Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Moldovan valtiomuoto on parlamentaarinen demokratia. Moldovan tasavallan voimassa oleva perustuslaki hyväksyttiin 29. heinäkuuta 1994 ja se korvasi vanhan, Neuvostoliiton aikaisen perustuslain vuodelta 1978.

Perustuslaissa on määritelty kansalaisen perusoikeudet ja velvollisuudet sekä parlamentin, hallituksen, presidentin ja oikeuslaitoksen rakenteet ja toimivalta. Se takaa kansalaisille ihmisoikeudet kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen mukaisesti sekä vapauden toteuttaa etnistä, kulttuurista, kielellistä ja uskonnollista identiteettiään ilman syrjintää.

Perustuslaki määrittelee kansallisen talousjärjestelmän sosiaalisesti orientoituneeksi markkinataloudeksi, joka perustuu yksityiseen ja julkiseen omistukseen sekä vapaaseen kilpailuun. Perustuslaki turvaa kansalaisen oikeuden yksityisomistukseen, kunhan se ei ole ristiriidassa yhteiskunnan etujen kanssa.

Perustuslain mukaan Moldovan virallinen kieli on moldova (käytännössä sama kuin romania), mutta se takaa myös venäjän ja muiden alueilla puhuttujen vähemmistökielien aseman.

Perustuslaki takaa ilmaisun- ja sananvapauden, kunhan se ei loukkaa toista ihmistä tai valtiota. Ilmaisunvapauden varjolla tapahtuva kiihotus sotaan, aggressioon, rasistiseen tai uskonnolliseen vihaan, syrjintään, alueelliseen separatismiin, väkivaltaan tai muihin perustuslainvastaisiin toimiin on kuitenkin kielletty rangaistuksen uhalla.

Moldova jakaantuu hallinnollisesti 32 piiriin (raion) ja kolmeen itsehallinnolliseen kaupunkiin (Bălti, Chisinău ja Bender/Tighina), minkä lisäksi maassa on kaksi autonomista alueetta (Găgăuzia ja Transnistria eli Transdnestria). Transnistrian tilanne on poliittisesti epävakaa, sillä alue on julistautunut itsenäiseksi vuonna 1990. Vaikka yksikään valtio ei ole tunnustanut Transnistrian itsenäisyyttä ja alue on siten kansainvälisoikeudellisesti osa Moldovaa, käytännössä sitä hallitsee separatistihallitus eikä Moldovan viranomaisten valta ulotu sinne.

Valtionpäämies

Moldovan valtionpäämiehenä toimii presidentti, jonka valitsee parlamentti. Presidentti nimittää pääministerin sekä tämän esityksestä hallituksen. Voimassaolevan perustuslain mukaan parlamentti valitsee presidentin 3/5 enemmistöllä. Vaalikierroksia voi olla enintään kaksi. Presidentillä on valta hajottaa parlamentti. Presidentti voi olla vallassa enintään kaksi kautta peräkkäin.
 
Presidentinvalintatapa on osoittautunut Moldovassa ongelmalliseksi. Parlamentti ei onnistunut valitsemaan presidenttiä kahteen ja puoleen vuoteen vuoden 2009 parlamenttivaaleista alkaneen poliittisen kriisin seurauksena. Laki vaatii parlamentin hajottamista ja uusien vaalien järjestämistä jollei parlamentti saa minkään ehdokkaan taakse 3/5 parlamentin jäsenistä. Presidentin valintaa yritettiin parlamentissa useampaan otteeseen huonolla menestyksellä, mikä johti aikaistettujen parlamenttivaalien järjestämiseen. Jotta poliittinen kriisi saataisiin ratkaistua, maassa pyritään muuttamaan presidentinvaalitapaa. Hallituksen järjestämä kansanäänestys syksyllä 2010 siitä, tulisiko presidentti valita suoralla kansanvaalilla, epäonnistui liian alhaisen äänestysvilkkauden vuoksi. Sen vuoksi parlamentti hajotettiin jälleen ja uudet parlamenttivaalit järjestettiin 28. marraskuuta 2010.
 
