1.§. Joca aicomuxesta, sanoilla eli kirjoituxilla, laitta ja pilcka Jumalata, hänen Pyhä Sanans ja Sacramentejä; olcon hengens rickonut.
Jos se tapahtu ajattelemattomasti ja picaisudesta, ja hän catu; wetäkön sackoa sata talaria, ja rucoilcan ricoxens julkisesti Seuracunnasa andexi.
Jos hän sitä teke toisen erän; tehkön cahdenkertaisen sacon.
Joca ei woi sackoa maxaa; kärsikön ruumillans, nijncuin Rangaistus Caaresa sanotan.
2.§. Jos jocu teke pilamista Jumalan palweluxen, Jumalan Sanan ja Sacramentein canssa, malttamattomasta mielestä; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.
3.§. Jos jocu luopu meidän oikiasta Ewangeliumin opista, ja anda itzens erhettywäiseen, eikä anna itzens ojendaa; nijn pitä hän ajettaman ulos waldacunnasta, ja älkön nautitco perindö, eli asujamen oikeutta Ruotzin Waldacunnasa, ellei hän saa Cuningan armoa, ja tule tacaperin, nijncuin 7. Lugusa 4.§. Perindö Caaresa sanottu on.
4.§. Jos sisä- eli ulco-mainen mies, julista erhettywäisen opin-cappalen, ja ei sijtä, waroituxen jälken, lacka; ajettacon myös se ulos waldacunnasta.
Jos hänen luulons on sencaldainen, että oikian uscon tunnustuxen Opettajat ei ole sijtä yhtäpitäwäiset; käykön sen canssa, nijncuin Kircko-säänösä asetetan.
1.§. Jocainen cuin edesäns pitä noitumista, ja wahingoitta toista ruumin eli omaisuden puolesta, ja täysillä perustuxilla sijhen woitetan; olcon hengens rickonut.
Jos jocu saa sijtä cuoleman; nijn pitä mies teilattaman, ja waimon pää poislyötämän, ja hän sitte lawosa poldettaman.
Jos jocu on andanut noidan sen tehdä, eli auttanut sitä täyttämän; olcon sama laki.
2.§. Jos jocu edesäns pitä ennustuxia, lucuparannuxia, eli muuta taicausta; wetäkön sackoa ensimmäisen kerran kymmenen talaria, eli enämmän, neljäänkymmenen talarijn asti, sen jälken cuin ricos on, eli istucon wangiudesa wedellä ja leiwällä.
Jos hän teke sen toisen kerran; wetäkön caxikertaisen sacon.
Jos jocu etzi neuwo eli parannusta lucuparandajain eli tietäitten tykönä; tehkön sackoa wijsi talaria, eli enämmän, cahtenkymmenen talarijn asti, nijncuin ricos on, eli kärsikön wangiutta wedellä ja leiwällä.
1.§. Jos jocu puhke ulos waloihin ja kirouxijn Jumalan palwelluxen alla; tehkön sackoa neljäkymmendä talaria, eli istucon wangiudesa wedellä ja leiwällä.
Jos jocu sen teke istuwan Oikeuden edesä; olcon sacko puolda wähembi.
Jos se tapahtu ilkiwallaisudesta, eli pahasta tawasta, cocouxisa, krouwisa eli juomasiasa, eli julkisesti yhteisillä cujilla ja paicoilla; wetäkön sackoa wijsi talaria joca eräldä cuin händä sentähden Oikeudesa käytetän.
Jos jocu wanno muutoin picaisudesta ja mielen malttamattomudesta; wetäkön sackoa yhden talarin.
Jos hän colmannen erän, eli usiamman, sen canssa löytän; tehkön sackoa wijsi talaria, cuin ennen sanottu on: ja langetcon näistä sacoista, puoli edesandajalle, ja puoli waiwaisille.
Jos jocu teke wäärän walan; sijtä eroitetan Oikeudenkäymisen Caaresa.
2.§. Jos lapsi-ikäinen wanno; se pitä wanhemmilda eli isännäldä witzoilla curitettaman, sen jälken cuin ikä eli paha sisu on.
Jos se tapahtu usiammin; pandacon jalca-puhun kircon owen tygö.
