Otsikko: Päiväkirjat

Virgin Oil Co., Helsinki 3.3.2007

Heh-hee! Ompahan ollut vilskettä. Mutta nyt on single radiossa ja voi vähän rauhoittua ja odotella tulevia keikkoja. Miepä kertoilen hivenen tuosta Virgin Oil:ista.

Hiukan hieno viikonloppu takanapäin. Koko ryhmä oli paikalla Helsingissä perjantaina iltapäivällä. Ensimmäisenä kävimme hakemassa meidän bändipaidat Rockroadin putiikista Kalliosta. Suosittelen vierailemaan joskus, hieno pieni rokkiputiikki. Siitä suunnattiin Juten kanssa Inkfishille palaveriin meidän levy-yhtiön porukoiden sekä meidän uuden tuottajan eli Raken kanssa. Inkfish on studio missä meidän kaksi ensimmäistäkin levyä on tehty ja Rake on tuttu kaveri mm. Maj Karman, CMX:n, Neljän Ruusun ja ties minkä takaa. Hieno mies. Rupateltiin tulevan materiaalin sovittamisesta sun muusta. Hannu ja Petekin saapui paikalle. Hivenen myöhässä, mutta kuitenkin. Päädyttiin ratkaisuun, että koko ryhmällä mennään kesällä Joensuuhun ja pidetään kunnon pultsaustalkoot. Siis sävellys/sovitustalkoot. Äänitysnappia painetaan sitten elokuun alussa.

Treeni-ilta tiedossa. Hirveä urakka. Jännitystä on ilmassa. Miehän en ole rumpukoteloita avannut syyskuisen Oulun Foxian keikan jälkeen. Ei hajuakaan onko kamat edes tallessa ja jos on niin missä kunnossa. Osataan kuitenkin edelleen kasata kamat ja alamme soittelemaan. Soitto kulkee todella nihkeästi. Muistan, että samanlainen tunnelma oli treeneissä ennen Goom-risteilyä vuonna 2005. Todella outoa ja vaikeaa. Settilista on suurinpiirtein entisellään. Otettiin mukaan vielä Viimeinen satama (ottakaa se pois), Hyvästi, näkemiin sekä Pimeyttä kaunein värjäät. Yritetään toistakin uutta, mutta se on kaikkien mielestä vielä hivenen keskeneräisen kuuloinen. Treenisessiot venyvät viiden tunnin mittaisiksi. Sen jälkeen suunnataan Kulosaareen ja baariin, jossa odottikin koko meidän loppuryhmä: Pate (Liimatainen), Etari ja uusi paitamyyjämme eli Soctor. Soctorhan on Joensuun legendaarisimman heavy-orkesterin eli Darksiden laulaja. Tuossa kyseisessä orkesterissa taisi myös Etari soitella. Ei mitään turhia jätkiä. Hirveät kemut alkavat saman tien. Karaoke soi ja pultsareiden nenät punottaa. Jute tilittää päissään, että oli Yhdysvaltain reissulla epähuomiossa käyttänyt kaksi viikkoa kasvojenkuorintavoidetta hiusgeelinä. Oli kuulemma samanlainen puteli kuin Suomessa. Oli vasta sitten suomentanut tekstit purkin kyljestä kun oli alkanut päässä tuntumaan hivenen omituiselta. Eikä lopputuloskaan ollut erilainen .Tukka ohenee ja putoaa pois pikkuhiljaa. Karaokelistalta löytyi myös 51koodia-yhtyeen Puu ja Etarihan ryntää laulamaan. Kädet pystyssä ja hellällä äänellä. Paikalliset rouvat nyyhkyttävät. Kieltämättä myö nyyhkytetään enemmän, koska hävettää. Etari vetelee kädet pystyssä ja karaokeruudun taustalla palmut heiluu. Hieno meininki. Loppuillasta lähdetään Etarin ja Hannun kanssa käymään Nosturissa, jossa on Femmagaalan kemut. Tylsät kemut. Ovimies (tahi nainen) huijaa meitä alhaalla ja sanoo, että paikka menee kohta kiinni. Turha on tulla. No myöhän vaan jääräpäisesti jätetään takit narikkaan ja rynnätään baaritiskille. Ostetaan sylit täyteen kaikkea kivaa ja sen jälkeen meille kerrotaan, että paikka on auki vielä tunnin. Meitä on huijattu mutta eipä se mitään. Baarimikko oli erittäin mukava heppu. Ensimmäisenä antoi miulle kättä, toivotti tervetulleeksi ja möi juomat artistihinnoilla. Todella hämmentävää, mutta erittäin mukavaa. Siinäpä sitten pyörittiin pilkkuun asti ja Hannu vei meidät sitten nukkumaan.

