HISTORIAA

Suuren Pohjan sodan (1700-1721) käänne oli Isossakyrössä 1714 käyty Napuen taistelu, jossa suomalaiset kärsivät suuren tappion. Siitä alkoi isoviha, venäläismiehitys, jota kesti vuoteen 1721 saakka. Sodan ja venäläismiehityksen aikana väki pakeni metsiin pelätessään henkensä ja omaisuutensa puolesta sekä välttyäkseen väenotosta, joutumasta Venäjän armeijaan tai maaorjiksi suurtilallisten pelloille. Syytä olikin paeta, sillä Kuortaneelta ryöstettiin 1714 Venäjälle 35 nuorta, heistä neljä oli samasta Mäyryn numerosta. Isonvihan aikana venäläisillä oli miehitystukikohta mm. Vierteenmäessä nykyisen Kuhapirtin paikkeilla. Miehittäjät elivät paikallisen väestön kustannuksella.

Elias Kuhalampi joutuikin 1716 keräämään venäläisille veroeläimiä Tohnia ja Haapakoskea myöten. Metsiin rakennettiin piilopirttejä suojapaikoiksi niin ihmisille kuin karjallekin. Tällainen oli myös Piilomäkeen rakennettu pirtti. Perimätieto kertoo, että Piilomäen pirttiä eivät kasakat koskaan löytäneet, koska sitä ympäröi vetinen neva ja korkea kuusikko, joka suojasi hyvin pienen savun näkymiseltä. Kerrotaan, että kasakat olisivat etsineet piilopaikkaa Myllyn- ja Lamminvuorten rinteiltä. Iisakki Kuhalammin perhe ja sukukunta saivat pitää henkensä ja ainakin osan elikoistaankin. Leveää elämää Piilomäessä ei vietetty, kun ihmisten ilmoille ei ollut menemistä. Turvallisuutta varmistettiin, jos havaittiin kasakoiden liikehtivän, asettamalla vahteja Vartiokivelle, joka oli sillä puolella piilopirttiä jota vetinen neva ei suojannut.

Kun oli kulunut lähes kolme sataa vuotta isostavihasta, syntyi ajatus uudesta Piilomäen pirtistä. Kuhapirtin pihapiiriin pystytettiin kesällä 1998 muistomerkki kertomaan paikkakunnan tapahtumista isonvihan ja Suomen sodan 1808-1809 aikana. Tämä kirvoitti ajatukset Piilopirtistä, joka kertoisi kävijöille menneen ajan koettelemuksista ja saisi matkailijan tuntemaan historian siipien havinaa. Keväällä 1999 tuli tieto, että hankkeelle saataisiin sekä Euroopan Unionin että kunnan rahoitusta. Mäyryn kyläyhdistys tarttui toimeen ja hankki Piilomäestä tontin aivan läheltä sitä paikkaa, jossa isonvihan aikainen piilopirtti on sijainnut. Tien teon jälkeen tontille siirrettiin purettavana olleen Koiviston tuparadin yläosa ja koottiin se syksyyn mennessä vesikattoon. Saunaksi siirrettiin Marttalan aitta sekä kunnostettiin sama lähde, josta isonvihan aikana on piilopirttiin vesi haettu. Vuoden 2000 aikana on tupa saanut lattian, muurin, ikkunat ja oven. Pihapiiriin rakennettiin varastorakennus ja sen yhteyteen tarpeelliset pikkuhuoneet. Kalusteiden hankkimisen jälkeen piilopirtti on valmis ottamaan vieraita vastaa.

Elinkeinorakenteen muuttuminen ja ammattivalikoiman laajentuminen näkyvät myös kyläläisten yhteistyön muuttumisena. Maamiesseurat ja 1900-luvun osuustoimintaliike eivät ulotu enää kaikkien asukkaiden elämänpiiriin. Silti yhteistyötä ja yhdessä tekemistä tarvitaan edelleen ja sitä toteuttamaan ovat syntyneet kyläyhdistykset. Niissä perinteinen kökkätyö on jälleen noussut arvoonsa.

Teksti: Aaro Keski-Kuha, PIRÄTTYY PUHEELLE-kyläkirjasta