Jos wanhemmat laiminlyöwät curittaa lapsians kirouxista; tehkön sackoa wijsi talaria.
3.§. Jos jocu ylöncatzo sen yhteisen Jumalanpalweluxen, nijn että hän harwoin tule Kirckoon Sunnundaina ja Juhlapäiwinä: Jos hän sijtä on waroitettu, nijncuin Kircko-säänösä sanotan; tehkön sackoa kymmenen talaria.
Jos jocu pidättä perhens pois Kircosta, nijncuin sanottu on; olcon sama laki.
4.§. Jos jocu tule juowuxisa Kirckoon, eli sijhen cusa Jumalan palwelus pidetän, eli muutoin siellä teke sorina ja pahennusta; tehkön sackoa wijsicolmattakymmendä talaria.
5.§. Jos jocu juowuxisa, eli ripittämätä, mene HERran Pyhälle Ehtolliselle: eli, sitten cuin hän Papilda, Kircko-säännön jälken on waroitettu, sieldä itzens pois pitämän; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.
6.§. Se cuin teke jongun ricoxen Sunnundaina eli Juhlapäiwinä, kellon neljän lyömän wälillä aamulla, ja yhdexän lyömän ehtolla; tehkön sackoa kymmenen talaria Sabbatin ricoxesta, ja teostans erittäin.
7.§. Jos jocu teke työtä, eli käsi-tecoa näiden päiwäin päällä; tehkön sackoa kymmenen talaria Sabbatin ricoxesta, ellei se tapahdu omaxi, eli toisen hätätarpeexi, joca ylöslyckämistä ei sallia taida.
8.§. Rihcama-cammiot, eli muut puodit, ei pidä Sunnundaina ja Juhlapäiwinä awattaman, myymisen tähden: Ruoca ja juoma mahta myytää hätätarpexi, sitten cuin Jumalan palwellus on ohitze.
Älkön kelläkän olco walda näinä päiwinä cauppaa tehdä laiwois, eli muisa aluxisa.
Jos jocu ricko näisä tiloisa; maxacon sackoa Sabbatin ricoxesta, cuin sanottu on.
Sama sacko olcon; jos jocu matcaa eteens otta, maalla eli wedellä, caupungisa eli maalla, ennen cuin Jumalan palwelus on lopetettu.
Jocainen cuin hewoisen eli wenhen sijhen wuoro; tehkön sackoa wijsi talaria.
Jos jocu on matcalla; asettacon itzens Jumalan palwelluxeen sijhen Kirckoon, cuin tien wieresä on.
1.§. Jos jocu canda nurja kilpe Waldacunda wastan, eli teke jotakin wäkiwallaista työtä Waldacunnan Cuningan ja Herran, Trotningin, eli heidän Lastens päälle; eli tule sijhen woitetuxi, että hän juonittele jotakin, taicka sisä-eli ulco-maisen miehen canssa, Cuningasta ja Waldacunda wastan, heidän wahingoxens ja turmioxens: eli pyytä pettä Waldacunnan Alamaisia, Maata eli Cansa, Sotajoucko, Linnoja, Warahuoneita, Laiwoja, ja muuta sencaldaista; nijn pitä hänen ja caickein cuin hänen canssans samasa juonesa ja aicomuxesa ollet owat, oikia käsi poishacattaman, pää poislyötämän ja he teilattaman, ja heidän irtain ja kijndiä omaisudens, käykön Cruunun alle.
Jos ei he woi wahingota tehdä; olcon cuitengin hengens, cunnians ja omaisudens rickonet.
2.§. Jos jocu yllyttä eli edesautta sencaldaista petosta, kirjan, neuwon eli awun cautta; olcon sama laki.
3.§. Jos jocu tietä sencaldaisia petollisia juonia hanckeisa olewan, ja ei nijtä poispoista; nijn paljo cuin hän taita ja woi, eli aicanans ei ilmoita; olcon myös saman rangaistuxen alla.
4.§. Jos hänellä ei ole nijtä perustuxia, joilla hän uscalda taitawansa sitoa sen wiallisen tecoon eli aicomuxeen; nijn pitä hänen caikella cawahtamisella, ja ilman personan nimittämätä, andaman Cuningalle eli jolleculle hänen wircamiehellens, cohta rehellisesti tietää, caicki ne asian haarat, cuin hänelle tietyt owat, että waara ennätettää ja juonittelemus tiedustettaa mahdais.