Lauantai-aamu sarastaa. Etarin kanssa lojutaan miun kämpillä ja odotellaan, että pojat heräilee toisaalla. Tai heräilee ja heräilee. Etarin koko omaisuus on meidän keikka-autossa treenikämpän edessä. Tämä kaveri on sellainen näky pienessä krapulassa, että miekin alan voimaan pahoin. Annan sille kaikki, mitä miun vaatekaapista irti lähtee. "Pakkohan tuo on pukea" mie mietin. Ihmiset kuolevat nauruun jos näkevät tuollaisen pienen pygmin tuossa tilassa. Tai sitten reaktio on täysin käänteinen. Lähdetään puolen päivän jälkeen hakemaan poikia Kulosaaresta. Kappas! Nehän istuvat edelleen siinä samaisessa ravintolan kulmapöydässä johon myö ne edellisenä iltana jätettiin. Jutella roikkuu pitsanpuolikas ylähuulesta ja Pete katsoo meitä muuten vaan kieroon. Hyvässä kunnossa on porukka. Kaikesta huolimatta nuo on pakko ottaa kyytiin vaikka ei huvittaisi. Ajellaan treenikämpälle ja pakataan kamat. Kyllä on aktiivisia roudareita liikenteessä näin lauantaina. Terhakkaana kannetaan jotain säälittävää piuhan pätkää ja plektraa. Isompia laatikoita yritetään siirtää ajatuksen voimalla niin kuin yleensä. Ei tuu mitn. Loppujen lopuksi kamat ovat kuin ihmeen kaupalla auton tavaratilassa ja kohti Virgin Oilia. Lavalla on tänään ahdasta kuulemma. Sata bändiä ja kaikilla omat kamat. Takahuone on tulitikkuaskin kokoinen, johon kaikki sitten ahtautuu ja kaikilla on ihan vitun siistiä. Ajatus puistatttaa. Paikan päällä on jo Viron pojat eli Metsätöll. Hienolta kuullostaa heidän musisointi. Sound check hivenen myöhästyy, mutta lopulta päästään kokeilemaan. Soittohan tuntuu oikein mukavalta ja lavasoundi on hallussa. Meillä on myöskin niin äsäkät uudet laitteet, ettei mitään järkeä. Pete laittoi bassomyllynsä päälle, ei kääntänyt volumea ollenkaan, mutta eikös se hirvitys jo jyräyttänyt 1000W niin matalalta että housut meni joka jampalla vaihtoon ja silmälasien linssit mureni sokeriksi. Mitäköhän tästä tulee? Mutta kaikki menee loppujen lopuksi nappiin ja uusi singlebiisikin saadaan soitettua alusta loppuun ongelmitta.

Sitten syömään ja odottelemaan keikkaa. Pojat menee hotelliin lepäilemään. Soctor laittoi paitakioskia pystyyn ja mie aloitin sellaisen jännittämisen, ettei mitään järkeä. En muista milloin olisi noin hirveätä ollut. Parit rauhoittavat drinksut naamaan ja tilanne pahenee vaan entisestään. Kyllä se tästä. Kuuntelen Saarisen Tomin veikeää "eurahelsinkiä" koko illan ja alan jo olla huolissani omasta kielitaidosta. Emmie ymmärrä tämän jälkeen enää normaalia suomenkieltä ollenkaan. Ennen keikkaa kokoonnutaan sinne takahuoneeseen ja siellähän on niin paljon porukkaa, ettei siellä voi olla. Jute ilmaantuu paikalle hiukan ennen keikkaa. Se oli koko illan kauneusunilla. Mitä ei välttämättä uskoisi. Samanlainen ryppyinen nahjus sieltä tuli. Meiän Jute... Alkunauha alkaa soimaan ja sitten se oli menoa. Porukka otti meidät hienosti vastaan Oli todella kivaa soittaa. Vaikka kyllähän tuo vielä hivenen harjoittelun piikkiin meni. Oli aikamoista sekoilua välillä. Mutta sitä se aina pitkän tauon jälkeen on. Aivot sanoo, että mitä pitäs tehdä mutta kädet eivät seuraa perässä ollenkaan. Taas muistettiin miten hienoa keikkailu parhaimmillaan (tai pahimmillaan) voikaan olla. Settilista näytti kutakuinkin seuraavalta:

Alla mahtavan taivaan
Hyvästi, näkemiin
Tässä ja nyt
Kauas
Ottakaa se pois
Rautaiset linnut
Risti kaulassa helvettiin
Pimeyttä kaunein värjäät
Kahleet
---
Vedenjakaja

Jutella ja Petellä oli kova meininki koko keikan ajan. Jätkät viuhtoi menemään, minkä vaan elopainoltaan pystyivät. Mystisin juttu oli tuo Pimeyttä kaunein värjäät -biisin jälkeinen tunnelma. Yleisö taputti ja huusi kaikkien muiden biisien jälkeen suosiotaan, mutta tuon kipaleen jälkeen olivat hiljaa. Ihan kuin joulukirkossa. Oli todella hämmentävää, mutta... Menipähän nopeasti tuo keikka. Aina kun on hiton kivaa niin noin se meneepi. Kiitos vaan kaikille ketkä paikalla olitte. Meidän ilta jatkui kamojen roudauksella ja sitten perusjorinaa. Mie poistuin aika nopeasti keikkapaikalta. Ei kestänyt kasetti enää takahuoneen mölyä. Soctor, Pete ja Etari piti diskoa yllä aamuun asti hotellilla. Etari taisi nukahtaa aamiaiselle. Siinä oli pienet japanilaisturistit ihmeissään, kun nakkilautaselta kuuluu kuorsaus. Eilen poikien huoneesta tulikin sitten 130 euron maksamanton minibaarilasku. Hyvä jätkät.

Teksti: Om
Kuvat: Missus


Päiväkirjamerkinnät 2008

Päiväkirjamerkinnät 2007

Päiväkirjamerkinnät 2006

Päiväkirjamerkinnät 2005

Päiväkirjamerkinnät 2004

Päiväkirjamerkinnät 2003