Arno Forsius

Matti Äyräpää (1852—1928) — suomalaisuusmies ja hammaslääketieteen uranuurtaja

Liperin kirkkoherran Anders Josef Europaeuksen perheeseen syntyi kymmenen lasta, nuorimpana Matias Anshelm vuonna 1852. Äiti kuoli tuberkuloosiin jo kuukauden kuluttua pojan syntymästä. Matias Europaeus käytti vuodesta 1876 nimeä Matti Äyräpää, suomennettuaan esivanhempiensa latinaistetun nimen.

Äyräpää tuli ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaista yksityislyseosta vuonna 1871. Hän valmistui Helsingin yliopistossa lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1878, lisensiaatiksi vuonna 1883 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1891. Äyräpää solmi avioliiton vuonna 1880 seppämestarin tyttären Bertha Sofia Ingmanin kanssa, joka kuoli jo seuraavana vuonna, ja vuonna 1885 ensimmäisen puolisonsa sisaren Hilda Karolina Ingmanin kanssa. Toisesta avioliitosta syntyivät tytär ja poika, joista jälkimmäinen kuoli pienenä.

Opiskeluajoista lähtien kaksi suurta asiaa viitoitti Matti Äyräpään elämää. Toinen oli suomalaisuuden aate, joka sai virikettä Savokarjalaisen osakunnan piirissä. Äyräpää koki lääketieteellisen tiedekunnan hengen hyvin ruotsinkieliseksi ja -mieliseksi. Silloin hänessä heräsi ajatus saada suomenkieliset lääketieteen opiskelijat liittymään yhteen oman kielensä ja asemansa kehittämistä varten.

Kaksitoista suomenmielistä lääketieteen kandidaattia perustikin marraskuussa 1881 Duodecim-seuran ja Äyräpäästä tuli sen puheenjohtaja. Seura oli aluksi lääketieteen opiskelijoiden kerho ja vuodesta 1884 ylioppilasyhdistys, jonka tarkoituksena oli "lääketieteellinen suomenkielen kehittäminen ja viljeleminen". Vuonna 1889 siitä tuli yleinen lääkäriseura, jonka tavoitteena oli myös "työskennellä lääketieteen ja lääkärin toiminnan aloilla".

Äyräpäällä oli suuri osuus seuran julkaisutoiminnan käynnistämisessä. Aikakauskirja Duodecim alkoi ilmestyä vuonna 1885 ja Terveydenhoitolehti vuonna 1889. Duodecimin liitteenä julkaistiin alkuvuosina ruotsalais-suomalainen sanasto, josta tuli täydennettynä "Duodecimin sanaluettelo Suomen lääkäreille", sekä asiakirjojen laatimista varten "Mallikokoelma Suomen lääkäreille". Äyräpää oli seuran puheenjohtajana vuoden 1906 loppuun saakka ja hänet valittiin seuran ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi.

Äyräpää oli kirurgian klinikalla todennut, että hammastautien hoidossa lähes ainoa hoito oli hampaanpoisto. Hän oli seurannut hammaslääkäri S. C. Bensowin vastaanotolla paikkausta, ostanut oppikirjoja ja hammaslääkärin kojeet sekä alkanut harjoitella paikkojen tekemistä poistettuihin hampaisiin. Kandidaattina Äyräpää toimi lyhyen ajan lääkärin sijaisena ja hoiti silloin myös hammaspotilaita.

Lisensiaatiksi valmistuttuaan Äyräpää matkusti vuonna 1883 Berliiniin, jossa hän opiskeli hammaslääketiedettä tohtori Pflügerin johdolla. Siellä Äyräpää oivalsi, "että hammaslääkärin oli oltava tieteellisen sivistyksen saanut henkilö voidakseen menestyksellisesti harjoittaa ammattiaan ja työskennellä tieteensä kohottamiseksi ja edistämiseksi." Suomeen palattuaan Äyräpää aloitti hammaslääkärin praktiikan Helsingissä. Sen yhteydessä hän hoiti eräitä nenän, suuontelon ja nielun sairauksia. Hänen väitöskirjansa aiheena oli "Satulanenäin orthopedisesta parantamisesta odontologian tarjoomilla apukeinoilla".

Äyräpään merkittävin saavutus ammatillisella tasolla oli hammaslääketieteen aseman vakiinnuttaminen maassamme, sillä Suomessa ei ollut siihen mennessä mitään säännöksiä hammaslääkäreiltä vaadittavasta koulutuksesta ja kokemuksesta. Maassa oli vain eräitä lääkintöhallituksen toimiluvan saaneita ulkomaalaisia ja ulkomailla valmistuneita hammaslääkäreitä.