Jos hän sen laiminlyö; rangaistacon sen jälken, cuin hänen ricoxens coetellan olewan.
Jos hän nimittä jongun wissin miehen ja se ei taida sijhen sidottaa; rangaistacon nijncuin asia ja asian haarat owat.
5.§. Jos se, joca uscottu on tietämän Cuningan ja Waldacunnan salaisia neuwoja eli päätöxiä, nijsä asioisa, joiden päälle Waldacunnan wartioitzeminen ja waarattomus on perustettu, nijtä ilmoitta; eli jos jocu ilman luwata ja suostumusta, anda nijtä kirjoja ulos, jotca hänen sencaldaisisa asioisa pitä salaisudesa <157> pitämän; seisocon saman rangaistuxen cuin Waldacunnan petoxesta sanottu on.
6.§. Jos jocu otta lahjoja eli andimita wieralda herraudelda, edesauttaxens hänen hyödytystäns Cuningan ja Waldacunnan parasta wastan; olcon rickonut hengens, ja sen cuin hän nautinnut on.
Jos Cuningan wircamies muutoin otta lahjoja eli andimita wieralda Herraudelda, ja ei ole ennen, eli cohta sen jälken, andanut sitä tietä, ja saanut sijhen Cuningan lupaa; olcon cunnians ja wircans paitzi, ja rickonut sen cuin hän saanut on.
7.§. Ei mahda jocu alamainen Waldacunnasa, andaa itzens pidettää, nijncuin sanansaattajana wieralda Herraudelda, eli olla wieralle sanansaattajalle awullinen, nijsä asioisa, cuin hänen toimituxeens tulewat; Jos jocu ricko tätä wastan; ajettacon ulos Waldacunnasta, ja cadottacon sen oikeuden ja edun, cuin Ruotzin alamaiselle tygö tule.
8.§. Jos jocu pyytä, eli muille itzens aldixi anda sijhen, että julkisesti, eli salaisen juonittelemuxen cautta, sisälle saattaa, ylöstuottaa eli edesauttaa yhtä pijrittämätöindä yxiwaldiaista hallitusta Waldacunnasa; eli muuta hallituxen muoto, cuin sen, jonga Waldacunnan Säädyt wahwaxi tehnet owat; rangaistacon nijncuin waldacunnan pettäjä, ja olcon rickonut hengens, cunnians ja tawarans.
1.§. Joca häpiällisesti puhu, eli kirjoitta, jotakin Cuningasta, eli Trotningita, eli sitä wastan, cuin Seurajaxi hallituxesa selitetty on; sen pää pitä poislyötämän.
2.§. Joca soima Cuningan ja Waldacunnan Neuwonandaille, yhdelle eli usiammalle, wiran tähden, sitä cuin heidän cunnians päälle käy, ja ei woi sitä todexi täyttä; olcon myös hengens rickonut.
Jos jocu puhu, eli kirjoittaa heistä, sitä cuin muutoin häwäisewäinen on, wirasa ja wiran tähden; rucoilcon julkisesti andexi, ja wetäkön sackoa wijsisata talaria.
1.§. Joca kehoitta ja yllyttä yhteisen cansan tottelemattomuteen Cuningasta eli sitä wastan, joca Esiwallan puolesta toimittaa ja käske; olcon hengens rickonut.
Jos sijtä capina nouse; olcon hucannut sekä hengens että tawarans.
2.§. Jos miehet cocowat itzens yhteen, ja asettawat itzens Cuningan, eli hänen Käskynhaldians käskyä wastan; nijn rangaistacon päämies, cuin ennen sanottu on, ja nijstä muista otettacon, arwan jälken, joca kymmenes mies pois hengeldä, ja rangaistacon ne jäljelle olewaiset cumbikin neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla eli cuucauden wangiudella, wedellä ja leiwällä.
Jos jocu on sijnä tegosa wähemmän osallinen; rangaistacon asian haarain jälken.
