Kristuksen morsian

Uudessa Testamentissa kutsutaan seurakuntaa Kristuksen morsiameksi. Mikä onkaan morsiamen tärkein ominaisuus? Eikö se olekin uskollisuus? (vrt.1.Kor.4:1-2)Kristus taas on lihaksi tullut Jumalan sana. Siksi uskollisuus Kristusta kohtaan on ennen kaikkea uskollisuutta Jumalan sanaa kohtaan. Uudesta Testamentista löydämme kuvauksen siitä, mitä Kristuksen morsian on ja minkälainen hän on. Meidän on etsittävä ja löydettävä se, millaiseksi Jumala on seurakuntansa suunnitellut. Meidän on erotettava toisistaan Jumalan suunnitelma ja ihmisten aivoitukset. Tämä on äärettömän tärkeää, koska ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Jumala itse sanoo: "Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne." (Jes.55:8-9)

Ilmestyskirjassa puhutaan luopioseurakunnasta ja porttokirkosta ja kehotetaan lähtemään sieltä ulos. (Ilm.18:5, Ilm.14:8) Se on siis uskoton morsian. On tärkeää käsittää, että Jumalalla todella on suunnitelma seurakunnasta. Jumalan suunnitelmassa seurakunta on täydellinen, kaunis ja ihana. Joku on verranut seurakuntaa helmeen, joka on kaikissa vaiheissa täydellinen, vaikka se kasvaa. Miten se voisi olla mahdollista?

Jumala on määrännyt seurakunnan pääksi poikansa Kristuksen. Kukaan muu ei siihen kelpaisikaan. Seurakunnan luopumus alkoi siitä, että Kristus syrjäytettiin asemastaan seurakunnan Päänä ja Hänen sijalleen asetettiin erilaisin meriitein varustettuja miehiä. Kun ajattelemme asiaa tarkemmin, ymmärrämme, ettei seurakunnan johtajan asemaan voi kelvata kukaan muu kuin Kristus. Ihmisen käsityskyky on vain rajallinen. Kun tutkimme seurakunnan ja varsinkin kirkon historiaa, näemme, minkälainen luopumus on ollut seurausta tästä tottelemattomuudesta. Ne, joilla on "oma lehmä ojassa", huomauttavat varmaankin, ettei Jumalan säätämä järjestys voi toimia, vaan seuraisi muka täydellinen kaaos. Silloin kuitenkin unohdetaan jotain tärkeää. Ei Jumala ole jättänyt ainoaakaan uudestisyntynyttä ihmistä oman onnensa nojaan eikä myöskään seurakuntaansa. Millä tavoin Jeesus sitten johtaa uskovan ja seurakunnan elämää? Pyhän Henkensä kautta. Jumala on antanut jokaiselle uudestisyntyneelle Pyhän Hengen ja varustanut hänet armolahjoilla seurakunnan rakennukseksi.

Jumala on siis tarkoittanut seurakunnan täydelliseksi: Hän tietää, mitä kukin seurakunta tarvitsee. Hän antaa tarvittavat armolahjat seurakunnan jäsenille, niin että se voi toteuttaa Jumalan suunnitelmaa. (Room.12:4-8) Sen tähden UT:n seurakunnat valitsivatkin esim vanhimmiston jäsenet KESKUUDESTAAN. Palvelutyön tekijöitä ei etsitty seurakunnan ulkopuolelta. Useimmilla meistä ei ole tästä käytännön kokemusta, sillä UT:n ohjeiden mukaisia seurakuntia ei ole nykyään moniakaan—ne ovat ikäänkuin marginaalissa. (Luopumus on edennyt nyt jo hyvin pitkälle). Mitä muuta kauheaa seurakunnalle on tapahtunut, niin että siitä on tullut porttokirkko?