Finska Läkaresällskapet oli käsitellyt aikaisemmin tuloksetta hammaslääkäreiltä vaadittavan tutkinnon määrittämistä. Äyräpää otti nyt selvää monissa eri maissa noudatetusta käytännöstä. Syyskuussa 1885 hän piti Finska Läkaresällskapetin yleisessä kokouksessa suomeksi esitelmän "Mitenkä on meillä hammaslääketieteen opetus asetettava?"

Lääkintöhallitus ei ryhtynyt tukemaan Äyräpään tekemää ehdotusta. Vuonna 1889 hän ja eräät helsinkiläiset hammaslääkärit tekivät samansisältöisen esityksen senaatille. Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja konsistori puolsivat esitystä pääpiirteissään ja marraskuussa 1891 annettiin asiaa koskeva keisarillinen asetus.

Asetuksen mukaan vain hyväksytyn tutkinnon suorittaneilla oli oikeus harjoittaa hammaslääkärintointa. Hammaslääketieteen opetusta annettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, johon perustettiin sitä varten aluksi yksi opettajantoimi. Lisäksi oli perustettava poliklinikka hammastauteja varten kirurgian professorin alaisena kirurgisen poliklinikan yhteyteen. Opetus saatiin käynnistetyksi jo vuonna 1892.

Hammaslääkärien keskuudessa herätti suurta paheksumista, kun Äyräpää hankki vuonna 1908 senaatilta vastaanottoavustajana toimineelle puolisolleen Hilda Äyräpäälle erivapauden harjoittaa hammaslääkärin ammattia tietyin rajoituksin, vaikka tällä ei ollut minkäänlaista teoreettista koulutusta. Asia nähtiin hyvin räikeänä, koska Äyräpää oli muuten esittänyt suuret vaatimukset ehtona hammaslääkärinoikeuden myöntämiselle. Syntynyt myrsky laantui vähitellen eikä vastaavia erioikeuksia myönnetty muille.

Äyräpää oli nimitetty jo vuonna 1891 odontologian dosentiksi ja helmikuussa 1892 hänet nimitettiin hammaslääketieteen opettajan virkaan. Samana vuonna hän oli perustamassa Suomen Hammaslääkäriseuraa, jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi hänet valittiin. Hän oli myös aktiivisesti mukana hammaslääkäreiden skandinaavisessa yhdistystoiminnassa. Äyräpää sai ylimääräisen professorin arvonimen vuonna 1904. Hän erosi virastaan täysinpalvelleena vuonna 1917 ja kuoli Helsingissä vuonna 1928.

Lisäys marraskuussa 2002:

Matti Äyräpää oli vuonna 1900 mukana järjestämässä OY Dentaldepot AB:n toiminnan jatkamista ja samana vuonna perustamassa Oy Instrumentarium AB:tä. Näistä yrityksistä edellinen välitti hammaslääkärin työssä tarvittavia laitteita ja tarvikkeita, jälkimmäisen tarkoituksena oli harjoittaa kirurgisessa toiminnassa tarvittavien tavaroiden ja tarvikkeiden myyntiä ja valmistusta. Duodecim -seuran piirissä perustettiin Äyräpään aloitteesta Oy. Keuhkotautisten parantola, jonka rakennuttama Takaharjun parantola avattiin vuonna 1903. Äyräpään toiminta suomalaisuuden edistämiseksi ulottui myös monille hammaslääketieteen ja lääketieteen ulkopuolisille elämänaloille. Hän oli mukana perustettaessa eräitä suomenkielisen yrityselämän tärkeitä kulmakiviä, kuten Kansallis-Osake-Pankkia vuonna 1889 ja Henkivakuutusyhtiö Suomea vuonna 1890. Äyräpää oli myös perustamassa Suomalaista Tiedeakatemiaa vuosina 1907—1908, vastapainoksi ruotsinkielisten hallitsemalle Suomen Tiedeseuralle (Finska Vetenskaps-Sociteten). Äyräpää oli vuodesta 1882 alkaen mukana suunnittelemassa kuvitetun Kalevalan aikaan saamista, mikä ei kuitenkaan toteutunut vielä hänen eläessään. Hän oli myös vuonna 1911 perustamassa Kalevala-seuraa, jonka toiminta tuli viralliseksi vasta vuonna 1919 pidetystä perustavasta kokouksesta alkaen.

Julkaistu aikaisemmin: Suomen Lääkärilehti 1998: 29: 3312. Tarkistettu lokakuussa 2000. Lisätty marraskuussa 2002.

Kirjallisuutta:

Suolahti, E.: Matti Äyräpää. Kulttuurihistoriallinen kuvaus. Otava. Helsinki 1940

Lisäys:

Leikola, A.: Matti Äyräpää – suomalainen vaikuttaja. Suomen Hammaslääkärilehti 2003: 6: 293–299.

TAKAISIN IHMISIÄ LÄÄKETIETEEN HISTORIASSA HAKEMISTOON