Kuka Pekka Haavisto?

Pekka Haaviston tarina kulkee samoja polkuja kuin Suomen tie menestyväksi ja kokoaan suuremmaksi vaikuttajaksi. Haavisto on elänyt niin 1960-luvun murroksen, ympäristöliikkeen synnyn 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa kuin 1990- ja 2000-lukujen kansainvälistymisen.

Kokemukset kotimaan politiikassa ja ulkomaisissa konflikteissa ovat muokanneet Haavistosta neuvottelijan: peräänantamattoman, mutta kuuntelevan sillanrakentamisen rautaisen ammattilaisen.

Pekka Haavisto on maailmalla arvostettu ulkopolitiikan asiantuntija ja sillanrakentaja. Pitkä ura niin kotimaisessa politiikassa kuin kansainvälisillä kentillä on tehnyt Haavistosta taitavan neuvottelijan ja aidosti ihmisten asioista välittävän kuuntelijan.

Varpaat Haikan mullassa, sydän maailmalla

Pekka Olavi Haavisto syntyi vuonna 1958 helsinkiläiseen opettajaperheeseen. Lapsuuden kesät kuluivat muun muassa äidinpuolen Haikan-sukutilalla Teiskossa, missä perhe pääsi hengähtämään pienen kaupunkikodin arjesta. Hämäläisellä maaseudulla Haavisto oppi arvostamaan paitsi kädentaitoja ja maanviljelystä myös rauhaa ja olemisen avaruutta.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Munkkivuoren yhteiskoulusta vuonna 1976 Haavisto aloitti valtiotieteiden opinnot Helsingin yliopistossa.

Maailma, matkailu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuitenkin veivät pian mennessään: vuonna 1977 Haavisto julkaisi jo ensimmäisen Interrail-oppaansa, ja vuonna 1979 alkunsa saivat Koijärvi-liike ja Komposti-lehti. Loppu on Vihreän liikkeen historiaa.

Reppumatkailu pysyi rakkaana harrastuksena myöhemminkin. Kesällä 1997 Haavisto suuntasi kohti Kolumbiaa. Siellä hän tapasi ecuadorilaisen Antonio Floresin. Jouluksi Haavisto jo matkasi tapaamaan Floresin perhettä, keväällä päiväntasaajan kasvatti taas tuli napapiirille – ja paluulippu jäi käyttämättä.

Antonio ja Pekka rekisteröivät suhteensa heti kun Suomen laki sen vuonna 2002 salli.

Myös lapsena opittu rakkaus käsillä tekemiseen on säilynyt. Vuonna 2005 Haavisto osti kodikseen purkukuntoisen suojelukohteen, Eila Hiltusen ateljeen Munkkiniemestä. Haaviston mukaan kittaaminen ja maalaaminen on loistavaa vastapainoa kalashnikovein varustettujen sissijohtajien kanssa istutuille rauhaneuvotteluille. Remontoitavaksi pääsevät myös vanhat kuplavolkkarit, joita Haavisto on harrastanut nuoresta miehestä asti.

Pioneerivihreästä rauhanneuvottelijaksi

Pioneeriajan vihreänä Haavisto oppi uutta raivaavan, pelottoman ajattelun, vuorovaikutuksen ja suvaitsevaisuuden merkityksen, kansalaisjärjestöjen voiman. Haavisto nousi kansanedustajaksi ensimmäisissä vaaleissaan vuonna 1987 tehtyään äänestäjiin suuren vaikutuksen Ylen suuressa vaalikeskustelussa.

Vuosina 1995–1999 hän toimi Euroopan ensimmäisenä vihreänä ympäristö- ja kehitysministerinä.

Poikkeuksellisen menestynyt ja tunnettu Haavisto on kansainvälisellä areenalla. Toimiessaan YK-tehtävissä vuosina 1999–2005 hän näki henkilökohtaisesti millaista elämä on muun muassa Balkanin, Afganistanin, Palestiinan, Liberian ja Sudanin kriisialueilla.

Johtaessaan YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n kenttätutkimuksia Haavisto selvitti esimerkiksi sitä, millaisia tuhoisia vaikutuksia sodilla oli ihmisten elinympäristöön. Haavisto arvelee olevansa eniten maailman miinakentillä kävellyt sivari.

YK-tehtäviä seurasi vastuullinen toimi Euroopan unionin erityisedustajana Sudanissa ja Darfurissa, missä Haavisto osallistui myös rauhanneuvotteluihin.

Vuonna 2007 Haavisto ratkoi Darfurin kriisiä YK:n erityisasiantuntijana. Vaikka vuoden 2007 eduskuntavaalit sitoivat Haaviston jälleen suomalaisen politiikan keskiöön, kansanedustaja on sittemminkin ehtinyt toimimaan muun muassa vierailevana tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa, luennoitsijana Helsingin yliopistossa, Nato-koulussa Oberammeragaussa ja Bristolin yliopistossa Isossa-Britanniassa sekä lukuisissä muissa kansainvälisissä tehtävissä. Hän on myös julkaissut useita kirjoja ja tutkimuksia, ja toiminut lukuisissa kotimaisissa luottamustehtävissä.

Tällä hetkellä Haavisto toimii Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja ulkoministerin erityisedustajana. Tarkemmin Haaviston uraan voit tutustua esimerkiksi eduskunnan sivuilla.

Viisautta, kokemusta ja harkintaa

Kollegat ja ystävät kuvaavat Haavistoa sillanrakentajaksi ja neuvottelijaksi. Hän etsii dialogia ja yhteistyötä, ei vastakkainasettelua ja nokittelua. Haavisto on rohkea, muttei röyhkeä.

Monen mielestä Haavistoa leimaa miltei surumielinen tyyneys. Se ei kuitenkaan ole puuttuvaa energiaa, vaan viisautta, kokemusta ja harkintaa: Haavisto on ihmisistä aidosti välittävä ja lämmin, kuunteleva ja aina ratkaisua etsivä. Kun yhteisymmärryksen löytämiseen tarvitaan mukaan kaikki osapuolet, Haavisto pystyy muistamaan tai kehräämään tarinan, jolla voi havainnollistaa ajatuksiaan. Peräänantamaton sisupussikin Haavisto osaa tarpeen tullen olla. Silloin ei kukaan kävele yli ja ohi.

Haavistossa yhdistyvät niin poliittinen kokemus, vankka sivistys kuin yhteistyökykyisyys. Monipuolinen ja -taitoinen poliitikko on haluttu puhuja kouluissa, armoitettu tarinankertoja ja kirjoittaja. Kokemukset, havainnot ja oivallukset maailmalta ovat kirkastuneet ymmärrykseksi siitä, että neuvottelu, sopiminen ja kuunteleminen ovat aina ensimmäinen, eivät viimeinen vaihtoehto.