Kristuksen morsiamen identiteetti

Konstantinus Suuren aikana kristinusko nousi valta-asemaan ja alettiin rakentaa kirkkoja, joihin mahtui suuret määrät ihmisiä. Kokouksista tuli tällä tavoin julkisia, koska lopulta ei muita uskontoja Rooman vallan alueella enää sallittu. Näin seurakunta menetti alkuperäisen identiteettinsä.*

*Ei kuitenkaan kokonaisuudessaan. Koko ajan oli pieni jäännös, joka pysyi uskollisena Kristukselle. Se oli vainottu seurakunta, josta kertoo mm. sivustomme kirja Seurakunnan vaellus. Voimme nähdä jo seurakunnan alkuaikoina alkaneen luopumuksen kehityksen. Muodostuu ikäänkuin railo uskollisen ja uskottoman morsiamen välille. Aluksi tuo railo on vielä kapea, mutta vähitellen se laajenee ylitsepääsemättömäksi. Olemme nyt menossa sitä hetkeä kohti. (aiheesta myöhemmin lisää)

Kristuksen morsian on itsenäinen! Sen täytyy seistä omilla jaloillaan ja arvioida kaikki itse, koska se on myös itse vastuussa itsestään. Niinpä Paavali kehottaakin: "koetelkaa kaikki" (1.Tess.5:21). Seurakunnassa tulee siis arvioida kaikki opetus ja kaikki toiminta ja ilmiöt. Missä näin tehdään? Nykyseurakunnissa ei näin tehdäkään, vaan kirkot on sisustettu niin, että penkit on käännetty puhujan suuntaan. Seurakunta istuu ja katselee, mitä ohjelmaa tällä kertaa esitetään, sen sijaan, että se itse toimisi. Kokouksia ei ole suunniteltu niin, että osallistujat olisivat aktiivisia, eivät edes palvonnassa, vaan siinäkin vetovastuu ja vaikutusmahdollisuudet ovat usein nk. ylistyksen johtajilla. On kysymyksessä suuri lavashow—kaikki on suurta esitystä.

Kehottaisin sinua lukemaan Jeesuksen seitsemälle Vähän Aasian seurakunnalle lähettämät kirjeet Ilmestyskirjasta. (Ilm.2-3). Niistä käy selvästi ilmi, että nuo seurakunnat olivat itsenäisiä. Jeesus olettaa, että ne ovat itsenäisiä ja voivat tehdä parannuksen siinä, missä tarvitaan. Ne eivät ole kahlinneet itseään mihinkään toisiin seurakuntiin, vaan pystyvät tekemään itsenäisiä päätöksiä. Nykyään on äärimmäisen vähän itsenäisiä seurakuntia, vaan seurakunnat voivat tuskin liikahtaa, saati sitten tehdä parannusta.

Kristuksen morsiamen kallisarvoiset lahjat

UT:ssa puhutaan uudestisyntymisestä. (Joh.3:3) Ellei ihminen synny uudesti, ei hän voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Uudestisyntymässä hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän saa Pyhän Hengen ja Pyhän Hengen lahjoja. (Ef.1:13)

Näistä asioista ei opeteta luopiokirkossa. Pyhä Henki ohjaa ja opettaa uudestisyntynyttä, antaa hänelle armolahjan tai useampia. Pyhän Hengen johdatuksessa uskova on turvassa ja kehittyy ja oppii. Hän pystyy myös palvelemaan seurakunnassa armolahjoillaan. Tämä ei voi tietenkään toteutua seurakunnissa, joissa ei tunnusteta uudestisyntymistä eikä armolahjojen toimintaa. Valtiokirkkojärjestelmissä liitetään uudet jäsenet seurakuntaan kasteen kautta, joka käytännössä on usein lapsikaste. Kuitenkin Apostolien tekojen 2. luvussa kerrotaan Pietarin sanoneen kuulijoille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan." (Ap.t.2:38) Ymmärrämme, ettei vauva pysty tekemään parannusta. Miksi tämä sitten on esim. luterilaisille niin vaikea ymmärtää? Se johtuu kirkollisista traditioista. Jeesuksen sanojen mukaan uskonnolliset perinnäistavat syrjäyttävät Jumalan sanan. (Mark.7:13) Kun luterilaiset lukevat tämän raamatunkohdan, he eivät ymmärrä sitä. Se on ikäänkuin dubattu kirkollisilla selityksillä. Kun ihminen kuulee vuosien ajan tämän raamatunkohdan dubattuna, hän on ikäänkuin aivopesty ja tämä raamatunkohta pysyy hänelle käsittämättömänä.

