Piispainkokous 24.1.2012

Piispainkokous asetti hiippakunnan piispan esityksestä rovasti Mikko Kärjen toimituskieltoon.

Piispainkokous 27.3.2012

Piispainkokous antoi ohjeistuksen kummiudesta:

Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen (174/2006) 6§:n mukaan ”Kirkon yhteyteen otettavalla tulee olla ortodoksista uskoa tunnustava kummi. Lisäksi hänellä voi olla muita kummeja, joiden tulee olla kristillisen kirkon tai kristillisen yhteisön jäseniä”.

Kasteen toimituksessa piispa tai pappi on mysteerion toimittaja, kummi taas ensisijaisesti sen todistaja. Hän on todistaa mysteerion kirkon perinteen mukaisuudesta ja siitä, että kastettava haluaa liittyä kirkon jäseneksi. Lapsen tai sellaisen henkilön, joka ei voi suullisesti todistaa uskostaan, kummi antaa vakuutuksen kuuliaisuudesta Kristukselle ja uskosta uskontunnustuksen kautta.

Kummin tehtävänä on myös yhdessä seurakunnan, ja lapsen kohdalla yhdessä vanhempien, kanssa kantaa vastuuta kastetun hengellisestä kasvatuksesta. Kirkon kanoniseen perinteeseen on vakiintunut käytäntö, että vanhemmat eivät toimi lapsensa kummeina, vaan siihen tehtävään kutsutaan perheelle läheinen henkilö. Sama henkilö voi kuitenkin toimia kummina perheen kaikille lapsille.

Tehtävänä kummius on elinikäinen. Tavoitteena on kummin ja kummilapsen suhteen muodostuminen läpielämän kantavaksi yhteiseksi hengelliseksi matkaksi.

Kastettavana tai aikuisena kirkkoon liittyvälle yksi ortodoksisen kirkon jäsen riittää kummiksi. Suomen ortodoksisen kirkon jäsenten läheiseen perhe- ja ystäväpiiriin kuuluu yleensä myös muita kristittyjä. Sen vuoksi meillä on katsottu mahdolliseksi, että muiden kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen jäsenet voivat toimia yhdessä ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan kummin kanssa lapsen hengellisinä kasvattajina eli kummeina.

Koska kummius määrittyy todistajuuden ja hengellinen siteen kautta, siihen ei liity laillista sitovuutta. Jos kummi sanoutuu irti kristillisestä perinteestä, hengellinen suhde kummi lapseen katkeaa.

Suomen ortodoksisessa kirkossa seurataan kirkkojärjestystä, jonka mukaan yhden ortodoksisen kummin ja muiden kummien tiedot kirjataan kirkon jäsenrekisteriin. Kummeja ei voi myöhemmin vaihtaa, lisätä tai mitätöidä, vaan tehtävä on elinikäinen ja raukeaa ainoastaan kummin luopuessa kristillisestä uskosta. Näin tapahtuessa muutoksia ei kirjata jäsenrekisteriin.

Kummin kuoleman tai kirkosta eroamisen jälkeen hengellisestä kasvatuksesta vastaavat vanhemmat tai heidän valitsemansa henkilö. Tällaisessa tilanteessa aikuinen kirkon jäsen voi itse valita itselleen hengelliseksi tueksi sopivaksi katsomansa henkilön.

Mikäli kirkon jäseneksi tuleva on aikaisemmin ollut muun kristillisen kirkon tai yhteisön jäsen ja hänellä on siellä saadussa kasteessa nimetyt kummit, nämä kummit voidaan hänen niin halutessaan kirjata kummeiksi jäsenrekisteriin. Tällaisessa tilanteessa kirkkoon liittyvällä on kuitenkin oltava yksi uusi kummi, joka on ortodoksi.

Piispainkokous kehottaa seurakuntien papistoa keskustelemaan vanhempien kanssa hyvissä ajoin ennen kastetta kummiudesta. Tarvittaessa papiston tehtävänä on auttaa sopivan ortodoksisen kirkon jäsenen löytämisessä kummiksi. Epävarmoissa tilanteissa konsultoidaan hiippakunnan piispaa.

Piispainkokous muistuttaa vanhempia ja kirkon jäsenyyteen valmistautuvia aikuisia siitä, että kummin keskeisin tehtävä on toimia kummilapsen hengellisenä kanssakulkijana koko elämän ajan.