3.§. Jos se tule tapetuxi, jolla Cuningan käsky oli, eli se joca tahdoi capinata hillitä; olcon tappaja rickonut oikian kätens, ja lyötäkön hänen pääns pois ja teilattacon, nijn myös caicki ne, jotca sitä cuollutta hosunet ja lyönet owat.
Jos capinan nostaja tule tapetuxi; maatcon costamata.
4.§. Jos jocu käske sotawäke ylös lickeelle nouseman, ilman Cuningan käskyä Neuwonandajain neuwon canssa; eli coosa pitä sitä sotajoucko joca coto luwan saanut on, sillä täyttäxens wahingollista juonittelemista waldacunnan turwallisutta, eli sen asuwaisten <159> wapautta wastan; nijn ei pidä kenengän hänelle sijnä tilasa cuuliaisen oleman, ja olcon hän rickonut hengens, cunnians ja omaisudens.
Jos wihollinen lange äkillisesti sisälle maahan, ja ei taita Cuningan käskyä odottaa, nijn mahta tosin sotawäki torjumisexi nostettaa; cuitengin tehtäkön se cohta Cuningalle tiettäwäxi.
5.§. Joca pahasa aicomuxesa ylösajattele, eli ymbäri maacunnan hajottele walheita ja wääriä huutoja, jotca coskewat waldacunnan turwallisutta, eli saatta sillä matcaan yhteisen metelin ja capinan; olcon hengens rickonut, eli rangaistacon maanculkeudella, raippa-witzoilla, eli wangeudella, sen jälken cuin ricos on.
1.§. Jos se lyö wäärää myntiä, jolle myntäminen uscottu on, olcon cunnians ja hengens rickonut, ja täyttäkön wahingon omaisudestans.
Jos jocu muu mies lyö eli walaa wäärää myntiä; olcon cunniatoin ja rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, ja tehkön sitten työtä colme ajastaica Cruunun linnasa eli pajasa; maxacon myös wahingon, jos hän jongun sillä on pettänyt.
Sama laki olcon sille, joca sijhen neuwonut eli auttanut on; nijn että teco sijtä on tapahtunut.
2.§. Jos jocu uloscaupitze sitä myntiä, cuin hän tietä wäärän olewan, ehkä hän ei ole mynttämiseen neuwonut eli auttanut; täyttäkön wahingon, ja rangaistacon wangeudella wedellä ja leiwällä, taicka raippa-witzoilla, eli witzoilla, sen jälken cuin petos on.
3.§. Jos jocu tule wäärällä myntillä petetyxi, ja waicka hän sen hawannut on, anda sen sitte toiselle ulos; rangaistacon wangiudella asian haarain jälken, ja maxacon wahingon.
4.§. Jos jocu leickele mynttiä, mitä lajia hywäns, eli sen muutoin yhdellä taicka toisella tawalla petollisesti wähendä; olcon cunniatans paitzi, ja rangaistacon neljällätoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla, yhdellätoistakymmenellä parilla witzoilla, eli usiammalla, taicka wangiudella wedellä ja leiwällä, aiwan sen jälken cuin ricos on, ja maxacon wahingon.
1.§. Jos jocu petollisesti käyttä Cuningan nimeä eli sinettiä itzellens hywäxi, eli toiselle wahingoxi; olcon cunniatoin, ja rangaistacon sijnä siwusa, mies cahdellaneljättäkymmenellä parilla raippa-witzoilla, ja waimo ihminen neljälläcolmattakymmenellä parilla witzoilla, eli neljäncolmattakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä; ehkä ei sijtä yhtäkän wahingota seuraa.
Jos se tapahtu Cuningan Käskynhaldian, eli jongun Oikeuden nimeen, eli sinetin canssa; olcon myös cunniatoin, ja rangaistacon mies cahdexallatoistakymmenellä parilla raippa-witzoilla ja waimo neljällätoistakymmenellä parilla witzoilla, eli cuudentoistakymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä.
Jos he pettäwät sillä itzellens calua eli rahaa; seisocon myös warcan oikeuden alla.
2.§. Jocainen cuin wääräxi teke Oikeuden tuomiokirjoja, muistokirjoja eli kirjoituxia, eli Cruunun lascoja ja muita tecokirjoja, jotca yhteisexi hyödytyxexi ja ojennuxexi owat; asetettacon rauta caulasa yhden paalun eteen, ja rangaistacon työllä Cuningan Linnasa, eli warustuxesa wissit wuodet, eli caiken elinaicansa, nijncuin teco on.