Helluntailaiset eivät kuitenkaan tätä käsitä. He eivät voi tunnustaa, että uudestisyntymässä annetaan Pyhän Hengen lahja. Siinä mielessä helluntailaisuus on syntynyt epäuskosta. Helluntailaisuuden alkuaikoja kuvaavissa kirjoissa kuvataan Azusa-kadun tapahtumia hyvin samantapaisina kuin aikamme Toronto-ilmiötä. Jumalalta vaaditaan erikoisia "Pyhän Hengen" aikaansaamia ilmiöitä, jotka näkyvät ja kuuluvat. Mihin tarkoitukseen niitä pyydetään ja vaaditaan? Apostolien tekoja lukiessa ja omasta kokemuksesta väitän, ettei Jumala anna yliluonnollisia kokemuksia muuten vain, ymmärtämättömien ihmisten niitä pyytäessä tai vaatiessa. Kannattaa lukea Uutta Testamenttia tässä valossa. Mitä palvelutehtävää tai tarkoitusta varten Jumala antoi opetuslasten kokea ihmeellisiä asioita? Eivätkö ne aina olleet tarpeen heidän palvelutehtävänsä suorittamiseen. Tämä on ainakin oma kokemukseni. Ihmeelliset Pyhän Hengen (lähes päivittäiset) kokemukset olivat tarpeen tietyssä palvelutehtävässäni. Nykyisessä palvelutyössäni en ole kokenut yhtä intensiivistä tai samanlaista Pyhän Hengen ohjausta ja huolenpitoa tai samanlaisia ihmeitä. On väärin painostaa muita uskovia pyytämään samanlaisia Pyhän Hengen ilmiöitä kuin itse on kokenut. Se on hyvin ajattelematonta. Me olemme erilaisia, meillä on erilaiset tehtävät ja kokemukset. Jumala pitää meistä yksilöllisesti huolta, niin että meillä on kaikki, mitä palvelutyömme hoitamiseen tarvitaan. Kokemuksesta voin sanoa: Samanlaisten ihmeiden ja merkkien ja tietynlaisten Pyhän Hengen ilmiöiden vaatiminen muille kuin itse olemme saaneet kokea, ei ole oikein. Minun on sanottava kaikista kokemistani Pyhän Hengen ilmiöistä, että ne ovat aina yllättäneet minut. "Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat" (1.Kor.2:9). Minun on tunnustettava kerta kaikkiaan: Jumala tietää parhaiten. Miten edes osaamme pyytää tiettyjä ilmiöitä, jos emme edes tiedä sellaisesta? On ollut olemassa aika, jolloin Raamatun omistaminen ja lukeminen oli kiellettyä Euroopassa. Paholainen on kuitenkin kekseliäs—vaikka Raamatun omistamisesta tai lukemisesta ei Euroopassa enää rangaistakaan, on hän pystynyt tekemään Raamatun lukemisen tyhjäksi toisella tavoin: dubbaamalla sen eri kirkkokuntien ja suuntausten perinteiden mukaiseksi ja tekemällä sillä tavoin Raamatun opetuksen tyhjäksi. Ei siis auta, vaikka joku kehottaisi tutkimaan Raamatusta, mitä siellä sanotaan eri asioista. Aivopestyille Raamattu pysyy osittain lukittuna kirjana. Onko tähän mitään ratkaisua? Jumala lupaa, että Pyhä Henki johtaa meidät kaikkeen totuuteen. Niinpä meidän kaikkien on pyydettävä, että Jumala avaisi silmämme ymmärtämään Raamattua Pyhän Hengen johtamina. Mutta ensin meidän on lopetettava aivopesussa lojuminen. Me emme ole ensijaisesti riippuvaisia pappien ja teologien selityksistä, vaan Pyhä Henki on annettu jokaiselle uudestisyntyneelle uskovalle.