Piispainkokous antoi ohjeistuksen sakramentteihin ja toimituksiin osallistumisesta:

Suomen ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 3§:n mukaan kirkon jäseniä ovat ne, jotka on otettu kasteen ja mirhalla voitelun kautta kirkon yhteyteen. Samalla määrätään, ettei kirkon jäsen voi samanaikaisesti kuulua muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Suomen ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa (985/2006) ja laissa uskontokuntien jäsenrekisteristä (614/1998) säädetään jäsenrekisteristä, johon kirjataan tiedot Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistä.

Kirkkokäsitykseltään ortodoksinen kirkko on yksi kirkko, eikä Suomen alueella papiston pastoraalista palvelutehtävää ole rajattu vain Suomen ortodoksisen kirkon jäseniin.

Piispainkokous ohjeistaa papistoa noudattamaan harkintaa toimitusten ja sakramenttien osalta niiden ortodoksien osalta, jotka eivät ole Suomen ortodoksisen kirkon jäsenrekisterissä. Epävarmoissa tilanteissa konsultoidaan hiippakunnan piispaa.
Piispainkokous ohjaa käymään keskustelun kirkon jäsenyydestä niiden ortodoksien kanssa, jotka säännöllisesti osallistuvat jumalanpalveluselämään ja toimituksiin, mutta eivät ole Suomen ortodoksisen kirkon jäsenrekisterissä.

Piispainkokous toivoo, että Suomessa pysyvästi asuvat ortodoksit liittyvät Suomen ortodoksisen kirkon jäseneksi.

Hautauksen osalta noudatetaan Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen määräystä (2007/174, §8), jonka mukaan kirkollinen hautaan siunaaminen toimitetaan ortodoksista uskoa tunnustaneelle vainajalle.

Piispainkokous käsitteli erikoisristien käyttämistä ja kumosi 18.6.1974 tehdyn päätöksen ristien käytön osalta. Piispainkokous päätti, että muulta kirkolta saatu erikoisristi edellyttää vastaavan ristin kanto-oikeutta Suomessa.  Helmiäisestä valmistetut ristit rinnastetaan koruristeihin ja Ekumeenisen patriarkan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin myöntämät ristit rinnastetaan kultaristeihin. Piispainkokous ohjeisti papistoa, ettei paastojen aikana käytetä puuristejä, vaan kanto-oikeuden mukaista ristiä tai ei ristiä lainkaan.

Piispainkokous antoi pastori Kari Räntilälle ja pastori Jonas Bergenstadille ohjeet teologisen tutkinnon täydentäiseksi vastaamaan ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen (174/2007) 132 §:n mukaista kirkon tai seurakunnan työsuhteen edellyttämää kelpoisuutta.

Piispainkokous hyväksyi ruotsinkielisen liturgiakäännöksen koekäyttöön. Helsingin hiippakunta käynnisti keväällä 2009 osana ruotsinkielisen ortodoksisuuden kehittämistä Johannes Krysostomoksen liturgian käännösprojektin. Käännöstyön johtoryhmään kuuluivat pastori Mikael Sundkvist, pastori Sergius Colliander, Michael Hjälm ja Paul Nordgren.

Piispainkokous merkitsi tiedoksi metropoliitta Ambrosiuksen muistion liturgian kääntämiseen liittyvistä kysymyksistä, ylidiakoni Jyrki Härkösen väliraportin Ortodoksisen Kirjallisuuden Julkaisuneuvoston toiminnan uudelleen organisoimisesta ja TM Okko Balagurinin raportin Ekumeenisen patriarkaatin järjestämästä sairaalasielunhoidon konferenssista.

Piispainkokous 27.9.2012

Piispainkokous asetti pastori Kari M. Räntilän toimituskieltoon hiippakunnan piispan esityksestä poliittiseen toimintaan osallistumisen vuoksi 27.9.–28.10.2012.

Piispainkokous 16.10.2012

Piispainkokous käsitteli Ortodoksisten Kanttorien Liiton esitystä Piispallisten jumalanpalvelusten veisuja -julkaisuksi. Asia jätettiin pöydälle.

Piispainkokous merkitsi tiedoksi, että Ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö luovutti piispainkokouksen 27. maaliskuuta 2012 hyväksymän Johannes Krysostomoksen liturgian Chrysostomos-liturgin – en ny översättning -käännöksen tekijänoikeudet Suomen ortodoksiselle kirkolle.

Piispainkokous 25.11.2012

Piispainkokous totesi lausuntonaan, että se yhtyy kirkollishallitukselle laadittuun esitykseen ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 69 §:n muuttamisesta.