3.§. Jos jocu ulospyhki, tygöpane, eli muutta toisen nimen eli sinetin, eli muulla tawalla wääräxi teke kirjoja, lascoja, käsikirjoituxia, lähetys-kirjoja ja muita raamatuita, eli ricki repi ja poltta nijtä, ja kirjoitta toiset siaan, sillä wahingota tehdäxens; olcon cunniatoin ja tehkön sackoa neljäkymmendä talaria, maxacon myös wahingon.
Jos hän sen teke wiran-toimituxesa; wetäkön caxikertaisen sacon.
4.§. Jos jocu awa toisen miehen lähetys-kirjan, luke eli anda toisen lukea, ilmoitta ja uloshajoitta sitä cuin kirjoitettu on, ja etzi sillä hänen wahingotans ja häpiääns, jota se coske; wetäkön sackoa caxikymmendä talaria, eli enämmän, ja olcon sijnä siwusa cunniatoin, jos ricos sen ansaitze.
1.§. Jos mies eli waimo luopu hänen laillisesta awiopuolisostans, ja anda itzens wihkiä toisen canssa joca naimatoin on; olcon se caxnainut hengens rickonut, ja se joca ei ennen nainut ollut, rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, colmellakymmenellä parilla witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä; jos sen edellisen awioskäsky hänelle ennen tiettäwä oli.
Jos ei he ole itzens secoittanet toinen toisens canssa; tehkön se caxnainut sackoa cahdexankymmendä talaria, ja se toinen neljäkymmendä talaria.
2.§. Jos laillisesti nainut mies eli waimo kihla itzens toisen canssa; wetäkön se nainut sackoa cuusikymmendä talaria.
Jos he secoittawat itzens kihlamisen jälken toinentoisens canssa; nijn rangaistacon se nainut neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoilla, colmellakymmenellä parilla witzoilla, eli cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä.
Sama rangaistus olcon; jos se, joca Tuomarilda on selitetty jongun puolisoxi, anda wihkiä itzens toisen canssa.
Jos se toinen on sijtä tietänyt; rangaistacon colmella parilla colmattakymmendä raippa-witzoilla, cahdexalla parilla toistakymmendä witzoilla, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella, wedellä ja leiwällä.
1.§. Jocainen cuin secoitta itzens eläimen eli muun järjettömän luondocappalen canssa; sen pää pitä pois lyötämän ja hän lawosa poltettaman, surmattacon myös sama eläin ynnä ja poltettacon.
2.§. Jos jocu ei taida sidottaa itze tecohon, waan löytän olleen täydesä aicomuxesa ja walmisa sencaldaista cauhistusta täyttämään: nijn pitä hänen caula-raudasa tekemän työtä puolen wuotta, eli enämmän, asian haarain jälken.
1.§. Jos jocu ehdollans pistä tulen Cuningan Huonen, Linnan ja Warustuxen, Laiwan, Kruti-huonen, Wara-huonen, Aset-huonen, eli muun sencaldaisen päälle; sen oikia käsi ja pää lyötäkön pois, ja poltettacon hän lawosa; täyttäkön myös wahingon, jos hän woi.
Jocainen cuin sijhen käske, neuwo eli awullinen on, nijn että teco sijtä tapahtu; seisocon saman rangaistuxen.
2.§. Jos jocu aicomuxesta sytyttä walkian toisen taloon, ja poltta sijnä ylös huoneita, yhden eli usiamman; <163> sen pää lyötäkön pois, ja maxettacon wahingo hänen omaisudestans.
Jos ihmisiä sijnä sisällä pala, eli tule cuoletetuxi; nijn olcon murhan-poltaja sijnä siwusa oikiaa kättäns paitzi.
3.§. Jos jocu pahasta sisusta sytyttä walkian ulco-huonen, metzän, elo-auman, heini-suowan, eli olki-rijttan päälle, jotca caucana talosta owat; rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä: palkitcon myös wahingon.