Moldova oli ilman presidenttiä huhtikuusta 2009 maaliskuuhun 2012. Presidentin tehtäviä hoiti vuoden 2009 syyskuusta vuoden 2010 joulukuuhun saakka väliaikaisesti parlamentin puhemies Mihai Ghimpu. Marraskuun 2010 parlamenttivaalien jälkeen puhemieheksi ja samalla virkaatekeväksi presidentiksi nousi demokraattisen puolueen Marian Lupu. Parlamentti onnistui valitsemaan poliittisesti sitoutumattoman Nicolae Timoftin maan presidentiksi maaliskuussa 2012.

Parlamentti

Parlamentti on Moldovan korkein kansalaisia edustava elin, ja sillä on korkein lainsäädäntövalta. Parlamentti koostuu 101 edustajasta. Edustajat valitaan suhteellisen vaalitavan kautta nelivuotiskaudeksi kerrallaan.
 
Edelliset vaalit pidettiin 28. marraskuuta 2010. Vaalitarkkailijoiden mukaan vaalit täyttivät pääosin kansainväliset kriteerit, mutta myös puutteita esiintyi. Äänestysprosentti oli 63,4.

Parlamentin rakenne muuttui jonkin verran marraskuun 2010 vaaleissa verrattuna edellisiin vaaleihin. Keväällä 2010 kommunistien eduskuntaryhmästä irtaantunut Meidän Moldova -allianssi jäi alle neljän prosentin äänikynnyksen. Kommunistipuolue menetti kuusi paikkaa säilyttäen silti suurimman puolueen aseman. Vaalien suurin nousija oli liberaalidemokraattinen puolue, joka sai 14 lisäpaikkaa. Demokraattipuolue sai kaksi lisäpaikkaa ja liberaalipuolue menetti kolme paikkaa kesän 2009 vaaliin verrattuna.

Loppuvuoden 2010 parlamenttivaalien jälkeen Moldovassa on esiintynyt poliittista migraatiota puolueiden välillä. Erityisen huomattavaa on ollut jäsenpako kommunistipuolueesta. Kommunistien parlamenttiryhmä menetti loppuvuonna 2011 ja alkukesästä 2012 tapahtuneiden loikkauksien vuoksi yhteensä kuusi paikkaa parlamentissa. Parlamentissa onkin useita itsenäisiä kansanedustajia.

Kevään 2013 hallituskriisin seurauksena liberaalipuolue jakautui kahtia sisäisten erimielisyyksien vuoksi. Liberaalipuolueesta irtautui seitsemänjäseninen liberaalireformistien ryhmä, joka kannatti liberaalipuolueen uudistamista, puolueen johdon vaihtamista sekä hallituksenmuodostamispyrkimyksiä aikaisempaan hallituspuolueyhteistyöhön perustuen. Liberaalien ydinryhmä kutistui viiteen edustajaan, pitäen sisällään puoluejohtaja Mihai Ghimpun. Liberaalien reformiryhmä on aikeissa perustaa oman puolueen.

Seuraavat parlamenttivaalit pidetään marraskuussa 2014.

Hallitus

Liberaalidemokraattinen puolue, demokraattinen puolue ja liberaalipuolueen reformistiryhmä muodostivat hallituksen 30. toukokuuta 2013 Pro-European Governance -koalition nimissä. Edellinen hallitus hajosi parlamentin 5. maaliskuuta 2013 antamaan epäluottamuslauseeseen, joka pohjasi korruptioepäilyihin. Uuden hallituksen pääministeriksi nousi edellisessä hallituksessa varapääministerinä sekä ulko- ja Eurooppa-asioiden ministerinä toiminut liberaalidemokraattien Iurie Leancă. Edellisen hallituksen pääministerinä toiminut liberaalidemokraattien Vlad Filat joutui väistymään tehtävästä perustuslakituomioistuimen päätöksellä.

Valtaosa ministereistä jatkaa samoilla paikoilla kuin edellisessä pääministeri Filatin hallituksessa. Muutokset hallituksen kokoonpanossa koskevat lähinnä kahtiajakautuneen liberaalipuolueen ministeripaikkoja. Liberaalipuolue jakautui kahtia kevään 2013 sisäpoliittisen kriisin aikana. Hallituksessa on mukana niin kutsuttu liberaalipuolueen reformistiryhmä, kun taas puoluejohtaja Mihai Ghimpun johtama puolueen ydinryhmä on jäänyt oppositioon.

Hallitus on asettanut yhdeksi keskeisimmistä tavoitteistaan Moldovan lähentämisen Euroopan unioniin.