Esitys kirkollishallitukselle

Ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 69 §:ssä on säädetty, että luostarin jäsenet valitsevat luostarin johtajan vaalilla, jonka hiippakunnan piispa vahvistaa. Tehtävä on elinikäinen. Laissa ei ole säännöstä, jonka perusteella luostarin johtaja voidaan erottaa tai muutoin vapauttaa tehtävästään.

Luostarin ohjesäännön 9 §:ssä ja 15 §:ssä on mainittu perusteet, joilla hiippakunnan piispa voi erottaa tai muutoin vapauttaa luostarin johtajan tehtävästään. Säännökset erottamisesta ja muutoin tehtävästä vapauttamisesta ovat ortodoksisen kirkon toiminnan ja piispan tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömiä. Tämän vuoksi tehtävästä vapauttamista koskevat perusteet on kirjattava lakiin.

Lakia säädettäessä lainsäädännön uudistamistoimikunta esitti 14.9.2004 luovutetussa ehdotuksessaan 69 §:n osalta, että luostarin johtajan tehtävä on määräaikainen, mutta kirkolliskokous asiaa käsitellessään muutti tehtävän elinikäiseksi. Lain säätämisen jälkeen luostarille on 1.2.2011 vahvistettu ohjesääntö, johon on otettu 9 §:än ja 15 §:än säännökset luostarin johtajan erottamisesta tai muutoin tehtävästä vapauttamisesta. Ohjesäännön määräykset ovat ristiriidassa ortodoksisesta kirkosta annetun lain 69 §:n kanssa. Luostarin johtajan valintaa koskeva säännös on kirjattu lain 69 §:än ja myös tehtävästä vapauttamista koskeva säännös tulee olla hierarkkisesti samantasoisessa säädöksessä. Tämän vuoksi lain 69 §:än esitetään lisättäväksi toinen momentti, jossa määritellään tehtävästä vapauttamisen perusteet sekä kolmas momentti, jossa annetaan valtuutus antaa tehtävästä vapauttamista koskien tarkentavia määräyksiä luostarin ohjesäännössä.

Luostarin johtajan tehtävä ei ole työsuhde eikä palvelusuhde, vaan kuuliaisuustehtävä, jonka osalta hiippakunnan piispa käyttää ohjaus ja valvontavaltaa ortodoksisesta kirkosta annetun lain, kirkkojärjestyksen, luostarin ohjesäännön ja kirkon kanonien perusteella.

Ortodoksisen kirkon toiminta Suomessa perustuu Raamatun, perimätiedon, kirkon dogmien ja kanonien sekä muiden kirkollisten sääntöjen varaan. Kirkon pappeus perustuu kanoneissa määrättyihin edellytyksiin, jotka luovat pappeudelle hierarkkisen kuuliaisuussuhteen. Kanonisen kuuliaisuussuhteen piiriin kuuluvat piispat, papit, diakonit ja luostariasukkaat. Kanonisen kuuliaisuuden piiriin liittyminen on vapaaehtoista ja edellyttää sen hyväksymistä, että piispa on suhteessa papiston jäseniin ja luostarissa asuviin munkkeihin aina esimies. Papiston sitoutuminen kirkon kanoneihin ja kanoninen suhde piispaan on osa kirkon sisäistä autonomiaa.

Näillä perusteilla luostarin etu vaatii, että piispalla on oltava ortodoksisessa kirkossa esimiesasema ja kurinpitovalta suhteessa luostariasukkaisiin ja tämän vuoksi lain 69 §:n säännöstä on täydennettävä ja muutettava.

Esitys ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) muutoksesta

Voimassa oleva laki 69 §

Luostarin jäsenet valitsevat luostarin johtajan vaalilla. Vaalin vahvistaa hiippakunnan piispa. Tehtävä on elinikäinen.      

Muutosesitys 69 §

Luostarin jäsenet valitsevat luostarin johtajan vaalilla. Vaalin vahvistaa hiippakunnan piispa. Luostarin johtaja valitaan tehtävään toistaiseksi.

Hiippakunnan piispa voi vapauttaa luostarin johtajan tehtävästään luostarin johtokuntaa kuultuaan, jos piispa katsoo luostarin edun sitä vaativan.

Luostarin johtajan vaalissa sekä tehtävästä vapauttamisessa noudatettavasta menettelystä voidaan antaa tarkentavia määräyksiä 71 §:ssä tarkoitetussa luostarin ohjesäännössä.

Piispainkokous antoi lausunnon Oikeusministeriölle sijaissynnytysjärjestelyjä koskevasta arviomuistiosta.