4.§. Jos murhan-polttaja sijnä työsä käsitetän; rangaistacon colmella colmattakymmenellä parilla raippa-witzoja, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoja, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä, ehkei sijtä yhtään wahingota tapahduis.
1.§. Jos mies eli waimo surma toisen wäijywäisesti ja salaisesti; tulcon murhajan pää pois lyödyxi, mies teilatuxi, ja waimo lawosa poltetuxi.
2.§. Sama laki olcon sijtä, joca tappa lapsiikäisen, nuoremman cahtatoistakymmendä ajastaica, eli jongun macawan, uiwan, kylpöwän, eli sen, cuin sencaldaisesa tilasa eli toimituxesa on, ettei hän itzens warjella taida.
Jos jocu lyö eli haawoitta händä; sacotettacon cahdenkertaisesti.
3.§. Jos jocu otta toisen kijnni wäkiwallalla, repi ulos silmät, eli lyö ulos hambaita, leicka pois kielen, nenän, eli muun jäsenen; olcon hengens rickonut.
1.§. Jos jocu tappa eli surma itzens; nijn mahta sen ruumis sildä, joca sen löytä, soimamata ylösotettaa, ja erinäns laskettaa; jos Tuomari sitte coettele, että hän tahdollans itzens on hucannut; nijn pitä sencaldainen itzens-surmaja metzään wietämän teloittajalda ja maahan caiwettaman.
Jos se löytään pään-heicoudesta, raiwoudesta, eli muusta sencaldaisesta tuscasta tapahtunen; nijn mahta hän muilda ihmisildä pideldää ja haudattaa.
2.§. Jos jocu taita sen hengen pelasta, joca itzens hirttänyt on, eli muulla tawalla itzens hucata tahto, ja ei händä pelasta; rangaistacon asian-haarain jälken.
3.§. Jos jocu löyty macawan cuollunna, ja ei cucan tiedä cuinga hän huckunut on; se mahdetan cunniallisesti haudattaa.
Jos hän jumalatoinda elämäkerta on pitänyt; nijn pandacon Kircko-aitaan erinäns.
4.§. Jos nijn taita tapahtua, että se joca itzens hucata tahto, ei saa sijtä cuolemata; rangaistacon wangiudella wedellä ja leiwällä, raippa-witzoila eli witzoilla, asian-haarain jälken.
5.§. Jos jocu petollisesti tunnusta, että hän sencaldaisen työn tehnyt on, joca cuoleman-rangaistuxen ansaitze; olcon sama laki.
1.§. Jos isä, eli äiti, ehdollans ja wahwasta neuwosta tappa lapsens; eli jos lapsi tappa isäns, eli äitins; <165> mies waimons, eli waimo miehens; lyötäkön pois oikia käsi ja pää, mies teilattacon, ja waimo lawosa poltettacon.
Jos jocu tappa isä- eli äiti-puolens; appens eli anoppins; appi- eli anoppi-puolens; elickä jos ne tappawat lapsi-puolens, eli wäwyns; weli eli sisar, toinentoisens; nijden pitä pää pois lyötämän, mies teilattaman, ja waimo lawosa poldettaman.
2.§. Jos lapsi lyö oma isäns, eli äitiäns; olcon hengens rickonut, eli rangaistacon neljälläkymmenellä parilla raippa-witzoja, colmellakymmenellä parilla witzoja, eli yhden cuucauden wangiudella wedellä ja leiwällä, asian-haarain jälken.
Jos jocu lyö isä- eli äiti-puoldans, appens eli anoppians, appi- eli anoppipuoldans; wetäkön sackoa sata talaria.
3.§. Jos lapsi langetta häwästys sanoja isää, eli äitiä wastan; rangaistacon colmecolmattakymmenellä parilla raippa-witzoilla, cahdexallatoistakymmenellä parilla witzoilla, eli cahdenkymmenen päiwän wangiudella wedellä ja leiwällä.
Jos se tapahtu puoli wanhembia eli appe, taicka anoppia wastan; wetäkön sackoa wijsikymmendä talaria.
Rucoilcon myös caikisa näisä tiloisa andexi julkisesti.
|
Historian äärelle | Tutkimus, opetus, seurat | Arkistot, kirjastot, museot | Ajankohtaista
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute | Etusivulle