Hallituksen jäsenet

• Pääministeri Iurie Leancă (PLDM)
• Varapääministeri, ulkoministeri ja Eurooppaan integroitumisen ministeri Natalia Gherman (PLDM)
• Varapääministeri, talous- ja kauppaministeri Valeriu Lazăr (PDM)
• Varapääministeri Tatiana Poting (PL), vastuualueena sosiaaliset ongelmat
• Varapääministeri Eugen Carpov (sit.), vastuualueena Transnistrian konfliktin ratkaisemiseen liittyvät kysymykset
• Pääministerin kanslian päällikkö (State Minister) Victor Bodiu (PLDM)
• Valtiovarainministeri Anatol Arapu (PLDM)
• Oikeusministeri Oleg Efrim (PLDM)
• Sisäministeri Dorin Recean (PLDM)
• Puolustusministeri Valeriu Troenco (PL)
• Alueellisen kehityksen ja rakentamisen ministeri Marcel Răducan (PDM)
• Maataloustalous- ja elintarviketeollisuusministeri Vasile Bumacov (PLDM)
• Liikenne- ja tieinfrastruktuuriministeri Vasile Botnari (PDM)
• Ympäristöministeri Valentina Țapiș (PL)
• Opetusministeri  Maia Sandu (PLDM)
• Kulttuuriministeri Monica Babuc (PDM)
• Työn, sosiaalisen turvallisuuden ja perheasioiden ministeri Valentina Buliga (PDM)
• Terveysministeri Andrei Usatîi (PLDM)
• Nuoriso- ja urheiluministeri Octavian Bodisteanu (PL)
• Teknologia- ja viestintäministeri Pavel Filip (PDM)

Eri vaaleissa valitut hallituksen jäsenet

• Găgăuzian alueen kuvernööri - Mihail Formuzal
• Tiedeakatemian presidentti - Gheorghe Duca.

Sisäpolitiikka

Presidentiksi noussut tuomaritaustainen Nicolae Timofti on poliittisesti sitoutumaton, mikä mahdollisti kompromissin löytymisen parlamentissa.  Presidentin valinta onnistui AEI-hallituspuolueiden ja kommunistisesta puolueesta irtautuneiden itsenäisten kansanedustajien äänin. Presidentin valinta on tuonut maan sisä- ja ulkopolitiikkaan vakautta ja päätti presidentin puuttumisesta aiheutuneen sisäpoliittisen kriisin.

Vuosi 2013 alkoi Moldovassa myrskyisästi huomion keskittyessä joulukuussa 2012 tapahtuneesta metsästysretkionnettomuudesta uutisointiin. Liikemiehen tapaturmaiseen kuolemaan johtanut korkeissa asemissa olevien valtion virkamiesten tekemä metsästysretki vuoti julkisuuteen tammikuun alussa kansalaisyhteiskunnan taholta. Moldova ajautui asteittain uuteen sisäpoliittiseen kriisiin kevään aikana. Pääministeri Filatin liberaalidemokraattinen puolue ilmoitti helmikuussa vetäytyvänsä AEI-hallituskoalitiosopimuksesta. Kolmen hallituspuolueen (liberaalidemokraatit, demokraatit ja liberaalit) välit kiristyivät ja lopulta hallitus kaatui parlamentin antamaan epäluottamuslauseeseen 5. maaliskuuta 2013. Epäluottamuslause annettiin hallitukselle kommunistien ja demokraattipuolueen äänin. Vanha hallitus jatkoi tämän jälkeen toimitusministeristönä.

Presidentti nimitti huhtikuussa entisen pääministeri Vlad Filatin uudeksi pääministerikandidaatiksi, mutta perustuslakituomioistuimen päätöksellä Filat ei saanut jatkaa tehtävässään hallituksen kaaduttua korruptioepäilyihin. Uudeksi pääministerikandidaatiksi nimitettiin aikaisemmin vara-pääministerinä ja ulko- ja Eurooppa-asioiden ministerinä toiminut Iurie Leancă, joka oli noussut myös toimitusministeristön pääministeriksi Vlad Filatin tilalle. Hallitusneuvottelujen aikana liberaalipuolueen sisäiset erimielisyydet kärjistyivät ja puolue jakautui huhtikuussa 2013 kahtia seitsemän kansanedustajan muodostamaan reformistisiipeen ja viiden edustajan ydinryhmään.