Lausunto

Yleistä

Ortodoksisen kirkon etiikan keskiössä on ihmisyys, joka saa alkunsa hedelmöityksessä. Siitä katsotaan alkavan elämän, jota ei voi sivuuttaa toisen ihmisen oikeuksilla. Näin ollen ihmisen kokeman lapsettomuuden ei voida suoraan katsoa luovan oikeutta lapsen saamiseen, vaan ensisijaisena tarkastelunäkökulmana on syntyvä uusi ihminen ja kunnioitus hänen ihmisarvoaan kohtaan.

Hedelmöityshoidot ja sijaissynnytysjärjestelyt liittyvät ortodoksisen kirkon näkökulmasta kysymyksiin ihmisen pyhyydestä ja inhimillisen elämän kunnioittamisesta hedelmöityshetkestä alkaen, joten tieteen mahdollistamia ihmisen lisääntymismahdollisuuksia tulee tarkastella huolellisesti. Ortodoksisella kirkolla maailmanlaajuisesti ei ole yhtä kattavaa kantaa, vaan paikalliskirkot ovat antaneet ohjeita erilaisiin tilanteisiin ja vaihtoehtoihin.

Ortodoksinen etiikka vaatii myös jokaisen tilanteen tarkastelua ainutlaatuisena, ja siksi eettisissä kysymyksissä täysin yksiselitteisten vastausten antaminen on mahdotonta. Ihmisen mahdollisuus lisääntyä on lahja, jota ei myöskään voida rajoittaa vain tiettyihin elämänmuotoihin. Sen vuoksi nyky-yhteiskunnassa on ensiarvoisen tärkeää tarjota monipuolista ohjausta ja tukea eri tavoin niille, joille lapsettomuus on kipeä asia.

Yksityiskohtainen ja syvällinen kannanotto arviomuistiossa esitettyihin vaihtoehtoihin on hankalaa. Siksi tässä lausunnossa esitetään Suomen ortodoksisen kirkon perusperiaatteita suhteessa sijaissynnytysjärjestelyihin.

Sijaissynnytys

Kysymys sijaissynnytyksestä palautuu käsitykseen perheestä ja ihmisen lisääntymisestä. Ortodoksisen kirkon näkökulmasta on suositeltavaa, että suomalainen lainsäädäntö nousee avioliiton pohjalta vahvistaen näin sitoutumista ja vakautta perhe-elämässä.

Vaikka ortodoksinen kirkko katsoo lapsen avioliiton yhdeksi lahjaksi, se ei kuitenkaan merkitse oikeutta lapseen. Avioelämä ilman lasta ei ole puutteellista tai viallista, mutta lapsettomuus voidaan ymmärtää myös sairaudeksi, johon voidaan etsiä apua lääketieteen keinoin.

Kahden eri sukupuolta olevan avioliitto ja uuden elämän syntyminen sen kautta on ortodoksisen elämän erityinen arvo. Sen vuoksi kolmannen henkilön osallistuminen lisääntymisprosessiin katsotaan vaikeaksi.

Keinohedelmöitykseen perustuva sijaissynnytys

Keinohedelmöitykseen perustuva sijaissynnytys on ortodoksisen kirkon mielestä iso periaatteellinen kysymys. Hedelmöityshoidot, joissa käytetään avioparin spermaa ja/tai sukusoluja ovat lääketieteen mahdollisuus auttaa lapsen saamisessa. Kolmannen osapuolen sperman ja/tai sukusolujen käyttämisessä on keskeistä juridisesti varmistua siitä, että biologinen vanhemmuus säilyy avioparilla.

Piispainkokous 27.11.2012

Piispainkokous totesi pastori Kari M. Räntilän toimituskiellon päättyneeksi.

Piispainkokous varasi diakoni Andrei Platonoville hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti tilaisuuden tulla kuulluksi diakoniuden menettämisessä ennen asian ratkaisemista.

Piispainkokous totesi, että hiippakunnan piispa on kuullut rovasti Kuisma Suopelaa muuttuneessa elämäntilanteessa ja pappeuden menettämisessä sekä päätti ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 26 §:n 6 kohdan nojalla siirtää rovasti Suopelan maallikkojen joukkoon.

Piispainkokous asetti hiippakunnan piispan esityksestä diakoni Pietarin (Olli Koskela) toimituskieltoon muuttuneen elämäntilanteen vuoksi.

Piispainkokous merkitsi tiedoksi ylidiakoni Gennadij Stolbowin muuttuneen elämäntilanteen ja päätti hiippakunnan piispan esityksestä, että ylidiakoni Stolbow voi jatkaa diakonina.