Helluntailaisilla on se käsitys, että nimenomaan heillä on Pyhä Henki. Mutta on muistettava, että Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka johtaa uskovat kaikkeen totuuteen. Helluntailaiset ovat sitä mieltä, että kielilläpuhumisen lahja on merkkinä Pyhästä Hengestä. Niinpä he painostavat niitä uskovia, joilla ei kielilläpuhumisen lahjaa ole. Tuntuu erikoiselta, että helluntailaisten itsensä mainostamat keulahahmot ovat järjestään eksyttäjiä (Benny Hinn, Kathryn Kuhlman jne). On myös erikoista, että helluntailaisten kokoukset ovat niin luterilaisten kokousten kaltaisia. En näe helluntailaisten kokouksissa Pyhän Hengen toimintaa tai vaikutusta. He eivät noudata UT:n seurakuntamallia—onko heidän Pyhä Henkensä tietämätön? Azusa-kadulla tavoiteltiin ennen kaikkea konkreettisesti ilmeneviä "Pyhän Hengen" ilmiöitä: kaatumisia, kielilläpuhumista jne. Kokemukseni mukaan Pyhän Hengen toiminta ei ole aina aistein havaittavaa, näkyvää ja kuuluvaa menoa, vaan usein ulkopuolisille huomaamatonta. Jos Pyhä Henki tempaa sinut taivaallisiin, ei vierustoveri sitä välttämättä havaitse eivätkä Pyhän Hengen antamat profetiat ja näyt tavallisesti herätä vierustoverin huomiota. Vai onko niin, ettei lihallinen ihminen pysty käsittämään sellaista Pyhän Hengen toimintaa, joka ei ole äänekästä tai huomiotaherättävää? Voidaankin kysyä, miksi helluntailaiset korostavat niin paljon kielilläpuhumista. Ulkoisesti vauhdikasta menoa on myös helppo feikata.

UT:n pappeus

Meidän täytyy nyt paneutua uudestisyntyneen uskovan asemaan. Tarvitseeko hän välittäjän itsensä ja Jumalan välille? Kyllä, meillä on ylimmäinen pappi, välimies Kristus Jeesus. Me näemme pakanauskonnoissa ja myös juutalaisuudessa papin viran. Meidän on kuitenkin syvennyttävä tarkkaan tähän aiheeseen. Kristinuskossa ei uhrata sellaisia uhreja, joissa vaadittaisiin pappeja niitä suorittamaan. Jeesus on uhrannut kertakaikkisen uhrin, niin ettei uusia enää tarvita. Tämän takia UT:n seurakunnassa on yleinen pappeus. Jokainen uudestisyntynyt on pappi. Seurakunnassa ei ole mitään sellaista "pyhää toimitusta", johon pappia tarvittaisiin. Jumala asettaa kunkin seurakuntalaisen siihen tehtävään, johon Hän on tämän kutsunut ja huolehtii siitä, että seurakuntalaisella on tarvittavat armolahjat. Jumala antaa joillekin opettamisen armolahjan, joillekin evankelistan armolahjan, joillekin terveeksi tekemisen armolahjan jne. Opettamisen armolahja ei perustu mihinkään yliopisto- tai korkeakoulututkintoihin. Päinvastoin niiden antama opetus on suurimmaksi osaksi perinnäistapoja ja siis edistää luopumusta. Papistolla on "oma lehmä ojassa". Valtaosa heistä on palkkapappeja, eivätkä he siis voi opettaa seurakunnalle, mitä UT opettaa pappeudesta. Jo hyvin varhain seurakunnan historiassa omaksuttiin seurakuntalaisten jako maallikoihin ja papistoon. Sellaista ei UT:ssa kuitenkaan opeteta. UT:n mukaan jokainen uudestisyntynyt saa jonkun armolahjan tai useampia, joiden mukaisesti Jumala lähettää heidät erilaisiin palvelutehtäviin seurakunnassa. Käytännössä on kuitenkin niin, että valtaosassa seurakuntia ei voi käyttää saamiaan armolahjoja. Niinpä monet uskovat sopeutuvat siihen eivätkä voi käyttää niitä. Tämä tietenkin köyhdyttää seurakuntaa, niin että se saattaa luulla, ettei sillä ole mitään armolahjoja, vaan ainoastaan palkattuja työntekijöitä. Morsiaalta on siis ryöstetty lähes kaikki sen arvokkaat lahjat ja niiden tilalle työnnetään liukuhihnalla tuotettua rihkamaa. Kun tarkastelemme, mitä ammattipapisto on saanut aikaan, huomaamme, että luopumus on vain lisääntynyt eikä morsian käsitä enää edes UT:n perustotuuksia. Se on menettänyt alkuperäisen identiteettinsä ja siltä on ryöstetty sen kallisarvoiset lahjat, joita se varsinkin nyt vaivanajan kynnyksellä kipeästi tarvitsisi. Mahtaisiko tämä ehkä olla juuri paholaisen tarkoituskin?

