Gunnar Gastrén oli koti- ja ulkomaisen kirjallisuuden merkittävä tutkija, joka pyrki lähentämään suomen- ja ruotsinkielistä kulttuuria toisiinsa.

• professori
• kirjallisuudentutkija
• kulttuuripersoona
• poliittinen aktivisti

Gunnar Gastrén loi itselleen merkittävän aseman koti- ja pohjoismaisen kirjallisuuden tutkijana. Tieteellisen työnsä alussa hän oli kiinnostunut kirjallisuuspsykologisesta tutkimuksesta sekä tutkijan etiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Teoreettisia lähtökohtia oli kuitenkin vaikea yhdistää moderniin kirjallisuuteen, joka jäikin Castrénille hieman vieraaksi kirjallisuuden suuntaukseksi. Hänellä oli myös kulttuuripoliittisesti merkittävä asema kirjallisuuden professuuriensa ja Svenska litteratursällskapetin johtamisen kautta. Kulttuuripolitiikassaan Castrén esimerkiksi tähdensi voimakkaasti skandinaavisten yhteyksien merkitystä kotimaiselle kirjallisuudelle. Viranhoidon ohella Castrén ehti tehdä mittavaa kirjallisuudentutkimusta. Hän kirjoitti muun muassa lähes tuhatsivuisen kommentaarin J. L. Runebergin lyyrisiin runoihin.

Yliopistouransa ohella Gunnar Castrénilla oli myös poliittista painoarvoa 1900-luvun alun Suomessa. Vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä muihin pohjoismaihin ja Ranskaan suuntautuneiden opintomatkojensa jälkeen hänen yhteiskunnalliset näkemyksensä radikalisoituivat voimakkaasti. Castrén esimerkiksi toimitti maanalaista aktivistilehteä Fria ord, joka julkaisi vuonna 1904 Eugen Schaumanin jälkeenjättämän avoimen kirjeen Venäjän keisarille. Lisäksi hän oli aktiivisesti mukana kampanjoimassa yleisen äänioikeuden puolesta vuosisadan alussa sekä puhui julkisesti sosialistien kokouksissa.