Liberaalidemokraattien, demokraattien ja liberaalien reformistiryhmä muodostivat hallituksen 30. toukokuuta 2013 Pro-European Governance -koalition nimissä. Leancăn hallituksen prioriteetit noudattavat Filatin II-hallituksen tavoitteita, joista tärkeimpänä ovat maan EU-lähentyminen, oikeussektorin uudistaminen, korruptionvastainen taistelu sekä uusien työpaikkojen luominen. Liberaalipuolueen ydinryhmä puoluejohtaja Mihai Ghimpun johdolla jäi oppositioon.

Transnistria

Moldovan poliittista tilannetta vaikeuttaa ratkaisematon Transnistrian konflikti. Transnistria julistautui itsenäiseksi Moldovasta syyskuussa 1990 ja alueen hallinnassa käytiin vuonna 1992 sisällissota. Alue sijaitsee kansainvälisesti tunnustettujen Moldovan rajojen sisällä, eikä mikään valtio ole tunnustanut sitä.

Sisällissota päättyi IVY:n joukkojen väliintuloon, ja Moldovan ja Venäjän välisessä niin sanotussa Moskovan sopimuksessa alueen vakaus sovittiin turvattavan Venäjän joukkojen läsnäololla. Alueelle jäi myös huomattavia määriä Venäjän ammusvarastoja. Alueella on sanottu olevan noin 1500 venäläistä sotilasta, joista 500 kuuluu Venäjän, Moldovan ja Transnistrian muodostamaan rauhanturvaajajoukkoon ja 1000 valvoo asevarastoja. Tulitauko on pitänyt.

Moskovan sopimuksen solmimisen yhteydessä osapuolet sitoutuivat siihen, että poliittisen ratkaisun myötä Transnistria saa erityisaseman. Vuonna 1994 luotiin konfliktiin ratkaisuun tähtäävä nelikantainen neuvotteluformaatti (Moldova ja Transnistria konfliktin osapuolina ja Etyj ja Venäjä välittäjinä). Ukrainasta tuli vuonna 1995 virallisesti välittäjä. EU ja Yhdysvallat tulivat syyskuussa 2005 tarkkailijoina mukaan neuvotteluformaattiin (niin sanottu 5+2-formaatti).

Virallinen 5+2-neuvotteluprosessi oli pysähdyksissä keväästä 2006 loppuvuoteen 2011, Transnistrian katkaistua neuvottelut. Käytännön asioita käsittelevien, niin sanottuja luottamusta lisäävien työryhmien työ käynnistettiin uudelleen keväällä 2010. Viralliset 5+2-neuvottelut saatiin uudelleen käynnistettyä loppuvuonna 2011.

Neuvotteluja on käyty noin kahden kuukauden välein. Osapuolten välisen luottamuksen lisäämisen eteen on tehty paljon töitä, mistä konkreettisena esimerkkinä on toukokuussa 2012 uudelleen avattu tavarajunaliikenne Moldovan ja Transnistrian välillä. Neuvotteluformaatin puitteissa tapahtuvassa konfliktinselvittelyssä nähtiin myönteistä kehitystä vuoden 2012 aikana. Tähän myötävaikutti joulukuussa 2011 Transnistriassa pidetyssä nk. presidentinvaalissa tapahtunut vallanvaihdos. Vaalin voittanut Jevgeni Ševtšuk uusi alueen hallinnon ja osoitti aikaisempaa avoimempaa suhtautumista Moldovaa ja kansainvälisiä kumppaneita kohtaan. Vuoden 2012 aikana nähty momentum on sittemmin viilentynyt ja vuosi 2013 oli konfliktinselvittelyprosessin näkökulmasta aikaisempaa tahmeampi.

Myös EU:n joulukuussa 2005 Moldovan (Transnistrian) ja Ukrainan välisellä rajalla käynnistämän tulli- ja rajavalvontamission, EUBAMin, toivotaan myötävaikuttavan Transnistrian konfliktin ratkaisuun. Mission puitteissa tehdään yhteistyötä Moldovan ja Ukrainan viranomaisten kanssa aseiden laittoman kaupan, salakuljetuksen, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunnassa. EUBAMin kokonaisvahvuus on tällä hetkellä noin 200 henkilöä, joista puolet on ulkomaalaisia. Mukana on myös suomalaisia asiantuntijoita.