Minne siis seurakuntaa johdetaankaan? Minne se on menossa? Näen seurakunnan vaeltavan leveää, monikaistaista valtatietä, mutta mihin? Sen vastaanottaja on jo maalissa odottamassa avosylin ja leveästi hymyillen. Kuka hän on? Hän on Antikristus. Seurakunnan luopumus palvelee hänen tarkoituksiaan. Mainitsin aikaisemmin railon, joka on uskollisen ja uskottoman morsiamen välillä, niin ettei toiselta puolelta voi enää pian siirtyä toiselle puolelle. Miten se on mahdollista? Paholaisella on kaikki suunniteltuna: välineenä on pedon merkki. Ihmisiä kielletään ehdottomasti ottamasta sitä. Mistä syystä? Pedon merkissä on ominaisuus, joka saa sen ottaneen uskomaan Antikristukseen ja palvomaan häntä. Siitä ei voi päästä eroon enää sitten, kun sen on kerran ottanut. (Ilm.13:17) Silloin ei ole enää mahdollista siirtyä uskollisen morsiamen ja uskottoman morsiamen välisen railon yli. Ota huomioon, että railo levenee koko ajan—pian sitä ei voi enää ylittää. Raamattu on varoittanut meitä tästä. Kummallakin on oma kohtalonsa ja päämääränsä. Me kaikki tiedämme, että uskollista morsianta odottavat häät, mutta uskotonta kadotus.

Luopumus on edennyt niin pitkälle, että Jumala kehottaa: Lähtekää sieltä ulos! (Ilm.18:4) Meidän ei pidä totella kehotusta: "Älkää jättäkö seurakunnan kokoustanne!"* Jumala ei koskaan kehota meitä osallistumaan uskottoman morsiamen eli luopioseurakunnan kokouksiin. Sen sijaan meidän on selvitettävä itsellemme, minkälainen tuo uskollinen morsian on. Kannattaa lukea seurakunnan historiaa, niin saa edes jonkinlaisen käsityksen asiasta. Tärkeintä on kuitenkin rukous ja siihen yhdistettynä Uuden Testamentin lukeminen, jotta saisimme edes jonkinlaisen käsityksen uskollisesta morsiamesta, sen täydellisyydestä ja kauneudesta. Älkäämme tyytykö ihmisoppeihin, vaan vapautukaamme niiden kahleista.

* Poikkeuksena on tietenkin uskollisen morsiamen kokoukset. Tällaisia uskollisia seurakuntia on ripoteltuna siellä täällä, mutta megaseurakunniksi asti niitä ei ole.

Jeesus kuitenkin ohjeistaa meitä tätä tilannetta varten: "Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Matt.18:20)

Onko mitään keinoa välttää joutuminen Antikristuksen syliin? Näin Paavali neuvoo meitä: "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." (2.Tess.2:10-12)[lihavointi kirjoittajan]

Lähteitä: Brooks Alexander: Maailmanuskonto
Jackie Alnor: Laittakaa ovet kiinni
Stig Andreasson: Sakramentalismi valokeilassa
Babylon
E.H. Broadbent: Seurakunnan vaellus
Al Dager: Roomalaiskatolisuus-onko se kultti? Alexander Hislop:Kaksi Babylonia
Herman Hoeksema: Katso, Hän tulee
Kurt Koch: Kathryn Kuhlman from Occult ABC
Raportti Benny Hinnin kokemuksesta
G H Lang: The Early Years of the Tongues Movement
Lähtekää siitä ulos
Alan Morrison: Epäpyhän hengen kaste
Alan Morrison: Kielillä puhuminen
Aksel Pierard: Saitko Pyhän Hengen kun tulit uskoon?
Jyri Puhtinen: Jako papistoon ja maallikoihin Tricia Tillin: Ryhtykäämme berealaisiksi