Musikaalitähti: Seuraava proggis on aina erilainen

Anne Lahnajärvi

MUSIKAALI Evitan pääroolissa kriitikot hurmannut Laura Alajääski voimaantuu veden äärellä.

Ihan ensimmäisenä Laura Alajääskissä kiinnittää huomion vahvaan murteeseen. Satakuntalaistausta kuuluu puheessa

– Murteeni herättää aina huomiota. Se onkin hyvä small talkin aihe, Alajääski nauraa.

Rakkaus mereen on myös peräisin kotikaupungista Raumalta.

– Olen vahvasti kasvanut siihen kiinni. Täällä on onneksi kaksi isoa järveä. Aina kun tulee isoa pohdittavaa, menen rantaan.

Tampereelle Alajääski, 34, muutti heti valmistuttuaan Teatterikorkeakoulusta vuonna 2012, saatuaan kolmen vuoden kiinnityksen Tampereen Työväen Teatteriin.

Harjoittelin roolin päässäni.

 

 

– Ostin heti asunnon, sillä olen asettujatyyppiä. Olen viihtynyt hurjan hyvin. Maamerkkejä tunsin ennestään, ja minulla oli täällä ystäviä. Työyhteisö on ihana, silläkin on paljon merkitystä.

 

Rooleillakin on väliä. Alajääski iloitsee työyhteisön osoittamasta luottamuksesta.

– Olen saanut tehdä todella kivoja töitä. Liz -musikaalissa näyttelin Elisabeth Taylorin avustajaa, Prinsessa-musikaalin päärooliin hyppäsin, kun Armi Toivanen lähti Putoukseen . Yksi läpimeno ja lavalle. Harjoittelin roolin päässäni.

Ja sitten tuli Evita . Kriitikot olivat ensi-illan jälkeen sulaa vahaa. Alajääski on palautteesta hyvillään.

– Kritiikeillä ei sinänsä ole merkitystä, koska teemme joka ilta lavalla parhaamme riippumatta siitä, mitä kirjoitetaan. Mutta kieltämättä oli hienoa, että jopa Lauri Meri , joka ei musiikkinäytelmistä juuri piittaa, kirjoitti positiivisesti. Kyllä siitä kaikesta suitsutuksesta jäi hyvä mieli.

Eikä vähiten siksi, että Alajääski kokee nyt antaneensa teatterille jotain takaisin siitä hyvästä, jota on itse siltä saanut.

– Ja myös siksi, että kaikki se työ ja opiskelu, jota on tehnyt saa näkyvyyttä ja sitä arvostetaan.

Alajääski on valmistunut myös laulajaksi Lahden AMK:n musiikkiteatterilinjalta.

– Haluan tehdä musikaaleja jatkossakin, sillä niissä pääsen käyttämään molempia ammattejani. Nautin musikaalirooleista myös hirveästi. Tosin oli tosi piristävää tehdä miesrooli Kellarissa esitetyssä Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis -näytelmässä.

Työväenteatterin näyttelijät saavat myös toivoa rooleja, jos tekeminen alkaa vaikuttaa saman toistolta.

– Vielä ei ole tarvinnut. Sen sijaan jos ehtisin, haluaisin kirjoittaa laulutekstejä. Televisiokin kiinnostaa, mutta kun on kiinnitys ensi kevääseen asti, se tarkoittaa töitä kuutena päivänä viikossa kaksi kertaa päivässä. Ei siinä oikein ole aikaa muuhun. Musakeikkoja on ennen joulua muutama ja kesällä niitä ehtii tehdä enemmän.

Musikaalitähti suojelee ääntään tarkasti aina esityskauden ajan.

– Mieskin huomasi sen, kun elokuussa jalkaan ilmestyivät villasukat ja kaulaan huivi. Höyryhengitän, ja teen äänenhuoltoa aina esityskauden. Jos saan flunssan, se on itseltä pois. Yritän pitää itseni lämpimänä, nukun ja syön hyvin.

Positiivinen palaute yleisöltä ja työyhteisöltä sekä kriitikkojen kehut voisivat luoda kovat paineet. Miten nuori taiteilija aikoo ylittää itsensä seuraavalla kerralla?

– Ei minulle tullut paineita. En ajattele sitä noin. Seuraava proggis on aina erilainen.

Tulevia roolejaan Alajääski ei voi vielä paljastaa.

– Toivon tietenkin, että sopimukseni jatkuu tässä talossa. Hienointa olisi, että työ olisi mahdollisimman monipuolista.

Written by:

Anne Lahnajärvi

Ota yhteyttä