnerjoki, Pyhämaa, Pyhäranta, Lappi, Kodisjoki.
 

  • messä : mesän

Häviävä tai hävinnyt edustus. — Pienempi alue läntisellä Uudellamaalla: Lohja, Karjalohja, Sammatti, Nummi (osaksi). — Isompi alue: Mikkeli, Anttola, Taipalsaari, Ristiina, Puumala (ositt.), Sulkava (ositt.), Juva (ositt.)
 

  • messä : messän

Häviävä tai hävinnyt edustus. — Keski-Pohjanmaalla Vetelin ryhmä: Veteli, Halsua, Kaustinen. — Uudellamaalla Tuusulan ja Pornaisten seudut. — Itämurteissa Ruokolahdelta ja Rautjärveltä Joutsenon ja Lappeen kautta Säkkijärvelle sekä Kirvun ja Antrean kautta Viipurin ympäristöihin.
 

  • mettä : mettän

Tyypillinen hämäläismurteissa; vallitsevana myös etelä- ja pohjoispohjalaisissa sekä peräpohjalaisissa  murteissa.
 

  • mettä : metän

Lounainen alue: lounaismurteet valtaosin; Länsi-Uudenmaan Pusula, Pyhäjärvi, Vihti; Turun ylämaa Säkylää, Oripäätä, Pöytyää, Koskea myöten. — Itäinen alue: Virolahdelta Luumäen ja Lemin kautta Savitaipaleelle, Suomenniemelle ja Mäntyharjuun. — Pohjoinen alue: Utajärvi, Säräisniemi (= nyk. Vaala), Ylikiiminki.
 

  • mehtä : metän

Savolaismurteiden valtatyyppi.
 

  • mehtä : mehtän

Keski-Pohjanmaan jokivarsilla Lestijärveltä, Sievistä, Ylivieskasta ja Oulaisista meren rantaan. — Savolaismurteisen alueen ääripitäjät: Kuhmoinen, Jämsä, Keuruu, Pihlajavesi, Ähtäri, Multia, Uurainen, Laukaa, Toivakka, Leivonmäki, Joutsa, Pertunmaa, Sysmä. — Laatokan luoteispuolella Kaukola, Hiitola, Kurkijoki, Parikkala, Uukuniemi (myös mehtä : mehän).
 

  • mehtä : mehän

Savonlinnan seudun Sääminki, Kerimäki, Punkaharju, Enonkoski, Savonranta. — Itäisten savolaismurteiden eteläosasta Rääkkylä, Kitee, Kesälahti, Tohmajärvi, Värtsilä, Pälkjärvi, Soanlahti, Ruskeala. — Laakkoismurteiden pohjoisosasta Saari, Uukuniemi, Sortavala.

Tyyppi esiintyy lisäksi ht : t -tyypin ohella eri puolilla savolaisaluetta sekä Vermlannin murteessa.
 
 

Ilmiön historiaa

Nykysuomen ts-yhtymää on >myöhäiskantasuomessa vastannut >affrikaatta tts : ts (mettsä : metsän).  Useimmilla  murrealueilla ts muuttui välillä soinnittomaksi kaksoisdentaalispirantiksi JJ. Se on eräänlainen sammalkielinen s, sama kuin th englannin sanoissa think ja nothing.

ts-yhtymä muuttui JJ-spirantiksi ilmeisesti >keskiajalla. Ei kuitenkaan tiedetä, tapahtuiko muutos kielialueen eri puolilla samanaikaisesti. Nykyään alkuperäinen, viimeksi Rauman ympäristöpitäjissä tavattu vaihtelutyyppi meJJä : meJän on jo syrjäytynyt tyypin mettä : metän tieltä.

Tyypin mettä : mettän laaja levikki viittaa vanhaan ikään, mutta Keski-Pohjanmaan Vetelin ryhmän messä : messän osoittaa, että soinniton dentaalispirantti on paikoin säilynyt myöhään.

Länsimurteiden tyypit messä : messän ja mesän ovat syntyneet ruotsinkielisen asutuksen naapurustossa. Ruotsin kielen äännejärjestelmässä J-spiranttia ei ole ollut enää 1400-luvun jälkeen, joten ruotsinkieliset ovat suomea puhuessaan korvanneet JJ:n ss:llä.

Itäsuomalaisen ss:n synnystä ei ole varmaa selitystä. Keski- ja >uuden ajan vaihteessa Viipurin tienoilla oli vaihtelematon ts-yhtymä. Viipuri oli hallinnollinen keskus, joten seudulle tuli väkeä myös JJ-ääntämyksen alueelta. Täällä vieras spirantti korvattiin ss:llä.

mehtä : metän on vanha savolainen tyyppi, joka on ollut olemassa ainakin jo 1500-luvun puolimaissa. mehtä : mehän on syntynyt mukautumisesta lehti : lehen -malliin.

mehtä : mehtän on ilmeisesti läntisen mettä : mettän ja savolaisen mehtä : metän -tyypin risteymä.

Yleiskielen mukainen metsä : metsän -ääntämys tunnetaan kansanomaisena vain Karjalan kannaksen ja >Inkerin murteista. Ilmiö oli vielä 1930-luvulla verraten yleinen Laatokan luoteisissa ja pohjoisissa rantapitäjissä.

Kirja- ja yleiskielemme vaihtelematon ts ei perustune suoraan kansanomaiseen ääntämykseen, vaan se on syntynyt paljolti kirjallista tietä. Soinniton dentaalispirantti merkittiin >>vanhassa kirjasuomessa tavallisesti  tz:lla, joskus myös dz:lla. Kun spirantti vähitellen väistyi murteissa muiden edustustapojen tieltä, tz:n alkuperäinen ääntämys kävi vieraaksi. Muista kielistä saadun mallin mukaisesti se alettiinkin lukea ts:ksi. Kehitystä nopeutti se, että kirjapainotkin alkoivat 1770-luvulla käyttää tz-yhtymän sijasta ts:ää. Ortografiaan ts-yhtymä vakiintui 1800-luvun alkupuolella.
 
 

Nykyedustuksesta

Nykypuhekielessä näyttävät yhdistyvän läntinen mettä : mettän ja itäinen mehtä : metän -tyyppi vaihteluksi mettä : metän,  joka valtaa alaa sanoittain, esim. kattoa : katon, katella.  Myös asua tt : tt tavataan yleisesti hämäläismurteiden ulkopuolellakin esim. verbissä viittiä : viittin sekä lukusanassa seittemän.

Nykypuheessa yleiskielinen ts esiintyy aina erityisesti nuorten käyttämissä slangisanoissa, esim. mutsi, fatsi, sketsi, funtsia, kartsa, putsata, lintsata, pointsi.

Kirjakielen mukaisia ovat myös nykykielen itse-alkuiset yhdyssanat ja johdokset, kuten itsepalvelu, itseluottamus, itsenäisyys, itsekäs, sekä eräät katsoa-verbin johdokset, esim. katsaus, katse, katsomus. (Mielikäinen 1980 – 1991.)


© Internetix / Erkki Savolainen 1998  [Sisällysluettelo] [Edellinen sivu] [Seuraava sivu]